Nyt on jääny päivittäminen, kun ei ole mitään ihmeempiä ehtinyt tapahtumaan. Mitä nyt lokakuussa vaihtopapereita pyörittelin ympäriinsä. Helsingin päässä tuo vaihtopaikan hakeminen ei onneks ole niin vaikeaa. Motivaatiokirje, opintosuunnitelma proffan allekirjoituksella ja opintosuoritusote. Lokakuun lopussa palautin paprut sit kv-koordinaattorille. Ny sitten vaan odotellaan joulukuun alkuun, että irtoaako miulle vaihtopaikkaa vai ei.
Yksi syy siihen, miksi en aiemmin oo tänne kirjoitellut, on se, että miulla on ny kuukauden ollu kauhea motivaatiopula. Oikeasti. Aloitin tän syksyn tosi motivoituneena ja lokakuun puoleen väliin tein hirveesti kouluhommia, kävin lenkillä yms. Mutta sitten se motivaatio vaan hävis jonnekin. Siis miun aikataulu kandin suhteen ei oo pitänyt ollenkaan. Onneks mie sentään olin nuo vaihtopaperit keränny ajoissa kasaan, koska kuun lopussa mie vaan halusin päästä niistä eroon. Ja vaikka nytkin tietty oisin ihan innoissani, jos sinne vaihtoon pääsen, nii ei se ny mikään maailmanloppu oo, jos en pääse. On taas nimittäin tullut tunne, ettei japani ehkä ookaan se miun juttu. Siis tykkään kielestä tosi paljon, mutta mihin mie pääsen töihin pelkällä japanin kielen taidolla? Alan siis olla aika täynnä yliopistoilua ja haluaisin vaan töihin ja tehdä jotain, missä tienaiskin. Noh, tääkin on varmaan taas tällainen kausi. Ärsyttää, kun vähän väliä tulee niitä hetkiä, kun epäilee vaan ihan kaikkea ja miettii, että mitäköhän järkeä missään on. Pääsin kuitenkin ny kuukaudeks Itellalle jouluapulaiseks postin lajitteluun, joten jospa sitä sitten innostuis taas opiskelemaankin.
Yksi syy tähän miun motivaationpuutteeseen on luultavastikin se, ettei miulla ole hirveästi mitään sosiaalista elämää tällä hetkellä. Melkein kaikki läheisimmät kaverit on muualla (Joensuussa, Kiinassa, Italiassa...), joten sen sijaan että kävisin missään, mie istun illat skypessä. Toisaalta siitä on tullut sit noidankehä, että silloinkin kun tilaisuus käydä jossain tulis, minua ei enää ees huvita lähteä mihinkään. Ja sit mitä enemmän mie pysyttelen vaan kotona, sitä enemmän mie kaipaan takas Leipzigiin. Oho, tulipas tästä taas tällaista valitusta, pahoittelen.
Mutta huomenna lähden Joensuuhun! Pääsen karjalanpiirakoita paistamaan! Ja lauantain 110 v. juhlissa näkee sit sukulaiset, ja koska pidennän viikonloppua tiistaihin asti, ehdin kavereitakin näkemään. Jee!
Seuraava päivitys tulee sitten, kunhan saan tietää, miten vaihtohaussa käypi.
