Tällä kertaa pitää kyllä aloittaa niinkin tylsällä aiheella kuin sää. Lokakuun ekat päivät ja mittari on jo muutaman päivän ajan ollut +25 kohdilla. Tiistaina ostin siis kaulaliinan, koska kuvittelin että täällä tulis kylmä! Mitä vielä, täällähän on ihan kesä! Sen kunniaksi kävimme eilen piknikillä vaihtariporukalla. Meitä oli yhteensä kolmetoista henkeä: 7 ranskalaista, 2 belgialaista ja puolalaista, yksi tsekki ja yksi suomalainen eli minä. Pyöräilimme ensin siis Cospudener See:lle. Kyseisen järven rannalla piknikoimme ja osa porukasta kävi myös uimassa. Miekin oisin menny, jos uimapuku ois tullu mukaan saksaan otettua. No enhän mie voinu arvata, että lokakuussa on viel riittävän lämmin uimiseen.. Mutta päivä oli tosi mukava, järvellä oltiin jotain neljä tuntia ja siltä se kyll tuntuukin. Meinaan, että ku yhteensä kuus tuntia (matkat vajaa tunti suuntaansa) oli ulkona auringonpaisteessa ilman aurinkorasvaa, niin mie onnistuin lievästi kärähtämään olkapäistä ja naamasta... Todisteeksi hienosta lokakuisesta kesäpäivästä seuraavaksi pari kuvaa.
 |
| Piknikkiporukkamme |
Kokoontuminen klo 11 Moritzbastein/Mensan edessä. Kolme henkilöä joutui vuokraamaan pyörän päiväksi (8e), jotta he pääsisivät mukaan.
 |
| Miekin oisin niin halunnu uimaan... |
 |
| Vesisotaa! |
Hieno päivä tosiaan! Ja iltasella oli vaihtareilla tarkoitettu Kneipentour Südvorstadtissa (yhden kadun varrella tosi paljon baareja). No kierrokselle osallistui jotain 60 vaihtaria ja osallistujien suuren määrän vuoksi eivät kaikki mahtuneet samaan paikkaan, eli ryhmä jaettiin kolmeen osaan. Loppujen lopuksi tää kierros ainakin miun osalta rajoittui vain kahteen paikkaan: Beyerhaus ja Flower-Power. Lähdimme sit keskustaan etsimään vähän erilaista paikkaa, mutta valitettavasti kaikki paikat oli täpösen täynnä ku eilen just oli paikallisen NRJ:n järjestämä clubtour menossa. No törmäsimme sit kahteen saksalaiseen tuutoriin ja kävimme viel yhessä savuisessa kneipessa heman kauempana keskustasta. Hyvä että vihdoin pääs saksaa puhumaan ihan saksalaisten kaa, mutta hieman häiritsi että toinen oli ketjupolttaja ja poltti sisällä.. Kotimatkan menin taas kävellen, koska ratikat ei öisin kulje ja bussireittejä en oo viel opetellut. Nythän miun ei enää tarttee pummilla kulkea ratikallakaan, koska opiskelijakortilla voi julkisia käyttää maksutta viikonloppuisin ja arkisin 19-5.00.
Mutta se eilisestä, viikoltakin ois viel kerrottavaa. Keskiviikkona oli kurssin liikuntailtapäivä, mie kävin wanderoimassa eli käveltiin parin tunnin lenkki hieman metsäisemmällä alueella lähellä Leipzigin keskustaa.
Matkan varrella oli sit tämä näköalatorni, ja tiettyhän sitä ylhäällä tuli käytyä. Hyvät näkymät, mutta torni heilunta oli kyll hiukkasen pelottavaa. Uudestaan kyllä pitää viel joku kerta tuonnekin eksyä.
Torstaina oli sit elokuvan vuoro. Päädyin katsomaan Goethen, mikä osoittaui tosi hyväksi valinnaksi. Perjantain oli sit kieli-ja orientaatiokurssin viimeinen päivä. Saimme todistukset, otimme ryhmävalokuvat ja sit kävimme viel yhdessä kaikki syömässä. Jotenkin uskomatonta, että ny on jo kolme viikkoa vierähtänyt. Hieman haikeata siinä mielessä, että ei varmaan tuu omia ryhmäläisiä nii paljoa enää nähtyä. Yhteenvetona koko kurssista sanoisin, että se on ollut aivan mahtava tapa tutustua uusiin ihmisiin ja kaupunkiin ja toimii alkulämmittelynä tulevalle lukukaudelle. Saksan kielikään ei tuota enää niin paljoa päänvaivaa ku sitä on päivittäin kurssilaisten kanssa käyttänyt. Olenkin siitä hyvin iloinen, että olen pääasiallisesti pyrkinyt olemaan ryhmäläisteni ja ei-suomalaisten kaa, jotta saksaa olisi pakko puhua, ja ehkä siksi myös hieman vältellyt suomalaisten seuraa, koska suomalaisten kaa helposti alkaa puhua suomea. Tietty juttelen mie täällä suomalaistenkin kaa ja suomeksikin, mutta vapaa-ajalla en pahemmin oo osallistunut yhteisiin aktiviteetteihin suomalaisten kaa. Ainakin ranskalaisten ja tsekkiläisten vaihtareiden ongelmana on ollut just se, että he jumittuvat omiensa pariin. Mie en halua liikaa viettää aikaa suomalaisessa seurassa, koska vaikka me puhuttaiskin saksaa, niin keskustelu suomalaisen kanssa ei välttämättä oo niin antoisaa kuin esim. ranskalaisen, italialaisen tai etelä-afrikkalaisen. Muualta tulleilta vaihtareilta oppii erilaisia näkemyksiä katsoa maailmaa ja paljon uutta eri kulttuureista ja maista, mikä on miusta tosi avartavaa ja mielenkiintoista.
 |
| Adriana, Marie-Anne, Marie-Eline, Federica, Marie ja Matthieu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti