Graduilun aloittelua

Lokakuun reissu meni hyvin ja kuvia ja tarinoita kertyi vaikka kuinka, mutta päivittelen ny viime aikojen tapahtumia ja kirjoitan myöhemmin tarkemmin reissunkulusta. Ihan jo siitäkin syystä, että olen viime viikot ollut aika kiireinen, joten en jaksa ny matkajuttuihin palata. 

Kolme viikkoa olen siis jo takaisin Helsingissä ollut ja nopeasti on taas (kuten aina) aika vierähtänyt. Suomeen palatessa oli kiva huomata, että opintotukilautakunta oli muistanut kirjeellä: tammikuussa ei tipu opintotukea, koska viime vuonna kertyneitä opintopisteitä 0. No, onneks kuitenki kyse oli vain siitä, että Japanissa suoritettujen kurssien hyväksiluku oli viivästynyt, joten laitoin selvityksen (vaikkakin myöhässä) ja asian pitäisi olla kunnossa. Ja siis sain tosiaan vaihdosta hyväksiluettua 55 opintopistettä. Valitettavasti tosin meidän japanin maikan kanssa oli hieman vaikeuksia noiden hyväksilukujen kanssa, joten siinä kävi sit niin, että kevätlukukaudella pitää takas japanin tunneille mennä. Onneks sentään sain kurssista puolet hyväksiluettua, ettei haittaa vaikak syksyn tunnit jää väliin. Ja onhan se hyvä japaniakin kerrata... etenki ku on taas viime aikoina matkakuume Japaniin noussu..

Heti seuraavana päivänä reissun jälkeen miulla oli sit aika fysioterapeutille selän takia, joka on jo kohta vuoden ajan ollut vähän väliä kipeä. Fysioterapeutti sit oli sitä mieltä, että kaikki lenkkeily ja juokseminen pitäis lopettaa nyt kokonaan vähäks aikaa ja teki miulle kuntosaliohjelman, jota miun pitäis ny pari kuukautta käydä tekemässä. Tarkoituksena ois siis vahvistaa lihaksia, jotka tukis sit miun selkää (joka on yliliikkuva, siis taipuu liikaa taakse, mikä johtuu lapsena harrastetusta telinevoimistelusta). Hieman harmittaa, että juosta ei saa, mutta se on hyvä, että on pakko käydä pari kertaa viikossa kuntosalilla, ku fysioterapeutti kontrolloilee käymistä. Joten tuleepahan liikuttua ainakin säännöllisesti. Ja ehkä se selkäkin alkaa tästä mennä parempaan päin. 

Lokakuun lopussa alkoi sit myös seminaari, jossa meitä maisterivaiheen japanisteja on ennätysmäärä (olikohan 15). Heti seuraavalla kerralla esittelin ryhmälle gradun aiheeni (josta tietysti seminaarityön teen). Olin jo keskustellut pariin otteeseen gradusta professorin kanssa, joten ei tarvinnut niin jännittää oman aiheen valitsemista. Tai no ainakaan proffan kommentteja. Muilta opiskelijoilta sain kyllä ihan käyttökelpoista palautetta, mutta esiin ei onneksi tullut mitään, mikä olisi kaatanu ideani. Graduani varten teen siis kyselytutkimuksen ydinvoimaan liittyen. Kyselytutkimuksen lomakkeesta olen tehnyt sekä japanilaisen että englanninkielisen version, ja olen sen muiden opiskelijoiden ja parin japanilaisen korjausehdotuksen jälkeen saanut sen vihdoin siihen kuntoon, että lähetin sen tänään proffalle tarkistettavaksi ja toivottavasti ensi viikolla saan kyselyn Japaniin lähetettyä (ihan sähköpostilla vaan). Ihan hyvässä tahdissa on tuo projekti tähän mennessä mennyt. Hitaasti, mutta varmasti. Nyt riippuu ihan siitä, miten paljon saan vastauksia, että tuleeko tutkimuksesta miten onnistunut.

Tarkoituksenani oli tosiaan ottaa tänä vuonna mahdollisimman vähän kursseja (mikä onkin aika hyvin onnistunut), jotta voin keskittyä graduun. Huvittavaa kyllä sosiaalinen elämäni on sit ollut viimeisen kolmen kuukauden aikana vilkkaampaa kuin luultavasti edellisen Helsingissä eletyn kolmen vuoden aikana yhteensä (huom. en siis ole koskaan ollut mitenkään yltiösosiaalinen).  Kavereiden kanssa ollaan porukalla nähty paljon (kerrankin kaikki on Suomessa eikä liitele jossain vaihdossa), ja sit yksikin kaveri Joensuusta tuli yllättäin muutamaks päiväks miun luo. Tätikin tuossa ilmoitti Helsingissä päin käyvänsä, joten ensi viikolla ois häntäkin tarkoitus nähdä. Sain myös kutsun Japanin suurlähetystöltä tapahtumaan, joka tarkoitettu Japanissa vaihdossa olleille ja ilmoitin sit sinnekin meneväni. Lisätään siihen viel kaksi kertaa viikossa fysioterapian kuntosalia ja graduun käytetty tuntimäärä alkaa näyttää uhkaavan pieneltä. 

Kaikesta huolimatta olen yllättävän vähän stressiä ottanut gradun takia (ainakaan vielä). Vaikka useammalta taholta olen kuullut, että huhtikuun loppu deadlinena on aika kova tavoite. Tällä hetkellä keskityn vain 2-3 päivänä viikossa graduun, toisina päivinä enemmän kuin toisina. Tiedän, etten ole vielä paljoa mitään saanut aikaiseksi, mutta uskottelen itselleni, että kunhan nyt teen hyvät pohjavalmistelut niin tammi-helmikuussa ei ole sit kuin analysoida vastaukset ja kirjoittaa se 60 sivua tekstiä. Katsotaan ollaanko sitä tammikuussa viel yhtä positiivisia... Mutta sitä ennen on onneksi kuitenki joulu ja jouluLOMA, jolloin voi sit kerätä voimia, eiks vaan? 

Jalat maassa?

Suomessa oltu nyt kaksi kuukautta. Odotusten vastaisesti paluushokkia ei juurikaan tullut. Toisin kuin Saksasta palatessani, tällä kertaa kotiuduin nopeasti takas suomalaiseen menoon. Joitain asioita jäin kyllä Japanista kaipaamaan, mutta voisko sanoa, että ensimmäisen kuukauden olin vain helpottunut, että olin takas Suomessa. En tiedä johtuiko se sit huonekaverista (kun ei omaa rauhaa saanut), yliopistosta tai muuten vaan Tokiosta, mutta jotenki kaikki oli ihan liian stressaavaa. Toisaalta, en sano, etteikö monet asiat stressais Suomessakin, mutta täällä sentään ei oo ylimääräisiä stressitekijöitä (kieli, ulkomaalaisuus, kohteliasuussäännöt). Ja kuitenkin välillä kaipaan kanjeja, karaokea ja konbineita...

Ensimmäisen kuukauden vietin aika pitkälti kotikonnuilla Joensuussa. Ja otin aika rennosti, mitä nyt sukuloimassa kävin ja kavereita näin aika paljon. Pitkästä aikaa luin kirjojakin. Ja telkkarin tuijottaminenkin on luksusta, kun itse ei ole sellaista viiteen vuoteen omistanu. Tokion hullunmyllyn ollessa liikaa mietin monesti, että mitäs jos muuttaisin takas Joensuuhun opiskelujen jälkeen. Tajusin kuitenki ny ku siellä olin, että osaan ehkä paremmin arvostaa tuttuja maisemia, kun en siellä kokoaikaisesti ole.

Elokuun lopussa junailin sitten itseni takaisin Helsinkiin uuteen Hoasin kämppään, jossa yksi uusista kämppiksistä tuli fuksiksi meidän laitokselle. Aika hauska sattuma. Oli myös kiva huomata, että kerrankin miulla EI ollut kiinalaista kämppistä (oon siis viidestä vuodesta neljä asunut kiinalaisen kämppiksen/huonekaverin kanssa). Ekaa kertaa siis molemmat kämppikset suomalaisia ja pitää kyllä sanoa, että ainakin siivousvuorojen noudattamisessa se näkyy.

Tosiaan JLPT:n tulokset tulivat myös ja sain kuin sainkin ykköstason läpi! Erittäin iloinen olen, että meni läpi, nii ei tarttee uudestaan enää mennä kokeeseen (ku en ois kuitenkaan enää jaksanu mennäkään). Pisteet ei ollu parhaat mahdolliset, mutta ei kyllä niin huonot kuin saadessani kakkostason läpi. (N2 siis oli 99/180, ku ny N1 118/180).

Syyskuussa sitten alkoi kuudes lukuvuoteni yliopistolla. Tosin valitsin tähän periodiin yhden ainoan kurssin, koska tämän vuoden projektina ois gradu, josta pitäis tulla tarpeeksi pisteitä, ettei tarvitse niin paljoa muita kursseja ottaa. Siksi opiskelun sijaan syyskuu menikin enimmäkseen kavereiden näkemiseen, kahvihuoneella istumiseen ja graduaikataulun tekoon. Meidän laitoksella ny tosi moni on graduvaiheessa, joten ainakin vertaistukea saa hyvin joka puolelta. Tosin monella tuntuu myös venyvän tuo prosessi, joten alusta alkaen päätin, että keväällä pitää gradun olla valmis, oli se sit miten huono tahansa. Olen jo aiheeni esittänyt proffalle ja tutkimusmenetelmäkin alkaa olla selvillä. Marraskuussa aloitan sit keräämään aineistoa ja tammi-helmikuussa ois tarkoitus saada kirjoittettua koko roska. Miusta deadline:t ovat tärkeitä, koska muuten sitä jättää kaiken vaan roikkumaan. Tosin olen nyt lokakuussa kolme viikkoa reissussa ja joulukuussa käyn viis päivää Berliinissä ja tietty joululoman Joensuussa, nii katotaan miten hyvin miun suunnitelma onnistuu ku on muutamia häiriötekijöitä välillä.

Viime viikolla sitten miun saksalainen kaveri Alisa (opiskeltiin yhdessä Leipzigissa japania ja hän oli myös puoli vuotta Tokiossa työharjoittelussa viime vuonna) tuli Helsinkiin vierailulle ja siinäkin meni sit vajaa viikko ku kierrettiin Helsingin nähtävyyksiä - joista osassa itsekin kävin ekaa kertaa - sekä Tallinnassa päiväristeilyllä. Hyvä juttu oli tietty se, että sain kerrattua aika hyvin saksaa siinä samalla.

Ja tosiaan olen vasta kaksi kuukautta takas ollu ja huomenna lähen uudestaan. Tosin tällä kertaa "vain" kolmen viikkon reppureissu ois tiedossa. Outoa lähteä kerrankin reissuun niin, ettei viel Suomeen oo ees ehtinyt kyllästymään. Tavallaan oon vahvasti sitä mieltä, että vaikka tulevaisuudessa jäisinkin Suomeen töihin on pakko joka vuos päästä jonnekin reissuun, koska muuten mie vaan turtuisin samoihin rutiineihin enkä osais nauttia elämästä. Joten käyn jo ehkäisevästi hieman uusissa maisemissa tuulettumassa, että jaksan paremmin gradun kirjoitusvaiheessa. Huomenna näen siis ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen Priscilan, miun Leipzigin aikaisen brasilialaisen kämppiksen, kanssa!! London is calling!

Ilmassa

Niin pitkään kuin olet ilmassa ja matka on kesken, et ole lähtenyt lopullisesti mistään etkä saapunut mihinkään, ja kaikki on vielä mahdollista. Miksi miettiä tulevaa, kun voi olla, ettet koskaan pääse perillekään? Miksi haikailla mennyttä, kun et ole vielä edes jatkanut seuraavaan? Miksi pysähtyä paikoilleen, kun matkalla olisit vapaa?  Miksi pitää laskeutua ja jäädä kiinni muiden kanssa samoihin kahleisiin? 

鳥のように自由に空を飛びたい。

Vikat päivät Japanissa

Jäi sit se vika päivitys Japanissa kirjoittamatta. Mutta ei se mitään, kertaillaan. 

Heinäkuu meni aika pitkälti kouluhommien ja kokeiden parissa, mutta kerkesin mie muutakin. Kävin esim. Katjan, Mihon ja Chisaton kanssa kultakala-näyttelyssä, josta alla oleva kuva on otettu. Oikeasti siis näyttely, jossa taidetta tehdään kultakala-akvaarioista. 

Samalla viikolla kävin sitten Shihon ja kiinalaisen ex-kämppikseni Wenin kanssa tosiaan Ghibli museossa, joka oli yllättävän pieni, mutta sai sieltä ainakin siskonlapsille hyvin tuliaisia ostettua.

Samaisena viikonloppuna kävin myös yksikseni tsekkaamassa yhen ilotuliksen. Sinä iltana satoi kauheasti, joten en jaksanut ees loppuun asti katsoa. Japanissa ne ilotulitukset siis tosiaan kestää jonkun tunnin. Ja ku tarkoitus oli vaan käydä vähän kattomassa minkälainen tunnelma on, ku ensi viikolle oltiin sovittu jo porukalla ilotulitukseen meno. Tässä kuitenkin pari hienoa otosta sateenvarjomerestä.

Tosiaan siis vikat viikot oli enemmän tai vähemmän kouluhommia täynnä. Toisaalta ei miulla missään välissä niiden kanssa hirveätä paniikkia ollut. Tälläinen kasa papereita oli sit nyt kevään aikana kertynyt... + pari kurssikirjaa.

Karaokessa tuli tietysti myös käytyä ahkeraan, koska pitihän sitä varastoon laulaa. Kuva karaoken ikkunasta Takadanobaballe. Ja taas satoi.

Varsinainen lukukausi Wasedassa loppui perjantaina 25.7., jonka iltana oli sitten lähtöjuhla kotiinpalaaville vaihtareille. Ilmainen ruoka oli plussaa ja ohjelma oli ihan ok, mutta tuttuja vaihtareita ja opettajia oli aika vähänlaisesti, joten ei ny mitenkään erikoisena tapahtumana jääny mieleen, vaikka siellä vihdoin tajuskin, että tässä tää vuos nyt oli.

Lauantaina mentiin sit isommalla porukalla seuraamaan Tokion isointa ilotulitusta. Tosin isossa porukassa oli se ongelma, että jouduttiin sit koko ajan odottamaan jotakuta, ja odottaminen yli + 30 asteen helteillä ei oo mitenkään kivaa. Voisko sanoa, että miulla alkoi mennä nopeasti hermot. Etenki ku vihdoin päästiin ilotulituspaikan lähelle (Asakusassa), nii porukkaa alkoi olla joka paikassa ihan sikana...  istumapaikan etsimisessä meni sit oma aikansa, mutta lopulta löydettiin suht. hyvä paikka, mistä näki ainakin suurimman osan ilotulituksista. Illan onnistunein otokseni alla.

Sunnuntaina sitten vietimme porukalla miun synttäreitä/läksiäisiä. Ohjelmassa oli jäätelökahvittelua, ravintola 30. kerroksessa Sky Tree+ Tokion yönäkymällä sekä biljardin pelaamista. Karaokea tietenkään unohtamatta! Tadashi osti miulle vielä syntymäpäiväkakun, joka sit syötiin Miran, Katjan ja Ninnin kaa karaokessa ja alkomaholiset juomatkin meillä oli omasta takaa, joten saatiin ihan kiva karaokeyö aikaiseksi (vaikka oikeestihan karaokessa ei sais omia ruokia tai juomia olla). Muut alkoivat nuokkua siinä kolmen aikaan, mutta me Ninnin kanssa vedettiin täysillä viiteen asti. Viimeinen yhteinen karaokekerta oli kyllä oikeesti haikeaa. Siinä samalla sit tajus oikeesti, että seuraavaan kertaan Japanissa/karaokessa/tiettyjen ihmisten näkemiseen voi oikeasti mennä aikaa... Haikeudestaan huolimatta synttäripäivä oli ehkä onnistunein ikinä. Puol kuuden aikaan aamulla myös Nishi-Wasedan kadut olivat ihanan rauhallisia... 

Viimeisenä maanantaina olikin sit pakollisten loppujen byrokratioiden hoito: opiskelijakortin palautus, takuuvuokran haku, pankkitilin sulkeminen. Illalla näin vielä illallisen merkeissä Naokon ja Natsumin kanssa, joiden kanssa syksyllä lounastin viikoittain yliopistolla, mutta ny keväällä en ole nähny ollenkaan ku Natsumi jo töissä ja Naoko hakee töitä. 

Tiistaina saatoin Katjan laukkuinensa Asakusaan. Kierreltiin vielä Sensoji-temppelillä asti. Illalla jouduin myös Miralle hyvästit heittämään asuntolalla, kun hän aamulla sitten aikaisin lähti lentokentälle.

Keskiviikko olikin sit miun vika kokonainen päivä Japanissa. Loppusiivous. Kävin vikan kerran moikkaamassa Shihoa ja sit vain kiertelin Uenossa. Iltapäivällä olikin sit aika lähteä asuntolalta ja raahautua kamojen kanssa Naritan lentokentällä odottavaan hotelliin.

Vikoilla viikoilla onnistuin hankkimaan niin paljon tuliaisia, että mie loppujen lopuksi ostin pienen matkalaukun lisää, jotta sain kaiken Suomeen. Tein tosin ennen kotiinpalua niin kovaa karsintaa tavaroissa, ettei miulla ollu periaatteessa ku muutama kilo enemmän tavaraa, kuin Japaniin tullessa. Olin tietty jo kavereiden mukana muutaman kilon saanut Suomeen, muta miulla ei onneks ollu samaa ongelmaa kuin monella muulla vaihtarilla, jotka joutui tavaraa laittamaan tavaraa laatikoittain laivapostilla tulemaan. Oli siinä siltikin kiva junasta junaan vaihtaminen ku oli iso-ja pienimatkalaukku sekä rinkka matkalaukku. 

Viimeisen yön vietin tosiaan Naritassa hotellissa, mikä oli sinänsä ärsyttävää, koska ei enää oikein ollut sitä fiilistä, että on viel Japanissa, ku ympärillä vaan ulkomaalaisia pyöri.

Torstaiaamuna sitten lähtöselvityksestä selvittyäni se sitten oikeasti iski tajuntaan. Rehellisesti sanottuna lentolipun saatuani rupes itkettämään: Ai, nytkö sitä pitäis lähteä?

Se, etten saanu suoraa lentoa Helsinkiin ärsytti, mutta se oli siistiä, että sain luokan +luokassa, eli jalkatilaa oli kiitettävästi!

Ja tässä sitä liidetään sit Helsingin ohi.

Vuosi Japanissa oli mielenkiintoinen kokemus. Tavallaan tuntuu, että oon vaan valittanut Japanista, mutta on siellä ne omat hyvät puolensakin. Ja mitä pitempään oon poissa sieltä, sitä enemmän tekee mieli takas. Koska ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. 

Paluulippu

Todennäköisesti toiseksi viimeinen päivitys Japanista. Paluulentojen tiedot tulivat vihdoin yliopistolle ja tosiaan 31.7 ois lento takas Suomeen. Valitettavasti en tällä kertaa saanut suoraa lentoa (kuten tänne tullessa), tiedä sit yrittääkö Japanin opetusministeriö säästää tai jotain. Joka tapauksessa lento tulee olemaan Kööpenhaminan kautta, eli eka lennä ykstoista puol tuntia köpikseen, jossa saan vartoa neljä tuntia lentoa suomeen. Ja oon sit vaille yhdentoista aikaan illalla Suomessa, luultavastikin aika tööttina (Japanin aikaan kello on silloin aamu viis...). Mutta ei pitäis valittaa kun kuitenkin pelkkien lentokenttäverojen hinnalla saan liput (vajaa 40 euroa).

Viime viikon sunnuntaina oli sit JLPT (Japanese Language Proficiency Test), josta kävin kokeilemassa ykkös- eli korkeinta tasoa. Koetta varten en pahemmin opiskellut (mitä nyt yleensä tunneille), mutta toisaalta siitä mahdollisesti saatavaa todistustakaan en luultavasti tule tarvitsemaan, joten osasin ottaa aika rennosti, ku aattelin, että meni syveen tai saveen, niin näkeepähän, että millä tasolla oma japanin kielen taito on. Aika monet tutut tuntui kokeen jälkeen olevan sitä mieltä, että ei varmasti mennyt läpi. Yleensä oon aina kokeen jälkeen samaa mieltä, mutta tällä kertaa tuntui, että ihan ok se meni. Siis arvaamiseks meni kyllä iso osa, mutta esim. tekstit sain luettua ihan rauhassa ja aikaakin viel jäi. Jos vaan osasin arvata tarpeeks oikein niistä, mitä en tiennyt, nii läpipääsy ei nyt niin mahdoton ole, mutta toisaalta, ei se haittaa vaikka oisin feilannutkin. Harmittais, mutta en uusimaankaan aio mennä, koska tän vuoden aikana on vahvistunut tunne siitä, että en tulevaisuudessa Japanissa tule työskentelemään, enkä usko että kyseisellä todistuksella niiin paljoa on arvoa Japanin ulkopuolella.

JPLt:n lisäks ei viime aikoihin ole kuulunut muuta kuin läksyjä, joten aika opiskelupainoitteisella linjalla on oltu. Ja tietty karaokessa käyty silloin tällöin. Hieman ärsyttää se, että tää viimeinenkin kuukausi menee Japanissa pelkkien opiskelujen parissa, ku ois kiva vielä reissata ja ottaa ilo irti näistä päivistä, mutta ei, viikkoa ennen lähtöä on vikat kokeet ja ennen lähtöä on tuhat ja yks hoidettavaa asiaa, joten pahemmin ei siinä enää juhlita. Mutta ehkä sinne Fujille vielä ehtis (jos vaan säät suosis, ei tällä sadekelillä oikein viiti) ja sit 26. päivä ois joku iso ilotulitustapahtuma, mitä ois kiva käydä kattoo. Niin ja tosiaan 18. päivä oon Ghibli-museoon menossa japanilaisen kaverin ja miun edellisen Helsingin solun aikaisen kiinalaisen kämppiksen (joka opiskelee ny Kiotossa) kanssa. Että tiedossa on kyll muutakin kuin pelkkää koulua. Tosin sitä en tiedä, että missä välissä mie tuliaisia oikein ostan. Jos ostan.

Edellisessä päivityksessä valittelin tosiaan asuntojuttuja, mutta onneks sekä Japanissa että Suomessa asiat järjestyi. Helsingistä sain asunnon heti elokuulta, ja checkout Japanin asuntolasta tapahtuu päivää ennen lähtöä (viimeisen yön vietän Naritan lentokentän lähellä hotellissa). Hieman on haikeaa ajatella, että enää kolme viikkoa jäljellä Japanissa. Tavallaan tosi ristiriitaiset fiilikset. Välillä en malta odottaa sitä, että pääsee takas Suomeen (ruisleipää/ luontoa/ rauhaa/ äidinkieli/ kaverit/ perhe), toisaalta Japanissa  on karaoke/ konbinit/ vaihtarikaverit/ erilaista / siistiä reissata/ halpaa syödä ulkona. Olen kyllä ihan mielelläni takaisin Suomeen lähdössä, mutta kyllähän se tuntuu oudolta, että Japanin vuosi loppuu. Kuitenkin onhan tää ollut taas omalla tavallaan ihan erilainen kokemus verrattuna Saksan vaihtovuoteen. Voisko sanoa, että sitä taas Suomessa vasta huomaa, miten oma maailmankuva on ehkä muuttunut. Tai sit ei..

Juhannuksia

Meinasi juhannus mennä huomaamatta ohi, kun sitä ei pahemmin Japanissa juhlita. Enkä kyllä juhli minäkään. Juhannukselle kivat säät ois kyllä tarjota (+27 astetta), mutta läksypino on sen verran korkea, että päätin yrittää sitä korjata pois alta. Ja tietty päivittää vaihteeks blogiakin.

Kesäkuu on tosiaan täällä pienoisen sadekauden aikaa, mutta onneks ei sentään koko ajan sada. Kesäkuun alku näytti aika masentavan harmaalta, ja onnistuin just yhtenä sateisimmista päivistä käymään taas Disney Sea-huvipuistossa. Eihän se ollutkaan kuin kolmas kerta samassa puistossa. Muuten en ois lähtenyt, mutta ku saksalaisen kaverin synttärit oli ja hän ehdottomasti halus Disney-puistoon mennä. Positiivista oli tietty se, että Katjan pari japanilaista kaveria tuli kans meidän kaa huvipuistoileen, joten tuli koko päivä vietettyä japania puhuen. Vesisade ärsytti siinä mielessä, että läpimärkänä sai tallustella koko päivän, mutta toisaalta lähes minnekään ei ollut jonoja, joten kävin enemmän laitteissa kuin edellisillä kerroilla yhteensä. Mutta joo, nyt riitti Disney-huvipuistot vähäks aikaa.

Kulttuuripuolellakin olen ryhdistäytyny, kun kävin Noh-teatteria katsomassa meidän kulttuurikurssin kanssa. Noh on siis japanilaisten omaa nukketeatteria, jossa vuorosanat on niin vanhaa japania, että ainakaan mie en ymmärtänyt yhtikäs mitään (mutta ei ymmärrä kaikkea japanilaisetkaan). Sitten kultturikurssin parin viikon takaiselle tunnille tuli vieraaks sushimestari, joka taikoi meille hienoja sushitaideteoksia. Ja päästiin tunnin lopuksi itsekin kokeilemaan, miten sushiauton tekeminen onnistuu. Kuva löytyy alhaalta.

Kouluhommien lisäksi minua on pitänyt kiireisenä sekä Japanin että Suomen pään asuntoasiat. Täällä päässä ongelmana on se, että asuntolasta lähtöpäivä/aika pitää ilmoittaa sitovasti kuukautta ennen lähtöpäivää, mutta koska saamme lentoliput vain pari viikkoa ennen lähtöä, on hieman vaikea tietää tarkalleen, milloin lähtö tulee. Asiasta käytiin sit kysymässä toimistolla, ja sieltä sanoivat vielä ottavansa yhteyttä, mutta katotaan ny mitä tästäkin tulee. Suomen päässä taas ongelmat liittyvät Hoasiin, joka on päättänyt tarjota elo-syyskuussa asuntoja VAIN aloittaville opiskelijoille. Joten sain asuntotarjouksen jo heinäkuusta alkaen, jota en tosiaankaan ottanut vastaan, kun en heinäkuussa Suomessa ole.  No, onneks kuitenkin sanottiin, että voin edelleen yrittää saada asunnon asumisoikeudensiirtohakemuksella (asuin siis hoasilla ennen vaihtoakin), mutta sitä varten pitää lähettää Hoasille vaihtotodistus. Lähetin ja ajattelin, että ny kaikki ok. PAITSI että he sit ilmoittivat hylkäävänsä lähettämäni vaihtotodistuksen, koska se on yli kolme kuukautta vanha (syksyllä saamani). Huoh. Laitoin si Helsingin yliopiston kv-palveluihin viestiä, jos he mitenkään voisivat sieltä lähettää suoraan uuden vaihtotodistuksen Hoasille. 30.6. mennessä. Nyt siis odotan  jännityksellä, että onnistuuko tää, vai pitääkö alkaa etsiä vaihtoehtoista majoitusta syksylle.

Asuntohommien lisäksi olen myös viime aikoina viettänyt enemmänkin aikaa suunnitellen lokakuussa tulevaa reissua Priscilan kanssa. Nyt on siis ostettu lentoliput Lontooseen, jonne Priscila saapuu samana päivänä  Brasiliasta. Nähdään siis suoraan Heathrown lentokentällä! Onhan tästä kulunutkin jo yli kaks vuotta sit, ku ollaan viimeks nähty. Sit suunnitelmissa ois seikkailla vähän Lontoossa, Newcastlessa moikkaamassa Amya (jonka kanssa reilasin silloin Saksanvaihdon aikaan) ja lentää Dubliniin pariks päivää ennen kuin takas mantereelle Amsterdamin kautta. Priscilan kanssa ois siis reilu pari viikkoa tarkoitus reissata ennen kuin lähetään Saksassa omille teillemme moikkaamaan tuttuja. Mie käyn ainakin Alisan (Leipzigissa opiskeltiin yhdessä, mutta oli tänä vuonna Tokiossa harjoittelussa) luona Duisburgissa ja Berliinissä Katjan luona. Berliinistä lennänkin sit takas Suomeen. Ihan kiva kolmen viikon loma ois siis tiedossa. Mitään muuta ei kyllä ole vielä varailtu kuin nuo lennot, joten pikkuhiljaa vois hieman hostelleja yms. kans kattoo. Budjettia en myöskään oo paljoa miettiny, mutta veikkaan, että sinne katoaa ne vikatkin säästöt. Tosin, tuon reissun jälkeen ois tarkoitus vain gradua vääntää kevääseen asti, joten mihinpä sitä rahaa sit tartteiskaan. Ja joo, jostain syystä tuntuu, että en osaa matkustaa ilman, että kiertäisin ainakin viidessä eri kaupungissa vähintään kahden viikon ajan...

Tällä kertaa ei tämän enempää. Huomenna ois JLPT:n harjoituskoe tiedossa, joten saan ennakkomaistiaisia siitä, miten huonosti tuun pärjäämään varsinaisessa kokeessa parin viikon päästä.

Disney Sean jälkeen käytiin syömässä.

Shibuyasta löytyy sit tällaisiakin.. 

Atami ja 23. prefektuuri

Suhteellisen tylsän ja tapahtumaköyhän kouluviikon päätteeks käytiin lauantaina Ninnin ja Katjan kanssa Atamissa, joka on kuumista lähteistään kuuluisa merenrannalla sijaitseva pikkukaupunki. Päivä oli tosin jo tarpeeksi kuuma muutenkin, joten jätettiin kuumat lähteet väliin. Sen sijaan vietettiin pari tuntia rannalla nauttimassa auringosta ja hiekkasateesta. Kova tuuli toi siis koko ajan hiekkaa niskaan, joten päivän lopuks hiekkaa löytyi ihan joka paikasta... Ei niin mukavaa. Mutta rannalla oli kiva viettää aikaa, etenkin ku yli 25 asteista huolimatta ei paljoa muita ihmisiä paikalla ollut. Miinuspuolena tosin oli, että pitkään aikaan aurinkoa näkemättä jääneet jalkani onnistuivat palamaan. Jospa sitä ensi kerralla vähän enemmän käyttäis aurinkorasvaa.

Aurinkorannan lisäksi löydettiin tiemme myös ylös pienelle mäelle, jossa Atami-linna sijaitsee. Tällä kertaa jätettiin tosin käymättä sekä linnassa, trikkitaidemuseossa että "aikuistenmuseossa", joka sieltä kanssa löytyi. Hienot näkymät korkealta riitti meille ihan hyvin.

Atami tarjosi taas kaivattua vaihtelua Tokion menoon ja edisti myös minun tavoitetta kerätä Japanin prefektuureja. Syksyllähän haastoin itseni käymään ainakin puolesta Japanin prefektuureista (maakunnista?) tämän vuoden aikana. Prefektuureja on 47, joista tällä hetkellä olen käynyt 23:ssa, joten enää yksi puuttuisi ja tavoite olisi saavutettu. Suunnitelmissa olisi vielä käydä Fuji-vuorella, ja siinä samalla saan sit puuttuvan prefektuurin raksittua to do-listalta. Tosin se jää luultavastikin vasta joskus heinäkuulle, kun näköjään vuorelle ei voi kiivetä ihan milloin haluaa.

Toisaalta, en ole edes varma, pystynkö vuorelle kiipeämään, kun miulla on ollut selän kanssa jo kohta puoli vuotta ongelmia, jotka eivät lääkärissäkään selvinneet.  Alaselkä menee pitempiaikaisesta istumisesta kipeäksi, enkä juostakaan enää pahemmin voi. Toivottavasti Suomeen palattua lääkäri osais asiaan jotain sanoa, ku täällä ei pahemmin lääkärikäynti tulosta tuottanut....

Atamin jälkeen sunnuntaina lupauduin sit mennä Ninnin ja Katjan seuraksi kirjastolle opiskelemaan. Varmaan eka kerta ku varta vasten kirjastoon sunnuntaina meen opiskelujen merkeissä. Tosin tytöt näki kirjastolla jo kymmeneltä, ku miulla samaan aikaan vasta herätyskello soi, että se siitä ahkerasta opiskelusta. No, tunnin myöhemmin liityin seuraan ja sainkin muutaman tunnin opiskeltua. Kolmelta tosin olin jo aika valmis nukkumaan kirjaston kiitettävässä hiljaisuudessa, mutta päätettiin kuitenkiin Ninnin kanssa jatkaa kanjien lukuharjoittelua karaoken merkeissä. Oon aika varma, että pitää Suomeen tultua ostaa singstar tai joku vastaava peli. Luultavasti sitä varten television ja pelikoneen hankkiminen on myös pakollista...

Vielä on yhdeksän viikkoa jäljellä täällä, mutta koska viikot menevät aika pitkälti samaa rataa, sitä alkaa pikku hiljaa miettiä Suomeen paluun jälkeistä elämää.  Asuntohakemus on Hoasille laitettu. Syksyllä kait pitäis se gradu oikeasti aloittaa. Toisaalta, miulla on syksyllä ihan riittävästi aikaa Suomessakin asiaa stressata. Nyt voin yrittää keskittyä siihen, että saisin ees yhdestä kanjikokeesta täydet pisteet...  Ja tietenkin yritän syödä mahdollisimman paljon ulkona ku se viel on suhteellisen halpaa... Mut joo, ennen kuin ajatukset lähtee ihan liiaks harhailee, lopetan tällä kertaa tähän.

Parin viikon takaiselta kävelylenkiltä

Atami

Paluupäivä (lähes) selvillä

Golden week tuli ja meni ja koulunpenkillä on taas pari viikkoa hikoiltu. Viime viikkojen ulkolämpötilat ovat vaihdelleet siedettävästä 20 asteesta tuskaiseen 30 asteeseen, mutta oli ulkolämpötilat mitä tahansa, koulun tiloissa on väistämättä kuuma! Kauhulla odotan kesä- ja heinäkuuta, kun pitäisi vielä tästä lämpimämpää ja kosteampaa tulla... Voipi tunneilla keskittyminen olla aika mahdotonta. Kuitenkin siis nyt on miusta kaikista parhaat kesäkelit täällä, kun ulkona vielä pystyy olemaan ja tekemäänkin jotain. Sen lisäksi, että olen aivan liian paljon aikaa viettänyt opiskellen ja/tai koneella, olen yrittänyt myös käyskennellä puistoissa. Viime viikon sunnuntaina tein yksin päiväretken Maebashiin, joka on parin tunnin junamatkan päässä oleva Gunma-prefektuurin pääkaupunki. Maebashi yllätti iloisesti ihmisten vähyydellä sekä vihreydellään. Mitään erikoisempaa nähtävää ei kaupungissa ollut, mutta oli kiva käveleksiä välillä taas ympäriinsä ilman järkyttäviä ihmismassoja.

Pari viikkoa sitten kävin japanilaisen Mihon sekä saksalaisen Katjan kanssa kissakahvilassa, jossa siis nimensä mukaisesti pyöri 10 kissaa. Kahviakin sieltä sai, mutta pääosassa oli se, että tunnin verran sai leikkiä kissojen kanssa. Tosin melkein kaikki kissat oli aika masentuneen näköisiä eivätkä juurikaan jaksaneet mitään tehdä, hieman säälitti. Voihan se olla, että kissojen olot vaihtelevat kahviloittain, mutta ainakaan tuo paikka ei vakuuttanut.

Perjantaina kävin sitten japanilaisen tuttavan kanssa Inokashira-nimisessä puistossa, jossa pääsi tekemään tuttavuutta kaiken maailman ötököiden kanssa. Ja korppi varasti miun jälkiruokaleivoksen!! Aargh, korpit täällä on yhtä pahoja ku lokit Suomessa. Lauantaina sitten kävin Ninnin kanssa ihan tuossa läheisessä Toyamapuistossa piknikillä ja sulkapalloilemassa. Kesäkuussa täällä pitäis olla sadekausi, joten tällaiset rennot puistoilut saapi varmaan sitten valitettavasti unohtaa.

Mainitsemisen arvoinen asia vois kans olla, että uskaltauduin viime viikolla hammaslääkäriin, ku on viime aikoina koskenut hieman epämääräisesti ikeniin. En siis yleisesti ottaen pelkää hammaslääkäreitä, mutta hieman oli korkea kynnys mennä japanilaiseen hampilääkäriin. Noh, tarkkaa syytä kipuun ei löytynyt, mutta kaksi reikää kylläkin. Porattavana Japanissa, jippii. Meni se ihan hyvin, mitä nyt sain toiselle puolelle aika ätkyt puudutukset ja viis tuntia meni ennen kuin tunto palas... Hampaat kaikki on kuitenkin vielä suussa, joten tästäkin selvittiin ilman pahempia kommelluksia. Jonkun verran uutta hammassanastoa tuli myös opittua.

Toinen asia, mikä kantsii ehkä myös mainita, on se, että saatiin vihdoin sähköpostia paluulippuihin liittyen. MEXT-stipendin yksi hienouksista on just se, että myös paluuliput tarjotaan. Tosin paluupäivissä ei oo juurikaan valinnanvaraa. 26.-31.7. välillä pitää lähteä maasta, tai ei saa lippua. Koska ois aika ikävä viettää syntymäpäivää lentokoneessa ja muutenkin haluan lähteä mahdollisimman myöhään (koska muuten ei jää ollenkaan vapaa-aikaa, kun  luennot loppuu vasta 25.7.), laitoin hakemukseen ensisijaiseksi lähtöpäiväksi 31.7. Se, että saanko liput just tuolle päivälle varmistuu vasta heinäkuussa, vain pari viikkoa ennen lähtöä. Mutta koska tuo on kuitenkin vika mahdollinen päivä, niin ainakin siihen mennessä tulee paluu Suomeen tapahtumaan. Enää siis.. 75 päivää! Kääks, miten tässä on näin päässyt käymään.  Toisaalta en malta odottaa kotiinpalua, mutta toisaalta... onhan se välillä tosi siistiä tajuta, että oikeasti asuu Japanissa. Ja Tokio on aivan liian kätevä kaupunki... Kaikki mahdollinen löytyy lähes mihin kellonaikaan tahansa. Suomessa taas pitää muistaa, että ruokaa ei saa ostettua 24 h...

Jotta en aivan masentuisi tulevasta graduntäytteisestä lukuvuodesta Suomesta, on miulla ja Prillä (Leipzigin aikainen kämppis Brasiliasta) suunnitteilla tavata kahden vuoden tauon jälkeen. Missä tavataan alkaa olla jo myös selvillä, mutta en uskalla tarkemmin kirjoittaa, ennen kuin kaikki varmistuu. Sen voin tosin sanoa, että Euroopan ulkopuolelle en nyt ihan heti ole lähdössä.

Maebashi - ei juuri ketään.

Ghibli-museolta

Kesän kurssit ja arkikuvia

Kevätlukukausi on nyt lähtenyt kunnolla käyntiin, joten facebookin arkihaaste sattui just sopivaan saumaan. Ilman sitä en ois varmaan pahemmin kuvia ottanut. Arkikuvien lisäksi tulee tällä kertaa arjen kuulumisia.

Kolme viikkoa sitten tosiaan tapahtui paluu koulunpenkille ja ekan viikon orientaation jälkeen sitä huomas, että pakko kait sitä on alkaa opiskellakin. Kursseja valitsin sen mukaan, missä tulee vähiten esitelmiä (etenkin ryhmä) sekä raportteja. Vaikka ylimääräistä työtä yritänkin vältellä, ei se siltikään tarkoita että kaikki kurssini helppoja olisivat. Joukosta löytyy kaks kolme kurssia, joiden eteen joutuu jopa tekemään töitäkin. Kuukaus sitten tasotestissä sain tosiaan tasan yhden tason korkeamman tuloksen kuin syksyllä. Tosin kieliopista ja kuunteluosuudesta sain samat pisteet kuin syksyllä, ainoastaan luettu oli noussu roimasti. Jäin siis pisteen päähän 6 tasosta, joten otin kursseja 4-8 haitarilta. (Kursseja siis on 1-8 tasolle.)

Maanantai: 

10.40-12.10 　中上級の読解技術6

13.00-14.30　日本の新聞を読もう6-7

Samalta opettajalta kaksi lukukurssia peräjälkeen. Käytävät tekstit vaikuttaa hyödyllisiltä, opettaja on mukava eikä läksyjä juurikaan tule, joten maanantai on ihan rento päivä.

Tiistai:

9.00-10.30　コミュニケーションの日本語文型5

10.40-12.10　擬態語マスター7-8

13.00-14.30　漢字は「いま」6-8

14.45-16.15　要約力をつける4-5

16.30-18.00　小説を読む・聞く・見る4-5

Tiistai aamuna miulla on ekaks kaks saman opettajan tuntia. En osaa vielä päättää onko kyseinen opettaja tiukkis vai ei, mutta ainakin huumorintajua löytyy, joten ei tunneilla tylsää ole. Ekana miulla on siis kielioppia, periaatteessa tuttua asiaa, mutta käytännössä.. ei niinkään. Toinen tunti sit on onomatope-kurssi, joka on yksi niitä työläämpiä kursseja siinä mielessä, etten pahemmin onomatopeita ole opiskellut ja hienoisten merkityserojen ymmärtäminen on miulle vaikeaa.

Iltapäivästä alkaakin sitten tylsemmät kurssit. 6-8 tason kanjikurssin opettajasta en ole oikein vielä saanut selvyyttä. Luulisi, että kanjikurssilla tosiaan opeteltaisi niitä kiinalaisia merkkejä, mutta jostain syystä tähän mennessä kyseinen opettaja on käynyt läpi sitä, mihin kohtiin lauseessa tulee tauot. Koska en koe opetustapaa kovinkaan hyödylliseksi, kuuntelen yleensä vain toisella korvalla ja harjoittelen itsekseni merkkejä.

Tiistain kaksi vikaa tuntia on molemmat 4-5 kursseja. Tiivistelmä-kurssin opettaja on jo syksyltä tuttu, ja valitsin hänen kurssinsa juuri siksi, ettei siellä tarttee juuri mitään tehdä. Joten voin hyvin tehdä läksyjä. Tiistai on ainoa pitkä päivä, joten ihan vikana on sit oikeasti höpölöpö-kurssi, missä suurin ongelma on pysyä hereillä... Onneks Ninni on samalla kurssilla, joten ei tarvitse kärsiä yksinään.

Keskiviikko:

10.40-12.10　総合日本語5

14.45-16.15　日本映画で学ぶ日本語5

Keskiviikon aamulla miulla on intensiivikurssi 5, joka on ihan kivan rento, mitä nyt turhauttava, ku tahti on hiiiiiidas. Iltapäivän elokuvakurssi on taas sekä mielenkiintoinen että haastava. Katsotaan aina reilu puol tuntia elokuvaa, jonka jälkeen meillä on kuuntelukoe katottuun osioon liittyen. Ei mitään ärsyttäviä ryhmäkeskusteluja ja esitelmiä!

Torstai:

10.40-12.10　伝統文化を学ぼう！5-8

13.00-14.30　漢字の世界を広げる7-8

14.45-16.15　外来語5-6

Torstaipäivän aloittaa Morishita-sensein kulttuurikurssi, jossa päästään tutustumaan vierailijoiden luennoitsijoiden kautta Japanin perinnekulttuuriin.  Otin oikeastaan kurssin siks, koska se on periaatteessa ihan rento ja pääsee juttelemaan japanilaisten vapaaehtoisten kanssa.

Kulttuurikurssin jälkeen on sit viikon paras kurssi. Nimittäin 7-8 tason kanjit. Opettaja oli jo syksyllä miun lempiopettaja, ja hänen kurssinsa ansiosta on kiinalaiset merkit alkanut taas sujumaan (välillä aina käsinkirjoitustaito pääsee ruostumaan). Joka viikko on meillä on 80 merkkiä kattava koealue, joten helposta kurssista ei ole kyse, mutta verrattuna esitelmiin ja raportteihin merkkien piirtely on rentouttavaa!

Kanjikurssin jälkeen miulla on sit tiivistelmäkurssin opettajalta toinen kurssi: lainasanojen opettelua. Käydään siis läpi mistä mikäkin lainasana japanin kielessä on peräisin. Välillä tulee ihan mielenkiintoistakin asiaa, mutta enimmäkseen harjoittelen edellisen kurssiin merkkejä..

Perjantai:

9.00-10.30 & 10.40-12.10　総合日本語5

Intensiivikurssin tuplatunti. Oikeasti kyseisen kurssin haaste on jaksaa raahautua paikalle ja olla vittuilematta opettajalle. Opettaja on hieman teennäinen enkä tykkää opetustyylistä. Se, että oppilaat tekevät itse esimerkkilauseita tiettyjä rakenteitä käyttäen ei auta ketään, jos opettaja ei voi korjata ja kertoa rakenteiden oikeaa käyttötapaa. Turhauduin heti toisella tunnilla kyseiseen opettjaan, mikä ei tiedä kovin hyvää, kun ois vielä 12 viikkoa jäljellä...

Kesälle otin siis yhteensä 14 pisteen arvosta kursseja, eli minulla on yksi tunti enemmän kuin syksyllä. Mutta koska tunnit painottuvat nyt enemmän aamupäivään, tuntuu lukujärjestys oikeastaan helpommalta kuin syksyllä. Ja koska puolet kursseista on sellaisia, joilla käyn tekemässä muiden kurssien läksyt, ei kotiläksyjäkään jää niin paljoa. Oikeastaan tähän mennessä viikonloppuisin olen saanut tehdä vain kanjiläksyjä ja lukea muutamiin sanakokeisiin. Olen myös yrittänyt alkaa hieman opiskella kielioppia Japanese language Proficiency-koetta varten, joka on heinäkuussa. Yritän päästä läpi 1 tason (eli vaikeimman) kokeen, mutta nähtäväksi jää miten käy.

Opiskelujen lisäksi olen yrittänyt edes vähän vapaa-ajallakin saada aikaiseksi. Pääasiassa olen siis käynyt karaokessa aina kun jonkun mukaan olen saanut. Noh, ollaan me syömässäkin käyty kavereitten kaa. Ja keilaamassa. Mutta joo, ei ole pahemmin tullut lähdettyä kauemmaks tästä yliopisto/asuntola/takadanobaba-akselilta. Mitä nyt eilen Ninnin luona Koenjissa käytiin Miran ja Katjan kaa katsomassa Frozen elokuva, kun nyt sitä kaikkialla on hehkutettu.

Arki on siis nimensä mukaan aika arkista. Tosin ensi viikolla keskiviikosta seuraavan viikon tiistaihin meillä on lomaa Golden weekin takia. Suunnilleen siis koko Japani lomailee "kultaisen viikon" aikana, joten hylkäsin reissusuunnitelmat ihan vain siksi, että joka paikassa tulee olemaan sikana porukkaa sekä kallista.

Enää kolme kuukautta Japanissa jäljellä. Loppuun vielä facebookin arkihaasteen kuvasatoa.

Tili lähes tyhjänä. 107 yeniä eli alle euro.

Kotikatu

Karaoken juomavalikoima.