Saarihyppelyä

Vihdoinkin reissut on reissailtu ja suomen vieraatkin ovat jo Tokiossa käyneet. Hauskaa oli ei siinä mitään, mutta monella tapaa myös väsyttävää, kun koko ajan paikasta toiseen menossa ja ohjelmaa miettimässä. Nyt ois sitten vielä viikko kevätlukukauden alkuun, joten yritän tässä päivitellä lomakuulumiset ennen opiskelukiireitä. Luultavastikin tulee olemaan enemmän kuvapainoitteista, koska vaikka reissusssa sattui ja tapahtui vaikka mitä, ei juuri ny oo energiaa pitempiä pätkiä laverrella.

Tosiaan matkahan lähti käyntiin siten, että Naritan lentokentällä unohin lähtöselvitysautomaatin luokse lompakkoni. Onneks yks työntekijä huomas sen heti, ja juoksi perään. Ois ikävä reissu kyllä tullut ilman rahoja.

Ensimmäisenä käytiin Ninnin kaa Japanin omilla trooppisilla saarilla: Ishigaki, Iriomote ja Okinawa. Helmikuun alussakin lämpötilat oli 20 asteen pintamilla, joten ihan hyvä kesäfiilis siellä tuli. Ishigakille saapuessa eka pien shokki oli, kun illan hämärtyessä oikeasti tuli säkkipimeää! Ishigakin asukasluku tosiaan on vajaa 50 000 ihmistä, joten voidaan jo pienestä paikasta puhua. Meidän hostelli ei tosiaan ollu ees kaupungissa, vaan tosi pienellä asutusalueella, jossa ei tosiaan sit ollu katuvaloja nimeksikään. Tokioon tottuneena pimeys tuli yllätyksenä.

Ensimmäisenä kokonaisenä päivänä sää oli hyvä ja aurinkoinen, joten kävimme rannalla ihastelemessa sinistä merta. Otimme taksin käydäksemme hieman syrjäisellä majakalla, mutta valitettavasti taksikuski ei halunnut ymmärtää minne halusimme (vaikka kartasta näytin!) ja hän vei meidät ihan eri paikkaan, kalliinnäköiselle rantahotellille. Noh, kysyimme sit neuvoa hotellin respasta ja he antoivat meille "site inspection" laput, jotta päästiin tutustumaan hotellialueeseen sen aikaa ku ooteltiin seuraavaa bussia. Ihan kiva oli nähdä vähän erilainen lomapaikka. Päästyämme takaisin siihen, mistä alunperin taksilla lähdettiin, otimme toisen taksin, mutta tosin hylkäsimme majakka suunnitelman ja suuntasimme palmumetsään. Löysimme myös hieman syrjäisemmän rannan, missä kotiloita ja simpukoita riitti. 

Seuraavana päivänä teimme päiväreissun Iriomoten saarelle, erittäin vähäväkiselle saarelle, joka on tunnettu viidakostaan. Täten ensimmäistä kertaa elämässäni kävin viidakossa ollessani Japanissa. Saarella tuli Indiana Jones- elokuvat mieleen ku saatiin itseksemme rämpiä metsäpoluilla vesiputoukselle. Ja saarella sattumoisin myös onnistuttiin vähän vahingossa saamaan autokyyti kobelaiselta proffalta, joka oli poikansa kanssa liikenteessä.

Matkalla näimme myös majakan, jota aiemmin taksilla yritimme mennä katsomaan...

 Ishigakiltä lensimme Okinawalle Nahaan. Nahassa oli taas jo ihan kunnon kokoinen kaupunki, missä porukkaa riitti. Valitettavasti säät eivät enää suosineet ja jouduimme viettämään yhden kaatosadeillan karaokessa. Seuraavana päivänä kävimme sitten uimassa. Virallisesti uimakausi kyseisellä rannalla oli huhti-lokakuu. Joten olimme rannan ainoat uimarit, hehe. Viimeisenä Okinawa-päivänä teimme turistibussin kanssa päiväretken saaren pohjoisosiin ja vierailimme mm. orkidea-näyttelyssä, ananasmaalla sekä akvaariossa. 

Ishigaki ja Okinawa olivat hyvin erilaisia verrattuna muuhun Japaniin, joten reissu toi hyvää vaihtelua, vaikka samassa maassa pysyimmekin. Ihmiset olivat avoimia ja puheliaita, ja juuri tuon viikon aikana tuli ehkä eniten juteltua tuikituntemattomien ihmisten kanssa. Ishigakin ja Iriomoten luonto oli älyttömän kaunista ja Okinawalla tunnelma oli kivan rentoa, että mielellään kävisin uudestaankin!