Hellepäivien loppu

Jälleen taas yksi viikko ohi. Japanin oppitunnit saa kyllä miut sen verran väsyneeksi, etten viikolla jaksa oikeasti tehä mitään tuntien jälkeen. Paitsi satunnaisesti kouluhommia, jotta sitten viikonloput jäis vapaaksi. Esimerkiksi viime lauantaina tosiaan tapasin japanilaisporukan kanssa Uenopuistossa. Kyseinen porukka koostui siis japanilaisista naisista, joista osa oli jo valmistunut yliopistosta, osa vielä opiskeli, ja yksi oli vielä lukion kolmannella. Kyseinen porukka kokoontuu siis säännöllisesti yhteen tekemään yhdessä aina jotain. Tällä kertaa meitä oli kolme vaihtari kutsuttu mukaan. Lauantain tapahtumana oli "Walking Rally", eli jakauduttiin kolmeen ryhmään ja sit piti kartan avulla puistosta ehtiä kohteita, joiden luona oli sitten tehtäviä. Oli tosi hauskaa, että pääs kommunikoimaan hieman erilaisessa tilanteessa japanilaisten kanssa. Ainoa mikä teki päivästä hieman tuskaisen oli helle: +30 astetta! Onneks sitten sunnuntaina lämpötilat laski alle +25. Vuorossa oli nimittäin Tokyo Hike. Eli kuten jo mainittu, 20 kilometrin kävelylenkki, jonka varrella oli kolme muuta yliopistoa. Tapahtumalla oli monta sataa osallistujaa, ja ajattelin, että se olisi hyvä tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ja ilmoittauduin Wasedan kansainvälisen keskuksen tiimiin. Ja sit tajusin, että "kansainvälinen" tosiaan tarkoitti, että kommunikointikielenä oli enimmäkseen englanti. Kyllästyin englantiin ja hidastakin hitampaan kävelyyn aika nopeasti, joten Ninnin kanssa erkaannuttiin kyseisestä tiimistä, jotta voitiin kävellä vapaammin omaa tahtiin. Huvittavaa kyllä tapahtuman alussa kuulutettiin, että kaikkien pitää sit kävellä tavallista nopeammin, jotta varmasti aika riittää. Huomattiin sitten, että tavallista nopeampi japanilaisille meinaa siis tavallista hitaampaa kävelyvauhtia suomalaisille. Eihän siinä mennyt kuin 6 tuntia, että oltiin takaisin lähtöpaikalla perillä. Tosiaan 6 tuntiin sisältyi ruokatauko ja pari muuta "istutaanpä tässä yliopiston pihalla 20 minuuttia"-taukoa. Joka tapauksessa, oli kiva nähdä jalan taas vähän uusia paikkoja täällä Tokiossa. Ja tulipahan samalla liikuttuakin taas jonkin verran.

Viikolta ei sitten olekaan oikein mitään kirjoittamisen arvoista asiaa. Viikonloppuna ois taas tarkoitus viettää aikaa muualla kuin kouluhommien parissa. Ainakin ny lauantaina ois suunnitelmissa lähteä Disneylandiin Jonnan (joka siis kommentoi miun blogiin tässä taannoin, ja ollaan oltu sen jälkeen yhteyksissa) ja saksalaisen Alisan kanssa. Odotan jo Disneytä innolla, koska pienenä miun haave oli aina päästä Ranskan Disneylandiin, jossa en kuitenkaan ole koskaan päässyt käymään.

Säästä voisin vielä mainita, että täällähän on tähän asti ollut tosi lämmintä. Mie en oo pitkiä housuja ottanut esiin koko aikana, mitä täällä olen ollut. Mutta vaikuttaisi, että vihdoin alkaa syksyisemmät säät. Tänäänkin oli "vaan" + 20 astetta. Eli kaikilla syystakit/villapaidat päällä. No ei nyt ihan, mutta kuiteski tuntuu, että pistän vähän silmään t-paidassa ja sandaaleissa. Ei sillä etteikö vaaleat hiukset pelkästäänkin herättäisi edelleenkin ihan liian paljon huomiota täällä. En tosiaankaan ole paikan ainoa blondi, mutta silti ainaiset katseet/välttely oikeasti ahdistaa välillä. Varmaan kaikilla länsimaalaisilla ulkkareilla täällä sama fiilis. Mutta jo tarpeeksi tästä aiheesta (ainakin tällä kertaa). Tarkoitus oli oikeastaan vaan ilmoittaa, että tälläkin puolella maailmaa aletaan pikkuhiljaa päästä alle +20 asteen. Sitä onkin jo odotettu.

Sit vielä pari kuvaa loppuun. Eka Ueno-puisto.

Ja loput kuvat on viime sunnuntain Tokyo Hikesta.