Abenteuer in München

BMW Maailma

 Joulukuussa kirjoitin Prahan vierailusta, joka ei WILMA:n seurassa ollut niin onnistunut. Nyt juhannuksena tein sit uudestaan viikonloppureissun WILMA:n seurassa, Müncheniin. Ja tällä kertaa reissu oli ihan huippu! Tosin WILMa-järjestöstä voisin edelleenkin valittaa vaikka kuinka: odottelua, myöhästelyä, epäorganisoitua toimintaa. Mutta keskityään mieluummin reissun hyviin puoliin. Ensinnäkin siis Müncheniiin matkattiin perjantaina bussilla, ja matkalle kestoa tuli vajaat 6 tuntia. Ensimmäisenä käytiin BMW Maailmaan tutustumassa, henkilökohtaisesti autot ei minua kiinnosta, mutta olihan se ihan kiva käydä katsomassa, missä rikkaat autojaan valitsee. Nii, voinkinsiis tässä mainita, että Münchenon yksi Saksan kalleimmista (kallein?) kaupunki. Käytiin myös viereisessä Olympiapuistossa kävelemässä. Oli hyvä sää (kuten koko reissun ajan) ja paljon porukkaa, mutta ei niinkään nähtävää. Tosin löydettiin Münchenin verilöylyn (1972 olympialaiset) muistomerkki.

Hofbräuhaus München

                

Olympiapuiston jälkeen päästiin vihdoin hostellille kirjautumaan. A&O Hostelli muistutti kylläkin enemmän hotellia, meillä oli oma neljän hengen huone kylppärillä, parvekkeella ja minitelkalla! Illalla vielä lähdettiin yhdessä syömään Hofbräuhausiin, joka on kuuluisa 'olutpalatsi' (Bierpalast), jolla on historiaakin yli 400 vuotta. Todella tunnelmallinen paikka ku työntekijät oli kaikki pukeutuneet teeman mukaisesti. Salissa, jossa syötiin, oli myös kuvassa näkyvä läva, jossa tyypit heilu puvuissaan ja soittivat musiikkia. Oli ihan näkemisen arvoinen paikka, vaikkakin kallis.

                   

Lauantaina aamupäivän ohjelmassa oli kaupunkikierros WILMA:n johdolla. Oikeastaan mitään ei kunnolla nähty, ku vähän väliä piti odottaa hitaita kävelijöitä yms. Ruokatauon tullessa meidän porukka (mie, brassit, ja kaks Espanjasta) erottiin muusta porukasta (meitä oli taas yhteensä jotain nelkyt henkeä). Seuraamme nimittäin liittyi Benjamin, johon tutustuin neljä vuotta sitten ollessani Berliinissä kesävaihdossa. Benjamin opiskeli samalla luokalla kuin miun isäntäperheen tyttö, meillä oli japani yhteinen mielenkiinnon aihe, ja ollaan sit siitä lähtien kirjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti. Niin, ja siis hän opiskelee ny Münchenissä, insinööriks, kuten kaikki muutkin saksalaiset..  Also, Benjamin siis näytti meidän pikkuporukalle keskustasta paikkoja ja sitten Englantilaisessa puutarhassa Biergartenissa käytiin istumassa, Priscila ja Julia ottivat sieltä sit mukaansa sellaiset yhen litran olutkolpakot (kyseiselle matkamuistolle kertyi sit hintaa 1 euron pantti). Siitä sit takas hostellilla.            

Rathaus

                    

Illalla porukkaa kokoontui sit meidän hostellihuoneeseen jalkapalloa katsomaan. Benjamin tuli kans ja toi Gillian-nimisen kaverinsa, joka sattumoisin oli Leipzigista kotoisin. Oli ihan hauskaa että vaihtariporukkaan saatiin vierailevia saksalaisiakin. Nii, siis jalkapalloa yritettiin katsoa hostellihuoneen minitelkasta, josta hyvä ku maalilukema erottui. No, ei se jalkapallo edelleenkään minua kiinnosta, joten ihan sama. Pelin jälkeen olikin sit aika lähteä ulos. WILMA oli jo ennalta 'määränny' klubin, jonne kaikkien tarkoitus olisi mennä. Tosin kaikki muut oli sinne menny jo aikaisemmin, ja myö saatiin omin nokkinemme tiemme sinne löytää. Jostain syystä sit klubi sijaitsi toisella puolella keskustaa hostellista katottuna, joten mentiin lähijunalla. Klubi olikin sit ihan iloinen yllätys, koska 5 euron pääsymaksulla pääs viiteen eri klubiin. Ja juomien hinnatkaan eivät päätä huimanneet, vaikka Münchenin kalleudella peloiteltiinkin. Ilta/yö sujuikin siinä sit rattoisasti. Pikku hiljaa porukka alkoi takas hostellille liukenemaan, mutta Amy (interrail-matkatoverini) ei millään halunnut lähteä, joten jäin sit hänen kanssaan kun kaikki muut meidän porukasta oli lähtenyt. Benjamin oli viimeisin, joka lähti ennen meitä, ja hän sit myöhemmin sanoi, että lähti kotia siinä kolmen aikoihin. Ihan mielenkiintoista sinänsä, ku myö Amyn kanssa oltiin takaisin hostellilla kuudelta. Ei myö siis klubilla niin pitkään jaksettu olla, kotimatka vaan venähti, ku kummallakaan ei oikein suunnistusvaisto enää pelannut kunnolla. Ensinnäkään julkiset ei just neljän aikoihin oikein kulkeneet, joten lähdettiin sit kävelemään. Ei ehkä kaikista paras idea. Päätettiin nimittäin että eiköhän tää oo oikea suunta, ja no sit saatiinkin jotain tunti kävellä, että vihdoin löydettiin metro. (Klubin vieressä ois kanssa ollut metroasema, jos vaan oltais jaksettu oottaa..). No sinänsä tällainen aamuyön Abenteur (=seikkailu) oli hauskakin. Matkanvarrella tuli vastaan mm. omakotialue, junanraide, joka alempana kuvassakin näkyy, kissa ja aamun ensimmäiset lenkkeilijät. Tosin miun jalat oli niin väsyneet, ettei millään ois jaksanut matkaa jatkaa. No kuitenkin onnistuttiin ihme kumma metro löytämään, jolla päärautatieasemalle päästiin ja sieltä sit ratikalla hostellilla. Ehdin siellä sit vielä ruhtinaalliset kolmen tunnin yöunet nukkumaan.

Abenteuer mit Amy

Jossain, keskellä ei mitään..

            

Kasvitieteellinen puutarha

 

..............Aamulla oli sit kiva yhdeksältä nousta. No, onneks aamupäivän ohjelmassa oli vain kasvitieteellinen puutarha, joten siellä pystyi ihan rennosti ottamaan. Kotimatka bussilla tosin ei kaikista miellyttävin ollut, mutta vähäisten yöunien takia matkakin meni sit torkkuen.

Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvin onnistunut ja sain paljon hauskoja muistoja Münchenistä.

Brasilialais-espanjalais-italialais-saksalaisella miehityksellä liikenteessä. 

Elämää, ei sen enempää

 Viime viikolla Priscilan kanssa innostuttiin sit miun jouluna ostama 1000 palapeli kokoamaan. Raamit saatiin kasaan jo ennen Elinan vierailua, ja sit muutamassa illassa tuo oikeastaan valmiiksi saatiin. Huvitti kyllä ku toiset opiskelijat viihteelle lähti, nii myö jäätiin kotia palapeliä kasaamaan. Belgialaiset kämppikset oudoksuivat vähän kanssa. Hei, miusta palapelit on ihan mukava ajanviettotapa! (etenkin jos vaihtoehtona on läksyt..). No joka tapauksessa meidän palapeli valmistui eikä enää tekosyitä ole. Pakko tehä kouluhommia. Mie sit otin viime viikolla itteäni niskasta kiinni ja aloitin Hausarbeitin (tutkielma) kirjoittamisen. Pri oli viikonlopun Prahassa, nii sit tuli kotona oltua ja jopa töitä tehtyä. 2500 sanaa tarvitsen, 1800 sanaa jo koossa, jei, ny ku tän viikonlopun jaksais ahertaa nii sais tuon pois alta. (Okei laatu ei ehkä kaikkein parasta oo, mutta no...).

 

Gewandhaus

Viikonloppu ei pelkästään kouluhommissa menny, vaan iltaisin löysin tieni keskustaan, jossa pidettiin Bach-juhlia. Bachin kunniaksi keskustassa oli tarjolla ilmaisia konsertteja, torstaina ja lauantaina klassisempaa, perjantaina sit vähän erilaista. Perjantaina eka oli acapella-ryhmä Amarcord. Lauloivat lauluja vähän joka mantereelta (mm. ruotsiks, koreaks, espanjaks..). Miusta olivat jopa  pääesiintyjää parempia. Heidän jälkeensä esiintymään tulivat die Prinzen, Leipzigista kotoisin oleva bändi, joka 1990 perustettu. Pitää sanoa, että heillä on tosi mielenkiintoisia sanoituksia, ja musiikki on ihan ok, mutta ei siitä oikein samalla tavalla pystynyt innostumaan ku ei osannu laulujen sanoa.

Amarcord ja die Prinzen

        Mutta toisaalta tää esitys teki olon jotenkin haikeaksi. Nimittäin tasan neljä vuotta ja yhtä päivää aikaisemmin olin edellisen kerran kuuntelemassa die Prinzejä Berliinissä. Esitys toi siten muistoja Berliinin ajalta. Sinä päivänä kun 'prinssit' esiintyi, miulla oli just pahin koti-ikävä ekan Saksa-viikon jälkeen. Jäi jotenkin sit se esitys hyvin mieleen. Tällä kertaa en aivan niin herkällä päällä ollut, mutta kuitenkin esitys sai miettimään sitä, että aika rientää aivan kauheaa vauhtia, ja pian tääkin vuos Saksassa on kohta ohi....

Toinen yhtäläisyys Berliinin kuukauteen löytyy myös:  jalkapallon EM-kisat juuri meneillään ja sen kyll huomaa. Maalitilanteen tietää suunnilleen siitä että pitää ikkunan auki, ovat nimittäin sen verran äännekästä porukkaa nuo saksalaiset. Ja joka ikiselle terassille on ny screenit ilmaantunut, josta porukka kattoo pelejä...

Bachfest

              

Viime viikolla kävin parin japaninkurssilaisen ja vaihtarin kaa Grassimuseon Völkerkund- osiossa (eri kansoista historiaa yms.).  Olevinaan siellä piti olla yks maailman kattavimmista ainu-kokoelmista (siis ainut on kansa japanin pohjoisosista), tosin tää kokoelma oli sit pienoinen pettymys, mutta tulipahan ny käytyä.. Eilen kävin muiden vaihtarien kaa irkkupubissa, otettiin osaa perinteiseen Pub Quiziin eli pubivisaan. Oli ihan hauskaa, osallistujaryhmiä oli aika monta. Tultiin neljänneksi, mikä ei ollu mitenkään huono tulos, ottaen huomioon että kaikille oli eka kerta..

               

Viikonlopun vuoroin tein kouluhommia, vuoroin tuskailin miun paketin olinpaikan kanssa. DHL:n sivuilta pystyin nimittäin seuraamaan, että miun sanakirja käväisi Leipzigissa, sit palas takas Frankfurtiin tulliin. Pelkäsin jo että sieltä tulee kovatkin tullimaksut. Ja että paketin saanti vielä kestää. Mutta tänään (just äsken..) sain vihdoinkin miun sanakirjan!!! Jee!! Ja piti maksaa 29 euroa tullimaksuja, ei paha (ainakaan siihen verrattuna mitä pelkäsin...). Pitääkin heti aloittaa opettelemaan, miten tuota käytetään..

               

Sitten vähän negatiivisempaa asiaa. Viime viikolla yksi japaninopiskelijoista tunnin alussa ilmoitti kaverinsa (joka kanssa samaa kurssia käyny) puolesta, että kyseinen tyttö ei tule enää tänä lukukautena yliopistolle, koska hänellä on todettu rintasyöpä, ja hän joutuu ny sädehoitoihin. Hän on siis vuoden minua nuorempi.. 20-vuotias ja rintasyöpä. Hän ois nyt syksyllä Japaniin vaihtoon lähtenyt. Hirveätä ajatella, että kaikki suunnitelmat voi yhtäkkiä olla yhtä turhan kanssa, koska koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee. Sitä sit tajuaa, että pitää oikeasti yrittää ottaa elämästä kaikki irti tässä ja nyt... 

Gothic Wave, Berlin ja lomafiilis

Krematorio

Viime viikon perjantaina Elina tuli Suomesta Leipzigiin lentämällä. Tulipahan itellekin Leipzig/Hallen lentokenttä tutuksi ku menin sinne vastaan illalla. Perjantai-iltana yritettiin jutella sit miun brasilialaisen kämppiksen Priscilan kaa, mutta se oli kyllä niin kielten sekasotkua. Miulla ja Prillä ei meinannu enkusta mitään tulla, ja sit parhaimmillaan puhuin Elinalle saksaa ja Priscilalle suomea... haha.. oli hieman ymmärtämisvaikeuksia, mutta ihan hauskaa. Lauantaina sit tutustuttiin Leipzigiin. Pääsin itsekin ensimmäistä kertaa käymään Völkerschlachtdenkmalin huipulla (kolossimainen muistomerkki), mistä olikin sit ihan hyvät näkymät.

Tehtiin myös kävelykierros vieressä olevalle hautausmaalle, jossa kuvassa näkyvä krematoriokin sijaitsee. Hautausmaa-vierailu sopi hyvin viikonlopun teemaan, koska kyseisenä viikonloppuna olikin juuri Gothic Wave- tapahtuma Leipzigissä, eli koko kaupunki gootteja pullollaan. Oli kyllä hauska nähä vaikka minkä sorttista väkeä. Ja siinä samalla sit huomas, ettei se goottius ikään katso. Oli ihan pieniä lapsia että vanhempaa väkeä. Ehkä enemmän juuri vanhempaa väkeä.

                 

Kaupunkikierroksen päätteeksi tutustuttiin sit Leipzigin iltatarjontaan, ja onnistuttiin osumaan baariin, jossa näkyi euroviisut. Eihän se Suomi finaaliin ees päässy, mutta tulipahan ny Saksastakin käsin euroviisuja seurattua.                

               

Sunnuntaina sit lähettiin Schönes Wochenende-lipulla (40 e maksava junalippu, jolla yhen päivän ajan pystyy max. 5 henkilöä kulkemaan ihan minne vaan Saksassa lähijunilla niin paljon kuin haluaa). Berliiniin. Berliinissä sit kierreltiin nähtävyyksiä. Käytiin myös Pergamonmuseossa, jossa oli antiikin kreikan ja rooman patsaita ja muuta härpäkettä (oli se ihan hieno, mutta en kuulu museoihmisiiin). Paljon enemmän minua miellytti street dance- esitys joka sattumalta päästiin näkemään Brandenburgin portin luona. Siis ne tyypit osas kyllä ihan uskomattomia temppuja tehä!

                      

Berliinistä kotia päin lähtiessä pientä jännitystä aiheutti myöhästelevät junat. Parhaimmillaan 90 minuutin myöhästymisiä junilla. Onneks meillä oli joustava lippu käytössä, joten tietyillä junilla ei väliä. Tuntia aiottua myöhemmin onnistuttiin kotia pääsemään.

Brandenburgin portti

Maanantain oli täällä pyhäpäivä, joten mitkään kaupat eivät auki olleet, eikä kouluakaan tietty miulla. Sen kunniaksi sitten lähdimme rannalle. Onneksi Cospudener-järvelle ei ratikalla ollut pitkä matka. Talviturkki tuli siinä sit heitettyä. Aivan älyttömän kirkasta vettä kyseisessä järvessä, joten toivottavasti tulee taas hyviä kelejä niin pääsee uudelleen uimaan. Tiistaina Elinakin pääsi tutustumaan yliopiston ruokalaan eli Mensaan, ennen kuin sitten suuntasimme lentokentälle. Hyvä miniloma oli ja kiitos seurasta, Elina!

                    

Tosin jäin pidennetyn viikonlopun vuoksi aika hyvin lomavaihteelle. Keskiviikkona en onnistunut nousemaan yhdeksältä alkavalle venäjäntunnille ollenkaan. Tää opiskeluviikko olikin sit tosi rankka ku yhteensä kävin kolmella tunnilla... haha. Ny pitäis jostain motivaatiota saaha läksyjen ja Hausarbeitin (2500 sanan tutkielma?essee?) tekoon. Eilen, siis torstaina illalla käytiin konsertissa Gewandhausissa (konserttitalo). Olihan se siistiä sielläkin kerran käydä, mutta tuli kyll aika alipukeutunut fiilis, ku paikalla oli tosi paljon vanhempaa porukkaa hienosti pukeutuneena..  Tänään aamulla sit oli herätys 7.30. Klo 10 oli yliopistolla ilmoittautuminen Münchenin reissua varten (joka sattuu just juhannusviikolle). Ihan turhaan noustiin niin aikaisin, ku ei siellä ollu porukkaa paljoa mitään ku mentiin sinne kasilta jonottamaan. (Prahan reissua varten piti kans ilmoittautua, ja sillon puol ysiltä oli jo porukkaa enemmän kuin paikkoja). No ny on Münchenin reissu maksettu (89 euroa matkat, majoitus ja ohjelma mit WILMA). Juhuu, se jääkin sit miun vikaks viikonloppureissuks täällä saksassa, ku miun budjetti sit petti ku tilasin sen elektronisen sanakirjan (jota en tietenkään ole vielä saanu). Hei, mutta on miulla 10 euroa käteistä, ja maanantaina tulee opintotuki. Ärsyttää ku vuokranmaksu tapahtuu mielivaltaisesti jonain päivänä kuun alkupuolella, eikä voi tietää mikä päivä ne tililtä lähtee, ja just ny pari kymppiä saksalaiselta tililtä puuttuu, joten toivottavasti kukaan ei kaipaa miun vuokrarahoja ennen ku rahat siirtyy oikealle tilille..  Okei, ny pitää tästä lähteä lenkille kouluhommia pakoon. On miulla vielä huominen ja sunnuntai aikaa niiden parissa tuskailla.

PS. Muutin viikko sitten blogin ulkonäköä. Toivottavasti fontti on ny paremmin luettavissa kuin aiemmassa versiossa.