Huonosti nukuttuja öitä

Otsikko kuvaa aika hyvin miun viime viikkoa. Univelkaa on tässä viikon aikana kertynyt aika lailla, ja ihan vaan siitä syystä, että en illalla millään saa nukuttua (en siis myöhään ees oo ollu missään). Ja aamulla en nuku pitkään, vaikka herätyskello antaiski myöten. Eilenkin olin oikeasti iloinen siitä, että nukuin yhdeksään asti! Pisimmät yöunet viikkoon, jee! Muuten oonkin sit heräilly kuuden ja kasin väliin. Sinänsä ärsyttävää ku työt on alkanut yhdentoista ja kahdentoista aikaan, joten siinä ehtii jo väsähtää ennen töiden alkua. Noh, pistän tän unettomuuden ny jännityksen ja stressin piikkiin. Olen alkanut nimittäin oikeasti odottamaan/jännittämään niitä MEXT-stipendin tuloksia (joiden toivon parin viikon sisään saapuvan). Jos stipendin saisin, ratkaisisi se miun kesän pahimmat rahastressailut. Toisaalta, jos en stipendiä saa, nii tuun pettymään, mutta sit pitää ottaa se haasteena, että saa vaihdosta kaiken mahdollisen irti mahdollisimman vähällä lainannostolla. Tuli stipendiä tahi ei, on parin viikon päästä pakko tulla enemmän infoa vaihtoon liittyen ja pääsee vihdoin myös hieman enemmän käytännön asioita järjestelemään.

Kesäkuu on mennyt muuten ihan kivasti. Joensuussa tuli laiskoteltua muutama päivä ja paluu lintsiarkeen tuntui tapahtuvan ihan liian nopeasti. Edelliset viis päivää oon ollu töissä. Juhannuksena oli yllättävän paljon porukkaa lintsillä. Viime viikolla näin pitkästä aikaa japanilaista kaveriani, missäpä muualla kuin lintsillä. Tulipahan itselläkin käytyä laitteissa, ja uusin laite, mitä en ollu viel testannu eli Ukko (sellainen pääalaspäin silmukan tekevä laite), oli kyll ainakin ekalla kerralla aika pelottava. Siinä sit kaverin kanssa jutellessa huomasin, että miun japani on kivasti jo kuukauden aikana päässy ruostumaan. Innostuin sitten vihdonkin ottamaan japanin kirjat esiin ja hieman kertailemaan. Tosin ny tästä viikosta alkaa kahdeksan viikon sesonki lintsillä, eli osa työpäivistä on tosiaan yli yksitoista tuntia ku kassalla oon koko puiston aukioloajan 11-22, joten ei ihan joka päivä jaksa japaniakaan kertailla. Mutta jos ottais tavoitteeks aina vapaapäivinä ja lyhyinä päivinä (esim. pitkien päivien vastapainoks miulla on ens sunnuntai vaan 5 h 30 min päivä) opiskella sen minkä jaksaa. Mutta eiköhän se kielitaito kartu paikan päällä, kertas sitä ny tahi ei.

En oikein enää muista miks aloitin tätä tällä kertaa kirjoittamaan (oli miulla kai asiaakin?), mutta pääpointtina kait ois, ettei mitään uutta oo kuulunu ja jännitystä alkaa olla ilmassa. Ja hellettä kans. Jotenki en ny millään osaa orientoitua siihen, että on jo kesä. Tuntuu, että aika menee ihan liian nopeasti. Kesätöistäki enää kaks kuukautta jäljellä ja lähes kaks kuukautta jo ohi. Syyskuu tulee nopeammin kuin huomaakaan. No ni, ny lopetan.

Nurinkurista

Tää menee ihan selvästi silleen, että jos mie kirjoitan blogiin positiivisia juttuja, niin heti saan negatiivisia uutisia ja sit toisinpäin (toivottavasti ny ei käy samoin). Nimittäin juuri eilen päivän aikaan (blogipostaukseni jälkeen) sain meidän yliopiston kansainvälisten asioiden koordinaattorilta viestiä, että hän oli onnistunut hiillostamaan japanin päätä sen verran, että suostuivat vihdoin lähettämään tiedon hyväksynnästä:

School: Japanese Language Program (Waseda)

Result of screening for admission for application: Accepted

Period: September 2013 to July 2014

Result of selection for the MEXT scholarship: Not announced yet

Jee, eli jos ei mitään muuta niin vaihto ainakin varmistui!!! En siis ymmärrä, miks ne ei voinu alunperinkin kertoa miulle tuota. En siis mitään muuta infoa saa ennen heinäkuuta, mutta siis jaksaapahan paremmin sinnekin oottaa, ku ei sentään kieltävää päätöstä tarttee pelätä. Tosin hieman myös jännittää, josko saisin MEXT-stipendin (ku wasedan yliopiston tyypit kerta sen stipendin tulosten takia pihtaavat kaikkea muutakin infoa), mutta no, vaikka stipendiä ei tuliskaan niin heinäkuussa pystyy sit muita käytännön asioita ruveta järjestelemään. Ehkä tästä pikku hiljaa sais lisää motivaatiota japanin kertailuun. Ja osaapahan ottaa ilon irti Joensuun reissustaki ku tietää, että se luultavasti on toisiks viimeinen ennen Japaniin lähtöä! 

Takapakkia

Olin näköjään viime postauksessani aivan liian positiivinen. Tulihan sieltä vaihtoyliopistosta viestiä, mutta ei aivan sitä, mitä odotin. Elikäs, kahdelle muulle samaan vaihtoyliopistoon tulevalle opiskelijalle tuli hyväksymispäätös, mutta minulle ilmoitettiin, että he panttaavat hyväksymistuloksia siihen asti, että tulokset MEXT-stipendistä tulevat. Näillä näkymin saan siis vahvistuksen vaihdosta vasta heinäkuun alussa (jos siis edes saan?). En ymmärrä, miksi Wasedan yliopistolta ei voi minulle edes sanoa, että pääsenkö vaihtoon. Tuon stipendin ei pitäisi vaikuttaa siihen, pääsenkö vai en. Ellei tuossa sitten ole se, että jos en stipendiä saa, en vaihtoonkaan pääse. Äh, en tiedä. Kuiteskin vielä kuukausi odottelua edessä. Valitettavasti viesti tästäkin tuli just ku miun seitsemän päivän työputki alkoi, joten viikonloppuna ei ois voinu vähempää kiinnostaa olla töissä. Tai no siis ei ois huvittanut tehdä yhtikäs mitään. Mutta no ny oon jo sopeutunut ajatukseen, että vaihtohaku on vitun härdelli, johon en toiste ryhdy heinäkuussa varmistuu se, missä päin maailmaa mie syyskuusta eteenpäin tuun majailemaan. Tosin miulla ei tällä hetkellä ole yhtään motivaatiota lukea japaniakaan. Tai ylipäänsä lukea mitään Japaniin liittyvää. Oikeastaan tällä hetkellä tekis mieli jättää koko vaihto väliin, ottaa paperit ulos yliopistolta ja lähteä menemään. Noh, eiköhän tääkin vaihe mee kohta  ohi. Heinäkuun alussa sitä taas varmaan innostuu. Onhan se hyvä tää ultimate-vitutus vaihe pitää jo tässä kesän alussa, niin sit jaksaa heinä-elokuun käyttää kaiken järjestelemiseen (paitsi, entä jos en pääsekään vaihtoon?). Aargh, kesä lähti niin hyvin käyntiin ja sit noiden vaihtoyliopistotyyppien piti ryhtyy vaikeaks ja pilata sekin ilo...

Tosiaan viikon vietin tässä aika pitkälti töissä. Ongelmaksi tuossa seitsemänpäivän putkessa tuli se, että päivät alkoi sulautua toisiinsa ja oikeasti en enää tiedä, mitä tehdä, jos kerrankin pääsee jo viideltä. Eilen ratkaisin ongelman siten, että kävelin jälleen kotia. Hyvin saa sen pari tuntia siihen kulutettua ja illalla sit ei muuta jaksakaan ku syödä ja mennä nukkumaan. Olen nyt siis kolme kertaa kävellyt Lintsiltä Kontulaan (12,4km) ja ekasta ajasta (2h 12m) olen onnistunut parantamaan puolisen tuntia (1h 40 m ja 1 h 35 m). Nopeammat ajat tuli siitä, ku hölkkäsin osan matkasta eikä enää tarvinnu karttaa tuijotella niinku ekalla kerralla. Tavoitteena olis, että elokuussa tuo matka menis alle puolentoista tunnin, mielellään 1 h 15 min. Mutta pääasia kuiteskin on, että tulee liikuttua, ei niinkään se, että miten nopeasti. Katotaan, jos saisin pyörään ilmaan nii voisin pyöräilläkin töihin.

Tänään alkoi miulla viikon vapaat. Eilen ajattelin, että nukkuisin pois univelkoja. Ja vielä mitä, heräsin sit 6.38 enkä enää nukuttua saanut. Noh, ehkä sitä tulee joku toinen päivä nukuttua. Tosin lauantaina lähtee juna Joensuuhun 7.12 eli silloinkin pitää ajoissa hereillä olla. Mutta no, on kai se hyvä ajoissa herätä niin on aikaa tehdä vaikka mitä (jos vaan tietäis, että mitä?).

Ajattelin tosiaan vaan päivittää hieman tuota vaihtoasiaa. Alkaa usko mennä koko vaihtoon, mutta ehkä heinäkuussa tulis ihan hyviä uutisia...