Ensimmäinen lomaviikko ohi. Alkuviikosta esseetä sain aikaiseksi 1200 sanaa tarvittavasta 1500 sanasta. Viikonloppuna ei sit enää pystyny keskittymään kouluhommiin, kun Corinan lähtö takas Romaniaan lähestyi. Viimeinen yhteinen viikko tuli kuitenkin vietettyä tiiviisti yhdessä; minä, Ross ja Cori. Valitettavasti välit neljänteen kämppikseen (Etelä-Afrikasta) ovat hieman viilentyneet erimielisyyksien takia, emmekä häntä ole niin usein tällä viikolla nähneet. Kuiteskin, tiistai-iltana spontaanisti ostettiin Rewestä (meidän lähikauppa) martini-pullo. Ja tietenkin karkkeja ja muuta naposteltavaa. Yhentoista aikaan sit vielä keittiössä karaokea laulettiin youtuben videoiden avulla.
Keskiviikko iltana katsoimme elokuvan The Descendants (George Clooney) . Kauniita maisemia Havaijilta, mutta leffa itsessään pitkäveteinen. Loppu menikin meiltä sit hieman ohi, ku päätettiin raahata miun ja Rossellan huoneista patjat Corinan huoneeseen. Asutaan kaikki samassa kämpässä, mutta nukuttiin silti siskonpedissä. Siinä oli sit kiva höpötellä ennen nukkumaanmenoa. Torstai-iltana kävimme Corinan kaa iltakävelyllä. Satoi lunta. Teimme lumienkeleitä ja oltiin lumisotaa. Perjantaina sit käytiin hieman elintarvikeostoksilla HIT:ssä (vastaa ehkä Citymarkettia??). Kaks tuntia vierähti sit siinä. Iltasella sit mentiin lukukauden viimeisiin Erasmuspartyihin City Clubiin. Kylmästä huolimatta (-17 astetta) kävelimme yöllä kolmen aikaan kotia. Lauantaina Rossellan kaa salavihkaa käytiin Corinalle läksiäislahja ostamassa, illalla sit vielä ulkona syömässä. Päivemmällä vahingossa kaupasta tarttui sit mukaan kaksi hiusväripurkkia joten illalla/yöllä vielä värjättiin miulta hiukset 'kastanjanruskeiksi' (edellisestä hiustenvärjäyksestä onkin jotain 4-5 vuotta). Hups, en olekaan enää Rapunzel!
Sunnuntaina oli sit pakkailun ja siivoilun vuoro. Annettiin myös puolin ja toisin läksiäislahjat ja eihän siinä muuta voinu kuin itkeä. Corinalta saimme kaikki korurasiat, ja hänen itsetekemät korvikset. Corinalle annoimme Leipzigin yliopiston t-paidan, Leipzig-magneetin (Völkerschlachtdenkmal), mietelmäkirjasen ja minikokoisen tiskinpesuainepullon (meidän oma sisäpiirivitsi.. neljä henkeä ja parhaimmillaan meillä keittiössä viis tiskinpesuainetta..). Sunnuntai-iltana Corinan vanhemmat tulivat Romaniasta (koko matka autolla..) ja tänään aamulla sit yhdessä kannettiin tavarat alas ja hyvästeltiin. (Tosin meidän neljäs kämppis sit oli tosi kohtelias, eikä sit ollu ees kotona että ois heipat sanonu...) Ää, miks ihmisten pitää lähteäää!! Yllättävän vaikeaa itelle, kun läheiset ihmiset lähtee täältä. En ois koskaan uskonu, että miun parhaat kaverit täällä löytyvät Romaniasta ja Italiasta. Neljä kuukautta on pitkä aika asua yhdessä ja ollaan aina paljon keskenämme tehty. Voin ihan rehellisesti sanoa, että en hirveen ahkerasti oo täällä opiskellu tai Leipzigia nähny, en museoita, oopperaa, kirkkoja taikka lähiseutuja. Muuallakaan Saksassa ei vielä pahemmin oo tullut käytyä.
Saksalaistenkaan joukosta ei vielä hyviä ystäviä oo löytynyt. Siitä huolimatta tää lukukausi on ollut täynnä hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä.
Miksi on huippua asua ystävien kaa yhdessä? (perustuu omiin kokemuksiin, ei yleispäteviä..):
- Keittiössä on lähes aina joku, jonka kanssa syödä tai juoda päiväkahvit.
- Karaoken laulaminen ei ole äänestä kiinni.
- Ei ole mitenkään outoa ehdottaa puol tuntia ennen kauppojen sulkemisaikaa pitäiskö ostaa jotain juotavaa, vaikka kyseessä oliskin tiistai...
- Voi sydämen kyllyydestä valittaa saksalaisesta byrokratiasta, käsiin hajoavasta kämpästä taikka tylyistä kassatyypeistä, jotka eivät halua hyväksyä 20 euron seteliä, koska pitäis maksaa tasarahalla.
- Kun joku sanoo, että menee huoneeseen opiskelemaan, niin kaikki kuitenkin tietää että se tarkoittaa skypeä/facebookia/filmiä.
- Jos et muista/tiedä jotain saksankielistä sanaa, otettuasi selvää mitä se tarkoittaa, tiedät myös miten sama asia sanotaan romaniaksi, italiaksi ja afrikaansiksi.
- Kiistelette siitä kuka saa pestä astiat/siivota.
- Aina voi olla oma itsensä (kaikkine kummallisuuksineen).
Omat sisäpiirivitsit ovat oma lukunsa. Kappale Sex On Fire saa tästä lähin aina vedet silmiin. Koska ei voi joko olla itkemättä tai nauramatta (koko viime viikon Corina kuunteli sitä, joten ny kyseinen biisi muistuttaa hänestä). Ero Geschichte (historia) ja Gesicht (kasvot) välillä on meillä hieman epäselvä, koska mie sekoitan ne aina keskenään ja tää tapa tarttunu muihinkin. Voi voi, tää lista voisi jatkua pitkään. Yhdessä asuessa ollaan myös hyvin yritetty levittää tietoutta omista kotimaista ja miulle mm. italialaiset kirosanat on jääny hyvin päähän. Eli siis jos italialaiset käskee katsomaan merta suomeksi, niin he mitä todennäköisemmin kiroilevat (cazzo merda). Vaffanculo ja sti cazzi kuuluvat myös samaan luokkaan. Romanian lausuminen on sen verran vaikeampaa, että osaan laskea vain 1-10 ja tiedän, että pulla sanana voi aiheuttaa romanialaisten keskuudessa hilpeyttä (vihje: naishenkilöillä ei kyseistä 'pula'a ole). On sitä muutakin opittu. Transylvaniassa ei ookaan vampyyreita, Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä ja se on neljä kertaa Saksaa isompi maa. Italialaisen mittapuun mukaan join ensimmäisen oikean kahvini kuukausi sitten kun kämppis teki meille espressot. Ja ny tän sepustuksen päätteeks tartteen lisää kahvia... Hyvää ystävänpäivää!
