Atami ja 23. prefektuuri

Suhteellisen tylsän ja tapahtumaköyhän kouluviikon päätteeks käytiin lauantaina Ninnin ja Katjan kanssa Atamissa, joka on kuumista lähteistään kuuluisa merenrannalla sijaitseva pikkukaupunki. Päivä oli tosin jo tarpeeksi kuuma muutenkin, joten jätettiin kuumat lähteet väliin. Sen sijaan vietettiin pari tuntia rannalla nauttimassa auringosta ja hiekkasateesta. Kova tuuli toi siis koko ajan hiekkaa niskaan, joten päivän lopuks hiekkaa löytyi ihan joka paikasta... Ei niin mukavaa. Mutta rannalla oli kiva viettää aikaa, etenkin ku yli 25 asteista huolimatta ei paljoa muita ihmisiä paikalla ollut. Miinuspuolena tosin oli, että pitkään aikaan aurinkoa näkemättä jääneet jalkani onnistuivat palamaan. Jospa sitä ensi kerralla vähän enemmän käyttäis aurinkorasvaa.

Aurinkorannan lisäksi löydettiin tiemme myös ylös pienelle mäelle, jossa Atami-linna sijaitsee. Tällä kertaa jätettiin tosin käymättä sekä linnassa, trikkitaidemuseossa että "aikuistenmuseossa", joka sieltä kanssa löytyi. Hienot näkymät korkealta riitti meille ihan hyvin.

Atami tarjosi taas kaivattua vaihtelua Tokion menoon ja edisti myös minun tavoitetta kerätä Japanin prefektuureja. Syksyllähän haastoin itseni käymään ainakin puolesta Japanin prefektuureista (maakunnista?) tämän vuoden aikana. Prefektuureja on 47, joista tällä hetkellä olen käynyt 23:ssa, joten enää yksi puuttuisi ja tavoite olisi saavutettu. Suunnitelmissa olisi vielä käydä Fuji-vuorella, ja siinä samalla saan sit puuttuvan prefektuurin raksittua to do-listalta. Tosin se jää luultavastikin vasta joskus heinäkuulle, kun näköjään vuorelle ei voi kiivetä ihan milloin haluaa.

Toisaalta, en ole edes varma, pystynkö vuorelle kiipeämään, kun miulla on ollut selän kanssa jo kohta puoli vuotta ongelmia, jotka eivät lääkärissäkään selvinneet.  Alaselkä menee pitempiaikaisesta istumisesta kipeäksi, enkä juostakaan enää pahemmin voi. Toivottavasti Suomeen palattua lääkäri osais asiaan jotain sanoa, ku täällä ei pahemmin lääkärikäynti tulosta tuottanut....

Atamin jälkeen sunnuntaina lupauduin sit mennä Ninnin ja Katjan seuraksi kirjastolle opiskelemaan. Varmaan eka kerta ku varta vasten kirjastoon sunnuntaina meen opiskelujen merkeissä. Tosin tytöt näki kirjastolla jo kymmeneltä, ku miulla samaan aikaan vasta herätyskello soi, että se siitä ahkerasta opiskelusta. No, tunnin myöhemmin liityin seuraan ja sainkin muutaman tunnin opiskeltua. Kolmelta tosin olin jo aika valmis nukkumaan kirjaston kiitettävässä hiljaisuudessa, mutta päätettiin kuitenkiin Ninnin kanssa jatkaa kanjien lukuharjoittelua karaoken merkeissä. Oon aika varma, että pitää Suomeen tultua ostaa singstar tai joku vastaava peli. Luultavasti sitä varten television ja pelikoneen hankkiminen on myös pakollista...

Vielä on yhdeksän viikkoa jäljellä täällä, mutta koska viikot menevät aika pitkälti samaa rataa, sitä alkaa pikku hiljaa miettiä Suomeen paluun jälkeistä elämää.  Asuntohakemus on Hoasille laitettu. Syksyllä kait pitäis se gradu oikeasti aloittaa. Toisaalta, miulla on syksyllä ihan riittävästi aikaa Suomessakin asiaa stressata. Nyt voin yrittää keskittyä siihen, että saisin ees yhdestä kanjikokeesta täydet pisteet...  Ja tietenkin yritän syödä mahdollisimman paljon ulkona ku se viel on suhteellisen halpaa... Mut joo, ennen kuin ajatukset lähtee ihan liiaks harhailee, lopetan tällä kertaa tähän.

Parin viikon takaiselta kävelylenkiltä

Atami

Paluupäivä (lähes) selvillä

Golden week tuli ja meni ja koulunpenkillä on taas pari viikkoa hikoiltu. Viime viikkojen ulkolämpötilat ovat vaihdelleet siedettävästä 20 asteesta tuskaiseen 30 asteeseen, mutta oli ulkolämpötilat mitä tahansa, koulun tiloissa on väistämättä kuuma! Kauhulla odotan kesä- ja heinäkuuta, kun pitäisi vielä tästä lämpimämpää ja kosteampaa tulla... Voipi tunneilla keskittyminen olla aika mahdotonta. Kuitenkin siis nyt on miusta kaikista parhaat kesäkelit täällä, kun ulkona vielä pystyy olemaan ja tekemäänkin jotain. Sen lisäksi, että olen aivan liian paljon aikaa viettänyt opiskellen ja/tai koneella, olen yrittänyt myös käyskennellä puistoissa. Viime viikon sunnuntaina tein yksin päiväretken Maebashiin, joka on parin tunnin junamatkan päässä oleva Gunma-prefektuurin pääkaupunki. Maebashi yllätti iloisesti ihmisten vähyydellä sekä vihreydellään. Mitään erikoisempaa nähtävää ei kaupungissa ollut, mutta oli kiva käveleksiä välillä taas ympäriinsä ilman järkyttäviä ihmismassoja.

Pari viikkoa sitten kävin japanilaisen Mihon sekä saksalaisen Katjan kanssa kissakahvilassa, jossa siis nimensä mukaisesti pyöri 10 kissaa. Kahviakin sieltä sai, mutta pääosassa oli se, että tunnin verran sai leikkiä kissojen kanssa. Tosin melkein kaikki kissat oli aika masentuneen näköisiä eivätkä juurikaan jaksaneet mitään tehdä, hieman säälitti. Voihan se olla, että kissojen olot vaihtelevat kahviloittain, mutta ainakaan tuo paikka ei vakuuttanut.

Perjantaina kävin sitten japanilaisen tuttavan kanssa Inokashira-nimisessä puistossa, jossa pääsi tekemään tuttavuutta kaiken maailman ötököiden kanssa. Ja korppi varasti miun jälkiruokaleivoksen!! Aargh, korpit täällä on yhtä pahoja ku lokit Suomessa. Lauantaina sitten kävin Ninnin kanssa ihan tuossa läheisessä Toyamapuistossa piknikillä ja sulkapalloilemassa. Kesäkuussa täällä pitäis olla sadekausi, joten tällaiset rennot puistoilut saapi varmaan sitten valitettavasti unohtaa.

Mainitsemisen arvoinen asia vois kans olla, että uskaltauduin viime viikolla hammaslääkäriin, ku on viime aikoina koskenut hieman epämääräisesti ikeniin. En siis yleisesti ottaen pelkää hammaslääkäreitä, mutta hieman oli korkea kynnys mennä japanilaiseen hampilääkäriin. Noh, tarkkaa syytä kipuun ei löytynyt, mutta kaksi reikää kylläkin. Porattavana Japanissa, jippii. Meni se ihan hyvin, mitä nyt sain toiselle puolelle aika ätkyt puudutukset ja viis tuntia meni ennen kuin tunto palas... Hampaat kaikki on kuitenkin vielä suussa, joten tästäkin selvittiin ilman pahempia kommelluksia. Jonkun verran uutta hammassanastoa tuli myös opittua.

Toinen asia, mikä kantsii ehkä myös mainita, on se, että saatiin vihdoin sähköpostia paluulippuihin liittyen. MEXT-stipendin yksi hienouksista on just se, että myös paluuliput tarjotaan. Tosin paluupäivissä ei oo juurikaan valinnanvaraa. 26.-31.7. välillä pitää lähteä maasta, tai ei saa lippua. Koska ois aika ikävä viettää syntymäpäivää lentokoneessa ja muutenkin haluan lähteä mahdollisimman myöhään (koska muuten ei jää ollenkaan vapaa-aikaa, kun  luennot loppuu vasta 25.7.), laitoin hakemukseen ensisijaiseksi lähtöpäiväksi 31.7. Se, että saanko liput just tuolle päivälle varmistuu vasta heinäkuussa, vain pari viikkoa ennen lähtöä. Mutta koska tuo on kuitenkin vika mahdollinen päivä, niin ainakin siihen mennessä tulee paluu Suomeen tapahtumaan. Enää siis.. 75 päivää! Kääks, miten tässä on näin päässyt käymään.  Toisaalta en malta odottaa kotiinpalua, mutta toisaalta... onhan se välillä tosi siistiä tajuta, että oikeasti asuu Japanissa. Ja Tokio on aivan liian kätevä kaupunki... Kaikki mahdollinen löytyy lähes mihin kellonaikaan tahansa. Suomessa taas pitää muistaa, että ruokaa ei saa ostettua 24 h...

Jotta en aivan masentuisi tulevasta graduntäytteisestä lukuvuodesta Suomesta, on miulla ja Prillä (Leipzigin aikainen kämppis Brasiliasta) suunnitteilla tavata kahden vuoden tauon jälkeen. Missä tavataan alkaa olla jo myös selvillä, mutta en uskalla tarkemmin kirjoittaa, ennen kuin kaikki varmistuu. Sen voin tosin sanoa, että Euroopan ulkopuolelle en nyt ihan heti ole lähdössä.

Maebashi - ei juuri ketään.

Ghibli-museolta