Pari sanaa asuntolasta. Taustatietona vielä sanon, että viimeisen neljän vuoden aikana olen asunut kolmessa eri opiskelijasolussa ja minulla on ehtinyt olemaan kymmenen kämppistä seitsemästä eri maasta. Kokemusta erilaisten ihmisten kanssa asumisesta siis on. Suomessa asuessani minulla oli molemmissa soluissa kiinalainen kämppis (eli yhteensä kolmen vuoden ajan). Joten osasinkin jo arvata, että ei kahta ilman kolmatta. Nimittäin, kuten aiemmin olen jo kirjoittanutkin, jaan huoneeni kiinalaisen tytön - Maggien - kanssa. Elämä huonekaverin kanssa eroaa aika lailla solukämpän jakamisesta. Eikä se ny välttämättä huonoa tarkoita. Suomessa kämppisten kanssa jäi aika usein "hei ja moi"- asteelle. Maggien kanssa tulee juteltua enemmänki, kun kuitenkin samassa huoneessa asutaan. Etenki viime aikoina ku oon vähän liikaakin jumittanut tietokoneella, niin on kiva, että ees jonkun kanssa on jutellu, ettei ihan yksin ole jäänyt. Toisaalta, huonekaverin kanssa elämisessä on myös omat huonot puolensa. Ensinnäkin, aamuisin herään usein Maggien herätyskelloon, vaikka itellä ois herätys myöhemmin. Ja iltaisin mie oon se, joka yleensä menee aikaisemmin nukkumaan, joten miulla on sit vaikeuksia nukahtaa, jos toinen käy viel suihkussa/keittää vettä yms. Tuoreimmat nukahtamisvaikeudet tosin eivät johdu huonekaverista, vaan asuntolan muusta porukasta. Meidän ikkuna/parveke on tosiaan sisäpihalle päin, joten jos jollain parvekkeella tai keittiössä melutaan nii se kuuluu aika selvästi sisälle. Aikaisemmin porukka on ollut rauhallisesti, mutta ny parina päivänä ei oikeen oo saanu nukuttua.
Asuntolaan itessään olen ollut ihan tyytyväinen. Mitä nyt hieman sairaalamainen kuten allaolevista kuvistakin voi huomata. Huoneessa on oma kylppäri ja iso jääkaappi, mikä tekee tietty elämästä helpompaa. Keittiöstä löytyy ruoanlaittovälineitä yms, ja asuntolavastaavat käy sen säännöllisesti siivoamassa. Keittiössä en kuitenkaan syö juuri koskaan, koska siellä joko ei oo ketään tai sit on lauma kiinalaisia/korealaisia kokkaamassa. Huvittavaa kyllä ne meidän kerroksen kiinalaiset on eri porukkaa (eri yliopistosta) kuin Maggie, joten hänkään ei hengaa muun meidän kerroksen porukan kanssa. Ai nii pitää viel Maggiesta viel mainita: hän soittaa viulua. Ja no ehkä hieman välillä häiritsee, ku hän harjoittelee, mutta onneks hän sentään osaa soittaa, ettei tarttee ihan mitä sattuu kuunnella. Ja toisekseen, saan hyvän syyn lähteä lenkkeilemään aina ku viulu otetaan esiin.
Olen jo tottunut huoneen jakamiseen, vaikka aluksi se tuntuikin hyvin vieraalta ajatukselta, ku viimeksi ala-asteiässä olen huoneen siskon kanssa jakanut. Välillä ahdistaa ku ei ole omaa tilaa ja rauhaa, mutta eihän me molemmat koko aikaa huoneessa olla, joten kyll sitä yksinkin välillä saa olla. Olen siis ainakin vielä tyytyväinen nykyiseen asuntolajärjestykseen. Katsotaan parin kuukauden päästä ku alkaa joka paikasta löytyvät mustat hiukset ja lattialle lojumaan jätetyt tavarat ärsyttämään.
Tosiaan viel vuokrasta pari sanaa. Kuukausivuokra (joka kattaa sähkön, veden ja netin) on 46 000 jeniä eli nykykurssilla n. 350-360 euroa. Onneks asuntolan sijainti on hyvä, kävellen 10 min yliopistolle ja 5 min lähimmälle metroasemalle. Säästyy sentään rahaa (ja aikaa, monet japanilaisista matkaa yli tunnin pelkästään yhteen suuntaan) siinä ku ei tarttee metrolla kulkea yliopistolle. Myös ruokakauppoja ja ravintoloita löytyy tusinoittain lähistöltä. Hieman ahdistaa tää kaiken keskellä asuminen kun en Suomessakaan oo koskaan missään keskustassa asunut. Mutta onhan tää jo kokemuksena ihan oma juttunsa. Asuntola. Kahden hengen huone. Tokio. Monella tapaa niin erilaista Suomeen verrattuna.
Tässä viel muutama kuva asuntolasta ja sen ulkopuolelta.
 |
Aula, sivuilla näkyy kenkäboxit.
|
 |
| Ulkosivulta |
 |
| Ulkoapäin |
 |
| Kaaos, jota työpöydäksikin kutsutaan. |
 |
| Vasemmalla Maggien, oikealla miun puoli. |
 |
| Käytävältä.. sairaalatunnelmaa? |
 |
| Keittiö |
 |
| Käytävän ikkunasta ulos. Tällaista täällä on. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti