Interrail: tulin, näin, voitin

Kolmen viikon reppumatkailu on vihdoin ohi. Reissu onnistui hyvin ja suosittelen muillekin interrailiä! Aattelin ny jonkin sortin koostetta tänne kirjoitella ja voi olla että myöhemmin joitain tarkempiakin kertomuksia tänne raapustelen. Ensinnäkin, matkaan lähdin Amyn (englantilainen) kanssa. Matkareitin suunnittelu ja muut valmistelut aloitettiin vain pari viikkoa ennen matkaanlähtöä. Oikeastaan en Amynkään kanssa niin hirveästi aiemmin ollut ollut tekemisissä, mutta kyllähän siinä kahen ja puolen viikon tiiviin yhdessäolon aikana paremmin tutustui. Ennen lähtöä hieman just jännitti että miten tullaan toimeen ku ainakin itestä tiedän sen että väsyneenä (ja nälkäisenä) alan aika nopeasti käymään muiden hermoille. Hyvin kuitenkin pärjättiin eikä sen pahempia yhteenottoja tullut.

          

Viikkoa ennen matkaanlähtöä ostettiin Interrailpassit (junalippumme). 257 euroa maksaa Interrailpassi, jolla voi matkustaa 22 päivän sisällä kymmenenä päivänä. Eli meillä oli kolme viikkoa aikaa matkustella ihan missä vaan Euroopassa. Ja koska emme ole saksalaisia, kyseinen lippu päti onneksi myös Saksassa (normaalisti asuinmaassa saa vain 25 % tai 50 % alennuksen). Mahdollisia matkakohteita olisi voinut olla mm. Lontoo, Pariisi, Amsterdam ja niin edelleen. Mutta koska päätettiin säästää rahaa, lähdettiin päinvastaiseen suuntaan. Ei ihan itäisimpiin kolkkiin päädytty, mutta sentään Budapestiin asti. Tosin säästä rahaa- periaate ei pätenyt ensimmäiseen viikkoon. Aloitettiin nimittäin kiertely Sveitsistä (tosin yks yö yövyttiin sitä ennen Freiburgissa sohvamatkailun merkeissä vintillä). Ja Sveitsi ei todellakaan ole halpa maa! Vaikka Luzernissa yövyimme sveitsiläisen Samin luona (jälleen sohvamatkailua), onnistuin kolmen päivän aikana kuluttamaan 100 euroa (kun koko matkan aikan käytin yhteensä 600 euroa!). Alpit onnistuivat tekemään pysyvän vaikutuksen minuun, mutta taloudellisista syistä en usko että Sveitsi koskaan päätyy miun lempimatkakohteisiin. Ellen sit lotossa satu voittamaan (hyvin epätodennäköistä ku en koskaan pelaa sitä)..

          

Sveitsistä matka jatkui pohjois-Italiaan. Matkaan tosin tuli mutkia juuri maidenvälisellä rajalla. Italiassa tyypit olivat nimittäin päättäneet lakkoilla (jälleen kerran) joten junia kulki vain harvakseltaan, emmekä onnistuneet suunnitellusti suoraan Luzernista Venetsiaan matkaamaan vaan jouduimme yhen yön Milanossa yöpymään. Ja koska illalla emme puolentoista tunnin etsinnän jälkeen hostellia onnistuneet löytämään, yövyimme hotellissa (27 euroa yö). Venetsiaan saavuttiin sit seuraavana päivänä ja pitäiskö sanoa, että Venetsia on tällä hetkellä miun lempikaupunkilistan pohjimmaisena. Liikaa turisteja, liian vähän tilaa. Pidän liikaa luonnosta että viihtyisin Venetsian kaltaisessa paikassa (missä ei pahemmin puita yms. näkyny). Pohjois-Italia jätti siis myös pysyvän vaikutuksen, mutta toisin kuin Sveitsi, hyvin negatiivisen. Kallista (mutta ei niin paha Sveitsiin verrattuna). Kielimuuri oli myös kaikista suurin Italiassa. Sveitsissä oli hyvä ku saksalla pärjäs (tosin sveitsinsaksa on ihan hirveätä, tosi vaikea ymmärtää...), mutta Italiassa ei ees englannista mitään hyötyä ollu.  

          

Matkareitin pakolliset nähtävyydet oli Venetsian jälkeen nähty ja sen jälkeen oikeastaan saavuttiin tuntemattomille vesille. Kummallakaan ei ollut sen suurempia odotuksia (tai ylipäänsä mitään tietoa) meidän seuraavista pysähdyspaikoista: eka Ljubljana ja sit Zagreb. Oikeastaan halusin siks just sinne, koska en Sloveniasta ja Kroatiasta paljoa mitään tienny, eikä sinne muutkaan niin hirveästi matkaile (vähemmän turisteja!). Reissun mustaksi hevoseksi paljastuikin sit nopeasti Slovenia. Ljubljana on kaunis kaupunki (ja pieni pääkaupungiksi, puolet vähemmän asukkaita kuin Helsingissä). Ihmiset olivat ystävällisiä (ja puhuivat mielellään englantia). Sloveniastakin vuoret löytyvät, mutta hintataso on kukkaroystävällisempi kuin Sveitsissä. Tosin hienoinen yllätys oli, että hintataso Sloveniassa ja Kroatiassa lähenteli jo enemmän meidän (siis Leipzigin) hintoja. Sloveniassa on jo eurot käytössä mikä osaltaan voi selittää hintojen nousua, mutta ei Kroatiakaan halvin maa ollut. Joka tapauksessa Slovenia pääs miun lempparimaalistan kärkisijoille ihan yleistunnelmansa vuoksi.

          

Slovenian jälkeen vuorossa oli Kroatia. Zagreb ei minuun pahemmin vaikutusta tehny, koska yhtäläisyydet Ljubljanaan oli aika suuret (myös kieli). Zagreb on vain Ljubljanaa suurempi ja siellä oli enemmän porukkaa. Tosin hostellissa oli hauska olla, koska sinne saapui sit saksalainen tyttöporukka, jotka opiskelee Kölnissä japania. Oli siis aikamoinen sattuma. Sit ne vielä pelas skipboa (uunon kaltainen korttipeli), jota miekin oon kotona Joensuussa kavereiden kaa pelannu. Pelattiin sit yhessä korttia. Oli tosi hauskaa! Muutenkin pitää koko reissusta sanoa, että hostelleissa tapas ihan mielenkiintoista porukkaa, ja yllättävän paljon saksalaisia. Miun kommunikointikielihän oli melkeinpä koko matkan ajan saksa. Vaikka Amy tulee englannista, molemmat haluttiin saksaa harjoittaa (no mie pääasiallisesti siksi että miun englanti on aika ruosteessa, mutta aika hyvin englantikin alkoi palautumaan ku sitä pakko oli käyttää). Huvitti kyllä että aina kun törmättiin näihin saksalaisiin he olivat niiin mielellään puhuivat meille englantia (vaikka puhuttiin keskenämmenäkin saksaks), ja no, mie sit vastasin heille saksaks.. kyll  he sit aina jossain välissä tajus, että myö saksaakin ymmärretään. Kroatiasta ja saksasta vielä: Kroatiassa opiskelevat koulussa saksankieltä, joten sielläkin kielitaito sekä englannissa että saksassa oli hyvä. Mitä ei voi sit seuraavasta kohteestamme sanoa.

          

Matka Zagrebista Budapestiin kesti 7 tuntia junalla. Unkari oli myös vihdoinkin se meidän kaipaama halpa maa. Astoria City Hostelimme Budapestissä oli myös koko reissun paras: halvin (vain 10 euroa yö) ja kotoisin (asuintalossa) ja hyvä sijainti (keskellä keskustaa, joka paikkaan pääs jalan). Budapest itsessään on kaunis kaupunki, mutta aloin jo olla väsynyt matkailuun ja kaikki kaupungit alkaa siinä vaiheessa näyttää samalta. En jaksanut innostua parlamenttitalosta tai muista hienoista rakennuksista. Budapest ei siis onnistunut minua valloittamaan. Tietysti jos suoraan Leipzigista Budapestiin oisin saapunut asia ois eri voinut olla, mutta Budapest ei ollut enää mitenkään uskomatton upea kaiken näkemämme jälkeen. Asioita alkaa nähä hieman eri perspektiivissä. Rakennusten ja nähtävyyksien sijaan minua kiinnostaa enemmän seurata millaisia ihmisiä siellä asustaa, mitä ruokakaupasta voi ostaa..  Unkarissa erosivat tiemme Amyn kanssa. Amy  halus Itävaltaan, mutta mie olin jo sopinut Adrianan kaa että tsekeissä nähdään. Matkustin näin ollen yksin Budapestista Bratislavaan, jossa vietin yhden yön. Pienen kaupunkikierroksen tein ja siinä se. Bratislava muistutti jostain syystä eniten Helsinkiä (ja joesta ja silloista tuli Joensuu mieleen), mutta sen läheisempää tuttavuutta en kaupungin kanssa tehnyt. Uskoisin kuitenkin että muualla Slovakiassa riittäis nähtävää enemmänkin.

          

Reissun viimeisen viikonlopun vietin Adrianan luona Tsekeissä. Parasta oli että miun italialainen kämppis Rossella tuli sinne kans junalla Leipzigistä! Oli aivan huippu lopetus koko reissulle (vaikka olin sika väsynyt, enkä jaksanut Adrianan selostuksia Brnon ja Wienin arkkitehtuurista kuunnella..). Adriana ja hänen poikaystävänsä olivat siis oikeasti tehneet meille ihan kunnon ohjelman: kaupunkikierros, metsässä kävelyä ja sit luolasto, jossa pystyimme onneksi ottamaan kuvia, ja pitää kyllä sanoa että hinta-laatusuhde oli parempi kuin Slovenian Postojna luolasto. Punkva-luolastossa vierailu maksoi vain reilu kolme euroa, ja pelkkien kivien sijaan siihen kuului myös veneilyä. Suosittelen! Adrianan ja hänen poikaystävänsä kanssa sitten käytiin myös illalla baarissa, jossa oluet pöytään toi pienoisjuna! Brno yleensä ottaen miellytti minua, mikä luultavastikin johtui siitä, että Adriana toimi oppaanamme ja tulkkina. Hintataso oli myös kohdillaan (olut tuoppi/viinilasi alle eurolla). Sunnuntaina teimme sitten päiväreissun Wieniin autolla Adrianan ja hänen poikaystävänsä kanssa. Pääsin siis Itävalloissakin matkan aikana käymään. Wien oli tosi kaunis kaupunki, ja minua etenkin miellytti vihreys ja polkupyöräilijäystävällisyys. Lisäpiste siitä että parin viikon tauon jälkeen olin vihdoin maassa jonka kieltä ymmärsi! Ja siellä oli kans eurot, mikä helpotti myös elämää kummasti.

           

Maanantaina sitten oli kotimatkan vuoro. Adrianalle sanoimme jälleen hyvästit, tosin tällä kertaa en tiedä milloin tulee seuraava kerta että nähdään. Kuten Adriana usein toisti meidän oleskelumme aikana: uskomatonta! Se että käytiin kylässä, se että oikeasti ystävystyttiin niin hyvin... Viime hetken paniikkia ennen lähtöä aiheutti se, että junamme tuli 25 minuuttia myöhässä Brnoon, ja meillä Dresdenissä oli junanvaihto (8 minuuttia), miullehan se ei ongelma ois ollut, mutta Rossellalla oli lippu tietenkin tiettyyn junaan. Onneksi kuitenkin ensimmäinen juna otti kiinni myöhästymisensä ja ehdimme hyvin seuraavaan junaan. Oli sitten outoa olla takaisin Leipzigissä.

          

Junamatka kotia oli hieman haikea, ku  6,5 tunnin aikana oli aikaa ajatella kaikkea. Mitä on nähnyt ja oppinut. Oikeasti matkailu avartaa ja sitä sitten näkee asioita eri tavalla. Matkakuumekin valitettavasti jäi miulle päälle. Huvittavaa on että kolmen viikon ulkomaanmatkailun jälkeen palasin kotia, mutta  kestää vielä neljä kuukautta ennen kuin palaan Suomeen (kotia?). Pidin myös kolmen viikon pituisen tauon suomenkielestä. En nimittäin puhunut kenenkään kaa suomeksi (muutamaan otteeseen kuulin parin turistin suomea puhuvan), koska yhteyttä pidin pääasiallisesti facebookin kautta. Nyt ku vihdoin oon Suomeen skypettäny, miulla on vaikeuksia suomen kaa ku yritän niin mielellään saksaks asioita sanoa. Leipzigkin tuntuu nyt poissaolon jälkeen paljon viihtyisämmältä  paikalta. Saksa maana tuntuu tutulta ja turvalliselta. Mie tiedän jo miten asiat suunnilleen toimii ja osaan kielen. Jostain syystä mie tunnen itseni vähemmän ulkomaalaiseksi Saksassa kuin ennen matkaa. Johtuu varmaan siitä että reissun aikana koin matkan aikana yhteenkuuluvuutta muiden tapaamieni saksalaisten kaa... Miulla on sellainen tunne, että tulevaisuudessa en tule pitkiä aikoja kerrallaan yhdessä paikassa/Suomessa viihtymään...

         

Yhteenvetona: Interrail on helppo tapa nähdä Eurooppaa, ja oikeastaan suhteellisen halpakin. Interrailpassi maksoi sen 257 euroa ja tienpäällä käytin 600 euroa (keskimäärin 28 e/päivä). Halvemmallakin ois tietty voinu päästä ( Sveitsissä Pilatusvuoren huipulla käynti maksoi jo yksinään reilu 50 euroa, hotelli yö Milanossa oli sen 27 euroa, Postojna-luolasto Sloveniassa oli 18,30 euroa, joten nuo väliin jättämällä ois jo 100 euroa säästynyt). Mutta sanoisin että ei me niin älyttömästi tuhlattu, ku yhteensä koko matka maksoi 860 euroa. Käytiin kuitenkin kahdeksassa eri maassa ja yövyttiin yhdeksässä eri kaupungissa. Suosittelen junamatkailua kaikille! Se on paljon stressittömämpää kuin lentäminen ja lukemattomat turvatarkastukset. Ja sitä näkee paremmin maisemia kuin yläilmoista.

PS. Jos joku tänne asti on jaksanut lukea miun sepustukset, kiitän teitä (tarkoitus ei ollut ihan näin pitkälti yhteen päivitykseen kirjoittaa..). Jos jollain on kysymyksiä reissusta tai paikoista, otan mielellään kysymyksiä vastaan. Kerrottavaa nimittäin riittäis vaikka kuinka, mutta en jaksa kaikkea tänne yhellä kertaa kirjoittaa (enkä usko että se ois ees mielekästä..). Kuvia laitan seuraavassa postauksessa (pitää viel mainita, Amy menetti kameransa Sloveniassa... kamera putos alla näkyvään järveen ja jäi sille tielleen.. pitäähän sitä vastoinkäymisiäkin olla..)

Toinen asia minkä unohin mainita: 22 päivää kannoin mukanani kolmea kertakäyttösadetakkia ja vettä ei satanut kertaakaan!!! Kerran junasta katoin että hei tuollahan ripsii, mutta siinä se. Epäilin että maaliskuu ois huono kuukaus reissata, mutta auringonpaistetta ja lämpöä riitti. Uskomaton tuuri, uskomaton reissu.

       

Bled-järvi, Slovenia