Rämä polkupyörä ja kuvia Dresdenistä

Eilen kävin sit ostamassa sen pyörän. Pitää kyll sanoa, että pyörä on rämä kuin mikä mutta se taitaa olla aika tyypillistä täällä. Leipzig - käytettyjen pyörien luvattu maa. No ehkä todennäköisyys että se varastetaan on pienempi ku pyörä näyttää siltä että hajoais hetkellä millä hyvänsä, ne? Maksoi 45 e, ja sit kaupasta kävin vielä lukon kympillä ostamassa. Toivon että ny ainakin koulumatkat onnistun tuolla pyörällä kulkemaan, mutta en kyll mielellään mitään pitempiä lenkkejä huvikseen ryhdy polkemaan, koska satula ei oo kauhean miellyttävä. Mutta no ny on ainakin jonkin sortin kulkupeli! Vapauttavaa ku ei tarttee ratikoita miettiä (valitettavasti on myönnettävä että oon menny ny kaks viikkoa aika pitkälti pummilla... ja oon siinä melkein jo säästäny ton pyörän hinnan (viikkokortti 18 e)). Pyöräillen 10 minuutissa yliopistolle, huippua!

          

Tänään oli saksan orientaatiokurssin viimeinen 'koe' eli piti kirjoittaa 200 sanan aine, ei paha ollenkaan. Sitten olin reipas ja reilun tunnin lueskelin kirjastossa Minna no nihongoa - oppikirjaa, jota täällä käytetään japanin opetuksessa. Pitää kyll sanoa, että kirjat vaikutti huonommilta kuin meidän käyttämät. Teksteissä oli sanojen väliin jätetty välejä, vaikka japanissa ei oo sanavälejä! Ja hiraganaa ihmeen paljon..  Joo, no ennen kuin menin kirjastolle, huomasin ettei miulla oo yhtään euron kolikkoa. No, kirjaston lokerikkoihin tarttee  kuiteskin 1 e kolikon, joten lähin sit keskustaan rikkomaan rahaa. Bad move. Kävin C&A vaatekaupassa, koska joka tapauksessa tarvitsin kaulaliinan. No kaulaliinan lisäks mukaan lähti paita ja 10 paria sukkia. Sain sen yhen euron kolikon. Ja samalla rikottua taas yhen 50 euron setelin. Leipzig käy miun kukkarolle. Tänään myös latasin opiskelijakortilla rahaa, ku eilen vihdoinkin sain miun opiskelijakortin! Jee, ny pääsee kirjastosta lainailee kirjoja ja voi maksaa Mensassa (ruokala) kans kortilla! 

          

Nyt niitä otsikossa luvattuja kuvia. Sunnuntaina kävimme Dresdenissä, jonne oli bussilla alle puolentoista tunnin matka. Sää oli tosi hyvä, aurinkoinen ja +25 astetta. Nähtävyyksiä tuli nähtyä kuten myös aivan riittämiin turisteja.

Meidän ryhmäläisiä ja opettajamme Frau Dubeck.

Ranskalaiset Lauren ja Marie-Eline ja sit Nathan Yhdysvalloista.

 Frauenkirche, joka tuhoutui II maailmansodassa, mutta on ny uudelleenrakennettu. Kuten lähes kaikki muutkin rakennukset Dresdenin 'vanhassa kaupungissa'. -->>

Syysmarkkinat, joilla käytiin syömässä Bratwurstia

-->>

Näkymä kirkon tornista

Meine neue Freundinnen: belgialainen Nora, ranskalainen Marie-Anne ja tsekkiläinen Adriana

Grüne Gewölbe- museossa (piti valita yksi nähtävyys listalta) kävi miun lisäks vain kolme muuta opiskelija, joten ku olin kiertänyt museon (jossa oli mm. tosi hienoja kultaisia sekä norsunluusta tehtyjä pieniä figuureja) haahuilin tunnin yksinäni Dresdenissä ja löysin myös hieman vihreää kaikkien uusvanhojen rakennusten keskeltä. Jep, eiköhän se kaupunkikierros ollut siinä.

Absurdia

Tasan kaksi viikkoa täynnä. Vihdoin pääsin lenkille. Elämä alkaa näyttää taas valoisammalta. Eilen löysin uudet lenkkarit ja tietty halusin heti päästä niitä kokeilemaan. Ei tietty ole kaikista paras idea lähteä heti tunnin lenkille, ku laittaa uudet kengät jalkaan. Sain rakot jalkoihin. Oli kuitenkin tosi virkistävää lenkkeillä (no kävellä, ku en yhtään tienny missä olin nii ei viittiny hirveen nopeeta vauhtia ravata) puistossa. Jotenkin välillä ahdistaa tuo Leipzigin keskusta, pieni, ahdas, täynnä liikennettä. Puistoissa on ainakin vähän rauhallisempaa, mutta silti kaipaisin ihan kunnon metsää ja lenkkipolkuja.

           

Mutta ny pitäis varmaan hiukan valaista tän postauksen otsikkoa. Eilen illalla menin ravintola Spizziin, jonne italialainen Ilaria oli kutsunut vaihtariporukkaa syömään synttäreidensä kunniaksi. No sinne sit tulikin yli parikyt tuttua ja hieman tuntematontakin ihmistä. Siinä kuitenkin sit huvitti suuresti se, että siinä Ilarian ympärillä oli seitsemän suomalaista vaihtaria. No joo, sit viel vaille kakstoista mentiin (no ainakin osa porukasta) alakerrokseen, jossa oli tanssilattia/disko jotain. Huonoa musiikkia kyll soittivat... Kuiteskin siinä sit itekin porukan mukana meni tanssimaan ja tuli semmoinen tosi absurdi fiilis ku huomas, että siinähän ympärillä tanssi vaan suomalaisia (no okei myönnetään, meitä oli vaan kuus, mut kuiteski..). Suomalaisia, joista ketään ei vielä kaks viikkoa sitten tuntenut. Saksalaisella clubilla. Jotenkin hassua. En tosiaankaan osannut odottaa, että Leipzig vetäisi puoleensa näin paljon porukkaa kotikonnuilta.

            

Siskon kaa sovittiin, että hän lähettää miulle verhot Suomesta tänne, ku täältä tosiaan ei taida mistään muualta löytyä verhoja kuin Ikeasta (joka kuitenkin on jossain tunnin matkan päässä). Schwarze Brett (osto-ja myynti) sivustolta oon itelleni kattonu pyörää. Pari e-mailiakin oon jo lähettäny. Just pari tuntia viimeisimmän. Äsken sit joku mies soitti, ja halus sopia aikaa milloin voin käydä ostamassa/kokeilemassa pyörää. Jännää. Puhelimessa saksan puhuminen meinaan. Maanantaina neljän jälkeen ois tarkoitus  käydä katsomassa pyörää. Toivottavasti se ois hyvä. Elämä helpottuis suuresti, jos pääsisin pyörällä liikenteeseen. Taidan kuitenkin pyytää jotakuta tulemaan mukaan miun kaa sitä pyörää kattomaan...

           

Maanantaina käyn myös  Erasmus-koordinaattorini luona Afrikanistiikan laitoksella. Hieman hämmensi ku sain kyseiseltä koordinaattorilta viestin 'Lieber Herr...' miun nimi näköjään aiheuttaa aika lailla kaikille hankaluuksia. Lausuminen ja sit se kumpi on etu- ja kumpi sukunimi, ja näköjään sukupuolikin.. Noh, ei voi mitään.

           

Huomenna ois kielikurssilaisten kaa päiväretki Dresdeniin. Lähipäivinä aattelin myös vihdoin saaha aikaiseksi ottaa kuvia/ladata niitä tänne.

//Edit. 27.9.2011 Kuvia:

Leijona, joka tervehtii oopperaan tulijoita.

Yliopiston remontissa oleva päärakennus ja 'viisaudenhammas' (siis tuo torni, jolle löytyi monta muutakin lempinimeä).

Hienoja rakennuksia riittää!

Tästä tuli ihan Joensuu mieleen.

Uuteen totuttelua

Woah, ny on jo toinen viikko puolessa välissä. Aika menee tosi nopeasti. Ny alkaa pikkuhiljaa tottumaan kaikkeen. Viime viikolla mielessä kävi kyll useampaakin otteeseen että mitä hittoa mie täällä teen. Tällä viikolla on tuntunut siltä, että tää vaihtovuosi voi oikeasti osoittautua tosi hyödylliseksi, ku saa uusia kontakteja ja oppii tuntemaan erilaisia ihmisiä. Tosin tämän viikkoa oon ollut ihan sika väsynyt. Viime viikolla jaksoin kielituntien jälkeen tehdä vaikka mitä, mutta ny viimeiset neljä päivää oon ollut luvattoman paljon tietokoneella. Miulle tosin hyvinkin normaalia, mutta se epäaktiivisuus korostuu, kun kaikki muut vaihtarit juoksee koko ajan jossain. Ja siis kysehän ei ole siitä, etteikö minnuu kutsuttais myös mukaan, vaan kun en yksinkertaisesti jaksa/ei huvita. Valitettavasti.

Noh, oonhan mie tietty jotain aikaiseksikin sentään saanu. Sain vihdoin mm. saksalaisen kännykkäliittymän (prepaid) hommattua.Tänään pidin 10 minuutin esitelmän, ja ilmoittauduin ryhmässämme ensimmäiseksi, jotta saisin sen heti pois alta. Valitettavasti tosin viikonloppu menikin sit ei-opiskelumerkeissä, joten esitelmän teko jäi aika pitkälti maanantaille ja tiistaille. Mutta nyt se on ohi, kuten myös ensimmäinen saksankokeemme, joka oli eilen. Kokeessa sit huomasin, että saksan kielioppi on näköjään miulla pahemmin hukassa kuin oon tajunnukaan... Ensi viikolla ois viel yks koe, mutta sitten ois tämä kolmen viikon kielikurssi tässä. Ja pitäis aloittaa oikea opiskelu. Siihen liittyen kävin tänään sit tulevan japaninopettajani puheilla, kyselin japaninopiskelusta ja -kirjoista täällä. Opettaja (saksalainen) vaikutti tosi mukavalta, ja miulle selkis, että meen samoille japanintunneille 3.semesteriläisten (2. vuoden opiskelijoiden) kanssa koska vuotta ylempien kurssi ois ollu miulle sit taasen liian vaikea (vaikka oonkin kaks vuotta jo japania opiskellu), mutta mie kyll jo arvasinkin sen. Miun pitää tosin silti käydä japanintasokokeessa lokakuun alussa näyttämässä että ylipäänsä ymmärrän mitään siitä kokeesta. Hieman hankaluuksia voi aiheuttaa se, että siinä on saksa<->japani käännöstehtäviä, ja kirjasarjakin ihan eri, mitä meillä on käytetty. Ootan kyllä ny ihan innolla tuota japaninopintojen aloittamista täällä, koska on mielenkiintoista nähdä millaista opetus täällä on ja miten hyvin mie ylipäänsä pysyn kärryillä. Onneks just alussa miulle pitäis olla helpompaa/kertausta, koska tosiaan toisen vuoden japaninopiskelijoiden kanssa pääsen opiskelemaan.

              

Olen ollut saamaton ny myös asuntoni suhteen. Pitäis nimittäin siivota. Ja käydä kaupassa. Ja hommata ne verhot. Ja ostaa uudet lenkkarit, että pääsisin lenkille! Tää väsymys johtuu varmaan osittain myös siitä, etten oo lenkkeilly tai liikkunu paljoa mitään. Ehkä huomen. Hei, mutta pitää tosin jotain positiivista mainita. Saksankielen käyttö on entistä helpompaa. Mie paljon jo ajattelenkin saksaks (valitettavasti miulla on myös tapana ajatella ääneen, ja ois ollu ihan kiva, jos se tapa ei ois saksalaistunut). Kielioppi miulla tosin on just ihan kateissa, mutta sanat alkaa löytyy yhä helpommin, ja mie uskon että kuukauden päästä saksankieli on pienin miun huolista. Ai nii, sain eilen myös uuden kämppiksen. Italialainen Rosella, oon ehtiny hänen kanssaan yhessä päivässä varmaan enemmän puhumaan kuin sen miun toisen kämppiksen Tanyan kanssa. Vielä on yks huone vapaana tästä huoneistosta. Mielenkiintoista nähä kuka siihen sit tulee.

Miun ryhmäläisiä: vasemmalla Marie-Anne, keskellä Federica (italialainen,joka opiskelee kans japania) ja oikealla Adriana

Amy (Englannista) ja Marie-Anne Moritzbastein ulkopuolella

Uusittu yliopiston Cafeteria/Mensa

Terveisiä Straße des 18.Oktoberilta

Kohta viikko täällä vierähtänyt. Maanantaiaamuna kävin yliopistolle ilmoittautumisessa, raahasin hostellilta kaikki kamat tietty mukaan. Yliopistolta suoraan sit Studentenwerkin (ylioppilaskunta?) luo vuokrasopimusta ja avaimia hakemaan. Mutta ei. Eihän sitä ny niin yksinkertaisesti voi tehä. Ensinnäkin oottelin Studentenwerkillä toista tuntia ja kuuntelin ku espanjalaiset puhua pälpättivät vieressä (espanjaa, totta kai..) Välillä kävin kerroksen alempana maksamassa 1.kuun ja takuuvuokran, mutta sit piti viel tulla odottelemaan. Noh, ei niitä avaimia sit saanukaan ees suoraan studentenwerkiltä, vaan miun piti sit yhteystietolapun saatuani lampsia tulevalle asuintalolleni ja siellä sit käydä hausmeisterin luota avain. No tässäkään vaiheessa ei vielä oltu vuokrasopimusta tehty.

     

Noh kuitenkin pääsin maanantaina sentään asettumaan jo asunnolle. Eihän tää mikään luksusasunto oo, mutta eiköhän se ihan 190 euron väärti oo, mitä kuukaudessa maksan. Paljon ainakin on säilytystilaa huoneessa (kalustettu siis) ja ihan riittävän iso miulle. Tää on neljän hengen soluasunto, mutta kaks huonetta on tyhjillään ja kolmannessa asuu Etelä-Afrikkalainen Tanja. Eteiskäytävä on suht kolkko, mutta suihkutilat (kaks erillistä suihku+vessaa) näyttää ainakin siisteiltä. Keittiö on itessään hieman ihmeellinen. Kaks jääkaappia, mutta ei ollenkaan uunia!? Liedet kyll onneks löytyy, ei sillä että aikoisin hirveästi ruokaa tehäkään. Entiset asukkaat on onneks tänne jättäneet kyll ihan riittämiin kattiloita, paistinpannuja ja jonkin verran myös astioita. Mikro ja vedenkeitin löytyy kans. Kahvinkeitintä ei ole, joten ostin sit sellaista murukahvia, koska en mie ilman kahvia pärjää sit millään. Kyllä täällä sen 11 kuukautta asuu, mutta ois kyll parantamisen varaakin. Valitettavasti tuossa vieressä on tie, jolla kulkee aika paljon autoja (onneks ei sentään ratikka), joten ikkuna auki on aika meluisaa. Suihkut on ihan ihmeelliset ku vettä tulee vaan sieltä suihkusuuttimen reunoilta. Meinaan siis että ku suihku on täysillä niin siihen keskellä jää sellainen tyhjä kohta. Ja sit se suutin on kiinnitetty ylös kattoon, joten sitä ei pysty mitenkään liikuttelemaan... Tyhmää, sanon minä. Kuten myös se, että pyykinpesu maksaa 2 e koneellinen ja sen kuivaus 1,7 e ja kuivaushuonettahan ei tunneta.  Ai nii, sit vielä joitain tän rapun/studentenwohnheimin erikoisuuksia. Tuossa ulko-oven lähellä kadulla on kaks puhelinkoppia. Ja pyykkituvalle mennessä huomasin että alimmassa kerroksessa on myös kondomiautomaatti. Että silleen.

Joo, maanantaina siis kävin viel Bürgeramtissa ilmoittautumassa kaupunginasukkaaks. Siellä oli hieman jonoa. Jonotusnumeroiden mukaan minua ennen oli jotain reilu 80 tyyppiä. Kerkesin siinä ootellessani sit shoppailemaan itselleni tyynyn ja muuta tarpeellista tavaraa.

     

Tiistaina alkoi sitten vihdoin kieli-ja orientaatiokurssi, jota varten tänne tulinkin kuukautta ennen varsinaisten luentojen alkua. Kurssinavajaisissa sit selvis, että eniten vaihtareita on tullut Espanjasta,Italiasta ja Ranskasta. Suomikin on aika hyvin edustettuna (11 henkeä, jotain 180 yhteensä kurssilla). Vertaa Ruotsi, josta vain yksi henkilö, jos ny oikein muistan. Tiistaina oli sit kans kielitasotesti. Keskiviikkona sit selvis että oon ryhmässä 11. Ryhmiä on siis 1-14, jossa 14:sta löytyy ne parhaat saksantaitajat. Ryhmään 13 tais päästä neljä suomalaista. Mie oon yksinään suomalaisia edustamassa omassa ryhmässäni. Puolet ryhmästäni on ranskalaisia, sit pari tsekkiläistä ja italialaista ja edustajat löytyy myös USA:sta ja Puolasta. Ja aika hyvä sattuma muuten että yksi italialaisista pyrkii kans pääsemään täällä japanin kursseille ja on opiskellut suunnilleen saman verran japania kuin miekin. Toivottavasti päästään. Proffa ei miulle oo mitään viel vastannu ku tiistaina viestiä taas laitoin. Ai nii, tiistaista vielä. Hoidin silloin viel noita bürokratie juttuja eli vuorossa oli pankkitilinavaus. Deutsche Bankissa on hieman eri meininki kuin Suomessa. Ensinnäkin ku mie menin miun varatulla ajalla sinne, tiskiltä ohjasivat miut istumaan suht. hienoon odotustilaan ja sit pankkivirkailija, joka hoiti miun asian, tuli henkilökohtaisesti hakemaan miut sieltä odotustilasta. Ja sit se hoiti kaikki tilinavausjutut, ainoa mitä miun piti tehä oli allekirjoittaa. Ja niitä allekirjoituksia tulikin siinä viiden minuutin sisään kirjoitettua varmaan jotain kymmenen. Mutta ny miulla on tili saksasta ja sain lukukausimaksun maksettua! Ja heti pankista menin sit kotirapun alakerrassa sijaitsevaan asumistoimihenkilöjotain rouva Funken luo, jonka kanssa vihdoin pääsin kirjoittamaan vuokrasopimuksen. En siis voinut hoitaa sitä ennen kuin olin hankkinut tilin tänne. Joskus en vain ymmärrä saksalaista ajattelua. Hidasta, turhauttavaa, ja ihan turhaa ravaamista toimistosta toiseen. Mutta ny pitäis suunnilleen kaikki muuttoon liittyvät asiat olla kunnossa.

     

Keskiviikkona meillä sit alkoi kielikurssi ryhmissä tutustumisleikein ja kampuskierroksella. Päivän aikana ehti vihdoin myös vähän enemmän tutustumaan joihinkin muihin vaihtareihin. Oon ny myös ehkä suunnilleen tavannu kaikki tänne tulleet suomalaiset. Illalla sit oli Moritzbasteilla (uudelleenrakennettu vanha linnoitus keski-ajalta, joka toimii nykyään yökerhona) kurssinavajaisjuhlat. Saimme sinne sit 2,5 euron arvoiset ilmaisdrinkki-liput ja koska en tykkää viinistä niin join sit siellä ensimmäisen olueni ikinä. Enkä mikään oluen fani ole vieläkään. Mutta ku ilmaista kerran nii...  Onneks tosiaan asun sen verran lähellä keskustaa että illalla oli helppo ihan vaan kävellä kotia (n. 2km). Oikeastaan olen melkein kaikki matkat täällä kulkenu kävellen, tänäänkin yliopistolle ja takaisin. Ratikkalippu maksaa 2,10 e enkä kehtais viikkolippuakaan ostaa. Hyvää hyötyliikuntaa ainakin, ku sit on viel kaupungilla tullu ees takaisin käveltyä. 25 min kävellen yliopiston 'päärakennukselle', missä meillä ny on ollut nuo kurssin kielitunnit. Ei paha ollenkaan. Ny kun viel saisin sen pyörän jostain hommattua niin miehän pääsen vartissa kaikkialle. Pyörän lisäksi pitäis myös verhot hommata. Jostain syystä täältä ei mistään kaupasta meinaa löytyä verhoja! En ymmärrä. No onhan se tietty hyvä että aamulla aina herää siinä seitsemän aikaan jo siks että on valoisaa.

     

Joo, eiköhän se ollut tässä tällä kertaa. Huomenna viel ois kolme tuntia saksan kielioppia tai jotain edessä, viikonlopusta en tiedä viel, parin ryhmäläisen kaa varmaan ooppera-taloa käydään katsomassa ja sit egyptiläisessä museossa. Mutta aika näyttää.

Aufwiedersehen!

Straße des 18. Oktoberin  yhteenkasvanut talorykelmä, viidessä rapussa yhteensä yli 1000 opiskelija-asuinpaikkaa.

Soluasunnon hieman kolkohko käytävä.

Miun työpöytä!

Kaappitilaa riittää

          

Näkymä ikkunasta ei tosin ole kaikista viehättävin, mutta tuohan se jonkinlaista  DDR- tunnelmaa... 

Välipäivä ennen uuden elämän alkua

Ensimmäinen kokonainen päivä Saksassa! Ja mitä teenkään. Kävelen pari aamupäivän tuntia kaupungilla, nukun päikkärit, käyn syömässä kiinalaisessa ja dataan yksinään kymmenen hengen hostellihuoneessa. Eilen meninkin sit jo puol yhdeksältä nukkumaan, joten hyvien yöunien jälkeen heräsin sit seitsemältä. Muuten hyvä, mutta huoneessa oli muitakin asukkeja, jotka eivät hirveesti olisi arvostaneet aikaista herätystä, joten sen sijaan että oisin huoneeseen rymistelemään jääny, lähdin alakertaan aamupalalle. Aamupala maksoi 3,5e per aamu, ja kyll sillä ihan mahansa täytti. Sit lähdinkin etsimään tietäni yliopistolle, jotta huomenna olisin suunnilleen tietoinen siitä minne pitää mennä. Sunnuntaiaamuna yhdeksältä kaduilla ei ollut pahemmin porukkaa, joten ihan rauhassa sai kuljeskella. Yliopiston jälkeen suuntana oli Straße des Oktober 18. 29, jolla pitäisi sijata miun tuleva asunto. Yritin siinä samalla sit kattoo noita välimatkoja, yliopistolle reilu pari kilsaa, lähikauppaan muutama sata metriä. Pyöräilijät on kaupungissa otettu tosi hyvin huomioon, ja toivonkin että saisin jostain nopeasti ostettua käytetyn pyörän. Puol kahdeltatoista olinkin sit jo hostellilla. Kaikki muut vieraat tästä huoneesta ovat häippässeet pois joten mie oon sit loppupäivän saanu ihan yksin täällä olla. Kelpaa miulle! Aika antisosiaalista ajattelua, mutta ens viikosta lähtien pääsen kuitenkin tutustumaan uusiin ihmisiin ihan kyllästymiseen asti ja eiköhän kaupunkikin tule tutuksi, joten

haluan ny ottaa ny ekan päivän ihan rauhallisesti ja silleen tottua vaan ajatukseen, että tässä kaupungissa sit pitäis asua 10,5 kuukautta.

          

Hei, mutta pitää vielä mainita joitain pieniä kulttuurieroja. Ensinnäkin, ulkona syöminen. Jotenkin on vaikea tottua siihen, että melkein kaikissa ravintoloissa/kahviloissa mennään ensin istumaan ja saadaan ruokalista eteen ennen kuin tilataan. Mie oon suomalaiseen tyyliin tottunut menemään suoraan tiskille kertomaan mitä haluan (esim. coffee house) JA maksamaan ensin. Tosi häiritsevää ku ei voi maksaa heti tilatessa (vai voiko? en tiedä, yritän seurailla muita ihmisiä ja sitä miten he toimivat) ja sit pitää oottaa sitä tarjoilijaa, jotta voi maksaa. Ja vaihtorahan he laittavat pöydälle, vaikka kuinka yrittäisin ojentaa kättäni. (Tosin nää jutut taitaa päteä kaikkiin muihin maihin paitsi Suomeen.). Sit liikenne. En tiedä, onko tää vain joku leipzigilainen juttu, mutta välillä teillä (edes isoilla) ei ole ollenkaan autoja, ja sit yhtäkkiä on hirveä suma, tai sit autoja, jotka ajaa kaupunkiajoks hirveällä vauhdilla. Toisaalta taas täällä jalankulkijat saa periaatteessa ylittää tien mistä vaan ja autoilijan pitää väistää....   Sit raha-asioihin. Oikeasti on hyvä, että Suomessa ei käytetä 1 ja 2 senttisiä, koska oon ny yhen päivän ollu täällä ja alan jo saada tarpeekseni noista pikkukolikoista... Eihän siin ois ongelmaa, jos vois kortilla maksaa, mutta ku käteistä suositaan melkeinpä kaikkialla. Mutta kuitenkin niitä raha-automaatteja on tosi harvassa (no keskustassa tietty vähän enemmän), joten mistä ne ihmiset saavat sen kaiken käteisen. Nostaako ne heti palkkapäivänä kaiken ulos?? Tämänkin tiesin tosin jo etukäteen, mutta siltikin se vaatii vähän totuttelemista.

          

Huomenaamulla ois sit yliopistolle ilmoittautumisen vuoro ja vuokrasopimuksen teko. Tiistaina alkaa kielikurssi ja ensimmäiseksi tietysti pääsemme tekemään kielitasokokeet. Mielenkiintoista nähdä, minkä tasoista porukkaa siell on. Ja onko miten suomalaisia - facebookryhmästä löytyy ainakin yks toinen suomalainen Jyväskylän yliopistosta. Ei mitään tietoa, miten nopeasti pääsen asunnolla sitten nettiin, toivottavasti ei tuu vieroitusoireita...

          

Just tulikin sit hostellihuoneeseen uus tyyppi. Pyhiinvaeltaja. Kävellyt 30 kilometriä päivässä seitsemän päivän ajan ja viel on saman verran jäljellä. Hyvä kunto pitää olla.

Ps. saksa tökkii edelleen.

Sleepy Lion Hostel

Luonnontieteellinen museo

Ja sitten matkaan!

Klo 09.59   Berliini, Hauptbahnhof

Kulutanpa ny aikaa Berliinin päärautatieasemalla kirjoittamalla sit tätä blogia, ku ei hirveesti huvita matkalaukun ja tietokoneen kanssa lähteä minnekään seikkailemaan...

Tää viikko meni nopeasti. Kävin ma-to joka päivä yliopistolla syömässä ja hengailin kahvihuoneella, jotta näkisin vielä yliopistotuttujanikin ennen lähtöä. Torstaina sit vein kahvileipää kahvihuoneelle ja sanoin heipat kaikille. Perjantai menikin sit pakatessa. Ensimmäisellä yrittämällä sain miun matkalaukun 23 kg:n painoiseksi.. ja koska kaikki tavarat eivät ees olleet siinä, päädyttiin sit siskon kaa siihen, että kai se pitää yks alle 5kg paketti saksaan lähettää, koska muuten joudun jättää ihan liikaa pois matkasta. Käsimatkatavaroissa olikin sit kaikki kirjat (saksan sanakirja ja Viel Erfolg, totta kai, ja sit kolme japanin kirjaa). Valitettavasti mm. kanjikirja jäi matkasta pois, koska nuo kaikki kirjat painaa yllättävän paljon.. Tietokonekin oli sit tungettava samaan reppuun kirjojen kaa, koska Air Berlinillä on tyhmä yhden käsimatkatavaran sääntö. No jaa, eiköhän sitä vuos selvitä, vaikka tavaraa mahtuikin aiottua vähemmän mukaan.

          

Perjantaina eli eilen oli siis miun vika päivä Suomessa pitkään aikaan. Lievää jännitystä oli koko päivän ilmassa, ja välillä kädet täris aivan sikana, mutta ihmeen rauhallinen mie olin koko asian suhteen. Ei tullut mitään viimehetken paniikkikohtauksia yms. (eikä tullut tänäänkään). Tänään aamulla herätys oli sit mukavasti 3.50. Pomppasin sängystä kyll aika vauhilla heti ku kello soi. Helsinki-Vantaalla oltiinkin sit viiden jälkeen ja lähtöselvityksestä selvittyämme (jee, laukku painoi vain 18,3kg!), olikin aika sit nousta koneeseen, joka lähti 6.40. Puol kahdeksalta (huom. tunnin aikaero) olin jo Tegelin lentokentällä ja yritin löytää tieni Hauptbahnhofille. Bussi oli suht helppo löytää, kuski oli mukava ja päästi miut pummilla matkustamaan (miull ei ollut kuin 20 e seteli). Ny oon aamupalastanu täällä rautatieasemalla ja vielä pitäis 2,5 h saada kulutettua ennen junan lähtöä. Valitettavasti pitää sanoa, etten pahemmin saksaa ole päässyt käyttämään, koska asemien työntekijät näköjään mieluummin käyttää englantia kuin jaksaisivat kuunnella miun ruostunutta saksankieltä.. mutta ehkä se tästä kohan hostellille pääsen. Siell toivottavasti on myös netti.

            

Pitää vielä tästä lähdöstä sanoa, että ihmeen tyynesti on kyll tää lähtö sujunut. Meinaan ettei itku oo päässyt tai mitään. Tuntui että siskollekin tuli sanottua heipat ihan kuin vain kotia ois lähteny käymään. Ehkä matkanteko ei tuntunut niin kauhean hermostuttavalta siks, että kuitenkin miun ensimmäinen lento ikinä oli myös Berliiniin- ja silloinkin ihan yksin. Ja toisaalta muistissa on viel hyvin toukokuinen Pekingin matka, jolloin alkushokki oli vähän isompi ku matkatavaroiden kanssa ruuhka-aikaan metrolla matkasimme hotellillemme, ja onnistuimme kävelemään vielä väärään suuntaan. Joten joo, ny sentään on helpompi ainakin kysyä ihmisiltä, jos tulee jotain ongelmia.

Klo 18.47 Leipzig, Sleepy Lion Hostel

Pääsin perille. Yllättävän kuuma täällä! Suorassa auringonpaisteessa ei huvittanut pahemmin olla, joten kierteliin sit alustavasti Hauptbahnhofilla. Paljon liikkeitä, paljon turisteja. Ensivaikutelma kaupungista on ihan ok. Liikenne ja tienylittäminen ei vaikuta mitenkään kivalta, ja ihmisiinkin pitää ehkä tottua, mutta ainakin hostellilla oli mukavaa porukkaa, joiden kanssa pääsi puhumaan saksaa! Tosin mie puhun tällä hetkellä tosi kökkö-saksaa (miettikää jotain oikein huonoa suomalaisten puhumaa englantia). Mutta täähän oli vasta eka päivä. Tästä se lähtee. Ja hostelli vaikuttaa tosi mukavalta ja siistiltä!

Muuttotunnelmia ja jäähyväisiä

Viikko sitten lauantaina alkoi vihdoin tapahtumaan. Muuttopäivä meinaan. Vuokrapakulla kuskasimme kaikki tavarani siskoni luokse Espooseen säilöön vuoden oleskeluluvalla. Onneks siskolla on sen verran iso kämppä että tavarani mahtuivat sinne, koska jos oisin yhdeksitoista kuukautta vuokrannut varaston, ois lasku ollut varmasti yli tonnin. No joka tapauksessa myin sängyn, lipaston ja kirjoja pois, koska kuitenkin onhan se helpompaa, mitä vähemmän tavaraa on. Koska ei se siskonkaan asunto ny niiiin iso ole. Vuoden päästä on sit itsellekin yllätys mitä kaikkea laatikoista löytyy, koska en varmaan siinä vaiheessa enää muistakaan mitäs sitä on tullut jo myytyä tai annettua pois. Sunnuntaina kävin sit siivoamassa soluhuoneeni. Oli kyll outoa lähteä sieltä. Ny ei ole enää paluuta entiseen.

Maanantaina oli sit aika lähteä vielä kerran käymään Joensuussa. Junamatka meni tekstiviestitellessä, ku yritin sukulaiset ja kaverit sovittaa kalenteriin, jotta viidessä päivässä ehtii kaikki näkemään. Päivät joensuussa menivät nopeasti, eikä lähtöä ehtinyt juuri ajattelemaan, mikä oli ihan hyvä vaan. Ehdin näkemään kaikkia, joita oli tarkoituskin, ja jopa tekemään keskiviikkona verkkotentinkin, johon lukeminen tosin ei onnistunut hirveän hyvin, mutta hei, se oli verkkotentti! Sain nelosen joka tapauksessa, mutta arvosanaa tärkeämpää miulle on enemmänki ne 5 opintopistettä, jotka siitä sain. Lauantaiaamuna oli tarkoitus sit lähteä takas helsinkiin, mutta koska joensuussa oloaikana en hirveemmin ollut ehtinyt vain olemaan, niin lauantaina pidinkin sit ihan vaan leffapäivää äitin kaa. Sellaisina päivinä on joskus helppo unohtaa, että on koskaan kotoa pois muuttanutkaan.

Tänään, eli sunnuntaina, oli sit aika lähteä junalle. Sisko kävi viel aamulla lastensa kanssa kahvilla, mikä oli ihan hyvä niin äitikin sai muuta ajateltavaa. Itse on vielä jotenkin vaikea ymmärtää, että seuraavan kerran käyn Joensuussa vasta ensi vuoden heinä- tai elokuussa. Tietoisesti olen kyllä yrittänyt olla myös ajattelematta asiaa. Ei ehkä paras toimintasuunnitelma, koska kyll se jossain välissä sit jysähtää. Tavallaan harmittaa kaikista eniten (kuten yleensäkin Joensuusta lähtiessä), että pitää jättää Lilli (meidän kissa, 17v. ). Ihmiset kyll ymmärtää ja tietää, miks en käykään niin usein, mutta kissalle semmoista ei oikein pysty selittämään. Sama homma on siskon lasten kanssa. Vaikka yks vuos on suhteellisen lyhyt aika, on se kaksvuotiaalle jo puolet elämästä. No, ehkä se tästä.

Nyt olen sitten junassa matkalla Helsinkiin. Ensi viikon vietänkin sit Espoossa siskon luona. Enää kuusi yötä.

Bye bye, Joensuu!