Epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhän...

 ...ja muita uusia sanoja. Mm. kiroilua italiaksi. Hyödyllistä, eiks vaa?

Viime viikonloppu menikin sit aika pitkälti kämppisten kaa aikaa viettäessä. Perjantaina oli Beyerhausissa ekan vuoden opiskelijoille tarkoitetut bileet, käytiin siellä pari tuntia kääntymässä, ja sit todettiin että etkot kotona oli kyll hauskemmat ku varsinainen tapahtuma. Lauantaina sit käytiin neljästään kiinalaisessa syömässä, Corinakin ekaa kertaa syömäpuikkoja kokeili. Sunnuntaina - viimeinen vapaapäivä ennen luentojen alkua - käytiin kävelemässä läheisessä puistossa ja innostuttiin leikkikentän telineillä heilumaan (tai no mie innostuin). Illalla Leipzigin keskustassa oli Lichtfest (valojuhla)-tapahtuma, jossa kaikille jaettiin kynttilät ja sit ne kädessä Augustplatzilla kuunneltiin orkesterimusiikkia. En ihan ymmärtäny koko tapahtuman luonnetta, mutta kai sillä tarkoitus oli muistella 1989 vuoden mielenosoituksia ja DDR:n kaatumista. Ilta oli tosi kylmä eikä sen takia pitkään viihdytty ja saattoi jutun juoni mennä sen takia hieman ohi. Käytiin italialaisessa ravintola/kahvilassa vielä jäätelöllä, ku enemmistö niin halus. Ite kyll otin kahvia, ku ei kylmällä ilmalla hirveesti jäätelöä mieli tee. Kuiteskin Lichtfestillä oli mukana kans Matthew, vaihtari Etelä-Afrikasta, Tanyan kaveri, joka ei puhu ollenkaan saksaa. Siinä sit yritettiin kahvilassa puhua englantia että hänkin ymmärtäis jotain, mutta ei hitsi ku englannin puhuminen tuottaa nyt vaikeuksia. Oikeasti sanojen löytäminen on ihan sika vaikeaa, ja sit ku yrittää englanniksi puhua, joka toinen sana tulee saksaks. No, onneks se on ihan normaalia, mutta silti ärsyttää ku kieltä, jota osaa suomessa ihan hyvin, ei täällä osaa oikein ollenkaan käyttää. 

Kotona Rossellan ja Corinan kaa.

Kiinalainen ravintola, Ross, Cori ja Tanya.

Tällä porukalla käytiin  Lichtfestiä katsomassa:
Adriana, Tanya, Matthew, Cori, Ross

Eilen alkoikin sit vihdoin oikea opiskelu. Heti ekaks oli japania. Jännitti aika lailla tunnille mennä, mutta no, selvisin hengissä. Sakai-sensei (japanilainen opemme) oli ihan mukava, mutta samaa ei voi sanoa muista opiskelijoista. Tietty ku kaikki muut ovat jo opiskelleet vuoden yhdessä niin heillä oli sit omat kaveriporukkansa eivätkä olleet niin vastaanottavaisia. Ja ehkä muutenkin oudoksuvat ulkomaalaista, ku kuiteskaan jossain japanin kielikurssilla ei varmaan hirveästi vaihtareita näy. Eka japani tuntui siis aika kalsealta. Mutta sit maanantai-iltapäivällä oli viel kaks saksan kurssia, jotka sujui paljon paremmin. Nimileikkejä ja uusiin vaihtareihin tutustumista. Tänään oli sit toinen japanin tunti, joka meni jo hieman paremmin. Japanin ryhmässä on myös yksi saksalainen opiskelija, joka tuli uutena tuohon ryhmään, niin tein sit paritehtäviä hänen kanssaan ja hän vaikutti ihan mukavalta. Jotenkin on hassua opiskella japania saksan kielellä. Onneks japanin puhuminen Saksassa ei tuota läheskään niin paljon ongelmia kuin englannin tuottaminen, mikä johtunee varmaan siitä että kielet on niin erilaisia. Japanista saksaan tai saksasta japaniin kääntäminen on hieman vaikeampaa, mutta eiköhän sekin ala jossain välissä sujumaan. Pyhitän kyll tässä myöhemmin yhen postauksen ihan kokonaan japaninopiskelulle täällä, on se sen verran mielenkiintoinen aihe, mutta ny skypeen, ois tarkoitus äitin kaa jutskata. Ai nii, pitää viel sanoa. Tuli jo ensimmäiset läksytkin. Ens maanantaille japanin aine. Opiskelu virallisesti alkanut.