Absurdia

Tasan kaksi viikkoa täynnä. Vihdoin pääsin lenkille. Elämä alkaa näyttää taas valoisammalta. Eilen löysin uudet lenkkarit ja tietty halusin heti päästä niitä kokeilemaan. Ei tietty ole kaikista paras idea lähteä heti tunnin lenkille, ku laittaa uudet kengät jalkaan. Sain rakot jalkoihin. Oli kuitenkin tosi virkistävää lenkkeillä (no kävellä, ku en yhtään tienny missä olin nii ei viittiny hirveen nopeeta vauhtia ravata) puistossa. Jotenkin välillä ahdistaa tuo Leipzigin keskusta, pieni, ahdas, täynnä liikennettä. Puistoissa on ainakin vähän rauhallisempaa, mutta silti kaipaisin ihan kunnon metsää ja lenkkipolkuja.

           

Mutta ny pitäis varmaan hiukan valaista tän postauksen otsikkoa. Eilen illalla menin ravintola Spizziin, jonne italialainen Ilaria oli kutsunut vaihtariporukkaa syömään synttäreidensä kunniaksi. No sinne sit tulikin yli parikyt tuttua ja hieman tuntematontakin ihmistä. Siinä kuitenkin sit huvitti suuresti se, että siinä Ilarian ympärillä oli seitsemän suomalaista vaihtaria. No joo, sit viel vaille kakstoista mentiin (no ainakin osa porukasta) alakerrokseen, jossa oli tanssilattia/disko jotain. Huonoa musiikkia kyll soittivat... Kuiteskin siinä sit itekin porukan mukana meni tanssimaan ja tuli semmoinen tosi absurdi fiilis ku huomas, että siinähän ympärillä tanssi vaan suomalaisia (no okei myönnetään, meitä oli vaan kuus, mut kuiteski..). Suomalaisia, joista ketään ei vielä kaks viikkoa sitten tuntenut. Saksalaisella clubilla. Jotenkin hassua. En tosiaankaan osannut odottaa, että Leipzig vetäisi puoleensa näin paljon porukkaa kotikonnuilta.

            

Siskon kaa sovittiin, että hän lähettää miulle verhot Suomesta tänne, ku täältä tosiaan ei taida mistään muualta löytyä verhoja kuin Ikeasta (joka kuitenkin on jossain tunnin matkan päässä). Schwarze Brett (osto-ja myynti) sivustolta oon itelleni kattonu pyörää. Pari e-mailiakin oon jo lähettäny. Just pari tuntia viimeisimmän. Äsken sit joku mies soitti, ja halus sopia aikaa milloin voin käydä ostamassa/kokeilemassa pyörää. Jännää. Puhelimessa saksan puhuminen meinaan. Maanantaina neljän jälkeen ois tarkoitus  käydä katsomassa pyörää. Toivottavasti se ois hyvä. Elämä helpottuis suuresti, jos pääsisin pyörällä liikenteeseen. Taidan kuitenkin pyytää jotakuta tulemaan mukaan miun kaa sitä pyörää kattomaan...

           

Maanantaina käyn myös  Erasmus-koordinaattorini luona Afrikanistiikan laitoksella. Hieman hämmensi ku sain kyseiseltä koordinaattorilta viestin 'Lieber Herr...' miun nimi näköjään aiheuttaa aika lailla kaikille hankaluuksia. Lausuminen ja sit se kumpi on etu- ja kumpi sukunimi, ja näköjään sukupuolikin.. Noh, ei voi mitään.

           

Huomenna ois kielikurssilaisten kaa päiväretki Dresdeniin. Lähipäivinä aattelin myös vihdoin saaha aikaiseksi ottaa kuvia/ladata niitä tänne.

//Edit. 27.9.2011 Kuvia:

Leijona, joka tervehtii oopperaan tulijoita.

Yliopiston remontissa oleva päärakennus ja 'viisaudenhammas' (siis tuo torni, jolle löytyi monta muutakin lempinimeä).

Hienoja rakennuksia riittää!

Tästä tuli ihan Joensuu mieleen.