Lokakuun reissu meni hyvin ja kuvia ja tarinoita kertyi vaikka kuinka, mutta päivittelen ny viime aikojen tapahtumia ja kirjoitan myöhemmin tarkemmin reissunkulusta. Ihan jo siitäkin syystä, että olen viime viikot ollut aika kiireinen, joten en jaksa ny matkajuttuihin palata.
Kolme viikkoa olen siis jo takaisin Helsingissä ollut ja nopeasti on taas (kuten aina) aika vierähtänyt. Suomeen palatessa oli kiva huomata, että opintotukilautakunta oli muistanut kirjeellä: tammikuussa ei tipu opintotukea, koska viime vuonna kertyneitä opintopisteitä 0. No, onneks kuitenki kyse oli vain siitä, että Japanissa suoritettujen kurssien hyväksiluku oli viivästynyt, joten laitoin selvityksen (vaikkakin myöhässä) ja asian pitäisi olla kunnossa. Ja siis sain tosiaan vaihdosta hyväksiluettua 55 opintopistettä. Valitettavasti tosin meidän japanin maikan kanssa oli hieman vaikeuksia noiden hyväksilukujen kanssa, joten siinä kävi sit niin, että kevätlukukaudella pitää takas japanin tunneille mennä. Onneks sentään sain kurssista puolet hyväksiluettua, ettei haittaa vaikak syksyn tunnit jää väliin. Ja onhan se hyvä japaniakin kerrata... etenki ku on taas viime aikoina matkakuume Japaniin noussu..
Heti seuraavana päivänä reissun jälkeen miulla oli sit aika fysioterapeutille selän takia, joka on jo kohta vuoden ajan ollut vähän väliä kipeä. Fysioterapeutti sit oli sitä mieltä, että kaikki lenkkeily ja juokseminen pitäis lopettaa nyt kokonaan vähäks aikaa ja teki miulle kuntosaliohjelman, jota miun pitäis ny pari kuukautta käydä tekemässä. Tarkoituksena ois siis vahvistaa lihaksia, jotka tukis sit miun selkää (joka on yliliikkuva, siis taipuu liikaa taakse, mikä johtuu lapsena harrastetusta telinevoimistelusta). Hieman harmittaa, että juosta ei saa, mutta se on hyvä, että on pakko käydä pari kertaa viikossa kuntosalilla, ku fysioterapeutti kontrolloilee käymistä. Joten tuleepahan liikuttua ainakin säännöllisesti. Ja ehkä se selkäkin alkaa tästä mennä parempaan päin.
Lokakuun lopussa alkoi sit myös seminaari, jossa meitä maisterivaiheen japanisteja on ennätysmäärä (olikohan 15). Heti seuraavalla kerralla esittelin ryhmälle gradun aiheeni (josta tietysti seminaarityön teen). Olin jo keskustellut pariin otteeseen gradusta professorin kanssa, joten ei tarvinnut niin jännittää oman aiheen valitsemista. Tai no ainakaan proffan kommentteja. Muilta opiskelijoilta sain kyllä ihan käyttökelpoista palautetta, mutta esiin ei onneksi tullut mitään, mikä olisi kaatanu ideani. Graduani varten teen siis kyselytutkimuksen ydinvoimaan liittyen. Kyselytutkimuksen lomakkeesta olen tehnyt sekä japanilaisen että englanninkielisen version, ja olen sen muiden opiskelijoiden ja parin japanilaisen korjausehdotuksen jälkeen saanut sen vihdoin siihen kuntoon, että lähetin sen tänään proffalle tarkistettavaksi ja toivottavasti ensi viikolla saan kyselyn Japaniin lähetettyä (ihan sähköpostilla vaan). Ihan hyvässä tahdissa on tuo projekti tähän mennessä mennyt. Hitaasti, mutta varmasti. Nyt riippuu ihan siitä, miten paljon saan vastauksia, että tuleeko tutkimuksesta miten onnistunut.
Tarkoituksenani oli tosiaan ottaa tänä vuonna mahdollisimman vähän kursseja (mikä onkin aika hyvin onnistunut), jotta voin keskittyä graduun. Huvittavaa kyllä sosiaalinen elämäni on sit ollut viimeisen kolmen kuukauden aikana vilkkaampaa kuin luultavasti edellisen Helsingissä eletyn kolmen vuoden aikana yhteensä (huom. en siis ole koskaan ollut mitenkään yltiösosiaalinen). Kavereiden kanssa ollaan porukalla nähty paljon (kerrankin kaikki on Suomessa eikä liitele jossain vaihdossa), ja sit yksikin kaveri Joensuusta tuli yllättäin muutamaks päiväks miun luo. Tätikin tuossa ilmoitti Helsingissä päin käyvänsä, joten ensi viikolla ois häntäkin tarkoitus nähdä. Sain myös kutsun Japanin suurlähetystöltä tapahtumaan, joka tarkoitettu Japanissa vaihdossa olleille ja ilmoitin sit sinnekin meneväni. Lisätään siihen viel kaksi kertaa viikossa fysioterapian kuntosalia ja graduun käytetty tuntimäärä alkaa näyttää uhkaavan pieneltä.
Kaikesta huolimatta olen yllättävän vähän stressiä ottanut gradun takia (ainakaan vielä). Vaikka useammalta taholta olen kuullut, että huhtikuun loppu deadlinena on aika kova tavoite. Tällä hetkellä keskityn vain 2-3 päivänä viikossa graduun, toisina päivinä enemmän kuin toisina. Tiedän, etten ole vielä paljoa mitään saanut aikaiseksi, mutta uskottelen itselleni, että kunhan nyt teen hyvät pohjavalmistelut niin tammi-helmikuussa ei ole sit kuin analysoida vastaukset ja kirjoittaa se 60 sivua tekstiä. Katsotaan ollaanko sitä tammikuussa viel yhtä positiivisia... Mutta sitä ennen on onneksi kuitenki joulu ja jouluLOMA, jolloin voi sit kerätä voimia, eiks vaan?
