Kyuushuu

Okinawalta lensimme Kyuushuun saarelle. Lämpimän Okinawan jälkeen pääsimme hytisemään alle 10 asteiseen Fukuokaan. Fukuoka on Kyuushuun isoin kaupunki ja siltä se myös vaikuttikin. Temppeleitä ja hienoja ostoskeskuksia riitti, mutta ei mitään erikoisempaa. Tosin onnistuimme yhdestä ostoskeskuksesta muumikahvilan bongaamaan. Ja Oohori-puistossa oli aivan järkyttävästi lintuja, joita oli kans kiva seurailla. 

Fukuokasta menimme sitten bussilla Nagasakiin, joka osoittautuikin yhdeksi Kyuushuun parhaista kohteista. Nagasakissa oli mm. atomipommimuseo ja gunkanjima (battleship island), joka siis on muutama vuoskymmen sitten hylätty teollisuussaari, jossa oli enää romahtaneita rakennuksia yms. jäljellä. Nagasakissa meillä kävi siinä hyvä tuuri, että kiinalaisten uuden vuoden juhlallisuudet, jotka kaikkialla muualla loppuivat jo viikkoa aiemmin jatkuivat edelleen Nagasakin Chinatownissa, joten pääsimme nauttimaan kiinalaisen uuden vuoden tunnelmasta ja näkemään hienoja esityksiä. Nagasakin yönäkymä on valittu yhdeksi maailman kolmesta hienoimmasta Monacon ja Hongkongin kanssa (tiedä sitten, miten puolueettomia tällaiset valinnat on), joten totta kai kävimme sitäkin pieneltä vuorelta (mäeltä) ihailemassa. 

Nagasakista menimme sitten juna/laiva/bussi vaihdoilla Kumamotoon, jossa sää ei meitä suosinut, eikä Kumamoton linnan lisäksi oikein jaksettu harrastaa turisteilua. Toisaalta meidän hostelli oli kiva: japanilaistyylinen tatamilattioineen ja futoineineen (patja). Vietimme siis sadepäivää hostellilla korttia pelaten ja Jurassic Parkia kattoen. Kumamoton ja Beppun (meidän seuraavan kohteen) välillä ois ollut Aso- niminen vuori, jolla ois kiva tehdä pieni pysähdys, mutta valitettavasti bussiasemalla meille ilmoitettiin, että kyseiselle vuorelle ei pääse purkautumisvaaran vuoksi (siis että sieltä vois syöstä kaasua yms, ei sitä että koko vuori purkautuis). Nii ja tosiaan suorat bussit Beppuun oli peruttu LUMIsateen vuoks. Joten Oitan kautta Beppuun kävi meidän tie. Ja matkan varrella tulikin sit lumisia maisemia vastaan. Kotoisa olo. 

Kumamoton linnasta 

Beppu oli siis meidän Kyuushuun vika pysähtymispaikka. Paikaan nimeen liittyvät huonot vitsit eivät ottaneet loppuakseen koko oleskeluaikana. Ekana päivänä kun kävimme turistineuvonnassa, avulias virkailija ilmoitti, että ei Bepussa ole mitään nähtävää. Sitten kun kartasta osoitimme ja kysyimme, että entäs tuo temppeli tuolla, virkailija sanoi, että joo, mutta sinnehän kestää kävellä 20 minuuttia... Ööh, joo. Oltiin vähän ihmeissämme siitä, että kerrankin ei saatu oikeasti mitään apua turistineuvonnasta, mutta onneks löysimme siltikin näkemisen arvoisia paikkoja. Beppu on siis kuuma lähde-kylpylöistään tunnettu paikka, joten totta kai sellaisessa kävimme. Budjettimatkalaisia ku oltiin, mentiin 100 jenin julkiseen kylpylään, jossa sitten saimmekin huomata, että paikka on paikallisten suosima pesupaikka, eikä ainakaan saamistamme katseista päätellen paikalla hirveästi turisteja nähdä. Toisenä päivänä sitten kävimme "Afrikan safarilla", joka osoittautui erittäin koomiseksi kokemukseksi, koska leijonat ja sarvikuonot yms. vaan näyttävät erittäin huvittavilta lumen keskellä. Afrikan safari oli tosiaan hieman erilainen eläintarha, koska tällä kertaa ihmiset pantiin häkkiin (kalteroitu auto), josta käsin saimme sitten eläimiä ruokkia. Huippu paikka ei siinä mitään, mutta vähän mietitytti, että mitenköhän kaikki lämpimämmän alueiden eläimet pärjää... Loppujen lopuksi sitten oltiin sitä mieltä, että pitäis ite käydä vähän neuvomassa paikallista turistineuvontaa siitä, mitä Bepussa on nähtävää. 

Saarihyppelyä

Vihdoinkin reissut on reissailtu ja suomen vieraatkin ovat jo Tokiossa käyneet. Hauskaa oli ei siinä mitään, mutta monella tapaa myös väsyttävää, kun koko ajan paikasta toiseen menossa ja ohjelmaa miettimässä. Nyt ois sitten vielä viikko kevätlukukauden alkuun, joten yritän tässä päivitellä lomakuulumiset ennen opiskelukiireitä. Luultavastikin tulee olemaan enemmän kuvapainoitteista, koska vaikka reissusssa sattui ja tapahtui vaikka mitä, ei juuri ny oo energiaa pitempiä pätkiä laverrella.

Tosiaan matkahan lähti käyntiin siten, että Naritan lentokentällä unohin lähtöselvitysautomaatin luokse lompakkoni. Onneks yks työntekijä huomas sen heti, ja juoksi perään. Ois ikävä reissu kyllä tullut ilman rahoja.

Ensimmäisenä käytiin Ninnin kaa Japanin omilla trooppisilla saarilla: Ishigaki, Iriomote ja Okinawa. Helmikuun alussakin lämpötilat oli 20 asteen pintamilla, joten ihan hyvä kesäfiilis siellä tuli. Ishigakille saapuessa eka pien shokki oli, kun illan hämärtyessä oikeasti tuli säkkipimeää! Ishigakin asukasluku tosiaan on vajaa 50 000 ihmistä, joten voidaan jo pienestä paikasta puhua. Meidän hostelli ei tosiaan ollu ees kaupungissa, vaan tosi pienellä asutusalueella, jossa ei tosiaan sit ollu katuvaloja nimeksikään. Tokioon tottuneena pimeys tuli yllätyksenä.

Ensimmäisenä kokonaisenä päivänä sää oli hyvä ja aurinkoinen, joten kävimme rannalla ihastelemessa sinistä merta. Otimme taksin käydäksemme hieman syrjäisellä majakalla, mutta valitettavasti taksikuski ei halunnut ymmärtää minne halusimme (vaikka kartasta näytin!) ja hän vei meidät ihan eri paikkaan, kalliinnäköiselle rantahotellille. Noh, kysyimme sit neuvoa hotellin respasta ja he antoivat meille "site inspection" laput, jotta päästiin tutustumaan hotellialueeseen sen aikaa ku ooteltiin seuraavaa bussia. Ihan kiva oli nähdä vähän erilainen lomapaikka. Päästyämme takaisin siihen, mistä alunperin taksilla lähdettiin, otimme toisen taksin, mutta tosin hylkäsimme majakka suunnitelman ja suuntasimme palmumetsään. Löysimme myös hieman syrjäisemmän rannan, missä kotiloita ja simpukoita riitti. 

Seuraavana päivänä teimme päiväreissun Iriomoten saarelle, erittäin vähäväkiselle saarelle, joka on tunnettu viidakostaan. Täten ensimmäistä kertaa elämässäni kävin viidakossa ollessani Japanissa. Saarella tuli Indiana Jones- elokuvat mieleen ku saatiin itseksemme rämpiä metsäpoluilla vesiputoukselle. Ja saarella sattumoisin myös onnistuttiin vähän vahingossa saamaan autokyyti kobelaiselta proffalta, joka oli poikansa kanssa liikenteessä.

Matkalla näimme myös majakan, jota aiemmin taksilla yritimme mennä katsomaan...

 Ishigakiltä lensimme Okinawalle Nahaan. Nahassa oli taas jo ihan kunnon kokoinen kaupunki, missä porukkaa riitti. Valitettavasti säät eivät enää suosineet ja jouduimme viettämään yhden kaatosadeillan karaokessa. Seuraavana päivänä kävimme sitten uimassa. Virallisesti uimakausi kyseisellä rannalla oli huhti-lokakuu. Joten olimme rannan ainoat uimarit, hehe. Viimeisenä Okinawa-päivänä teimme turistibussin kanssa päiväretken saaren pohjoisosiin ja vierailimme mm. orkidea-näyttelyssä, ananasmaalla sekä akvaariossa. 

Ishigaki ja Okinawa olivat hyvin erilaisia verrattuna muuhun Japaniin, joten reissu toi hyvää vaihtelua, vaikka samassa maassa pysyimmekin. Ihmiset olivat avoimia ja puheliaita, ja juuri tuon viikon aikana tuli ehkä eniten juteltua tuikituntemattomien ihmisten kanssa. Ishigakin ja Iriomoten luonto oli älyttömän kaunista ja Okinawalla tunnelma oli kivan rentoa, että mielellään kävisin uudestaankin!