Sataa, sataa ropisee..

Ois jouluaatto, mutta ei hirveän jouluista. Ulkona sataa vettä. Olen edelleen Leipzigissä. Kämppikset kaukomailla. Lopputulos: eka vuos kun en vietä joulua. Pitäähän sitä aina välillä rikkoa perinteitä. Tosin tässä pari viikkoa on ärsyttäny ihan sikana ku porukka kysyy mitäs teen jouluna. Ei, en mene kotia käymään? Ai, miksi, no säästänpähän nekin rahat. Ja loppujen lopuks, jos oisin lähteny Suomeen käymään, nii ei siinä enää lomasta ois voinu puhua. Meinaan että sit pitäis juosta joka paikassa, tavata kaikki kaverit ja sukulaiset ja siin päällä ois vielä perusjoulustressi. Tänä jouluna en oo ees miettiny joululahjoja. Kortteja lähetin Suomeen päin, mutta that's it. (Tiedän, olen laiska.) Oon ny ensimmäistä kertaa ollu yksinään täällä soluasunnossa kellon ympäri. Ihan mukavaa vaihteeksi olla omassa rauhassa. Tänään olen jouluaaton kunniaksi lähettänyt jo yhen tekstin proffalle, kertaillut japania, katsonut korealaista draamasarjaa "Mary stayed out all night". Skypessä olin äitin kanssa. Eli en oikeastaan mitään jouluista ole vielä ehtinyt tekemään. Illalla lämmitän luultavastikin glögiä. Ihan suomalaista Marlin glögiä. Äiti kävi nimittäin Saksassa ja vietettiin viime viikonloppu Berliinissä.

                     

Päätin jo syksyllä vaihtoon lähtiessä etten jouluks lähe kotia. Äiti ei ois millään halunnut suostua, mutta sitten kompromissina äiti osti lentoliput joulukuulle. No viime viikonloppuna sit äitin kaa seikkailtiin Berliinissä. Kävimme mm. Charlottenburgissa, Neues Museumissa (museo, missä on egyptiläisiä ja roomalaisia esineitä) sekä kuusilla eri joulumarkkinoilla. Niitä ny ku sattu vaan olemaan joka kulmalla. Säästä huolimatta (sateista) oli tosi mukavaa. Samalla sain myös äitiltä Suomen tuliaisia: salmiakkia, purkkaa, glögiä, päänsärkylääkettä, hoitoainetta. Salmiakit oon jo melkein kaikki syöny pois poikkeen. Maistellutin myös japaninryhmäläisille, mutta ei se oikein heille kelvannu... hö, no jäipähän miulle enemmän. Glögiä juotiin yksi litra kämppisten kaa, ja glögi ainakin teki kauppansa. Viel miulla yksi litra on jäljellä.

                       

Huvittavinta ehkä koko Berliinin reissussa oli se, että Berliinissä tunsin olevani kotona, mitä ei voi aina sanoa Leipzigista. Olen joo tottunut jo Leipzigiin, mutta en edellenkään osaa kuvitella, että Leipzigissä tämän vaihtovuoden jälkeen pitempiä aikoja viettäisin. Leipzigista eniten jään kaipaamaan kavereita ja ihmisiä (ja heistäkin suurin osa vaihtareita), en niinkään kaupunkia. Voi olla että kesän tullessa kaupunki näyttää itestään puolen, joka saa minunkin mielen muuttumaan, mutta näin 3,5 kk:n kokemuksella sanoisin, että Leipzig ei ole minun kaupunkini. Tavallaan toivon että kesä osoittaa miun mielipiteen vääräks. Berliini sen sijaan on kuin miulle tehty: paljon ihmisiä, paljon nähtävää, loistava julkinen liikenne (metro!) ja ylipäänsä koko ilmapiiri on aivan erilainen. Maanantaina meenkin takas Berliiniin! Kolme ystävää Joensuusta tulee käymään. Jee, kiva nähä lisää tuttuja. Suomesta tulikin mieleen: eilen ostin paluulipun Suomeen! Oli pakko ostaa, ku 38 euroa vain maksoi. Eli jos ei ihmeempiä tapahdu niin paluu Suomeen maantaina 30.7.2012!!! Voinkin sit samalla viettää läksiäisiä että synttäreitä.  Ei pie viel kyll innostua, ku siihen viel yli seitsemän kuukautta, mutta tavallaan parempi ku tietää sentään päivän sanoa.

Frohe Weihnachten!

Prahassa WILMAn seurassa

Joulukuun alussa osallistuin siis WILMA-järjestön Prahan matkalle. Matkustusajankohta ei välttämättä ollut kaikista parhain (kylmää ja harmaata) eikä ryhmämatkustaminen ole kaikista antoisin tapa nauttia nähtävyyksistä (yhteensä meitä oli 50 henkeä ja sen kyllä huomasi: odottelua, odottelua.. ja vielä kerran odottelua..).  Leipzigista lähdimme matkaan perjantaiaamuna bussilla. Prahaan saavuimme yhden jälkeen. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului mm.hostelliin sisäänkirjoittautuminen (joka kesti luvattoman kauan.. )ja illalla  tsekkiläinen ravintola, jossa päästiin paikallista ruokaa kokeilemaan.

Koko reissun ajan kävelimme paljon paikasta toiseen. WILMA:n järjestämää ohjelmaa ei olisi ollut pakko noudattaa, mutta yksinäänkään ei huvittanut kaupungille kiertelemään lähteä, joten sitä sit seuras porukan perässä, vaikka hermot meinas mennä. Kolmeen päivään oli ahdettu liikaa kierroksia: kaupunkikierros, Prahan linna, juutalaiskortteli... Yksinkertaisesti siinä ehti mennä maku kaikesta. Iltasin ei sit ite jaksanu enää minnekään lähteä (vaikka suurin osa porukasta kävikin yöelämään tutustumassa) ja tuli oltua vaan hostellilla.

Guinnesin ennätysten kirjan mukaan Prahan linna on suurin muinaislinna maailmassa!

 Matkan aikana ehdittiin oikeastaan nähä vain  keskustaa. Prahan joulumarkkinat oli hyvin vilkaat ja ne piristivät muuten kalseaa tunnelmaa. Toisen päivän iltana osa porukasta kävi tutustumassa mustaan teatteriin (yhdistää nykytanssin, musiikin, improvisaation, fantasian sekä pantomiimin, luo pimennetyllä näyttämöllä illuusioita  mm.valojen ja mustien verhojen avulla) ja miutkin onnistuttiin ylipuhumaan mukaan lähtemään. Faust käytiin katsomassa. Olihan se ihan mielenkiintoinen kokemus ja musiikista tykkäsin, mutta itse Faust ei tällaisessa muodossa minua vakuuttanut. Noh, aina ei voi voittaa.

Praha ei onnistunut ekalla kerralla minua vielä vakuuttamaan, mutta uskoisin että tämä johtui enemmänkin matkaseurasta kuin kaupungista itsestään (siis kyllä meillä oli myös Corinan (kämppis) ja muiden kanssa  hauskaakin, mutta hauskempaakin ois voinu olla..). WILMA:n reissut ovat kuitenkin hinnaltaan sen verran halpoja ( 85 e sis. bussimatkat, hostellin aamupalalla, kahen päivän matkakortit, linnakierroksen), että seuraavalla kerralla voi kyllä matkalle mukaan lähteä, mutta mieluummin omatoimisella ohjelmalla!

Opiskelua ja arkielämää

Viimeisen kuukauden aikana ei oo oikein mitään ihmeempiä tapahtunu, joten kirjoitteleminen on jääny. Arkielämä on alkanut rutinoitua. Maanantaisin mie käyn vain japanin tunnilla. Alunperinhän mie ilmoittauduin myös saksan kursseille, mutta siellä oli niin tylsää, että parin kerran jälkeen lopetin molemmat kurssit. En saanu oikein mitään irti kyseisiltä tunneilta. Maanantain japanin tunnin jälkeen meenkin sit saksan keskustelukurssin sijaan syömään Mensaan japaninkurssia käyvien saksalaisten kaa. Uskoisin että autenttisessa tilanteessa keskustelu saksalaisten kanssa hyödyttää minua enemmän kuin keskustelukurssi luokkahuoneessa muiden vaihtareiden kanssa.. Tiistaina on sama homma, eli käyn syömässä saksalaisten kaa. Istutaan ainakin tunti istutaan ruokalassa ja jutellaan. Tosin miun osallistumisaste riippuu aiheesta ja siitä miten nopeasti ihmiset puhuu (pysynkö siis ylipäänsä mukana). Välillä nimittäin tulee niitä hetkiä ku miulla ei oo mitään hajua mistä kyse. No sit ei auta kuin kysyä. Onneks he ovat olleet ymmärtäväisiä ja selittävät miulle jos jokin menee yli hilseen. Onneks tavallisesti kuitenkin pysyn kärryillä ja osallistun keskusteluunkin. Se on hienoa, ku onnistuu selittämään pitempiäkin pätkiä saksaks! Puhunhan mie tietenkin kämppistenkin kaa aina saksaa, mutta se on vähän eri asia ku myö kaikki puhutaan vaihtarisaksaa (kielioppi ei oo niin justiinsa, ja sanojen haeskelu arkipäivää).

                  

Tiistaisin ja keskiviikkoiltapäivisin miulla on japanin jälkeen joka toinen viikko afrikka-luentoja. Torstaisin on sit joka viikko kaks afrikka-luentoa. Yhteensä siis neljällä eri luentokurssilla käyn ja yhdellä 'harjoituskurssilla' (tosin kyseiseltä kurssilta oon enemmän ollu poissa kuin paikalla..).

1. vuoden opiskelijoille tarkoitetut luennot:

      Kultur in Afrika: joka toinen viikko kolmen tunnin luento. Paljon asiaa, tosin asioiden tärkeys joskus mietityttää. Luennoitsijan perässä on välillä vaikea pysyä. Suuria keskittymisvaikeuksia..

     Sprache in Afrika: käsitellään Afrikan kieliä, lingvistiikkaa, kielien sukujuuria yms. Luennoitsija on tosi hyvä, jaksaa hyvin keskittyä ja kuunnella, vaikka itse asia meneekin välillä yli ymmärryksen.

2. vuoden opiskelijoille (eli 3.semester):

      Politik in Afrika: aihe kiinnostais minua eniten, mutta valitettavasti luennoitsijan puheesta ymmärrän myös vähiten. Luennoitsija selaa powerpointit niin nopeasti läpi että saksalaisillakin opiskelijoilla vaikeuksia pysyä mukana.

     Unternehmertum in Afrika: Yrittäjyys Afrikassa-luentokurssi alkoi poikkeuksellisesti vasta tällä viikolla. Keskiviikkona sopivasti oli kaksi luentoa peräkkäin, ja menivät japanin ja harjoituskurssin päälle.. sama homma ens viikolla. Tammikuussa on vielä neljänä päivänä kaks luentoa peräkkäin. Aihe vaikuttaa ainakin mielenkiintoiselta, ottaen huomioon, että oon tehny kehitysmaatutkimuksen sivuaineopinnot.

         

Hieman epäilyttää, miten kokeet tulee helmikuun alussa menemään. Jokaiselle luentokurssille ois Moodlessa vielä pari artikkelia per kerta luettavaksi, enkä oo niihin pahemmin jaksanu panostaa. Ja vaikka luennoilla ymmärrän ainakin jotenkuten, niin asian kirjoittaminen saksaks on eri asia. Aikaakin per moduulin koe on 90 min.. (eli 1,5h kahen luentokurssin kokeelle!). Miun tavoite on saada noista vain oparit, arvosanalla ei niin väliä. Pitäis tässä varmaan alkaa harjoitella kokeita varten, mie en nimittäin oo ollenkaan joutunu ny saksaks kirjoittelemaan, nii voi äkkiseltään olla aika vaikeaa. Valitettavasti opiskelumotivaatio on ollu aika alhaalla, mikä ei tietenkään yhtään auta asiaa.

                  

Opiskelusta muihin asioihin. Miun kouluviikko loppuu torstai-iltapäivään. Vaikka alunperin ilmoittauduin telinevoimisteluun, en sinne kahden ekan kerran lisäks oo saanu lähdettyä. Muutenkin liikunta jääny vähemmälle. Perjantaisin miulla on tapana käydä syömässä Mensassa Adrianan (tsekkiläinen kaveri orientaatiokurssilta) kanssa. Viikonloppuisin oon joko käyny WIlMA:n reissuilla (yhden päivän reissu Annaberg-Buchholziin, ja siellä käytiin kaivoksessa, oli hienoa! ja  viimeviikonloppuna oli Prahan reissu) tai sit ollu vaan kotona (saamatta mitään aikaiseks). Kämppisten kaa ollaan välillä käyty yhdessä ulkona ja Adriana ja muita tuttuja on myös liittynyt mukaan. Oisin varmaan jo ihan totaalisesti mökkihöperöitynyt täällä, jos ei kämppisten kaa tulis aina jotain tehtyä. Vaikka myö istuttais vain iltaa keittiössä, on se kuitenkin parempi kuin omassa huoneessa nököttää. Tänään tosin ollaan sovittu orientaatiokurssin ryhmän kanssa näkevämme pitkästä aikaa. Mennään vaan pizzalle, mutta on kiva nähä porukkaa, joihin tutustui ensimmäisinä täällä, ku ei kaikkia oo tullut enää kurssin loputtua nähtyä.

                    

Eilen onnistuin taas keräilemään itselleni mustelmia. Enpähän muista milloin oisin viimeks yhtä pahasti lentänyt pyörän selästä. Tästä lähin muistan ainakin olla pyöräilemättä jos oon vessapaperia ostanut. Se nimittäin meni etupyörän väliin ja mie sit tietty lensin etiäpäin. Leuka eellä asvalttiin. Siis paikanpäällä tajusin ainoastaan sen että leukaan koski (ja niskaan vähän), mutta kotona sit huomasin, että olin kuitenkin onneks ottanut myös kyynärpäällä vastaan, koska oikea kyynärpää on ny ihan ihan mustelmilla. Illalla huomasin kans, ettei reisikään ollut säilynyt mustelmitta. No, siinä ois voinu käydä huonomminkin joten oon ihan iloinen että mustelmilla ja säikähdyksellä selvisin.

Panorama Tower ja sumuinen Leipzig

Viikko meni ja hurahti mutta mitään ei tullut tehtyä. Viime viikolla oli sit yhteensä ruhtinaalliset kolme luentoa. Maanantai oli vapaapäivä, ja sit tiistai ja keskiviikko oli 'ungerade woche' eli afrikan luentoja ei ollut. Torstaina heräsin sit ennen kahdeksaa, mutta onneks katoin moodlea ennen kuin lähin mihinkään, proffa oli nimittäin laittanut viestiä että luento sairauden takia peruttu. Miun yhdeksän aamu muuttuikin sit yhdentoista aamuks. No jaa, sitä luulis, että ku koulua ei ole paljoa mitään niin sitä sais aikaiseks vaikk mitä.. Päinvastoin, sitä tuntuu laiskistuvan entisestään. Onneks sentään kotona on kämppikset nii en oo ihan onnistunut mökkihöperöitymään. 
                 Edistystä on tosin tapahtunut siinä suhteessa, että olen vihdoin tutustunut hieman paremmin miun saksalaisiin kurssikavereihin japanin tunneilta. Tiistaina kävin japanin tunnin jälkeen yhden porukan mukana syömässä Mensassa (yliopiston ruokalassa). Vihdoin hekin osoittivat jotain kiinnostusta vaihtaria kohtaan ja kyselivät Suomesta yms. Välillä tipahdin kärryiltä kun he puhuivat liian nopeasti tai epäselvästi, mutta yllättävän hyvin ymmärsin. Ite vaan oli ehkä tietoisempi saksankielen käytöstään kuin mitä vaihtareiden kanssa puhuessa. Alisa kysyi myös minua leffaan hänen ja Ulriken kaa. Tänään oon sit menossa katsomaan Der König der Löwen eli Leijonakuninkaan 3D:nä heidän kanssaan. Jee, viimeinkin saksalaisia kavereita!
                  Torstaina kävin ostamassa Bahncard25 (kortilla saa 25 % alennuksen junalipuista) ja ostin liput Berliiniin ens viikkoa varten (Kööpenhamina!!). Torstaina sit oikeasti ainokaisen luentoni jälkeen jumitin aika pahasti koneelle. Onneks kämppikset patisti miut illalla sit liikkeelle ja pyöräilin telinevoimistelemaan. Liikunta piristi nimittäin kummasti (tosin kaikki lihakset on vieläkin kipeät!). Perjantai oli sit miun vuoro siivota yhteiset tilat, ja samalla sit oman huoneenkin siivosin. Hyvä ku meitä on neljä kämppistä ja ollaan sovittu että yhteiset tilat siivotaan kerran viikossa, niin ei tarttee kuin kerran viikossa keittiö ja käytävä siivota. Kylppäreitä meillä on kaks, mie jaan omani Tanyan kanssa ja ollaan sovittu että joka toinen viikko se siivotaan. Kiva, ku kerrankin toimii järjestelyt. 
                

 Eilen käytiin  Rossin ja Corinan kaa Panorama Towerissa, eli Leipzigin korkeimmassa rakennuksessa. Sieltä oli hyvät näkymät, vaikka olikin sumuista. Panorama Towerin jälkeen käytiin sit vihdoin kokovartalopeili meidän kämppään ostamassa. Kaks kuukautta ilman kunnon peiliä on ollut pitkä aika. Valitettavasti ostettiin halvin mahdollinen ja kotona sit huomattiin että se vääristää hieman.. no ei voi mitään.. Illalla oltiin sit innoissamme menossa Thomaskircheen jotain konserttia kuuntelemaan, ku huomattiin että lippujen hinnat oli 7 eurosta ylöspäin.. Ei kiitos tällä kertaa. Mentiin sit ravintola/kahvilaan istumaan. Noh, sit tapahtui jotain mitä ei viel oo koskaan ennen miulle käyny. Tarjoilija nimittäin kaatoi tilaamani kaakaon meidän päälle. No onneks kaikilla oli hyvät refleksit että onnistuttiin ees vähän väistämään. Farkut lähti kaikilta pesuun kaakaoläikkien takia, mutta ei sentään ihan kokonaan kaakaossa oltu. Heh, kaikkea sattuu ja tapahtuu..

Ross und Cori

Leipzig City Hochhaus

Näkymiä näköalatasanteelta

Muutama mustelma lisää

En tiedä ny mikä ihmeen kausi miulla on menossa, mutta onnistuin tiistaina liukastumaan keittiössä silleen että löin sitten kyynärpääni pöytään ihan kunnolla ja sain siitä sit mustelman muistoksi. Torstai-iltana tuli sit kans keräiltyy lisää mustelmia jalkoihin, ku tasapaino ei ollut ihan kohillaan. Elämä on vaarallista.

                  

Muilta osin elämä alkaa tasaantua. Viime sunnuntain vietin kotona koneella, paluu japanilaisten draamasarjojen pariin tapahtui Ouran High School Host Clubin saattelemana. Yeah, jotenkin tuntuu tyhmältä että tuun vaihtoon saksaan, jotta voin sit kattoa japanilaisia draamasarjoja (englanninkielisillä tekstityksillä). No, elämä on. Mutta hei, myö varattiin Tanyan ja Rossin kaa lentoliput Kööpenhaminaan! Kahden viikon päästä  lähetään! Köpiksessä ollaan vaan kaks yötä, ja yks yö Berliinissä, koska lento lähtee aamulla niin aikaisin Berliinistä, ettei Leipzigistä kerkeäis aamujunalla. Tosi viime tipassa kyllä kaikki ny varattiin, liput maksoi 80 e (45 eurollakin ois saanu, jos ajoissa liikenteessä), hostelli Köpiksessä 41 e/henki/2 yötä, sitten siihen vielä junalippujen hinnat. Mutta pääsenpähän kuitenkin Tanskassakin käymään. Tosin takaisin Leipzigissa ollaan vasta su-ma-yönä n. puol kolme..  aamulla ois miulla sit yhdeltätoista japania, ja klo 10 ilmoittautuminen Wilman Prahan reissulle. No ei voi mitään, pitää yrittää pärjätä lyhyemmillä yöunilla. Vähän jännittää miten reissu onnistuu, ku kuitenkin jotenkin ihan suunnittelematta tuli tääkin reissu varattua.

                    

Jee, mie sain vihdoinkin saksalaisen (Leipzigista) facebook kaverin! Eihän siihen mennykään kuin puoltoista kuukautta. Alisa miun japanin ryhmästä otti miuhun yhteyttä facebookin välityksellä, huippua! Oon tunneillakin vähän enemmän hänen kanssaan jutellut. Eli on se näköjään ihan mahdollista tutustua saksalaisiinkin, se vaan vaatii enemmän aikaa (kolme viikkoa) kuin toisiin vaihtareihin (kolme minuuttia). Mutta tästä se lähtee. Ny kun vielä onnistuisin välttämään syvällisemmän koneella jumittamisen. Ny luentojen vihdoin kunnolla alettua, meininki alkaa olla sama kuin Helsingissä opiskellessani, eli mie vapaa-aikana mie jumitan koneella. No keskiviikko-iltana käytiin sentään kämppisten kaa yksillä. Tulipahan kokeiltua Leipzigilaista juomaa: Leipziger Allasch Gose. Oli ihan mukavaa, ku juteltiin mm. taustoistamme. Elämä on kuitenkin erilaista eri puolilla maailmaa. Torstaina oli sit WILMAn järjestämät lukukaudenavajaisbileet City Clubissa. Mentiin sinne Rossin ja Adrianan (tsekkiläinen kaverini orientaatiokurssilta) kaa. Valitettavasti pitää sanoa, että alkoholi ehkä liiankin halpaa (WILMA vastasi hinnoista). Nimittäin mie otin mukaan vain 13 euroa, aattelin että se on ihan hyvä, niin ei tuu liikaa otettua. No sisäänpääsy ja narikka yht. neljä euroa. Eli jäljellä 9 euroa ja ilmaisdrinkkilippu. Mutta oho yhdeksän euroa riittikin kuuteen juomaan. Unglaublich...  No ilta sit vähän venähti, ja onnistuin jossain välissä niitä mustelmiakin keräämään. Kotia sitten ekalla ratikalla siin viiden jälkeen. Hauskaa oli, mutta ei kyll ihan lähiaikoina uudestaan..

                     

Tänään oli tarkoitus lähteä Ikeaan, mutta Tanyan vanhemmat tulivatkin jo tänään Etelä-Afrikasta käymään, ja Rossilla on ny pakkomielle opiskelusta, joten hän ei halua lähteä minnekään. Joten keine Ikea für uns heute. Aattelin sitte Ikean sijaan käydä peilin ostamassa keskustasta, koska alkaa ärsyttämään ku ei oo mitään kunnollista peiliä. Ei viittis hissilläkään kulkea pelkästään peilin takia.. Jep, pitäis sitä kai myös opiskella. Ens tiistaina on pieni japani-> saksa käännöstesti, jippii. Mutta maanantai on vapaa!  Reformationstag eli ainakin täällä Sachsenissa vapaapäivä. Eli onhan tässä aikaa opiskella vaikka huomenna.. tai ylihuomenna. Ajattelin nimittäin jättää Halloween-bileet tällä kertaa väliin, koska ei jaksais miettiä mitään asua.

                     
Ps. eilen koko päivän soi päässä Aqua timez - Alones.
   

Tapaturmainen torstai ja kiipeilyä puissa

Kuten otsikosta voi päätellä, ei tällä viikolla sen ihmeempiä oo ehtiny tapahtumaan. Yhtä lukuunottamatta luennot kaikki alkaneet. En osaa kuitenkaan vielä paljoa niistä sanoa, ku sellaisia johdatusluentoja ensimmäiset olleet ovat. Vihdoin luennolla on saanu kontaktia myös saksalaisiin opiskelijoihin, aika harvakseltaan mutta kuitenkin parempi sekin kuin ei mitään. Ehkä ne saksalaisetkin jossain vaiheessa lämpiää vaihtareille. Toivottavasti.

             

Torstaina jostain syystä onnistuin keräämään itselleni uusia hienoja mustelmia. Ensinnäkin aamun ekalle luennolle mennessä onnistuin kompastumaan omiin jalkoihin tai johonkin laskeutuessani luentosalin rappusia alaspäin. Siinä sit tulin polvi edellä maahan ja se kyll tuntuu. Ihme kuhmura ny polvessa eikä ees oikein kunnollinen mustelmakaan.. Noh eiköhän se siitä... Torstaina illalla oli sit telinevoimistelua! Ilmoittauduin siis Hochschulsportin(Uni-Sport)  telinevoimistelukurssille ja torstaina oli ensimmäinen kerta. Ihan hauskaahan se oli verrytellä vähän vanhoja taitojaan (harrastin telinevoimistelua joskus kymmenen vuotta sitten viimeks), mutta ku ekaks aloitettiin trampalla niin onnistuin sit heti telomaan jalkani. Laskeuduin jotenkin väärin ja vasemman jalan jalkaterä taittui oudosti. Ei mitään vakavaa, pystyin hyvin viel kakstuntia harjoittelemaan, mutta jalkaterä on edelleen tosi kipeä, jos väärällä tavalla astuu. Tai yrittää varpailleen nousta. Tai no ylipäänsä kävelee...  Noh, todennäköisesti ei se mitään hiusmurtumia pahempaa oo.  Ai nii pitää viel mainita noista yliopiston liikuntatiloista. Netistä aiemmin olin kattonut missä salissa miulla alkaa klo 19 miun kurssi. No tulin onneks 40 min ajoissa paikan päälle. Miulla kesti jotain puol tuntia löytää oikea halli. Aivan järjettömän iso kompleksi täynnä erilaisia liikuntahalleja eikä mitään kunnon karttoja missä on mitäkin. No onneks löysin infopisteen ja sain sieltä sit kartan. Ja tietty miun salin piti olla just ihan perimmäisenä koko rakennuksessa. Välillä siellä käytävällä kuljeskellassani tuli sellainen painajaismainen fiilis, ku käytävä jatkui vaan, ei paljoa mitään ihmisiä ja valaistuski oli jotenki himmeä. Mutta lopulta löysin oikeaan paikkaan. Huomasin kanssa että tuolla kurssilla on helpompi tutustua saksalaisiinkin, eli kesälukukaudella pitää ottaa jotain muutakin liikuntaa niin tapaa uusia ihmisiä.

                

Eilen - perjantai - oli miun vapaapäivä. Tarkoitus oli tehdä ahkerana läksyjä, jotta ei viikonloppuna tartteis, mutta no.. siivoaminen oli paljon tärkeämpää. Ja sit piti käydä Mensassa syömässä.. Ja no sit kävin apteekista laastareita ostamassa (joille sattumoisin tulikin tänään jo tarvetta). Loppuiltana en sit muuten vaan saanu mitään aikaiseksi, ku olihan se jo niin myöhäkin. Tänään oli sit Wilma-reissun vuoro. 12 muun vaihtarin kanssa kävimme kiipeilemässä Leipziger Kletterwaldissa, eli kiipeilypuistossa, jossa ratoja on rakennettu puiden väliin. Oli tosi hauskaa, mutta minnuu pelotti kyll ihan sikana välillä ylhäällä. Vaikka sitä tiesi, että on valjailla varmasti kiinni eikä pysty sieltä tipahtamaan, niin silti välillä teki tiukkaa hyppiä puusta toiseen.. 6,40 metrissä tuli tällä kertaa käytyä, ku kantti ei kestäny sen vaikeammalle/korkeammalle radalle mennä. Ehkä ens kerralla. Ai nii onnistuin sit itelleni palovammat käsiin saamaan, ku vapaalla liidolla piti yhessä välissä mennä puusta toiseen, ja miusta tuntui että meinasin matkan varrella kääntyä väärinpäin niin otin sit narusta kiinni joka oli siin vierellä. Vauhdista jarruttaminen ei välttämättä ollut niin hyvä idea.. noh, ihan pienet jäljet siitä vaan tuli...

                

Nyt oottelen että neljäskin kämppis tulis kotia, sillä Corina on luvannut tehdä meille lettuja. Jee!

Halle, syysflunssa ja sunnuntai

Tänään miun oli tarkoitus lähteä Wilma:(järjestö)n järjestämälle päivän vaellusreissulle Sächsische Schweiziin (luonnonpuisto?), mutta valitettavasti jo eilen olemassaolostaan ilmoitellut nuha ei ole lähteny minnekään, joten päätin että on parempi jäädä kotia kuin hankkia vielä pahempi flunssa. Harmi, koska olin oottanu kyseistä reissua koko viikon..

              

Viisi viikkoa Saksassa takana, ja ensimmäinen opiskeluviikko ois myös ohi. Pisin aika mitä oon ollu poissa Suomesta, mutta ei kyll oo viel hirvee koti-ikävä iskeny. Joitain asioita kyll kaipaan, kuten oon sivupalkkiin myös listaillut, mutta yleensä vain tietyissä tilanteissa. Ihmisiä näkee ja kuulee skypessa ja facebookissa nii ei tunnu siltä että ois niin kaukana. Ensimmäinen opiskeluviikko toisaalta ei miun osalta ollu hirveän rankka. 3xjapania, 2xsaksaa ja yksi afrikanistiikan luento. Ens viikolla alkais viel kolme luentosarjaa lisää. Ensimmäinen Afrikan kielet-luento oli suht helppotajuinen, ja toivon että ymmärrän jatkossakin yhtä hyvin (tosin lingvistiikka sun muut saattaa jossain vaiheessa tuottaa ongelmia ku en suomessakaan niihin oo perehtyny, mutta tuo kurssi on 1. vuoden opiskelijoille, joten ei sen aivan hirveän vaikeaa voi olla?). Miun osalta viikko sujui ihan hyvin, eikä ny mitenkään hirveästi läksyä tullut, mutta kämppiksillä kaikilla viikko on ollut raskas ja ilmapiiri on ollut välillä hieman painostava, kun asiat ei oo menny ihan niin hyvin kuin toivoisi. Sen ainakin oon huomannu, että ku suurimmalla osalla opiskelijoista tuntuu täällä olevan jotain kääntämiseen liityvää opiskelua, niin kaikki ovatkin sit jo ekalla viikolla saaneet ihan riittämiin käännöstehtäviä. Okei, miunkin pitää kääntää japani-saksa välillä, mutta aiheet on vielä aika arkipäiväisiä eikä mitään tieteellisiä artikkeleita. Tulikin mieleen, ostin tässä japani-saksa-sanakirjan helpottaakseni hieman japanin opiskelua täällä.

                

Tiistaina muuten postaukseni jälkeen miulla tuli ongelmia sähkön kanssa. Yhtäkkiä tietokone ilmoitti akun olevan loppumaisillaan, vaikka johto oli seinässä. No siinä sit säikähin että virtajohto hajonnut tai jotain. Meinas tulla paniikki, koska miusta tuntuu että en pystyis pitkään kyll olemaan ilman tietokonetta. No sit selvis, että Corinalla oli sama ongelma ja hän kans epäili vian olevan virtajohdossa. Loppujen lopuks sit huomattiin, että vika olikin meidän huoneiden pistokkeissa. Mikään laite ei nimittäin toiminu. No sit illalla keittiössä lataisin tietokoneen akkua ja tein vikailmoituksen asiasta. Aamulla Hausmeister tuli sit ja teki jotain ja kaikki oli taas kunnossa. Jippii!

                

Perjantaina tein aamulla japaninläksyt, sit shoppailemaan. No jaa, siis takkia etsimään. Ja löytyikin, sininen talvitakki 49 e. Hyvä kun Corinan kaa yhessä kaupungilla oltiin, nii Cori epäili että kyseinen takki on liian kylmä talvella ja mie epäilen että se on ihan liian lämmin/paksu Leipzigin talvelle. Toivotaan että takki ois just sopivan lämpimä! Perjantaina oli myös Erasmus Party 1 ja siellä tuli sit nähtyä paljon muita vaihtareita. Lauantaina oli Wilman järjestämä reissu Halleen, naapurikaupunkiin, ja miekin sain aikaiseksi lähteä mukaan, vaikka epäilin edellisenä iltana, etten jaksais, ku yöllä kuiteskin vaille kaks kotia tultiin. Olin sit kämppiksistäni ainoa, joka osallistui kyseiselle reissulla. Halle oli ihan sympaattinen pikkukaupunki, rauhallista, vähän ihmisiä (tuli ihan Joensuu mieleen), paljon vanhoja rakennuksia. Käytiin siellä sitten schokoladenmuseossa -Halloren suklaatehtaassa. Sieltä sit tarttui myös suklaata mukaan pari laatikkoa, pitäähän sitä kämppiksille tuliaisia viedä, you know. Ilmaisia maistiaisia tuli myös naposteltua ihan kiitettävästi.

Wilma-ryhmäläisiä + hieno kirkko takana

 Maailman suurin Halloren-kugeln: tekemiseen mennyt 6 kk, ja painoa luomuksella 200 kg.

                                          Suklaataidetta.

Epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhän...

 ...ja muita uusia sanoja. Mm. kiroilua italiaksi. Hyödyllistä, eiks vaa?

Viime viikonloppu menikin sit aika pitkälti kämppisten kaa aikaa viettäessä. Perjantaina oli Beyerhausissa ekan vuoden opiskelijoille tarkoitetut bileet, käytiin siellä pari tuntia kääntymässä, ja sit todettiin että etkot kotona oli kyll hauskemmat ku varsinainen tapahtuma. Lauantaina sit käytiin neljästään kiinalaisessa syömässä, Corinakin ekaa kertaa syömäpuikkoja kokeili. Sunnuntaina - viimeinen vapaapäivä ennen luentojen alkua - käytiin kävelemässä läheisessä puistossa ja innostuttiin leikkikentän telineillä heilumaan (tai no mie innostuin). Illalla Leipzigin keskustassa oli Lichtfest (valojuhla)-tapahtuma, jossa kaikille jaettiin kynttilät ja sit ne kädessä Augustplatzilla kuunneltiin orkesterimusiikkia. En ihan ymmärtäny koko tapahtuman luonnetta, mutta kai sillä tarkoitus oli muistella 1989 vuoden mielenosoituksia ja DDR:n kaatumista. Ilta oli tosi kylmä eikä sen takia pitkään viihdytty ja saattoi jutun juoni mennä sen takia hieman ohi. Käytiin italialaisessa ravintola/kahvilassa vielä jäätelöllä, ku enemmistö niin halus. Ite kyll otin kahvia, ku ei kylmällä ilmalla hirveesti jäätelöä mieli tee. Kuiteskin Lichtfestillä oli mukana kans Matthew, vaihtari Etelä-Afrikasta, Tanyan kaveri, joka ei puhu ollenkaan saksaa. Siinä sit yritettiin kahvilassa puhua englantia että hänkin ymmärtäis jotain, mutta ei hitsi ku englannin puhuminen tuottaa nyt vaikeuksia. Oikeasti sanojen löytäminen on ihan sika vaikeaa, ja sit ku yrittää englanniksi puhua, joka toinen sana tulee saksaks. No, onneks se on ihan normaalia, mutta silti ärsyttää ku kieltä, jota osaa suomessa ihan hyvin, ei täällä osaa oikein ollenkaan käyttää. 

Kotona Rossellan ja Corinan kaa.

Kiinalainen ravintola, Ross, Cori ja Tanya.

Tällä porukalla käytiin  Lichtfestiä katsomassa:
Adriana, Tanya, Matthew, Cori, Ross

Eilen alkoikin sit vihdoin oikea opiskelu. Heti ekaks oli japania. Jännitti aika lailla tunnille mennä, mutta no, selvisin hengissä. Sakai-sensei (japanilainen opemme) oli ihan mukava, mutta samaa ei voi sanoa muista opiskelijoista. Tietty ku kaikki muut ovat jo opiskelleet vuoden yhdessä niin heillä oli sit omat kaveriporukkansa eivätkä olleet niin vastaanottavaisia. Ja ehkä muutenkin oudoksuvat ulkomaalaista, ku kuiteskaan jossain japanin kielikurssilla ei varmaan hirveästi vaihtareita näy. Eka japani tuntui siis aika kalsealta. Mutta sit maanantai-iltapäivällä oli viel kaks saksan kurssia, jotka sujui paljon paremmin. Nimileikkejä ja uusiin vaihtareihin tutustumista. Tänään oli sit toinen japanin tunti, joka meni jo hieman paremmin. Japanin ryhmässä on myös yksi saksalainen opiskelija, joka tuli uutena tuohon ryhmään, niin tein sit paritehtäviä hänen kanssaan ja hän vaikutti ihan mukavalta. Jotenkin on hassua opiskella japania saksan kielellä. Onneks japanin puhuminen Saksassa ei tuota läheskään niin paljon ongelmia kuin englannin tuottaminen, mikä johtunee varmaan siitä että kielet on niin erilaisia. Japanista saksaan tai saksasta japaniin kääntäminen on hieman vaikeampaa, mutta eiköhän sekin ala jossain välissä sujumaan. Pyhitän kyll tässä myöhemmin yhen postauksen ihan kokonaan japaninopiskelulle täällä, on se sen verran mielenkiintoinen aihe, mutta ny skypeen, ois tarkoitus äitin kaa jutskata. Ai nii, pitää viel sanoa. Tuli jo ensimmäiset läksytkin. Ens maanantaille japanin aine. Opiskelu virallisesti alkanut.

Yhteiseloa kämppisten kaa

Hallo!

Ny ainakin on tosi positiiviset fiilikset kaiken suhteen. Maanantaina (3.10.) oli Tag der Deutschen Einheit, joka vastaa suomen itsenäisyyspäivää eli kaikki paikat kiinni. Tiistaina tein japanin kokeen, mikä meni kohtalaisen hyvin, mutta paremmin en osaa sanoa, ku en vielä tuloksia oo saanu. Keskiviikkkona eli eilen pidimme ranskalaisen ja kahden belgialaisen kanssa korea-illan, eli siis katsoimme korealaisen elokuvan ja kävimme lähistön korealaisesta ravintolasta ruokaa. Oli ihan kivaa, mutta kaikki muut olivat ranskankielisiä ja vieläpä samasta yliopistosta niin välillä tuli hieman ulkopuolinen olo. Etenkin Vaïna (nimi johdettu Väinöstä) omaa ehkä hieman liikaa 'ranskalaista ylimielisyyttä' miun makuun. Periaatteessa hänessä ei ollut mitään vikaa, mutta jostain syystä mie en hirveästi pidä hänestä, ehkä siks että hän vaikuttaa olevan niin hyvä kaikessa (sujuva venäjän/saksan kielentaito, mutta toisaalta hän ei sit englantia osaa..). No joka tapauksessa meidän persoonallisuudet ei vaan natsaa. Vaïna on siis Marie-Annen kaveri, joka taas oli miun kaa samassa ryhmässä. Ai nii ja siinä on taas yks kummallinen asia. Marie-Anne opiskelee saksan kieltä kääntäjille ja on samassa ryhmässä kuin mie (joka on yliopistolla opiskellut ruhtinaalliset 6 op saksan kieltä kielikeskuksella)! Marie-Anne osaa hieman paremmin saksaa kuin mie, mutta luulis että kääntäjäopiskelija osais viel paljon paljon paremmin... Just tänään toisen suomalaisen kanssa puhuttiin siitä, miten joidenkin esim. espanjalaisten germanistiikan opiskelijoiden kielitaito on jotenkin käsittämättömän alhainen ottaen huomioon että se on heidän pääaineensa. Mutta se asiasta toiseen poukkoilusta.

          

Tänään siis  oli ilmoittautuminen Studienkolleg Sachseniin, instituuttiin joka tarjoaa saksan kielen kursseja ulkomaalaisille. Oltiin siellä Rossellan (italialainen kämppikseni) kaa jo vaille kaksitoista, vaikka ilmoittautuminen alkoi vasta kahelta. Siellä kuitenki oli jo valmiiksi porukkaa. Jotenki kaikki oli tosi sekavaa eikä ollu mitään järkevää jonotussysteemiä, joten matkimme toista porukkaa, joka teki heidän ovelleen vuoronumerot (kahdeksan eri luokkaa ilmoittautumisille) ja teimme itsellemme vuoronumerot. Mie olin kuudentena jonossa meidän ovelle ja pääsin kummallekin kurssille joille halusinkin. Ny miulla ois miun lukkari valmis ja hyvältä näyttää. Maanantaina japania ja kaks saksankurssia (deutsch für geisteswissenschaftler ja keskustelukurssi), tiistaina japani ja afrikan kulttuuri-luento (2,5 h), keskiviikkona japania ja afrikanistiikan luento(yhteiskuntatieteelliset tekniikat ja metodit), torstaina 9-11 afrikan kieliä ja 11-13 afrikan politiikkaa.Sit pääsenkin nauttimaan pitkästä viikonlopusta! Torstaisin yheltä loppuu kaikki luennot, ja maanantaina pitää mennä vasta yhdeksitoista yliopistolle, jippii! Oon tosi laiska ku en ota mitään ylimääräistä, mutta eiköhän tässäkin oo ihan tarpeeksi. Yliopistoliikunnan sivuilla ilmoitin itseni vielä telinevoimisteluun, koska sellaistakin oli tarjonnassa. Torstai-iltaisin pääsen siis verryttelemään vanhoja taitojani. いいねー！

          

Erityisesti oon iloinen meidän kämppistilanteesta. Maanantaina vihdoin tänne muutti neljäskin asukki. Nyt meitä on Tanya - Etelä-Afrikan buuri-, Rossella - italialainen- ja Corina Romaniasta. Monikulttuurinen solukämppä. Ja mikä parasta Corinan tultua taloon, olemme viettäneet tosi paljon aikaa yhdessä. Siis istuneet keittössä ja jutelleet kaikkea maan ja taivaan väliltä. Huvittavaa kyllä me ei olla viel kertaakaan yhtäaikaa syöty (siis kaikki neljä yhdessä), mutta silti hirveesti vietetään aikaa keittiössä. Tosi mukavaa ja miusta aivan sika hienoa, että kämppisten kaa tulee niin hyvin juttuun. Välillä voi aamupalaa/iltapalaa syödä seurassa tai muuten vaan jutella niitä näitä keittiössä. Miusta tuntuu että ainakin talvilukukaudesta tulee aivan mahtava, koska vaikka yliopistolla en niin hirveästi löytäisikään uusia ystäviä, asuu miulla jo kolme kaveria saman katon alla. Oon tullut niin hyvin juttuun kämppisten kaa, että tajusin tuossa tänään ku puhuin suomalaisen kaa, että viime kerta (kun oon suomalaisen kaa ollut puheissa) olikin viimeks lauantaina. Kämppisten kanssa tulee ainakin paljon käytettyä saksaa JA oppii paljon muiden kotimaista kun vertailemme sitä sun tätä. Jep, taidan nytkin mennä kattomaan kuka kolistelee keittiössä, vois nimittäin syödäkin jotain (taas)...

Tschüss!

Ps.

Syksy Friedensparkissa

Studienkolleg Sachsen - saksan kursseille ilmoittautumista

Aurinkoa, pyöräilyä ja piknikki

Tällä kertaa pitää kyllä aloittaa niinkin tylsällä aiheella kuin sää. Lokakuun ekat päivät ja mittari on jo muutaman päivän ajan ollut +25 kohdilla. Tiistaina ostin siis kaulaliinan, koska kuvittelin että täällä tulis kylmä! Mitä vielä, täällähän on ihan kesä! Sen kunniaksi kävimme eilen piknikillä vaihtariporukalla. Meitä oli yhteensä kolmetoista henkeä: 7 ranskalaista, 2 belgialaista ja puolalaista, yksi tsekki ja yksi suomalainen eli minä. Pyöräilimme ensin siis Cospudener See:lle. Kyseisen järven rannalla piknikoimme ja osa porukasta kävi myös uimassa. Miekin oisin menny, jos uimapuku ois tullu mukaan saksaan otettua. No enhän mie voinu arvata, että lokakuussa on viel riittävän lämmin uimiseen.. Mutta päivä oli tosi mukava, järvellä oltiin jotain neljä tuntia ja siltä se kyll tuntuukin. Meinaan, että ku yhteensä kuus tuntia (matkat vajaa tunti suuntaansa) oli ulkona auringonpaisteessa ilman aurinkorasvaa, niin mie onnistuin lievästi kärähtämään olkapäistä ja naamasta...  Todisteeksi hienosta lokakuisesta kesäpäivästä seuraavaksi pari kuvaa.

Piknikkiporukkamme

 Kokoontuminen klo 11 Moritzbastein/Mensan edessä. Kolme henkilöä joutui vuokraamaan pyörän päiväksi (8e), jotta he pääsisivät mukaan.

Miekin oisin niin halunnu uimaan...

Vesisotaa!

Hieno päivä tosiaan! Ja iltasella oli vaihtareilla tarkoitettu Kneipentour Südvorstadtissa (yhden kadun varrella tosi paljon baareja). No kierrokselle osallistui jotain 60 vaihtaria ja osallistujien suuren määrän vuoksi eivät kaikki mahtuneet samaan paikkaan, eli ryhmä jaettiin kolmeen osaan. Loppujen lopuksi tää kierros ainakin miun osalta rajoittui vain kahteen paikkaan: Beyerhaus ja Flower-Power. Lähdimme sit keskustaan etsimään vähän erilaista paikkaa, mutta valitettavasti kaikki paikat oli täpösen täynnä ku eilen just oli paikallisen NRJ:n järjestämä clubtour menossa. No törmäsimme sit kahteen saksalaiseen tuutoriin ja kävimme viel yhessä savuisessa kneipessa heman kauempana keskustasta. Hyvä että vihdoin pääs saksaa puhumaan ihan saksalaisten kaa, mutta hieman häiritsi että toinen oli ketjupolttaja ja poltti sisällä.. Kotimatkan menin taas kävellen, koska ratikat ei öisin kulje ja bussireittejä en oo viel opetellut. Nythän miun ei enää tarttee pummilla kulkea ratikallakaan, koska opiskelijakortilla voi julkisia käyttää maksutta viikonloppuisin ja arkisin 19-5.00.

Mutta se eilisestä, viikoltakin ois viel kerrottavaa. Keskiviikkona oli kurssin liikuntailtapäivä, mie kävin wanderoimassa eli käveltiin parin tunnin lenkki hieman metsäisemmällä alueella lähellä Leipzigin keskustaa. 

Matkan varrella oli sit tämä näköalatorni, ja tiettyhän sitä ylhäällä tuli käytyä. Hyvät näkymät, mutta torni heilunta oli kyll hiukkasen pelottavaa. Uudestaan kyllä pitää viel joku kerta tuonnekin eksyä.

Torstaina oli sit elokuvan vuoro. Päädyin katsomaan Goethen, mikä osoittaui tosi hyväksi valinnaksi. Perjantain oli sit kieli-ja orientaatiokurssin viimeinen päivä. Saimme todistukset, otimme ryhmävalokuvat ja sit kävimme viel yhdessä kaikki syömässä. Jotenkin uskomatonta, että ny on jo kolme viikkoa vierähtänyt. Hieman haikeata siinä mielessä, että ei varmaan tuu omia ryhmäläisiä nii paljoa enää nähtyä. Yhteenvetona koko kurssista sanoisin, että se on ollut aivan mahtava tapa tutustua uusiin ihmisiin ja kaupunkiin ja toimii alkulämmittelynä tulevalle lukukaudelle. Saksan kielikään ei tuota enää niin paljoa päänvaivaa ku sitä on päivittäin kurssilaisten kanssa käyttänyt. Olenkin siitä hyvin iloinen, että olen pääasiallisesti pyrkinyt olemaan ryhmäläisteni ja ei-suomalaisten kaa, jotta saksaa olisi pakko puhua, ja ehkä siksi myös hieman vältellyt suomalaisten seuraa, koska suomalaisten kaa helposti alkaa puhua suomea. Tietty juttelen mie täällä suomalaistenkin kaa ja suomeksikin, mutta vapaa-ajalla en pahemmin oo osallistunut yhteisiin aktiviteetteihin suomalaisten kaa. Ainakin ranskalaisten ja tsekkiläisten vaihtareiden ongelmana on ollut just se, että he jumittuvat omiensa pariin. Mie en halua liikaa viettää aikaa suomalaisessa seurassa, koska vaikka me puhuttaiskin saksaa, niin keskustelu suomalaisen kanssa ei välttämättä oo niin antoisaa kuin esim. ranskalaisen, italialaisen tai etelä-afrikkalaisen. Muualta tulleilta vaihtareilta oppii erilaisia näkemyksiä katsoa maailmaa ja paljon uutta eri kulttuureista ja maista, mikä on miusta tosi avartavaa ja mielenkiintoista.

Adriana, Marie-Anne, Marie-Eline, Federica, Marie ja Matthieu. 

Ps. Paul van Dyk & Peter Heppner Wir sind Wir

Rämä polkupyörä ja kuvia Dresdenistä

Eilen kävin sit ostamassa sen pyörän. Pitää kyll sanoa, että pyörä on rämä kuin mikä mutta se taitaa olla aika tyypillistä täällä. Leipzig - käytettyjen pyörien luvattu maa. No ehkä todennäköisyys että se varastetaan on pienempi ku pyörä näyttää siltä että hajoais hetkellä millä hyvänsä, ne? Maksoi 45 e, ja sit kaupasta kävin vielä lukon kympillä ostamassa. Toivon että ny ainakin koulumatkat onnistun tuolla pyörällä kulkemaan, mutta en kyll mielellään mitään pitempiä lenkkejä huvikseen ryhdy polkemaan, koska satula ei oo kauhean miellyttävä. Mutta no ny on ainakin jonkin sortin kulkupeli! Vapauttavaa ku ei tarttee ratikoita miettiä (valitettavasti on myönnettävä että oon menny ny kaks viikkoa aika pitkälti pummilla... ja oon siinä melkein jo säästäny ton pyörän hinnan (viikkokortti 18 e)). Pyöräillen 10 minuutissa yliopistolle, huippua!

          

Tänään oli saksan orientaatiokurssin viimeinen 'koe' eli piti kirjoittaa 200 sanan aine, ei paha ollenkaan. Sitten olin reipas ja reilun tunnin lueskelin kirjastossa Minna no nihongoa - oppikirjaa, jota täällä käytetään japanin opetuksessa. Pitää kyll sanoa, että kirjat vaikutti huonommilta kuin meidän käyttämät. Teksteissä oli sanojen väliin jätetty välejä, vaikka japanissa ei oo sanavälejä! Ja hiraganaa ihmeen paljon..  Joo, no ennen kuin menin kirjastolle, huomasin ettei miulla oo yhtään euron kolikkoa. No, kirjaston lokerikkoihin tarttee  kuiteskin 1 e kolikon, joten lähin sit keskustaan rikkomaan rahaa. Bad move. Kävin C&A vaatekaupassa, koska joka tapauksessa tarvitsin kaulaliinan. No kaulaliinan lisäks mukaan lähti paita ja 10 paria sukkia. Sain sen yhen euron kolikon. Ja samalla rikottua taas yhen 50 euron setelin. Leipzig käy miun kukkarolle. Tänään myös latasin opiskelijakortilla rahaa, ku eilen vihdoinkin sain miun opiskelijakortin! Jee, ny pääsee kirjastosta lainailee kirjoja ja voi maksaa Mensassa (ruokala) kans kortilla! 

          

Nyt niitä otsikossa luvattuja kuvia. Sunnuntaina kävimme Dresdenissä, jonne oli bussilla alle puolentoista tunnin matka. Sää oli tosi hyvä, aurinkoinen ja +25 astetta. Nähtävyyksiä tuli nähtyä kuten myös aivan riittämiin turisteja.

Meidän ryhmäläisiä ja opettajamme Frau Dubeck.

Ranskalaiset Lauren ja Marie-Eline ja sit Nathan Yhdysvalloista.

 Frauenkirche, joka tuhoutui II maailmansodassa, mutta on ny uudelleenrakennettu. Kuten lähes kaikki muutkin rakennukset Dresdenin 'vanhassa kaupungissa'. -->>

Syysmarkkinat, joilla käytiin syömässä Bratwurstia

-->>

Näkymä kirkon tornista

Meine neue Freundinnen: belgialainen Nora, ranskalainen Marie-Anne ja tsekkiläinen Adriana

Grüne Gewölbe- museossa (piti valita yksi nähtävyys listalta) kävi miun lisäks vain kolme muuta opiskelija, joten ku olin kiertänyt museon (jossa oli mm. tosi hienoja kultaisia sekä norsunluusta tehtyjä pieniä figuureja) haahuilin tunnin yksinäni Dresdenissä ja löysin myös hieman vihreää kaikkien uusvanhojen rakennusten keskeltä. Jep, eiköhän se kaupunkikierros ollut siinä.