Epäilyksiä

Warning: vaihdon suhteen epärelevanttia tajunnanvirtaa puol kahden aikaan yöllä. Voi aivan hyvin skipata.
Funktio: itseterapia.

Miulla on tällä viikolla ollut ihan liikaa aikaa. Miettiä kaikkea. En saa unta. En halua lähteä. Oon ny viikon lueskellu facebookista, miten ihmiset kriiseilee prosemmasta, japani kolmosesta, tutkintorakenteenuudistuksesta ja muusta ensi vuoteen liittyvästä. Miekin haluan. Haluan tehdä kandin tänä vuonna, tehdä kaiken silloin kuin muutkin. Haluan tuttuja ja turvallisia ongelmia, joihin vastaukset löytää almasta ja weboodista. Haluan tuskailla  japanin tunneilla tutussa porukassa ja harjoitella hikihatussa kanjeja kahvihuoneella...  Vai haluanko? Jos jäisinkin nyt Suomeen olisinko yhtään sen onnellisempi? Hihkuisinko ilosta kandia vääntäessä? Lukisinko innoissani tentteihin? Enkä malttaisi olla menemättä luennoille? ... En usko. Luultavasti jo ekan periodin jälkeen alkaisin turhautua kaikkeen "ja kiroo paskaa elämä" (...).
            
"Miksi lähet saksaan vaihtoon, vaikka luet japania?" kysymys, joka on ruvennut ärsyttämään minua yhtä paljon kuin "miks sie luet japania?" tai "mikä sinusta tulee isona?". Kolme kysymystä, joita kuulen toistuvasti, mutta joita en voi sietää. Miksi? EN TIEDÄ. Koska se on vastaukseni. Joka ikiseen. Ja se ei kelpaa kellekään. Aina pitäis osata jotenkin selittää valintojaan.. Anteeksi vaan, mutta mie en osaa. Standardivastaukseni: Luen japania, koska tykkään kielistä ja mitä vaikeampi sen parempi. Itä-Aasia kiehtoo, 'harvinaisten' kielten taitajia tarvitaan.... etc. Oikeasti: en keksiny mitään muutakaan, mitä ois kiinnostanut opiskella. Mitä tulee siihen mitä teen yliopiston jälkeen? Ei mitään hajua. Your guess is as good as mine. Miks miun ees pitäis tietää? Miulla on aika varmasti ainakin 4 vuotta opiskeluja vielä jäljellä, joten vastaukseni tänään voi olla ihan eri kuin se on ensi vuonna. Joten miksi pitää ees kysyä? Ja miksi vastauksesi ei voi kelvata, etten tiedä. Onko se sit parempi että keksii jotain, jota ei kuitenkaan tarkoita, hä? Ja tuohon kolmanteen miksi-kysymykseen, saksanvaihdosta: en tiedä, ja mietin juuri itsekin samaa. Miksi ihmeessä mie lähen vaihtoon, just ny? Elämä ois niin paljon helpompaa, jos oisin pysynyt alkuperäisessä suunnitelmassa. Ei sillä, että se vaikeaa olis juuri nytkään, ennemminkin tylsää. Mutta tylsä on turvallista, sitä tietää mitä odottaa ja voi myös suunnitella eteenpäin asioita. Ja mie luulisin että kohan mie pääsen saksaan nii siell ei kyll tuu olemaan tylsää. Äh, nyt taidan jo sekoittaa itsenikin tässä..
          
Kuten sanoin, miulla on liikaa aikaa miettiä turhia asioita. Kyll tää tästä, kohan alkaa tapahtumaan ja lähdön hetki oikeasti koittaa. Luultavasti kunhan löydän itseni saksasta unohdan kokonaan sen, mitä tuun missaamaan tämän vuoden aikana. Mie saatan menettää yhen 'järkevän' opiskeluvuoden suomessa, mutta ehkäpä saan sen sijalle tapahtumarikkaan ja ikimuistoisen vuoden saksassa, jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Tuleeko ensi vuosi osoittautumaan yhden 'hukkavuoden' arvoiseksi?

En tiedä. Mutta ei se haittaa, ei aina tarvitsekaan.


//Edit. 4.9.2011 klo 12.54
Kun luin tämän myöhemmin, alkoi se huvittaa. Meinasin poistaa koko postauksen, koska tavallaan tää ei pidä paikkaansa ja on suht. kärjistettyä. Mutta toisaalta se taas pitää. Ehkä jätänkin tän tänne, jotta voin sitten myöhemmin naureskella omille ajatuksilleni.

Ajatuksia ennen lähtöä

Tasan kolmen viikon päästä olen vihdoin Leipzigissa, viettämässä ensimmäistä päivää uudessa kaupungissa! Hieman on jo elokuun aikana saksa-ajatukset vienyt yöunia ja aina välillä rupeaa hirveästi jännittämään, mutta sitten menee päiviä ettei asiaa ajattele (lähes) ollenkaan. Uskoisin kuitenkin, että verrattuna kolmen vuoden takaiseen Berliini-kuukauteen olen nyt paremmin valmistautunut kaikkeen.

        

Ensinnäkin, olen jo kaksi vuotta asunut  400 kilometrin päässä lähes kaikista sukulaisista ja vanhoista kavereista siten että vuoden aikana on ehtinyt vain lomilla näkemään, joten tällä kertaa ero perheestä ja kavereista ei välttämättä tunnu niin pahalta. Tietysti pääkaupunkiseudulle jää ihmisiä, joita on tottunut näkemään enemmän ja joita tulee ikävä, mutta onneks on olemassa facebook/mese/skype. Toiseksi, Leipzigissa tulen asumaan Studentenwohnheimissa eli opiskelija-asuntoloissa, mikä miun tapauksessa tarkoittaa neljän hengen solua, mutta en usko että tämäkään tuottaa hirveästi ongelmia, koska Helsingissäkin olen tottunut asumaan kolmen hengen solussa..  Kolmanneksi, minulla on jo viiden viikon verran kokemusta kyseisestä maasta ja kielestä, joten vaikka alussa tuleekin olemaan hankaluuksia kielen kanssa, uskoisin että jo parin kuukauden päästä pärjään vallan mainiosti. Neljänneksi, lukioaikana olin aika epäsosiaalinen/ujo, mutta yliopistoelämä on ainakin jossain määrin korjannut kyseistä ongelmaa ja uskon, että Saksassa on tällä kertaa helpompaa löytää kavereita.

        

Joten oikeastaan en niinkään jännitä sitä, miten tulen pärjäämään siellä, vaan ylipäänsä millaista elämä Leipzigissä tulee olemaan? Mie haluan tietää ja nähdä, eli haluaisin jo lähteä! Odottaminen on raivostuttavaa.. Tosin tässä riittäis tietty vielä tekemistä ennen lähtöä, keskiviikkona ois mm. tentti, mutta on hieman keskittymisvaikeuksia ku mieluummin lukis just muiden vaihtoblogeja tai muuten vaan surffailis saksalaisilla nettisivuilla. Ja välillä sit tuleekin sellainen olo, että en mie haluakaan lähteä.. vuoteen ei nää ystäviä, perhettä eikä yliopistoporukkaa. Sit ku tuun takas niin onko sitä jo tippunut kaikista jutuista pois?? Silloin moni tuttu on puolestaan lähdössä vaihtoon, joten kenen kanssa mie sit hengaan kahvihuoneella ja käyn UniCafessa syömässä...

        

Tavallaan tiedän että kyseiset pelot on ihan turhia koska eihän ny koko Karavaani (meidän ainejärjestö) vaihtoon oo lähössä, mutta silti monen kanssa tulee useamman vuoden tauko, ettemme juuri näe. Ja jos joku ihmettelee miksi, niin luen pääaineenani Itä-Aasian tutkimusta, joten parin vuoden päästä olisi vielä toinen vaihtovuosi edessä. Ja aiemmassa postauksessani sanoinkin, että saksanvaihtoni on hieman typerää ja syy siihen on se, että jos en nyt olisi lähdössä Saksaan, olisin ensi syksynä luultavastikin ollut lähdössä Japaniin. Ja nyt joku voi ihmetellä, miks mie lähen Saksaan jos vaihtoehtona on Japani, niin vastauksena on, että molempi parempi! Mie toivon, että saksanvaihto antaa lisää itsevarmuutta ja miulla on sit nykyistä paremmat eväät lähteä Japaniin vaihtoon. Mutta tietty tässä on se ongelma, että japanin opiskelu on oikeasti niin raskasta, että voi olla että saksassa mie menetän viimeisetkin motivaation rippeeni ja päädyn johonkin radikaaliin päätökseen kuten pääaineen vaihtamiseen... tai sit maan, hehe...  Mutta se on sit sen ajan murheita, eikä toivottavasti kovin todennäköistä, koska mie haluan kyllä päästä Japaniinkin!

   

         

Jotkut vaihtobloggaajat ovat tehneet listoja siitä, mitä he haluavat vaihdon aikana saada aikaiseksi. Yritin itsekin miettiä vastaavaa, mutta tällä hetkellä mieleen ei tule kuin kolme:

Goal 1:  Vuoden päästä puhun saksaa niin sujuvasti, että saksalaiset eivät heti tajua, ettei saksa ole äidinkieleni. (olen ehkä liian kunnianhimoinen tämän suhteen, mutta no pitää ainaskin yrittää)

Goal 2:  Käytyjen maiden listalle tiensä löytävät ainakin Tsekki, Itävalta, Sveitsi, Italia ja Puola.

Goal 3:  Miulla on (paljon) uusia saksalaisia ystäviä ja tuttuja eri puolilta maailmaa.

Hmm.. miun piti tästä postauksesta tehä enemmän sellainen Erasmus-info-pakettityylinen, missä kertoisin käytännönjutuista, mutta jostain syystä se tuntuu hieman puuduttavalta/turhalta. Vaihtohaku oli suht yksinkertainen homma, jos vaan jaksoi tarpeeks pyöritellä niitä hakupapereita edestakaisin. Käytännön jutut hoituu kyll ihan huomaamatta kun on vaan motivaatiota ottaa selvää asioista eikä jätä viime tippaan mitään. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja ongelmitta, toivotaan että niin tulee menemään jatkossakin.

*************
EDIT. 10.12.2012.

Tästä päivityksestä on kulunut nyt reilu vuosi. Ja ajattelin vain päivittää tähän, miten miun tavoitteiden lopulta kävi.

1. Saksan puhuminen sujuu, mutta äidinkielen puhujaksi minua epäillään vain ensimmäisen parin lauseen aikana, jos silloinkaan.

2. Puola valitettavasti jäi valitettavasti väliin, mutta maalistalta löytyykin sen sijaan sit omaksi yllätykseksikin Tanska, Slovenia, Kroatia, Slovakia ja Unkari.

3. Hyviä ystäviä sain kyllä, mutta en niinkään saksalaisista. Vaihdon aikana läheisimmät ystävyyssuhteet solmin italialaisen, brasilialaisen, romanialaisen, tsekkiläisen ja englantilaisen kanssa. Useita tuttuja matkan varrella tietysti tuli, mutta useimpiin heistä en ole vaihdon jälkeen enää kontaktissa pysynyt.

Tavoitteet eivät täysin toteutuneet, mutta vaihto ylitti joka tapauksessa odotukseni!

Alkulöpinät

Miksi ylipäänsä aloitin tämän blogin?

Olen kuukauden päästä lähdössä Saksaan vaihto-opiskelemaan ja sen takia olen lueskellut mielenkiinnosta paljon muiden vaihtoblogeja. Sain siitä sit idean omankin vaihtoblogin kirjoitamiseen, sillä kuten monen muunkin blogissa todetaan, on se hyvä tapa kertoa omista kuulumisistaan tuttaville ja sukulaisille ja jäsennellä jo vaihdon aikana omia ajatuksiaan vuoden varrelta (vaihtoraporttia silmällä pitäen).

Mutta asiaa pohdittuani päätin, etten kirjoita pelkkää vaihtoblogia. Olen aina haaveillut maailman ympäri matkustelemisesta ja reilu vuosi sitten vihdoin tajusin, että jos minä oikeasti haluan päästä käymään Suomen ulkopuolella ja nähdä maailmaa, niin ei siinä muu auta kuin vaan lähteä! Tähän mennessä mie olin aina mielessäni aatellut, että kyll mie sit joskus... Mutta ei se toimi. Jahkailu ei vie ketään pitkälle ja jos mie vielä kymmenen vuotta odotan ja keräilen rahaa matkustelua varten, niin eiköhän nekin rahat oo tuhlattu johonkin muuhun ja kymmenen potentiaalista matkailuvuotta heitetty hukkaan. Ajattelutavan muutoksesta seurasikin sit syyskuussa 2010 matka Dubaihin ja toukokuussa 2011 Pekingiin. Myös idea hakea Erasmus-vaihtoon oli seurausta tästä. Olin jo pitkään miettinyt Saksaan vaihtoon hakemista, mutta ottaen huomioon että opiskelen japania, on se ehkä hieman typerää eikä ainakaan pahemmin edistä miun opintoja. Mutta miulle ei luultavasti koskaan myöhemmin tuu näin hyvää tilaisuutta päästä asumaan vuodeks Saksaan näin helpolla ja halvalla. Joten päätös oli loppujen lopuks helppo, vaikka se sekoittikin totaalisesti kaikki miun suunnitelmat. No, suunnitelmat voi aina tehdä uusiks.

Ajatuksenani on siis kerätä tavallaan kaikki ulkomaankokemukseni 'yksiin kansiin', mistä on sitten kiva myöhemmin lueskella missäs sitä onkaan tullut käytyä, ja mitä mieltä niistä paikoista silloin on ollut. Etupäässä kirjoitan siis itselleni, enkä lupaa että tekstini olisivat mitenkään laadukkaita tai kieliopillisesti oikein tai edes mielenkiintoisia. Mutta sen lupaan, että tänne tulee paljon juttua maailman eri kolkista. Tietty hienoisella aikavarauksella.. siinä voi hieman kestää, että saan tarpeeksi rahaa lähteä kaikkialle sinne missä haluan käydä, koska kyseinen listahan on sit loputon... Sitä ennen kirjoittelen seuraavan vuoden ajan vaihtovuodestani ja kokemuksistani Leipzigissa.

Peking, Kiina

Kiinan matkasta ei ole kuin muutama kuukausi, joten se on vielä tuoreessa muistissa ja pystyn vähän paremmin reissusta kertoilemaan. Ensinnäkin, tuttavapiiriä tuntui huvittavan kovasti että lähden lomailemaan Kiinaan kun kuitenkin pääasiallisesti japania opiskelen. Oikeastaan päätös ostaa liput tuli tälläkin kertaa melkeinpä hetken mielijohteesta, koska kiinaa opiskeleva kaverini yhtenä marraskuisena päivänä vain sattui puhumaan siitä, miten haluaisi käydä maassa ennen kuin lähtee sinne vaihtoon. No, minnuu ei tarttee pitkään suostutella lähtemään mihinkään ja eipä aikaakaan kun supersaversin kautta tilattiin liput ja varattiin hotelli.

Budjetti

Per hengeltä lennot oli n. 460 e ja hotelli 206 e. Joo, hotelli oli siis 13 yöltä reilu kaks sataa, eli ei siis paha ollenkaan (tosin tässä tulee taas verrattua länsimaisiin hintoihin...). Hotellin hinnastakin oltas 70 e säästetty, jos oltas otettu halvemmat huoneet (ilman aamupalaa, tietokonetta/nettiä). Ja halvin vaihtoehto olis tietty ollut hostelli, mutta hotelli tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta näin ensikertalaisesta. Viisumi oli helppo hommata ja maksoi 60 e. Paikan päällä syömisiin, liikkumisiin matkamuistoihin, nähtävyyksiin yms. kului vajaa kolme sataa. Oikeasti harmittaa, että jos heti alusta alkaen ois ollut oikealla mentaliteetilla liikkeellä ja ois varonu kaikkia turistihintaisia paikkoja/myyjiä ja ois osannu tinkiä paremmin nii kahen viikon aikana ois varmaan pärjänny 100 eurolla ihan loistavasti... Mutta no, sit ens kerralla.

Kielimuurista

Tosiaan, Pekingissä aika harvassa paikassa (ainakaan missä myö käytiin) puhuttiin tai ymmärrettiin englantia. Tietty kaikissa turistirysissä (kuten Kielletty Kaupunki) tuli englanninkieltä taitavia kiinalaisia vastaan, mutta muualla kielitaito saattoi rajoittua pariin sanaan. Hotellissa oli onneksemme englannintaitoista henkilökuntaa, mikä oli helpotus ainakin minulle. Suureksi eduksi matkan aikana osoittautui se, että kaverini osasi käyttää kiinan kieltä, mikä ensinnäkin nopeutti tilausten tekoa, lippujen ostamista, paikasta toiseen löytämistä jne ja ylipäänsä kiinalaiset yleensä edes vastasivat jotain silloin kun kysymys esitettiin kiinaks. Silloin kun minä yritin englanniksi mennä jotain kysymään suurin osa tuntui lähtevän karkuun... Kaverille reissu oli tietty hieno tilaisuus päästä kokeilemaan taitojaan kiinan kielessä, mutta minulle reissu oli ensimmäinen laatuaan, etten oikeasti osannut ollenkaan kommunikoida maassa yleisesti käytetyllä kielellä. Tavallaan opettavainen kokemus sekin. Siinä missä kaverini ymmärsi ainakin jotain ympärillämme käydyistä keskusteluista, tv-ohjelmista yms. olin minä aika pitkälti sen varassa mitä hän suomensi minulle tai sit mitä tilanteesta pystyi päättelemään.

Sanoisinkin, että olisin saanut maasta paljon enemmän irti, jos olisin osannut paikallista kieltä. Toisaalta matkan aikana innostuin ostamaan Chinese 1-oppikirjan ja ehkä joku päivä löydänkin itseni kiinankielenkurssilta.

                           Käytännön juttuja                                                             

Jostain syystä en osaa enää kuvitella, millainen mielikuva minulla aiemmin Pekingistä oli, mutta jotenkin se ei kuitenkaan vastannut kuvitelmiani. Yksi parhaimmista asioista siellä oli yleisten (eli ilmaisten) vessojen yleisyys! Oltiin yleensä koko päivä aina liikenteessä, joten se että joka kadunkulmalta löytyi vessa oli tietty plussaa, jottei tarvinnu puolta tuntia tuhlata yhen vessan etsimiseen. Yleensä ne olivat myös suhteellisen siistejä. Aluks oli hieman vaikeuksia tottua naisten ns. reikävessoihin, mutta oikeastaan ei niissäkään mitään vikaa ole. Paluumatkalla Pekingin lentokentällä oli jotenkin jo ihan omituista käydä (meille) normaalissa vessassa.

                   

Liikenne oli aivan niin kaaottista kuin olin kuvitellutkin ja oikeasti välillä jos halus päästä tien yli piti tehä sellaisia kamikaze-syöksyjä.. Miun mottona ainakin alkuvaiheessa oli "seuraa kiinalaista" eli siis mentiin ryhmän mukana. Se oli hieman vaikeaa silloin, kun tietä ei ollutkaan ylittämässä kukaan muu kuin me tai sit itse kiinalaisetkin arpoivat siinä puoli tuntia milloin uskaltautuvat lähteä liikkeelle. Silloin oli sit vähän pakko vaan mennä ja toivoa, ettei kukaan tuu päälle. Läheltä piti-tilanteita oli kyllä useampia, mutta onneks autot kuitenkin (yleensä) hidastivat ja antoivat tietä, tosin tööttäysten saattelemana. Liikennevälineistä suosimme metroa, joka oli tosi kätevä ja halpa, 2 yuania/matka (1e = n. 9yuania, riippuen kurssista). Myös kävelemällä pääsi pitkälle, etenkin kun meidän hotelli oli aika keskustassa siten että moni nähtävyys oli vain muutaman kilsan päässä. Hotellin sijainti oli siis meistä hyvä, ja meistä oli hauskaa että hotelli sijaitsi hutong-kadulla, joten heti ovesta ulos astuessa pääsi näkemään miten osa kiinalaisista oikeasti elää.

Kuva on samalta kadulta kuin meidän hotellimme:

Ja toinen kuva on Houhai-järven rannalta, jonka ympärillä oli paljon ravintoloita/baareja sekä sankoin joukon ihmisiä. Paikka oli kilsan päässä meidän hotellilta ja kiertelimme useaan otteeseen järven ympäri.

Ruoka

Syöminen oli ihanan halpaa, oispa Suomessa samanhintaista! Ruokapaikkoja oli kyllä ihan joka nurkalla, ja pyrimme käymään mahdollisimman monessa erilaisessa paikassa. Ruokien tilaaminen oli välillä vähän arvailua, mutta japanin kielen tuntemus auttoi jonkun verran tulkitsemaan merkkejä myös kiinalaisista ruokalistoista enkä kertaakaan onnistunut tilaamaan sellaista ruokaa, jota en olisi pystynyt ollenkaan syömään. Yleensä etsin ruokalistasta aina jotain kanan/kananmunan merkkejä, jotka oli suht. turvallisia vaihtoehtoja. Tykkäsin melkein kaikesta ruoasta, mutta välillä miulla oli tapana tilata liian tulisia ruokia (siinä vaiheessa ku yks viidennes annoksesta oli chiliä, syöminen oli jotenkin vaikeaa). Tarvitsinkin monesti nenäliinaa, ku nenä rupes aina vuotamaan tulisen ruoan takia (joo, tosi kiinnostavaa, tiedän...)  En valitettavasti maistellut tällä kertaa mitään sen ihmeellisempiä erikoisuuksia. Kerran kävimme McDonaldsilla pehmikset syömässä, Pizza Hutissa pizzalla sekä intialaisessa ravintolassa. Mäkkäri ja Pizza Hut olivat huvittavaa kyllä siellä semmoisia 'tavallista hienompia' paikkoja tai ainakin sellainen kuva miulle jäi. Muuten kyllä pitäydyimme ihan kiinalaisessa ruoassa. Syömäpuikoista pitää vielä semmoinen mainita, että minähän en koskaan aiemmin ollut sitten syömäpuikkoja opetellut käyttämään! Ekoina päivinä syöminen oli miulle aika haastavaa ja taisin saada naapuripöydistä muutamatkin naurut, mutta no loppuvaiheessa sekin alkoi sit sujua (vähän pakko) ja ny en ymmärrä miksi mie en aiemmin opetellut..

Nähtävyyksistä 

Kahden viikon aikana kerkesimme kiertämään yhdessä kuin toisessakin nähtävyydessä, mutta en niitä kaikkia rupea tähän ny luettelemaan. Haluan kuitenkin mainita yhden tärkeän paikan/paikat, mitä ihmiset eivät välttämättä laita heidän must-to-see-listalle, mutta mitkä olivat sekä minun että matkakaverini mielestä todella kiehtovia paikkoja ja saatiin helposti ainakin tunti kulutettua yhdellä kertaa. Kyseessä on nimittäin kaupat. Siis ihan sellaiset tavalliset elintarvikekaupat, mistä porukka ostaa ruokaansa ja muuta tarpeellista. Siis miusta ulkomaanmatkailussa yksi mielenkiintoisimmista asioista on käydä siellä ihan tavan kaupassa, ja nähä millainen se on verrattuna Suomeen. Mitä samaa löytyy ja mikä on ihan uutta ja ihmeellistä. Erityisesti mie innostuin kun eksyttiin ihan vahingossa sellaiseen hypermarkettiin! Vähän siellä oli kiva seikkailla ja ostaa vähän sitä sun tätä (kuten keksejä, nuudeleita, karkkeja, mehuja, teetä yms.). Ja sit yks muovikassillinen kaikkea maksoi jotain alle 10 e. Ei kyll Suomessa onnistuis.

Mutta kyllähän me tietty käytiin myös Kesäpalatsilla, josta yhytimme mm. tämän miekkosen koisimasta:

 Sekä ihmisjoukon kansoittaman kallion, josta olikin hyvät näkymät, mutta hieman huvitti tuo kyltti siinä vieressä.

Harrastimme myös kulttuuria ja kävimme Red Theatressa katsomassa 'Legend of Kungfu'- esityksen, jossa esiintyjät tosiaan tiesivät mitä tekevät. Eka oudoksutti se, että selostukset olivat englanniksi, kun olimme odottaneet että se olisi kiinaksi.. mutta minun kannalta parempi niin pysyinpähän juonessa mukana.

Kielletyyn kaupunkiin en niinkään ihastunut (pidän enemmän puistoista, ja Kielletty Kaupunki oli enimmäkseen täynnä samanlaisia rakennuksia toisensa perään ilman mitään vihreää..) Hienotkin rakennukset alkaa menettää makunsa ku niitä näkee päivästä toiseen.. Ai nii, ja sielläkin riitti sit turisteja! Erityisesti joka paikassa huvittivat nuo kiinalaiset turistiryhmät, joilla oli milloin punainen hattu, milloin punainen lakki tuntomerkkinä...

Vikoina päivinä kävimme vielä huvipuistossa. Huvipuisto oli netin tietojen mukaan suljettu juuri toukokuun alusta lähtien, koska sillä oli tekijänoikeuskiistaa Walt Disneyn hahmoista. No, yllätys, yllätys, paikka olikin toiminnassa, mutta  kiistanalaiset Disney-karikatyyrit eivät puistoa enää koristaneet. Huvipuistossa oli tosi vähän porukkaa, ja ulkomaalaisia ei nähty kuin muutama, ja suurin osa kiinalaisistakin oli lapsiperheitä. Mihinkään ei ois juurikaan ollut jonoja, mutta, jos huomaatte mikä kuvassa on vikana ymmärrätte ehkä miksi emme pahemmin laittessa uskaltaneet käydä.

You know, tuo laite ois laskeutumaisillaan, mutta takarivistö ei taida olla ihan oikeinpäin tuolla..

Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, tulee minun ehdottomasti yksi lempipaikoista koko reissulla: Kiinan muuri. Bussilta meni kolme tuntia päästä muurin Mutianyu- osuudelle kun se pysähteli vähän väliä. Taksillakin olisi tietysti päässyt, mutta mentiin bussilla niin matkan hinta tais olla vain pari euroa. Itse muurille pääsyhän maksoi 40 yuania (n.4,5 e). Kiipeileminen oli hauskaa ja näköalat olivat todellakin sen arvoiset!! Tosin paluumatkalla tulimme alas sellaisella kaapelihissillä, koska voimat alkoi olla jo aika lopussa ku vajaa kolme tuntia oli kävelty ja se kyllä kävi ihan kuntoilusta.

Pekingin matka kokonaisuudessaan oli täynnä vaikka minkälaisia sattumuksia; eksymisiä,väärinkäsityksiä, raivostuttavan jääräpäisten kiinalaisten turistimyyjien kestämistä ja välillä pientä kahnausta oli ihan oman matkaseurankin kanssa (sellaista sattuu, jos viettää kaks viikkoa 24/7 yhdessä), mihin auttoi se, että yhtenä päivänä kävimmekin sit ihan eri paikoissa. Paikallisten jatkuvaan tuijottamiseen kesti myös hetki aikaa tottua (oikeasti seuraavalla kerralla värjään hiukset mustaks, nii ei erotu niin selkeästi joukosta..) ja muutenkin länkkärikohtelu (oot valkoihoinen=rikas) tuntui välillä epäreilulta, koska ei se ainakaan miun kohalla pidä paikkaansa, mutta no jaa.. Lähdin osittain matkalle siksi, että miulla oli ennestään tiettyjä ennakkoluuloja kiinalaisia vastaan ja sen sijaan että oisin antanut niiden ennakkoluulojen estää miun lähtemistä, niin mie halusin käydä maassa ja nähdä pitääkö niistä mikään edes paikkaansa. No oon edelleenkin sitä mieltä että kiinalaiset on äänekkäitä. Epäkohteliasuus oli tosin miulle uus juttu. Mutta Pekingissä törmäsi myös moneen minusta positiiviseen juttuun kuten se, että ihmiset oikeasti menevät viettämään aikaa puistoihin (tanssivat, laulavat, soittavat, pelaavat yms.) ja iltaisin kokoontuvat porukalla ulos (tarkoittaen että kantavat pöydän ulos talonsa eteen) syömään ja pelaamaan korttia.

Voisin käydä Pekingissä uudelleen ja mielellään myös nähdä muitakin paikkoja Kiinassa, mutta en koskaan kyllä haluaisi muuttaa sinne..  Olen iloinen siitä, että päätin lähteä, koska reissu oli todella opettavainen kokemus, ja ainakin näin jälkeenpäin fiilikset matkaa kohtaan on tosi positiiviset (vaikkakin välillä kyllä teki mieli jo kotia).

不到长城非好汉 = He who has never been to the Great Wall is not a true man.

Dubai, Arabiemiirikunnat

Dubain reissu syyskuussa 2010 on miulle ensimmäinen varsinainen ulkomaanlomamatka, koska venäjällä käyntiä ei lasketa ja molemmat saksan reissutkin liittyivät opiskeluun. Koko matka tuli oikeastaan aika ex tempore, koska toukokuun lopulla tuli puhetta serkkujen kaa että Dubaissa ois muuten yhen viikon ajan tädin yhden tuttavaperheen talo tyhjillään, että jos haluis nii sinne vois majoittua, jos kiinnostaa käydä katsomassa millaista on elämä Arabian niemimaalla.. Ja totta kai kiinnostaa! Runsaan yhden päivän harkinnan jälkeen sitä sit tilattiin lentoliput ja syyskuun lopulla serkukset pääs seikkailemaan viikoks kolmestaan Persianlahden rannalle. Ai nii pitää tosiaan mainita, että ollaan kaikki naispuolisia, ja minä olin vanhimpanakin vain 20 v. mikä tarkoitti sitä, että Dubaissa oltiin kaikki alaikäisiä. No, onneks minkäänlaisia ongelmia ei missään välissä tullut, ja englannilla pääs pitkälle, koska suurin osa Dubaissa asuvista on ulkomaalaisia (joidenkin tietojen mukaan arabeja ois alle 20% väestöstä).

Matkasta sen verran, että lennot maksoi n. 400 e (vaihto Istanbulissa) ja paikanpäällä meni reilu 300e, mutta koska majoitus tosiaan oli ilmainen niin matka tuli todella halvaks (ainakin miusta). Syyskuussa Dubaissa oli vielä tosi kuuma, +40 astetta tais olla useampanakin päivänä. Siihen kyllä tottu, mutta oli se silti kuitenkin aika tukahduttavaa. Asiaa pahensi se, että sisätilat oli taas niin ilmastoituja että siellä tuli kylmä. Miulla menikin siellä aika nopeesti kurkku kipeeks ku lämpötilat vaihteli niin paljon. Kaupungilla ei pahemmin jaksanu päivisin käyskennellä. Mutta uima-altaalla oli kiva viettää aikaa. Mie paloinkin siellä ihan ruhtinaallisesti ku olin päivän uimassa, enkä läheskään tarpeeksi laittanut aurinkorasvaa! No, olinkin sit melkein koko loman ihan paloauton punainen..

Ostoskeskuksista kävimme: Dubai Mall (yksi maailman suurimmista), Ibn Battuta Mall (eri osien ulkoasu muuttuu teemamaittain) ja Mall of the Emirates (sisällä myös laskettelukeskus). Kävimme myös Palmusaarilla, ja Jumeirah Beachillä. Kaiken kaikkiaan kävimme kaikissa hienoissa paikoissa, jotka Dubaissa on tehty tosi loisteliaiks ja kyll ne siltä näyttääkin. Emme siis tutustuneet juurikaan siihen, millaisissa oloissa työläiset sit elää (mutta voidaan ny kuitenki olettaa, että ei ny missään maailman parhaissa..). Dubai oli minusta todella eriskummallinen kaupunki siinä mielessä, että siellä oli paljon rakenteilla olevia pilvenpiirtäjiä ja muita rahaa vaativia projekteja, mutta kuitenkin mitä oon lukenu, niin emiraatilla ei mee taloudellisesti mitenkään parhaiten. No, kuitenkin Dubaissa on kyll paljon nähtävää ja suosittelen käymään, jos tilaisuus tulee, mutta loppujen lopuks en mie ite ainakaan siellä viikkoa pitempään varmaan ois viihtynyt. Toisaalta, emme päässeet käymään missään ei-niin-modernissa paikassa, joten kuvani koko paikasta jäi aika vaillinaiseksi.

Burj Khalifa, elämäni rakkaus a.k.a maailman korkein rakennus. Kävin ylhäällä (tai siis niin ylhäällä kuin päästettiin) ja näköalat oli huikeat. Sisäänpääsy maksoi 100 dirhamia, eli n.25 e. 

Palmuja oli sit kaikkialla, myös Dubai Mall-ostoskeskuksen sisällä ... kuten myös  lentokentällä

Dubai Mallin ja Burj Khalifan viereltä Fountain show: esim. Baba Yetu

Näkymä meidän väliaikaisen kodin pihamaalta.

Saksa

Sommeraustausch in Berlin

Kesäkuun 2008 vietin berliiniläisen isäntäperheen luona ja kävin perheen tyttären lukujärjestyksen mukaisesti lukiota. Kesävaihto oli Suomi-Saksa-Yhdistysten Liiton järjestämä ja näin ollen halvempi kuin kaupalliset vaihtoehdot. Tämä tosin tarkoitti myös sitä, että en Saksassa ollessani osallistunut ollenkaan saksankielenkursseille, joilla olisi opiskeltu saksaa. Vaikka olin aloittanut saksankielen opiskelun jo viidennellä, oli ensimmäiset viikot Berliinissä hyvin tuskallisia, koska oikeasti en puolet ajasta ymmärtänyt mitä ihmiset ympärillä puhui ja ihmiset eivät ymmärtäneet mitä minä yritin sanoa. Koska en osannut ilmaista itseäni sillä tavalla kuin olisin halunnut, tuntui että miulta puuttui kokonaan oma persoonallisuus. Sitten neljännellä viikolla kun vihdoin aloin päästä jyvälle koko kielestä ja kulttuurista, niin sithän sitä pitikin jo lähteä takas Suomeen..

Kielivaikeuksista huolimatta kuukausi Saksassa opetti minulle paljon saksalaisesta elämänmenosta ja omasta itsestänikin. Ensinnäkin vietin kuukauden ulkomailla kaukana kaikesta tutusta. Itseluottamus lisääntyi kun tajus, että hei miehän pärjäänkin! Toisaalta, olen iloinen etten koskaan lukioaikana päässyt vuodeksi vaihto-opiskelemaan, koska isäntäperheessä asuessa mennään aika pitkälti sen perheen ehdoilla, joten oleskelusta ei saa ihan kaikkea sitä irti mitä haluaisi enkä mie ainakaan ois lukioaikana ollut vielä ees valmis viettämään ulkomailla vuotta. Kesävaihto oli siis jonkun sortin kompromissi.

 Berliinistä tykkäsin todella paljon, ja sinne haluan kyllä takaisin! Ihanan vihreä kaupunki ja paljon nähtävää. Kuukauden aikana tuli kaupungin lisäksi nähtyä myös Sanssoucin linna Potsdamisssa (linna on miusta hieman tylsähkö, mutta puutarha aivan upea!), Sachsenhausenin keskitysleiri ja jossain maaseudulla käytiin keskiaikafestivaaleilla, mikä oli kans ihan omanlaisensa kokemus.

 Hof- ystävyyskouluvierailu

Saman vuoden syksyllä pääsinkin jo heti uudestaan Saksassa käymään, kun meidän lukiosta lähti oppilasryhmä vierailemaan ystävyyskoulussamme Hofissa (pikkukaupunki Baijerissa, aika pitkälti Berliinin ja Münchenin puolivälissä). Saksalaiset opiskelijat olivat jo aiemmin keväällä käyneet vastaavalla vierailulla Joensuussa, joten nyt oli meidän vuoro käydä vastavierailulla. Kaupunki maksoi lennot (jns->hki->frankfurt->hof ja takasin) ja yövyimme isäntäperheissä, joten matka oli lähes ilmainen!

Muutenkin kielen kanssa sujui tällä kertaa paljon paremmin ja selviydyin koko viikosta lähes pelkästään saksalla! Johtuneeko sit siitä vai isäntäperheestäkin että sain viikon reissusta Hofissa luultavasti yhtä paljon irti kuin kuukaudesta Berliinissä. Hofissa kaikki ihmiset oli todella ystävällisiä, palvelu oli loistavaa ja ihmiset jutteli mielellään ja kyseli mistä päin ollaan. Hofissa ollessa käytiin Kletterpark untreuseella kiipeilemässä, missä oikeasti adrenaliini nous ku kiipeili neljän metrin korkeudella puissa. Siellä oli puiden väliin tehty sellaisia seikkailuratoja, mitkä olivat aivan huippuja, vaikka minnuu pelottikin yli puolet ajasta ihan sikana! Olutpanimoon käytiin kans tutustumassa.Vielä yks mainitsemisen arvoinen asia koko reissusta on Bambergin kaupunki, jonne teimme päiväreissun. Bambergissa tuntui kuin olisi kävellyt keskiajalle! Siellä oli tosi hienoja vanhoja taloja, ja mukulakatuja (tosin näitä oli kans Hofissa) ja tunnelma tosi.. no keskiaikainen.

Harmi, kun olen jo pakannut kuvat silleen, etten saa ny laitettua tänne kuvia kummastakaan saksan matkastani. No jaa, olenhan mie kuukauden päästä lähdössä kolmannen kerran Saksaan, tällä kertaa Leipzigiin (oikeesti miulla on joku juttu idän kaa: Itä-Aasian tutkimus, Itä-Suomi, Itä-Saksa, Berliinissäkin ollessa asuin vanhalla itäpuolella!).. Ja enköhän mie sieltä laita aika paljon sit kuvia, kuitenkin vuosi ois tarkoitus Saksassa viettää ja opiskella. Tosiaan siis aikaisemmat Saksan reissut ovat tehneet minuun sen verran ison vaikutuksen, että pakko sinne on vielä päästä ja paremmin nähdä ja oppia kieltä ja ihmisiä tuntemaan.

           

Venäjä

Ensimmäiset kosketukset ulkomaanmatkailuun sain erinäisiltä bensanhakureissuilta itärajan taakse, rakkaaseen naapurimaahamme Venäjälle. Alle viisitoistavuotiaana pystyin matkustamaan vielä äidin passilla ja viisumilla, joten pääsinkin usein tutustumaan Niiralan raja-aseman tullijonoihin ja Venäjän Värtsilään, ja Sortavalassakin käytiin vaikka kaupunki ei ny erityisempää vaikutusta tehnykään. Siinä kymmenvuotiaana ku ensimmäisiä kertoja meni Venäjän tullista niin pelotti kyllä aika lailla, ku tullivirkailijat siellä eivät olleet kaikista ystävällisimmän näköistä porukkaa.. 

Viipuri

Viisitoistavuotiaana kävin vielä viimeisimmän kerran äitin kaa Venäjällä: eläkeläisryhmämatkalla Viipurissa. Oikeasti, mie ja äiti oltiin joukon nuorimmat! No olihan siellä Viipurissa ihan kiva käydä ja nähä millaista menoa Viipurin torilla, mutta ei miulla kyllä mitään tarvetta ois sinne uudestaan enää mennä. Tosin Monrepon puistosta tykkäsin kyllä tosi paljon.

Petroskoi

Lukion ensimmäisellä aloitin venäjän kielen opiskelun, ja heti ekana keväänä tuli mahdollisuus taas lähteä tutustumaan kyseiseen maahan. Tällä kertaa Pohjois-Karjalan eri kouluista lähti bussillinen opettajia ja oppilaita tutustumaan Petroskoihin. Jännitin reissua aika lailla, koska ainoa, jonka tunsin entuudestaan meidän ryhmästä oli venäjän opettajani (olin siis ainoa meidän lukiolaisista, joka lähti reissuun, toisenkin piti tulla, mutta ei koskaan ilmestynyt paikalle..). Petroskoissa majoittauduimme isäntäperheisiin, mikä oli miun ensimmäinen kokemus isäntäperheasumisesta. En saanut paljoa kontaktia perheeseen, mutta hieno kämppä heillä ainakin oli! Rappukäytävän perusteella ois luullu että on jossain slummissa, mutta sit ku avaa sen panssarioven ja astuu etuovesta sisään niin todellisuus on ihan toinen! Muutenkin Petroskoi yllätti miut olemalla todella viihtyisä paikka, jonne haluaisin kyllä joskus vielä palata ja tutustua paremmin. Sieltä jäi ainakin mieleen se, että ulkokuori ei tosiaankaan aina kerro kaikkea.

Pietari 

Lukion toisella luokalla tuli miulle taas uusi mahdollisuus Venäjän matkailuun. Tällä kertaa kulttuuriseikkailukurssin muodossa. Meitä oli jotain alle kymmenen oppilasta ja kaks opettajaa, jotka sit bussilla matkas Viipuriin, jossa yövyimme kukin tahoillamme taas eri isäntäperheissä. Tälläkin kertaa venäläinen isäntäperheeni pysyi minusta aika kaukana, mutta onneks perheen tyttö oli ihan mukava ja jo tuttu, koska me oltiin aiemmin toimittu isäntäperheenä hänelle. Viipurista jatkoimme sit matkaa Pietariin, joka onkin sit jo ihan erilainen venäläinen kaupunki. Ja ensimmäinen suurkaupunki, jossa olen käynyt. Eremitaasi, lukuisia kirkkoja, baletti ja useita kolareita tuli nähtyä/kuultua. Kaupunki oli miusta ihan näkemisen arvoinen, mutta haluaisin mielellään käydä siellä vielä joskus uudestaan ilman että pitää kulkea opettajan suunnitteleman ohjelman mukaan. Kirkkojen ja arkkitehtuurin sijaan olisin enemmänkin halunnut tutustua puistoihin ja katukuvaan.

Venäjälle olen päässyt siis tutustumaan useaan otteeseen, mutta koska miusta venäjänmatkailu on tuntunut aika arkiselta asialta, en pitänyt sitä matkailuna oikein ollenkaan. Oikeastaan nyt vasta Helsingissä asuessa olen tajunnut sen, että suurin osa suomalaisista on  käynyt kyllä naapurimaistamme Ruotsissa ja Virossa, mutta Venäjä on jäänyt monelle tuntemattomaksi.