Muutama mustelma lisää

En tiedä ny mikä ihmeen kausi miulla on menossa, mutta onnistuin tiistaina liukastumaan keittiössä silleen että löin sitten kyynärpääni pöytään ihan kunnolla ja sain siitä sit mustelman muistoksi. Torstai-iltana tuli sit kans keräiltyy lisää mustelmia jalkoihin, ku tasapaino ei ollut ihan kohillaan. Elämä on vaarallista.

                  

Muilta osin elämä alkaa tasaantua. Viime sunnuntain vietin kotona koneella, paluu japanilaisten draamasarjojen pariin tapahtui Ouran High School Host Clubin saattelemana. Yeah, jotenkin tuntuu tyhmältä että tuun vaihtoon saksaan, jotta voin sit kattoa japanilaisia draamasarjoja (englanninkielisillä tekstityksillä). No, elämä on. Mutta hei, myö varattiin Tanyan ja Rossin kaa lentoliput Kööpenhaminaan! Kahden viikon päästä  lähetään! Köpiksessä ollaan vaan kaks yötä, ja yks yö Berliinissä, koska lento lähtee aamulla niin aikaisin Berliinistä, ettei Leipzigistä kerkeäis aamujunalla. Tosi viime tipassa kyllä kaikki ny varattiin, liput maksoi 80 e (45 eurollakin ois saanu, jos ajoissa liikenteessä), hostelli Köpiksessä 41 e/henki/2 yötä, sitten siihen vielä junalippujen hinnat. Mutta pääsenpähän kuitenkin Tanskassakin käymään. Tosin takaisin Leipzigissa ollaan vasta su-ma-yönä n. puol kolme..  aamulla ois miulla sit yhdeltätoista japania, ja klo 10 ilmoittautuminen Wilman Prahan reissulle. No ei voi mitään, pitää yrittää pärjätä lyhyemmillä yöunilla. Vähän jännittää miten reissu onnistuu, ku kuitenkin jotenkin ihan suunnittelematta tuli tääkin reissu varattua.

                    

Jee, mie sain vihdoinkin saksalaisen (Leipzigista) facebook kaverin! Eihän siihen mennykään kuin puoltoista kuukautta. Alisa miun japanin ryhmästä otti miuhun yhteyttä facebookin välityksellä, huippua! Oon tunneillakin vähän enemmän hänen kanssaan jutellut. Eli on se näköjään ihan mahdollista tutustua saksalaisiinkin, se vaan vaatii enemmän aikaa (kolme viikkoa) kuin toisiin vaihtareihin (kolme minuuttia). Mutta tästä se lähtee. Ny kun vielä onnistuisin välttämään syvällisemmän koneella jumittamisen. Ny luentojen vihdoin kunnolla alettua, meininki alkaa olla sama kuin Helsingissä opiskellessani, eli mie vapaa-aikana mie jumitan koneella. No keskiviikko-iltana käytiin sentään kämppisten kaa yksillä. Tulipahan kokeiltua Leipzigilaista juomaa: Leipziger Allasch Gose. Oli ihan mukavaa, ku juteltiin mm. taustoistamme. Elämä on kuitenkin erilaista eri puolilla maailmaa. Torstaina oli sit WILMAn järjestämät lukukaudenavajaisbileet City Clubissa. Mentiin sinne Rossin ja Adrianan (tsekkiläinen kaverini orientaatiokurssilta) kaa. Valitettavasti pitää sanoa, että alkoholi ehkä liiankin halpaa (WILMA vastasi hinnoista). Nimittäin mie otin mukaan vain 13 euroa, aattelin että se on ihan hyvä, niin ei tuu liikaa otettua. No sisäänpääsy ja narikka yht. neljä euroa. Eli jäljellä 9 euroa ja ilmaisdrinkkilippu. Mutta oho yhdeksän euroa riittikin kuuteen juomaan. Unglaublich...  No ilta sit vähän venähti, ja onnistuin jossain välissä niitä mustelmiakin keräämään. Kotia sitten ekalla ratikalla siin viiden jälkeen. Hauskaa oli, mutta ei kyll ihan lähiaikoina uudestaan..

                     

Tänään oli tarkoitus lähteä Ikeaan, mutta Tanyan vanhemmat tulivatkin jo tänään Etelä-Afrikasta käymään, ja Rossilla on ny pakkomielle opiskelusta, joten hän ei halua lähteä minnekään. Joten keine Ikea für uns heute. Aattelin sitte Ikean sijaan käydä peilin ostamassa keskustasta, koska alkaa ärsyttämään ku ei oo mitään kunnollista peiliä. Ei viittis hissilläkään kulkea pelkästään peilin takia.. Jep, pitäis sitä kai myös opiskella. Ens tiistaina on pieni japani-> saksa käännöstesti, jippii. Mutta maanantai on vapaa!  Reformationstag eli ainakin täällä Sachsenissa vapaapäivä. Eli onhan tässä aikaa opiskella vaikka huomenna.. tai ylihuomenna. Ajattelin nimittäin jättää Halloween-bileet tällä kertaa väliin, koska ei jaksais miettiä mitään asua.

                     
Ps. eilen koko päivän soi päässä Aqua timez - Alones.
   

Tapaturmainen torstai ja kiipeilyä puissa

Kuten otsikosta voi päätellä, ei tällä viikolla sen ihmeempiä oo ehtiny tapahtumaan. Yhtä lukuunottamatta luennot kaikki alkaneet. En osaa kuitenkaan vielä paljoa niistä sanoa, ku sellaisia johdatusluentoja ensimmäiset olleet ovat. Vihdoin luennolla on saanu kontaktia myös saksalaisiin opiskelijoihin, aika harvakseltaan mutta kuitenkin parempi sekin kuin ei mitään. Ehkä ne saksalaisetkin jossain vaiheessa lämpiää vaihtareille. Toivottavasti.

             

Torstaina jostain syystä onnistuin keräämään itselleni uusia hienoja mustelmia. Ensinnäkin aamun ekalle luennolle mennessä onnistuin kompastumaan omiin jalkoihin tai johonkin laskeutuessani luentosalin rappusia alaspäin. Siinä sit tulin polvi edellä maahan ja se kyll tuntuu. Ihme kuhmura ny polvessa eikä ees oikein kunnollinen mustelmakaan.. Noh eiköhän se siitä... Torstaina illalla oli sit telinevoimistelua! Ilmoittauduin siis Hochschulsportin(Uni-Sport)  telinevoimistelukurssille ja torstaina oli ensimmäinen kerta. Ihan hauskaahan se oli verrytellä vähän vanhoja taitojaan (harrastin telinevoimistelua joskus kymmenen vuotta sitten viimeks), mutta ku ekaks aloitettiin trampalla niin onnistuin sit heti telomaan jalkani. Laskeuduin jotenkin väärin ja vasemman jalan jalkaterä taittui oudosti. Ei mitään vakavaa, pystyin hyvin viel kakstuntia harjoittelemaan, mutta jalkaterä on edelleen tosi kipeä, jos väärällä tavalla astuu. Tai yrittää varpailleen nousta. Tai no ylipäänsä kävelee...  Noh, todennäköisesti ei se mitään hiusmurtumia pahempaa oo.  Ai nii pitää viel mainita noista yliopiston liikuntatiloista. Netistä aiemmin olin kattonut missä salissa miulla alkaa klo 19 miun kurssi. No tulin onneks 40 min ajoissa paikan päälle. Miulla kesti jotain puol tuntia löytää oikea halli. Aivan järjettömän iso kompleksi täynnä erilaisia liikuntahalleja eikä mitään kunnon karttoja missä on mitäkin. No onneks löysin infopisteen ja sain sieltä sit kartan. Ja tietty miun salin piti olla just ihan perimmäisenä koko rakennuksessa. Välillä siellä käytävällä kuljeskellassani tuli sellainen painajaismainen fiilis, ku käytävä jatkui vaan, ei paljoa mitään ihmisiä ja valaistuski oli jotenki himmeä. Mutta lopulta löysin oikeaan paikkaan. Huomasin kanssa että tuolla kurssilla on helpompi tutustua saksalaisiinkin, eli kesälukukaudella pitää ottaa jotain muutakin liikuntaa niin tapaa uusia ihmisiä.

                

Eilen - perjantai - oli miun vapaapäivä. Tarkoitus oli tehdä ahkerana läksyjä, jotta ei viikonloppuna tartteis, mutta no.. siivoaminen oli paljon tärkeämpää. Ja sit piti käydä Mensassa syömässä.. Ja no sit kävin apteekista laastareita ostamassa (joille sattumoisin tulikin tänään jo tarvetta). Loppuiltana en sit muuten vaan saanu mitään aikaiseksi, ku olihan se jo niin myöhäkin. Tänään oli sit Wilma-reissun vuoro. 12 muun vaihtarin kanssa kävimme kiipeilemässä Leipziger Kletterwaldissa, eli kiipeilypuistossa, jossa ratoja on rakennettu puiden väliin. Oli tosi hauskaa, mutta minnuu pelotti kyll ihan sikana välillä ylhäällä. Vaikka sitä tiesi, että on valjailla varmasti kiinni eikä pysty sieltä tipahtamaan, niin silti välillä teki tiukkaa hyppiä puusta toiseen.. 6,40 metrissä tuli tällä kertaa käytyä, ku kantti ei kestäny sen vaikeammalle/korkeammalle radalle mennä. Ehkä ens kerralla. Ai nii onnistuin sit itelleni palovammat käsiin saamaan, ku vapaalla liidolla piti yhessä välissä mennä puusta toiseen, ja miusta tuntui että meinasin matkan varrella kääntyä väärinpäin niin otin sit narusta kiinni joka oli siin vierellä. Vauhdista jarruttaminen ei välttämättä ollut niin hyvä idea.. noh, ihan pienet jäljet siitä vaan tuli...

                

Nyt oottelen että neljäskin kämppis tulis kotia, sillä Corina on luvannut tehdä meille lettuja. Jee!

Halle, syysflunssa ja sunnuntai

Tänään miun oli tarkoitus lähteä Wilma:(järjestö)n järjestämälle päivän vaellusreissulle Sächsische Schweiziin (luonnonpuisto?), mutta valitettavasti jo eilen olemassaolostaan ilmoitellut nuha ei ole lähteny minnekään, joten päätin että on parempi jäädä kotia kuin hankkia vielä pahempi flunssa. Harmi, koska olin oottanu kyseistä reissua koko viikon..

              

Viisi viikkoa Saksassa takana, ja ensimmäinen opiskeluviikko ois myös ohi. Pisin aika mitä oon ollu poissa Suomesta, mutta ei kyll oo viel hirvee koti-ikävä iskeny. Joitain asioita kyll kaipaan, kuten oon sivupalkkiin myös listaillut, mutta yleensä vain tietyissä tilanteissa. Ihmisiä näkee ja kuulee skypessa ja facebookissa nii ei tunnu siltä että ois niin kaukana. Ensimmäinen opiskeluviikko toisaalta ei miun osalta ollu hirveän rankka. 3xjapania, 2xsaksaa ja yksi afrikanistiikan luento. Ens viikolla alkais viel kolme luentosarjaa lisää. Ensimmäinen Afrikan kielet-luento oli suht helppotajuinen, ja toivon että ymmärrän jatkossakin yhtä hyvin (tosin lingvistiikka sun muut saattaa jossain vaiheessa tuottaa ongelmia ku en suomessakaan niihin oo perehtyny, mutta tuo kurssi on 1. vuoden opiskelijoille, joten ei sen aivan hirveän vaikeaa voi olla?). Miun osalta viikko sujui ihan hyvin, eikä ny mitenkään hirveästi läksyä tullut, mutta kämppiksillä kaikilla viikko on ollut raskas ja ilmapiiri on ollut välillä hieman painostava, kun asiat ei oo menny ihan niin hyvin kuin toivoisi. Sen ainakin oon huomannu, että ku suurimmalla osalla opiskelijoista tuntuu täällä olevan jotain kääntämiseen liityvää opiskelua, niin kaikki ovatkin sit jo ekalla viikolla saaneet ihan riittämiin käännöstehtäviä. Okei, miunkin pitää kääntää japani-saksa välillä, mutta aiheet on vielä aika arkipäiväisiä eikä mitään tieteellisiä artikkeleita. Tulikin mieleen, ostin tässä japani-saksa-sanakirjan helpottaakseni hieman japanin opiskelua täällä.

                

Tiistaina muuten postaukseni jälkeen miulla tuli ongelmia sähkön kanssa. Yhtäkkiä tietokone ilmoitti akun olevan loppumaisillaan, vaikka johto oli seinässä. No siinä sit säikähin että virtajohto hajonnut tai jotain. Meinas tulla paniikki, koska miusta tuntuu että en pystyis pitkään kyll olemaan ilman tietokonetta. No sit selvis, että Corinalla oli sama ongelma ja hän kans epäili vian olevan virtajohdossa. Loppujen lopuks sit huomattiin, että vika olikin meidän huoneiden pistokkeissa. Mikään laite ei nimittäin toiminu. No sit illalla keittiössä lataisin tietokoneen akkua ja tein vikailmoituksen asiasta. Aamulla Hausmeister tuli sit ja teki jotain ja kaikki oli taas kunnossa. Jippii!

                

Perjantaina tein aamulla japaninläksyt, sit shoppailemaan. No jaa, siis takkia etsimään. Ja löytyikin, sininen talvitakki 49 e. Hyvä kun Corinan kaa yhessä kaupungilla oltiin, nii Cori epäili että kyseinen takki on liian kylmä talvella ja mie epäilen että se on ihan liian lämmin/paksu Leipzigin talvelle. Toivotaan että takki ois just sopivan lämpimä! Perjantaina oli myös Erasmus Party 1 ja siellä tuli sit nähtyä paljon muita vaihtareita. Lauantaina oli Wilman järjestämä reissu Halleen, naapurikaupunkiin, ja miekin sain aikaiseksi lähteä mukaan, vaikka epäilin edellisenä iltana, etten jaksais, ku yöllä kuiteskin vaille kaks kotia tultiin. Olin sit kämppiksistäni ainoa, joka osallistui kyseiselle reissulla. Halle oli ihan sympaattinen pikkukaupunki, rauhallista, vähän ihmisiä (tuli ihan Joensuu mieleen), paljon vanhoja rakennuksia. Käytiin siellä sitten schokoladenmuseossa -Halloren suklaatehtaassa. Sieltä sit tarttui myös suklaata mukaan pari laatikkoa, pitäähän sitä kämppiksille tuliaisia viedä, you know. Ilmaisia maistiaisia tuli myös naposteltua ihan kiitettävästi.

Wilma-ryhmäläisiä + hieno kirkko takana

 Maailman suurin Halloren-kugeln: tekemiseen mennyt 6 kk, ja painoa luomuksella 200 kg.

                                          Suklaataidetta.

Epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhän...

 ...ja muita uusia sanoja. Mm. kiroilua italiaksi. Hyödyllistä, eiks vaa?

Viime viikonloppu menikin sit aika pitkälti kämppisten kaa aikaa viettäessä. Perjantaina oli Beyerhausissa ekan vuoden opiskelijoille tarkoitetut bileet, käytiin siellä pari tuntia kääntymässä, ja sit todettiin että etkot kotona oli kyll hauskemmat ku varsinainen tapahtuma. Lauantaina sit käytiin neljästään kiinalaisessa syömässä, Corinakin ekaa kertaa syömäpuikkoja kokeili. Sunnuntaina - viimeinen vapaapäivä ennen luentojen alkua - käytiin kävelemässä läheisessä puistossa ja innostuttiin leikkikentän telineillä heilumaan (tai no mie innostuin). Illalla Leipzigin keskustassa oli Lichtfest (valojuhla)-tapahtuma, jossa kaikille jaettiin kynttilät ja sit ne kädessä Augustplatzilla kuunneltiin orkesterimusiikkia. En ihan ymmärtäny koko tapahtuman luonnetta, mutta kai sillä tarkoitus oli muistella 1989 vuoden mielenosoituksia ja DDR:n kaatumista. Ilta oli tosi kylmä eikä sen takia pitkään viihdytty ja saattoi jutun juoni mennä sen takia hieman ohi. Käytiin italialaisessa ravintola/kahvilassa vielä jäätelöllä, ku enemmistö niin halus. Ite kyll otin kahvia, ku ei kylmällä ilmalla hirveesti jäätelöä mieli tee. Kuiteskin Lichtfestillä oli mukana kans Matthew, vaihtari Etelä-Afrikasta, Tanyan kaveri, joka ei puhu ollenkaan saksaa. Siinä sit yritettiin kahvilassa puhua englantia että hänkin ymmärtäis jotain, mutta ei hitsi ku englannin puhuminen tuottaa nyt vaikeuksia. Oikeasti sanojen löytäminen on ihan sika vaikeaa, ja sit ku yrittää englanniksi puhua, joka toinen sana tulee saksaks. No, onneks se on ihan normaalia, mutta silti ärsyttää ku kieltä, jota osaa suomessa ihan hyvin, ei täällä osaa oikein ollenkaan käyttää. 

Kotona Rossellan ja Corinan kaa.

Kiinalainen ravintola, Ross, Cori ja Tanya.

Tällä porukalla käytiin  Lichtfestiä katsomassa:
Adriana, Tanya, Matthew, Cori, Ross

Eilen alkoikin sit vihdoin oikea opiskelu. Heti ekaks oli japania. Jännitti aika lailla tunnille mennä, mutta no, selvisin hengissä. Sakai-sensei (japanilainen opemme) oli ihan mukava, mutta samaa ei voi sanoa muista opiskelijoista. Tietty ku kaikki muut ovat jo opiskelleet vuoden yhdessä niin heillä oli sit omat kaveriporukkansa eivätkä olleet niin vastaanottavaisia. Ja ehkä muutenkin oudoksuvat ulkomaalaista, ku kuiteskaan jossain japanin kielikurssilla ei varmaan hirveästi vaihtareita näy. Eka japani tuntui siis aika kalsealta. Mutta sit maanantai-iltapäivällä oli viel kaks saksan kurssia, jotka sujui paljon paremmin. Nimileikkejä ja uusiin vaihtareihin tutustumista. Tänään oli sit toinen japanin tunti, joka meni jo hieman paremmin. Japanin ryhmässä on myös yksi saksalainen opiskelija, joka tuli uutena tuohon ryhmään, niin tein sit paritehtäviä hänen kanssaan ja hän vaikutti ihan mukavalta. Jotenkin on hassua opiskella japania saksan kielellä. Onneks japanin puhuminen Saksassa ei tuota läheskään niin paljon ongelmia kuin englannin tuottaminen, mikä johtunee varmaan siitä että kielet on niin erilaisia. Japanista saksaan tai saksasta japaniin kääntäminen on hieman vaikeampaa, mutta eiköhän sekin ala jossain välissä sujumaan. Pyhitän kyll tässä myöhemmin yhen postauksen ihan kokonaan japaninopiskelulle täällä, on se sen verran mielenkiintoinen aihe, mutta ny skypeen, ois tarkoitus äitin kaa jutskata. Ai nii, pitää viel sanoa. Tuli jo ensimmäiset läksytkin. Ens maanantaille japanin aine. Opiskelu virallisesti alkanut.

Yhteiseloa kämppisten kaa

Hallo!

Ny ainakin on tosi positiiviset fiilikset kaiken suhteen. Maanantaina (3.10.) oli Tag der Deutschen Einheit, joka vastaa suomen itsenäisyyspäivää eli kaikki paikat kiinni. Tiistaina tein japanin kokeen, mikä meni kohtalaisen hyvin, mutta paremmin en osaa sanoa, ku en vielä tuloksia oo saanu. Keskiviikkkona eli eilen pidimme ranskalaisen ja kahden belgialaisen kanssa korea-illan, eli siis katsoimme korealaisen elokuvan ja kävimme lähistön korealaisesta ravintolasta ruokaa. Oli ihan kivaa, mutta kaikki muut olivat ranskankielisiä ja vieläpä samasta yliopistosta niin välillä tuli hieman ulkopuolinen olo. Etenkin Vaïna (nimi johdettu Väinöstä) omaa ehkä hieman liikaa 'ranskalaista ylimielisyyttä' miun makuun. Periaatteessa hänessä ei ollut mitään vikaa, mutta jostain syystä mie en hirveästi pidä hänestä, ehkä siks että hän vaikuttaa olevan niin hyvä kaikessa (sujuva venäjän/saksan kielentaito, mutta toisaalta hän ei sit englantia osaa..). No joka tapauksessa meidän persoonallisuudet ei vaan natsaa. Vaïna on siis Marie-Annen kaveri, joka taas oli miun kaa samassa ryhmässä. Ai nii ja siinä on taas yks kummallinen asia. Marie-Anne opiskelee saksan kieltä kääntäjille ja on samassa ryhmässä kuin mie (joka on yliopistolla opiskellut ruhtinaalliset 6 op saksan kieltä kielikeskuksella)! Marie-Anne osaa hieman paremmin saksaa kuin mie, mutta luulis että kääntäjäopiskelija osais viel paljon paljon paremmin... Just tänään toisen suomalaisen kanssa puhuttiin siitä, miten joidenkin esim. espanjalaisten germanistiikan opiskelijoiden kielitaito on jotenkin käsittämättömän alhainen ottaen huomioon että se on heidän pääaineensa. Mutta se asiasta toiseen poukkoilusta.

          

Tänään siis  oli ilmoittautuminen Studienkolleg Sachseniin, instituuttiin joka tarjoaa saksan kielen kursseja ulkomaalaisille. Oltiin siellä Rossellan (italialainen kämppikseni) kaa jo vaille kaksitoista, vaikka ilmoittautuminen alkoi vasta kahelta. Siellä kuitenki oli jo valmiiksi porukkaa. Jotenki kaikki oli tosi sekavaa eikä ollu mitään järkevää jonotussysteemiä, joten matkimme toista porukkaa, joka teki heidän ovelleen vuoronumerot (kahdeksan eri luokkaa ilmoittautumisille) ja teimme itsellemme vuoronumerot. Mie olin kuudentena jonossa meidän ovelle ja pääsin kummallekin kurssille joille halusinkin. Ny miulla ois miun lukkari valmis ja hyvältä näyttää. Maanantaina japania ja kaks saksankurssia (deutsch für geisteswissenschaftler ja keskustelukurssi), tiistaina japani ja afrikan kulttuuri-luento (2,5 h), keskiviikkona japania ja afrikanistiikan luento(yhteiskuntatieteelliset tekniikat ja metodit), torstaina 9-11 afrikan kieliä ja 11-13 afrikan politiikkaa.Sit pääsenkin nauttimaan pitkästä viikonlopusta! Torstaisin yheltä loppuu kaikki luennot, ja maanantaina pitää mennä vasta yhdeksitoista yliopistolle, jippii! Oon tosi laiska ku en ota mitään ylimääräistä, mutta eiköhän tässäkin oo ihan tarpeeksi. Yliopistoliikunnan sivuilla ilmoitin itseni vielä telinevoimisteluun, koska sellaistakin oli tarjonnassa. Torstai-iltaisin pääsen siis verryttelemään vanhoja taitojani. いいねー！

          

Erityisesti oon iloinen meidän kämppistilanteesta. Maanantaina vihdoin tänne muutti neljäskin asukki. Nyt meitä on Tanya - Etelä-Afrikan buuri-, Rossella - italialainen- ja Corina Romaniasta. Monikulttuurinen solukämppä. Ja mikä parasta Corinan tultua taloon, olemme viettäneet tosi paljon aikaa yhdessä. Siis istuneet keittössä ja jutelleet kaikkea maan ja taivaan väliltä. Huvittavaa kyllä me ei olla viel kertaakaan yhtäaikaa syöty (siis kaikki neljä yhdessä), mutta silti hirveesti vietetään aikaa keittiössä. Tosi mukavaa ja miusta aivan sika hienoa, että kämppisten kaa tulee niin hyvin juttuun. Välillä voi aamupalaa/iltapalaa syödä seurassa tai muuten vaan jutella niitä näitä keittiössä. Miusta tuntuu että ainakin talvilukukaudesta tulee aivan mahtava, koska vaikka yliopistolla en niin hirveästi löytäisikään uusia ystäviä, asuu miulla jo kolme kaveria saman katon alla. Oon tullut niin hyvin juttuun kämppisten kaa, että tajusin tuossa tänään ku puhuin suomalaisen kaa, että viime kerta (kun oon suomalaisen kaa ollut puheissa) olikin viimeks lauantaina. Kämppisten kanssa tulee ainakin paljon käytettyä saksaa JA oppii paljon muiden kotimaista kun vertailemme sitä sun tätä. Jep, taidan nytkin mennä kattomaan kuka kolistelee keittiössä, vois nimittäin syödäkin jotain (taas)...

Tschüss!

Ps.

Syksy Friedensparkissa

Studienkolleg Sachsen - saksan kursseille ilmoittautumista

Aurinkoa, pyöräilyä ja piknikki

Tällä kertaa pitää kyllä aloittaa niinkin tylsällä aiheella kuin sää. Lokakuun ekat päivät ja mittari on jo muutaman päivän ajan ollut +25 kohdilla. Tiistaina ostin siis kaulaliinan, koska kuvittelin että täällä tulis kylmä! Mitä vielä, täällähän on ihan kesä! Sen kunniaksi kävimme eilen piknikillä vaihtariporukalla. Meitä oli yhteensä kolmetoista henkeä: 7 ranskalaista, 2 belgialaista ja puolalaista, yksi tsekki ja yksi suomalainen eli minä. Pyöräilimme ensin siis Cospudener See:lle. Kyseisen järven rannalla piknikoimme ja osa porukasta kävi myös uimassa. Miekin oisin menny, jos uimapuku ois tullu mukaan saksaan otettua. No enhän mie voinu arvata, että lokakuussa on viel riittävän lämmin uimiseen.. Mutta päivä oli tosi mukava, järvellä oltiin jotain neljä tuntia ja siltä se kyll tuntuukin. Meinaan, että ku yhteensä kuus tuntia (matkat vajaa tunti suuntaansa) oli ulkona auringonpaisteessa ilman aurinkorasvaa, niin mie onnistuin lievästi kärähtämään olkapäistä ja naamasta...  Todisteeksi hienosta lokakuisesta kesäpäivästä seuraavaksi pari kuvaa.

Piknikkiporukkamme

 Kokoontuminen klo 11 Moritzbastein/Mensan edessä. Kolme henkilöä joutui vuokraamaan pyörän päiväksi (8e), jotta he pääsisivät mukaan.

Miekin oisin niin halunnu uimaan...

Vesisotaa!

Hieno päivä tosiaan! Ja iltasella oli vaihtareilla tarkoitettu Kneipentour Südvorstadtissa (yhden kadun varrella tosi paljon baareja). No kierrokselle osallistui jotain 60 vaihtaria ja osallistujien suuren määrän vuoksi eivät kaikki mahtuneet samaan paikkaan, eli ryhmä jaettiin kolmeen osaan. Loppujen lopuksi tää kierros ainakin miun osalta rajoittui vain kahteen paikkaan: Beyerhaus ja Flower-Power. Lähdimme sit keskustaan etsimään vähän erilaista paikkaa, mutta valitettavasti kaikki paikat oli täpösen täynnä ku eilen just oli paikallisen NRJ:n järjestämä clubtour menossa. No törmäsimme sit kahteen saksalaiseen tuutoriin ja kävimme viel yhessä savuisessa kneipessa heman kauempana keskustasta. Hyvä että vihdoin pääs saksaa puhumaan ihan saksalaisten kaa, mutta hieman häiritsi että toinen oli ketjupolttaja ja poltti sisällä.. Kotimatkan menin taas kävellen, koska ratikat ei öisin kulje ja bussireittejä en oo viel opetellut. Nythän miun ei enää tarttee pummilla kulkea ratikallakaan, koska opiskelijakortilla voi julkisia käyttää maksutta viikonloppuisin ja arkisin 19-5.00.

Mutta se eilisestä, viikoltakin ois viel kerrottavaa. Keskiviikkona oli kurssin liikuntailtapäivä, mie kävin wanderoimassa eli käveltiin parin tunnin lenkki hieman metsäisemmällä alueella lähellä Leipzigin keskustaa. 

Matkan varrella oli sit tämä näköalatorni, ja tiettyhän sitä ylhäällä tuli käytyä. Hyvät näkymät, mutta torni heilunta oli kyll hiukkasen pelottavaa. Uudestaan kyllä pitää viel joku kerta tuonnekin eksyä.

Torstaina oli sit elokuvan vuoro. Päädyin katsomaan Goethen, mikä osoittaui tosi hyväksi valinnaksi. Perjantain oli sit kieli-ja orientaatiokurssin viimeinen päivä. Saimme todistukset, otimme ryhmävalokuvat ja sit kävimme viel yhdessä kaikki syömässä. Jotenkin uskomatonta, että ny on jo kolme viikkoa vierähtänyt. Hieman haikeata siinä mielessä, että ei varmaan tuu omia ryhmäläisiä nii paljoa enää nähtyä. Yhteenvetona koko kurssista sanoisin, että se on ollut aivan mahtava tapa tutustua uusiin ihmisiin ja kaupunkiin ja toimii alkulämmittelynä tulevalle lukukaudelle. Saksan kielikään ei tuota enää niin paljoa päänvaivaa ku sitä on päivittäin kurssilaisten kanssa käyttänyt. Olenkin siitä hyvin iloinen, että olen pääasiallisesti pyrkinyt olemaan ryhmäläisteni ja ei-suomalaisten kaa, jotta saksaa olisi pakko puhua, ja ehkä siksi myös hieman vältellyt suomalaisten seuraa, koska suomalaisten kaa helposti alkaa puhua suomea. Tietty juttelen mie täällä suomalaistenkin kaa ja suomeksikin, mutta vapaa-ajalla en pahemmin oo osallistunut yhteisiin aktiviteetteihin suomalaisten kaa. Ainakin ranskalaisten ja tsekkiläisten vaihtareiden ongelmana on ollut just se, että he jumittuvat omiensa pariin. Mie en halua liikaa viettää aikaa suomalaisessa seurassa, koska vaikka me puhuttaiskin saksaa, niin keskustelu suomalaisen kanssa ei välttämättä oo niin antoisaa kuin esim. ranskalaisen, italialaisen tai etelä-afrikkalaisen. Muualta tulleilta vaihtareilta oppii erilaisia näkemyksiä katsoa maailmaa ja paljon uutta eri kulttuureista ja maista, mikä on miusta tosi avartavaa ja mielenkiintoista.

Adriana, Marie-Anne, Marie-Eline, Federica, Marie ja Matthieu. 

Ps. Paul van Dyk & Peter Heppner Wir sind Wir