Olin näköjään viime postauksessani aivan liian positiivinen. Tulihan sieltä vaihtoyliopistosta viestiä, mutta ei aivan sitä, mitä odotin. Elikäs, kahdelle muulle samaan vaihtoyliopistoon tulevalle opiskelijalle tuli hyväksymispäätös, mutta minulle ilmoitettiin, että he panttaavat hyväksymistuloksia siihen asti, että tulokset MEXT-stipendistä tulevat. Näillä näkymin saan siis vahvistuksen vaihdosta vasta heinäkuun alussa (jos siis edes saan?). En ymmärrä, miksi Wasedan yliopistolta ei voi minulle edes sanoa, että pääsenkö vaihtoon. Tuon stipendin ei pitäisi vaikuttaa siihen, pääsenkö vai en. Ellei tuossa sitten ole se, että jos en stipendiä saa, en vaihtoonkaan pääse. Äh, en tiedä. Kuiteskin vielä kuukausi odottelua edessä. Valitettavasti viesti tästäkin tuli just ku miun seitsemän päivän työputki alkoi, joten viikonloppuna ei ois voinu vähempää kiinnostaa olla töissä. Tai no siis ei ois huvittanut tehdä yhtikäs mitään. Mutta no ny oon jo sopeutunut ajatukseen, että vaihtohaku on vitun härdelli, johon en toiste ryhdy heinäkuussa varmistuu se, missä päin maailmaa mie syyskuusta eteenpäin tuun majailemaan. Tosin miulla ei tällä hetkellä ole yhtään motivaatiota lukea japaniakaan. Tai ylipäänsä lukea mitään Japaniin liittyvää. Oikeastaan tällä hetkellä tekis mieli jättää koko vaihto väliin, ottaa paperit ulos yliopistolta ja lähteä menemään. Noh, eiköhän tääkin vaihe mee kohta ohi. Heinäkuun alussa sitä taas varmaan innostuu. Onhan se hyvä tää ultimate-vitutus vaihe pitää jo tässä kesän alussa, niin sit jaksaa heinä-elokuun käyttää kaiken järjestelemiseen (paitsi, entä jos en pääsekään vaihtoon?). Aargh, kesä lähti niin hyvin käyntiin ja sit noiden vaihtoyliopistotyyppien piti ryhtyy vaikeaks ja pilata sekin ilo...
Tosiaan viikon vietin tässä aika pitkälti töissä. Ongelmaksi tuossa seitsemänpäivän putkessa tuli se, että päivät alkoi sulautua toisiinsa ja oikeasti en enää tiedä, mitä tehdä, jos kerrankin pääsee jo viideltä. Eilen ratkaisin ongelman siten, että kävelin jälleen kotia. Hyvin saa sen pari tuntia siihen kulutettua ja illalla sit ei muuta jaksakaan ku syödä ja mennä nukkumaan. Olen nyt siis kolme kertaa kävellyt Lintsiltä Kontulaan (12,4km) ja ekasta ajasta (2h 12m) olen onnistunut parantamaan puolisen tuntia (1h 40 m ja 1 h 35 m). Nopeammat ajat tuli siitä, ku hölkkäsin osan matkasta eikä enää tarvinnu karttaa tuijotella niinku ekalla kerralla. Tavoitteena olis, että elokuussa tuo matka menis alle puolentoista tunnin, mielellään 1 h 15 min. Mutta pääasia kuiteskin on, että tulee liikuttua, ei niinkään se, että miten nopeasti. Katotaan, jos saisin pyörään ilmaan nii voisin pyöräilläkin töihin.
Tänään alkoi miulla viikon vapaat. Eilen ajattelin, että nukkuisin pois univelkoja. Ja vielä mitä, heräsin sit 6.38 enkä enää nukuttua saanut. Noh, ehkä sitä tulee joku toinen päivä nukuttua. Tosin lauantaina lähtee juna Joensuuhun 7.12 eli silloinkin pitää ajoissa hereillä olla. Mutta no, on kai se hyvä ajoissa herätä niin on aikaa tehdä vaikka mitä (jos vaan tietäis, että mitä?).
Ajattelin tosiaan vaan päivittää hieman tuota vaihtoasiaa. Alkaa usko mennä koko vaihtoon, mutta ehkä heinäkuussa tulis ihan hyviä uutisia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti