Vajaa kuusi tuntia lentoon. Hieman jännittää, mutta yllättävän vähällä stressaamisella on viimeiset päivät mennyt. Olen jo kuukauden ajan stressannu vaihtelevasti kaikkea niin kiintiö alkaa olla jo täynnä. Mutta kyllä sellaista kasvavaa matkajännitystä on koko ajan. Vaikka jotenkin en edelleenkään oikein osaa sisäistää sitä, että huomenna tähän aikaan oisin jo Japanissa.
Palataan kuitenkin pari päivää taaksepäin. Sunnuntaina palasin Joensuusta pääkaupunkiseudulle, ja täällä majoituinkin sit kolmen yön ajan Espoossa siskon luona. Maanantai ja tiistai olivat erittäin toiminnantäyteisiä. Maanantaiaamu lähti käyntiin viime hetken hammaslääkärillä, joka sit ilmoitti, että ientulehdusta koko suu täynnä ja pikaisesti ois hammaskiven poistoon mentävä. Ihme ja kumma sainkin sit peruutusajan tiistaille, joten ei tarvitse heti ensimmäiseksi Japanissa hammaslääkärille mennä. Maanantaina kävin myös viimeiset hepatiitti ja japanin aivokuumerokotukset. Sen lisäksi ostin vikat pari Japaniin tarvittavaa juttua, kuten adapteri. Ehdin sekä maanantaina ja tiistaina syömään yliopiston ruokalaan muutaman kaverin kanssa, mikä oli ihan mukavaa ku ei oltu pitkään aikaan nähty (eikä taas pitkään aikaan tulla näkemään).
Tiistaina sitten aamulla kävin hammaskivenpoiston lisäksi yleislääkärille näyttämässä korvaa, joka jo kuukauden vaivannut (ja joo, ei yhtään viime tippaan jätetty nää lääkärikäynnit). Tulehusta sielläkin ja korvatipat sain. Lisäksi miulla on alipainetta korvissa, ja lennosta voi tulla kivaa, ku mie en saa silleen normaalisti nenästä kiinni pitäen puhaltamalla painetta tasattua tällä hetkellä. Sain sit nenätipat, joiden pitäis asiaa auttaa. Lääkärin mukaan lentokoneen nousu ja lasku tulee korvissa tuntumaan kunnolla, jos en saa painetta tasattua. Hyvä kyllä ku Japanin takia oonkin ny stressaillu näitä terveyskeskuskäyntejä.
Tiistaina oli myös Japanin suurlähetystöllä orientaatio MEXT-apurahan saajille. Paikalla meitä oli viis, joiden lisäksi on kuulemma vielä yksi henkilö. Kolme on saanut kyseisen apurahan suurlähetystön kautta ja kolme sit yliopiston kautta kuten minä. Orientaatiossa ei oikeastaan tullut miulle mitään uutta, mutta oli kuitenkin kiva nähdä muitakin apurahan saajia, vaikka he menevätkin eri yliopistoihin.
Mielestäni en ole henkisesti oikein valmistautunut lähtemään Japaniin. Olen ottanut selvää asioista ja tiedän suunnilleen, mitä kaikkea minua seuraavina viikkoina odottaa, niin jotenkin kun en ole sellaista kunnon lähtöpaniikkia vielä saanut niin tuntuu, että tästä miun valmistautumisesta puuttuu jotain. Heipat olen sanonu kaikille ilman sen kummempia vetistelyjä enkä liikkuessanikaan kaupungilla ja muualla ole tuntenut haikeutta siitä, miten en Suomea vuoteen nää. Ehkä juuri se on outoa, että pientä hermoilua ja stressailua lukuunottamatta suhtaudun tähän lähtöön (itseni tuntien) aivan liian tyynesti! Nukuttua olen saanut hyvin, mitä ny aamuisin heräillyt kuuden seitsemän aikaan. Mutta sekin toivottavasti vain helpottaisi aikaeroon totuttaumista (Japanissa siis kello kuusi tuntia edellä). No toivon mukaan lentokentällä alkaisi jonkin sortin panikointi, ku oishan se ny tylsää ilman minkäänlaisia tunnekuohuja matkaan lähteä.
Tosiaan parin tunnin päästä olisi tarkoitus bussilla suunnata lentokentälle. Matkalaukku (n. 18 kg) ja rinkka (n. 8kg ) on jo pakattu. Kaikki on siis lähes valmista. Tosin tietokone ja muut käsimatkatavarat pitää viel reppuun laittaa. Nii ja yöpuvun vois kait myös vaihtaa. Koneeseen meinasin laittaa ihan vaan mukavat olohousut ja hupparin. Kuiteski 10 h pitää koneessa istua, niin en halua mitään ahdistavia farkkuja jalkaan. Ja toisaalta katsoin säätietoja ja Tokiossa pitäis olla lähemmäs +30 astetta, joten en ehkä liian lämpimästikään halua pukeutua.
Seuraavan kerran kirjoittelenkin sit paikan päältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti