Huh, hellettä

Weimar: keltainen on Goethen talo nyk. museo

 +29,3 astetta. Oon vahvasti sitä mieltä, että yliopistollakin pitäis olla käytössä Hitzefrei (hellevapaa), etenkin jos luokkahuoneessa ilmastointi ei oo mitenkään parhaimmasta päästä. Ei pahemmin huvita luokassa istua..
             
Kaks viikkoa sitten WILMA:n järkkäämällä reissulla olin Weimarissa. Tällä kertaa sää suosi ja reissu oli erittäin onnistunut. Pienemmällä porukalla kierrettiin kaupungissa, ja Goethe-taloon/museoon käytiin tutustumassa. Goethe myös kuoli kotiinsa, joten nähtiinpähän sekin tuoli minne hän kuoli. Koska Goethe-teemainen reissu oli, alempana näkyy kuva Goethen perheen haudoista. Weimar oli miellyttävä pikkukaupunki, missä nähtävää hyvin riittäisi enemmänkin, ku kaiken maailman Schillerit sun muut ovat siellä kanssa asustaneet. Hyvä kyllä ku taloissa oli aina kylttejä kuka siellä on asunut, niin välillä ihmetytti ku sama tyyppi oli varmaan viidessä eri talossa asunu. Muuttavaista sorttia.

Goethen perheen haudat..

           

Viime viikon perjantaina sitten käytiin tivolissa. Tällä kertaa belgialaisten kämppisten kaa lähin matkaan, mutta puolessa välissä kyllä sitten etin tutumman porukan eli Priscilan ryhmäkaverit, jotka olivat isommalla porukalla liikenteessä. Tivoli ei ny pahemmin suomalaisesta eronnu, mutta sen huomas, että vähemmän perheen pienimmille suunattu. Perjantai oli siitä hyvä päivä, koska se oli "Frauentag" eli kaikki naiset (tai naisiksi pukeutuneet) pääs lähes kaikkiin laitteisiin 1 eurolla. Ja siis siellä sit hillui porukkaa perukkeissa ja hameissa halvempien hintojen toivossa. Oli ihan hauskaa seurata meininkiä. Ja tietty parissa laitteessakin tuli käytyä ku niin halpaa oli.

Kleinmesse (tivoli)

         
Lauantaina sitten täältä kämpiltä  lähti Sarah omalle 10 päivän lomalle Belgiaan, ja Deborah lähti pitkää viikonloppua kotia viettämään tänään. Deborah oli ystävällinen ja antoi miulle patjansa lainaan, ku perjantaina on Elina Suomesta viikonlopuks tänne. Jee! Tänään just hieman suunnittelin, mitä kaikkea täällä keksis tehä.
                   
Maanantai alkoi tällä viikolla aika mielenkiintoisesti, ku en ehtiny ku ekan risteyksen yli ajamaan ku kulman takaa (no siis siinä oli silleen auto keskellä tietä, niin auton kulman takaa) tuli pyöräilijä päälle. Ite sain vain pari mustelmaa, mutta koska vastaantulija ajoi tuhatta ja sataa niin hän sit lensi kunnolla ja onnistui ainakin murtamaan solisluunsa. Toivon tosiaankin ettei mikään muu menny rikki. Miun takana pyörällä tullu mies pysähtyi paikalle kans ja se sit soitti ambulanssin, ku sanoin että miulla ei ny saksa pelaa. Ootin siinä sit ambulanssin, ja mietin että kysyykö ne nimiä yms vakuutuksia tai vastaavaa varten (miulla ei siis mitään hajua miten nää jutut täällä toimii), mitään ei kuitenkaan miulta kysytty ja loukkaantunut vietiin pois. Säikähin kyll niin pahasti että eka luento jäi väliin.

Ja totta kai kävin..

           
Tiistaina oli saksan kielioppikoe. Ei mitenkään älyttömän vaikea ollut, mutta ootan kai että tuloksen tietää saan, ennen ku hehkuttaa rupean. Siinä sitten kotimatkalla huomasin, että takarengas rikki. Eli eikun renkaanvaihtoon.. Onneks kotimatkan varrella sattuu olemaan pyöräkorjaamo, joten jätin sen suoraan siihen ja tänään iltapäivällä sain sen jo takaisin.
           
Maanantain ja tiistain välisenä yönä jostain syystä näin unta elektronisesta sanakirjasta, joten hypärillä sitten kirjastossa innostuin netissä elektronisia sanakirjoja myyville sivuille. Ja koska miulla on tapana aina innostuessani asioista päättää hetkessä nii enkös mie sitten illalla pitkän selailun jälkeen sen japanin elektronisen sanakirjan tilannut.   Hintaahan mokomalle tuli postituskulujen ja suojakotelon kanssa 'vain' 340 euroa. Ihan liikaa miun makuun, mutta en jaksa olla kärsivällinen ja odottaa josko kurssit parantuis ja hinta tippuis. Niin siis tuo tulee Japanista asti elikä niitä postituskulujakin tuli. Ny en millään malttais oottaa että sanakirja tulee perillä ja mie pääsen sillä leikkimään! Ja pitäis kyseisen sanakirjan ihan oikeasti miun japanin opiskelua tukeakin. Ainakaan en olis koko ajan riippuvainen tietokoneesta ja nettisanakirjoista.

Alkukesän erasmuselämää

Neljässä viikossa vaikka mitä ehtiny tapahtua. Viikkorutiini on jo syntyny. Maanantaista keskiviikkoon pitää kiirettä. Maanantaisin 9-15 opiskelua, tiistai ja keskiviikkoillat luentojen jälkeen kuluu taasen liikuntakurssien merkeissä. Torstaisin on yks ainoa oppitunti ja oon vuorotellen joka toinen viikko venäjän tahi japanin tunnilla käyny. Ja sit torstaisin yheltä alkaa miun viikonloppu, jee! Ai nii, "adoptoin" myös Julian - Otilian (italialainen viime lukukaudelta) tandempartnerin ja oon ny kerran keskiviikkoisin hyppytunnilla saksalaisen Julian kaa nähny kieltenopiskelun merkissä. Julia on auttanu minuu saksan kaa, ja mie oon sitä auttanu japanin kanssa. Joo kuulostaa koomiselta, mutta siis Julia ns. kielikeskuksella lukee japania ja opettelee vielä hiraganoja lukemaan (ekat kolme kuukautta hän on opiskellu roomajien varassa.. ääk!!), joten pystyn sillä tasolla vielä ihan hyvin auttamaan. Alkuviikko on siis miulla suht täynnä. Maanantai-iltaisin ois vielä WILMA (järjestö)n Montagskneipe eli "maanantaipubi", elikä vaihtareita kokoontuu valittuun paikalliseen iltaa viettämään. Parina maanantaina tuollakin tullu käytyä. Ihan hauskaa ollut ku paljon tuttuja ihmisiä (Priscilan kautta oon siis tutustunu paljon kesälukukauden tyyppeihin).

                                                                             

Sächsische Schweiz

WILMAn kanssa oon muutenkin ollu ny menossa. Pari viikkoa sitten sunnuntaina WILMA järjesti päiväreissun Sächsische Schweiziin kansallispuistoon. Kolme tuntia lähijunalla sinne ja takaisin. Paikan päällä seitsemän tuntia. Kävelyä ja portaiden kapuamista. Siistit näkymät ja hyvä ilma, joten ei mitään valittamista. Samaa ei voi sanoa viime lauantain Erfurtin reissusta. Erfurt on siis Thüringenin osavaltion pääkaupunki. Ja pitäis ihan kaunis olla. Ja olihan se kans. Mutta ois siitä ehkä enemmän nauttinu, jos ei koko ajan vettä ois satanu kaatamalla. Siinä ei pahemmin jaksanu mitään nähtävyyksiä kierrellä.

Das Brot - Leipä.

No miulla oli muiden vaihtarien kanssa joka tapauksessa hauskaa, vaikka ei mitään aikaan saatukaan, mutta Erfurtista itestään ei ny paljoa jääny mieleen. Ainoastaan kuvassa näkyvä "Leipä".

Ennen viime viikonlopun sateita oli täällä suht helteistä. Kolmen kympin lukemissakin käytiin huhtikuun vika viikonloppu. Mie tietty olin just sen viikonlopun sit flunssassa..   Innostuin kuitenkin sen jälkeen kesävaatteita ostelemaan, ja ny uimapukukin löytyy. Tietty hyvät säät lähti pois heti, ku ois niihin valmistautunu ja terveenä... Ei vaisinkaan, eilenkin oli +25 astetta. Heti kohan seuraava tilaisuus tulee, mie lähen kyll uimaan. Tässä muutaman kilsan päässä on parikin järveä, joten ei ainakaan siitä ongelmaa synny että mihin uimaan pääsis.

Huhtikuun vika päivä sit paistettiin munkkeja suomalaisten kesken. Ensimmäistä kertaa sit itsenäisyyspäiväjuhlien näin kunnolla muiden suomaisten kanssa. Munkkien paisto oli hauskaa hommaa ja vielä hauskempaa oli niitä sitten seuraavana päivänä syödä vappupiknikin merkeissä. Suomalaisten vappupiknikiltä löytyi munkkien lisäksi myös simaa. Kiitos Anne simasta!! Suomalaisten lisäksi paikalla oli myös muita vaihtareita ja saksalaisia. Kuitenki ku porukassa 10 suomalaista oli houkutus suuri suomea puhua. Oonki huomannu että parin viikon aikana ny suht paljon suomea tullu täällä käytettyä.. Vapun sää oli myös mitä mainioin, tosin onnistuin sit toisen olkapään polttamaan ihan kivasti. Noh, ostin sit heti seuraavana päivänä sen aurinkorasvan...

Vappupiknikki

Kämppiksistä vielä piti mainita. Välillä menee hermot noihin miun belgialaisiin kämppiksiin. Deborah on tosi mukava, silloin kun hän on yksin. Mutta aina jos hän on Sarahin kanssa samaan aikaan keittiössä, he puhuvat keskenään ranskaa. Okei, ei se olis mikään ongelma, mutta ku he puhuvat aina ranskaks, vaikka muitakin ois paikalla. Ja siis Sarahin äiti on kotoisin Saksasta ja Sarah puhuu paremmin saksaa kuin mie, joten kielitaidottomuudestakaan ei ny ole kyse. Siis niin ärsyttävää! Oikeasti ei huvita keittiössä istua ja syödä jos molemmat paikalla, koska jos toiset puhuu kieltä jota kaikki ei ymmärrä, niin siinä  kyll tuntuu siltä ettei he meidän (miun ja Priscilan) kaa tekemisissä halua olla. Joten jos mahdollista, vaihtaisin kämppiksistäni Sarahin johonkuhun ei ranskankieliseen henkilöön. Onneks sentään Prin kanssa meillä sujuu loistavasti. Prillä on tosi hyvät välit orientaatiokurssinsa ryhmäläisten kesken, ja Prin kautta miekin oon sitten hänen ryhmäläisiin paremmin tutustunu. Vähänkö huvittavaa ku miun luona ei oo ennen käyny suomalaisia vaihtareita, nii ny yks Priscilan ryhmäläisistä on suomalainen, joten hän sit meillä usein käy, Priscilan vieraana.

            

Eikä ees haittaa että mie oon nii laiska ulos lähtemään, koska bileet tulee miun luo (no siis Prin luo, mutta koska kämppiksiä ollaan...). Ny on jo kolmesti käyny nii, että Pri on alkuillasta sanonu "hei, mie oon pari tyyppiä meille kutsunu kortteja pelaamaan ysm. ja sit ollaan yhteensä yli kymmenen henkeä Prin huoneessa (onneks hänellä on iso huone!). Sunnuntaina oli hyvä ku just pelattiinkin kortteja (monopolistakin on korttiversio!), mutta sitte meillä ei ollu mitään juomista eikä kaupat tietenkään auki. Noh ihmiset päätti sit eilen korjata tilanteen. Mie silleen tuun 10 kilsan lenkiltä, käyn suihkussa, ja sit Pri sanoo että porukka tulee meille kortteja pelaamaan. Ah, okei, ei miulla kyll oo mitään ostettuna.  

Kolmen ensimmäisen henkilön tuomat juomat...

No, ei huolta, kaikki nimittäin olivat ottaneet omat juomat mukaan ja Pri jo epäili, että tästähän riittää koko kuukaudeksi. Haha, mie sanoin että ehkä sunnuntaihin asti. Ja miun veikkaus oli lähempänä totuutta. Pelattiin sit brasilialaisten opettamaa hauskaa juomapelia korteilla. Parhaimmillaan oltiin yhteensä 13 henkeä ku belgialaiset kämppikset liittyi seuraan, mutta sitten pikku hiljaa porukka lähti kotia ja oltiinki sit enää viis henkeä pelissä mukana. Kaikista parasta siinä että kokoonnutaan kämpillä on se, että sänky on lähellä.

Yllämainittujen lisäksi olen myös vihdoin saanut opintopistelaput viime lukukauden kursseista (eihän siinä kestänykään ku kolme kuukautta...), lisännyt hyötyliikunnan määrää (talvella pyöräilin n. 16 km viikossa, ny matkoista tulee vähintäänkin 32 km), opiskellut ahkerammin japania ja jumittanu vähemmän koneella. Ensimmäinen kesälukukauden kuukausi on sujunut siis vallan mainiosti.

Koti Friedensparkista katottuna