JLPT2 meni läpi!

Niille, joille kyseinen kirjainyhdistelmä on tuntemattomampi, selvennykseksi: Japan Language Proficiency Test. Eli kansainvälinen japanin kielen taitotasokoe. Tasoja on viisi, joista ykkönen on vaikein. Suoritin tason 4  joulukuussa 2010 (Suomessa nämä kokeet järjestetään kerran vuodessa, joissain muissa maissa ja ainakin Japanissa kokeet järjestetään myös kesällä).  Tosiaan siis tuosta kokeesta saatavalla sertifikaatilla voi esimerkiksi todistaa japanilaisissa yliopistoissa kielitaitonsa. Sama pätee varmaan työhaastatteluihin. Tasot 5-4 tosin ovat niin helppoja, ettei niillä periaatteessa saa muuta kuin itselle hyvän mielen. Päätin myös kokonaan hypätä tason kolme yli, koska vaikka sen läpäisikin, ei silläkään ole niin hirveästi painoarvoa.

Viime joulukuussa kävin siis  lottoamassa JLPT 2-tason kokeessa, ja näköjään olin onnistunut joka osiosta riittävän hyvin veikkaamaan. En siis todellakaan väitä, että kielitaitoni olisi välttämättä sillä tasolla, mistä 2-taso kuvan antaa, mutta koska kyseiset kokeet ovat pelkkää monivalintaa, voi myös tuurilla saada kokeen läpi. Tosin, en myöskään väitä, että pelkästään arvaamalla kokeen läpi olisin päässyt (oikeasti myös opiskelin koetta varten..). Kokeessa on kolme osiota (sanasto/kielioppi, lukeminen ja kuuntelu). Jokaisesta osiosta pitää saada vähintään 19/60 pistettä, mutta koko kokeesta pitää läpipäästäkseen saada vähintään 90/180. Itse sain yhteispistemääräkseni 99/180, eli aika tiukilla oli. Sanasto/kielioppi 31/60, lukeminen ja kuuntelu molemmat 34/60. Mutta pääasia on, että se meni läpi. Eipähän tarttee uudestaan samaa koetta maksaa. Niin, siis nuo kokeethan maksaa 30-50 euroa, vaikeuden mukaan. Seuraavaksi enää pitää 1-tasoa yrittää, mutta teen sen sit vasta 2014 kesällä Japanissa, koska eiköhän sen jälkeen ku on melkein vuoden maassa viettänyt, tunnu tuollaiset kokeet lastenleikiltä (ottaen huomioon, että 2-tasoonkin vaadittu kielitaito on suunnilleen samaa luokkaa 12-vuotiaan japanilaisen kanssa).

Joo, tällainen tietopläjäys tällä kertaa. 

Paperit palautettu ja puhelu postilta

Huh huh. Palautin tänään koko 28-sivuisen nivaskan vaihtopapereita. Näytti varmaan sen verran epätoivoiselta miun paperien kanssa sähläys (meinaan tulostin aamulla viimeisetkin paperit ja kirjoitin motivaatiokirjeen vielä kerran puhtaaksi yms), että kv-koordinaattori muistutti ystävällisesti useampaan otteeseen siitä, että deadline on tosiaan vasta ENSI viikon maanantaina. Kyllähän minä sen tiesin, ettei niillä papereilla vielä kiire oo. Mutta miun koko ens vuos riippuu noista hemmetin papereista, joten halusin saada ne mahdollisimman nopeasti pois käsistäni. Ja toisaalta, jos koordinaattori löytää niistä vielä jotain häikkää niin on sit vielä aikaa tehdä asioille jotain. Joten, jos mitään ei ilmaannu niin miun vaihtohakemusurakka ois tältä kertaa onnellisesti ohi! Kyllä se näin loppuvaiheessa alkoi jo aika työläältä tuntuakin! Nyt ei toivottavasti enää muuta kuin ootella kesäkuuhun, jolloin pitäisi sen vaihdon lopullisen varmistumisen tulla.

Viikonloppu meni noiden vaihtopapereiden kanssa stressatessa, joten sunnuntai-iltapäivänä päätin sitten palkita itseni (melkein) valmiista vaihtopaketista tilaamalla miniläppärin. Tosin tarkoitus oli ostaa uusi kone vasta sitten, kun:

A) lopullinen vaihtopäätös on tullut  JA

B) olen saanut kesätöitä.

Joten, hups! Mutta oli pakko, ku sai niin halvalla (214 euroa!). Tilasin siis halvimman ja pienimmän koneen, mitä löytyy, koska aion sen sit Japaniin ottaa mukaan ja haluan, että miulla on sellainen kone, minkä pystyy helposti ottamaan tien päälle mukaan ilman hirveätä pelkoa koneen puolesta (oon nimittäin alkanut haaveilemaan reppureissailusta ympäri Japania..). Mutta, asiasta toiseen, vaikka kesätöitä en ole vielä saanukaan, niin pääsen kuitenkin ystävänpäivää edeltäväksi viikoksi iltaa tekemään postille. Nii ja en siis ees hakenu, ne vaan soitti, että tuutko töihin. Totta kai! Ottaavat näköjään just jouluapulaiset ystävänpäiväksikin. Ehkäpä pääsen pääsiäisenä kanssa? Ja siinä lajittelun lomassa voin sit kysellä töitä kesällekin. Ja jos ei mitään muuta, niin tienaanpahan nuo läppäri rahat heti takasin.

Torstaina muuten tulee JLPT:n tulokset (se kansainvälinen japanin koe, jonka joulukuun alussa kävin tekemässä). Jännä nähdä pääsinkö läpi. Onneks nuo tulokset ei sentään vaikuta mihinkään, joten jos ei menny ny läpi nii ens vuonna uudestaan. Huvittaa muuten, että ku tässä on ollut kaikkea kandin ja vaihtohaun kanssa, en oo juuri ehtinyt japania opiskelemaan. Ykkös ja kakkosvuonna meitä aina peloteltiin siitä, miten Japani 3-kurssi tulee olemaan älyttömän vaikee ja raskas, mutta pitää kyllä myöntää, etten oo viel millään japanin kurssilla ihan näin rennosti ottanut ku ny kolmosella. Ja ihan hyvin mielestäni on silti mennyt.

Himpun verran lisää vaihtohakupaperistressiä

Unohtakaa se, mitä toissapäivänä kirjoitin melkein valmiista vaihtohakupaketista. Nimittäin eilen aamulla kansainvälisten asioiden koordinaattorin luona sain herätä siihen todellisuuteen, että miulla on asiat vielä vaiheessa. Tässäpä lista asioita, joita oon nyt yrittänyt parhaani mukaan hoidella, että saisin ensi viikolla paperit palautettua.

1. Jouduin tulostelemaan hakupapereita taas uusiksi, koska olin laittanut arvioidun valmistumisaikani väärin (ajattelin sen maisterin mukaan, mutta tuossa tarkoitetaan kandia).

2. En tiennyt, että se CV englanniksi pitää kirjoittaa vielä erikseen (ku papereiden joukossa oli jo personal history, jossa tulee kaikki CV:ssä mainitut asiat esille, joten se tuntuu turhalta kirjoittaa vielä erilliselle paperille).

3. Kävin pankissa kyselemässä sitä miun saldotodistusta, ja pankintäti ystävällisesti ilmoitti, että miulle oli tilattu ihan väärä lappu, mutta oottakaa hetki, niin saatte oikean paperin käsiinne. Mitä nyt ekalla kerralla sukunimi oli kirjoitettu väärin (F:n sijaan oli T! Haha, ei ny tuollaista virhettä oo ennen tullut vastaan, vaikka usein nimi väärin kirjoitetaankin). Kuitenkin sain oikean lapun leimoineen suhteellisen nopeasti. Ja pitää kyll sanoa, että tuo pankkikäynti on miun tehtävälistassa ainoa, joka ei ole herättänyt hirveätä sadattelua... Se pankintäti oli nimittäin ihan mukava ja pystyin kyselemään muutenkin rahansiirroista ulkomaille yms. Tosin saldotodistukselle tuli hintaa 17 euroa.

4. Näin Miian (joka hakee myös Wasedaan japanin kielen linjalle) motivaatiokirjeen ja itselle iski pienoinen stressi, ku huomasin, että Miialla sitä tekstiä oli ainakin neljä kertaa enemmän kuin miulla. Siinä sit rupesin miettimään, että kait sitä pitää itekin hieman pituutta ja sisältöä yrittää saaha lisää, joten oon ny eilisen illan ja tän päivää motivaatiokirjettä japaniksi raapustellu. Okei, tässä oli kyll ihan omasta laiskuudesta kyse, ku yritin mennä siitä, mistä aita on matalin ja mietin vain, miten isolla käsialalla pitää kirjoittaa, että sivu täyttyy. Oikeastaan ny ku oon ahertanut tuon kirjeen parissa ja saanut pituutta yli tuplasti lisää (500 merkistä 1000 merkkiin), nii oon oikeastaan myös paljon tyytyväisempikin tuohon. Tosin, toisin kuin muut, en uskalla korjauttaa tuota senseillä, joten tuplapituus luultavasti myös meinaa tuplasti enemmän virheitä, mutta no jaa, on tuo kuitenkin paremmalla mallilla kuin miun ensimmäinen versio, joka oikeasti oli aika mitäänsanomaton. Tosin tuo lopullinenkin versio pitää vielä käsinkirjoittaa...

5. JASSO-lomakkeet eivät ole vieläkään ilmestyneet. JASSO on siis Japanin hallituksen myöntämä stipendi, jota lähes kaikki vaihtoonlähtijät pystyy hakemaan. Tän vuoden lomakkeiden pitäis ilmestyä helmikuun alussa, mutta menee aika tiukille, ku kv-koordinaattori haluis postittaa nuo meidän hakupaketit mieluiten viikon 6 loppuun mennessä. Miullehan tosin se on yks ja hailee, ku ei miulla ole mitään mahdollisuuksia saada tuota stipendia ja syy selviää kohdasta 6.

6. Erasmusvaihtoa Saksaan en ole katunut enkä tule katumaan, mutta täytellessä noita hakupapereita Japaniin, on mielessä käynyt, että kaikki ois helpompaa, jos en olisi jo käynyt vaihdossa. Ensinnäkin, noihin hakemus ja viisumipapereihin on tosi hankala tunkea jonnekin väliin Leipzigin yliopistoa, koska en varsinaisesti sieltä valmistunut mihinkään. Toisekseen, kohdassa 5 mainitsemaani JASSO:n stipendiä haettaessa, painoarvo on edellisen vuoden arvosanoilla, jotka minulla on tietenkin Saksasta. Tosin, opintoni Saksasa hyväksiluettiin Helsinkiin ilman arvosanoja, enkä en edes hyväksilukenut Leipzigissa käymiäni japanin kursseja, joten virallisesti paperilla olen lukenut vuoden vähemmän japania kuin todellisuudessa olenkaan. Joten miun JASSO mahikset on pyöreät 0%.  No jaa, en oiskaan halunnut ilmaista rahaa. Tosin, toivon, että Miia ja Ninni (molemmat Wasedaan tulossa) saisivat JASSO-stipendin, jotta miulle jäisi sitten määrältään hieman pienempi Wasedan yliopiston tarjoama stipendi. Tuo stipendi tarjotaan yhdelle Helsingin yliopiston opiskelijalle, joten jos toisilla ois jo joku muu stipendi, lankeais tuo kai loogisesti miulle? Mutta joo, valmistaudun kylläkin henkisesti siihen, että rahallista apua ei tipu ja että opintolainalla mennään.

Tässäpä nää miun tänhetkiset stressinaiheet pähkinänkuoressa. Ehkä eniten ärsyttää juuri se, että jos ite oisin alusta asti kysellyt ihmisiltä, miten tehdä asioita, tai oisin alusta asti tehnyt kunnolla, ei miun uusiks mitään tartteis tehdä. Toisaalta, en itse juuri voi vaikuttaa siihen, että tuo Erasmusvaihto tekee miun elämän tällä hetkellä hankalaksi. No jaa, oon kait joskus tännekin kirjoittanut, että miks turhaan tehdä elämästä helppoa, jos siitä kerta vaikeatakin saa.

Asiat on siis kyllä hoidossa, ja ensi viikolla pitäis kaiken taas olla kunnossa. Harmittaa vaan, että en nyt viikonloppuna ole edennyt kandin kanssa, ku oon noiden vaihtojuttujen parissa puuhaillut. Mutta ei voi mitään.

Stressiä ja aikaansaamista

Tammikuu alkaa olla jo loppumaisillaan. Joululomalla oli tarkoitus tehdä paljon kaikkea, mutta loppujen lopuksi silloin tuli otettua vain rennosti. Tosin viimeiseksi lomaviikoksi tulin Joensuusta takas Helsinkiin, mikä huomattavasti paransi aikaansaamisastettani. 8. päivä tammikuuta nimittäin vihdoin - oikeasti- sain aloitettua sen miun kandin. Ei enää jahkailua ja näkökulman muutoksia yms. Eka viikko meni vielä materiaalia kerätessä, mutta viime viikonloppuna sain jo kuusi sivua kirjoitettua. Tekstihän ei ole ehkä kaikista tieteellisimmästä päästä, mutta nyt olisi tarkoitus saada homma ees kasaan. Helmikuun loppuun mennessä pitäisi tarvittava sivu määrä olla kasassa ja siin ois vielä aikaa muokatakin, ennen ku deadline tulee vastaan. Ja tällä kertaa aion myös pitää siitä kiinni!

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi haluan tuon kandin mahdollisimman nopeasti pois alta, on tietenkin se, että sitten voisin rauhassa ruveta suunnittelemaan vaihtovuottani Japanissa! Vielä tosin on vaihtohakuprosessi kesken, eli ensi viikolla vien vasta lopulliset hakupaperit meidän kv-koordinaattorille. Hakupakettiinhan pitää varsinaisten hakemusten lisäksi siis liittää  mm. opintotukitodistus kelasta, opintorekisteriote, läsnäolotodistus, CV, opettajan täyttämä arvostelulomake, passikuvia 5 kpl, kopio passista sekä saldotodistus pankista ja motivaatiokirje japaniksi (kaksi viimeistä siis miulta vielä puuttuu). Motivaatiokirje on siis puhtaaksi kirjoittamista vaille valmis, ja saldotodistuksen pankista lupasivat miulle lähettää, joten pitää huomenna mennä Danske Bankiin kyselemään, että missä se miun todistus luuraa. Nii ja kaikenhan pitää sit olla englanniksi (jos ei japaniksi). Mutta loppujen lopuksi ei tuo mitenkään älyttömän vaativa homma oo ollut noita kerätä. Toisiin yliopistoihin vaaditaan mm. lääkärintodistuksia ja suosituskirjeitä professoreilta, joten olen ihan iloinen, että säästyin noilta. Huomenna käydään kv-koordinaattorin luona vielä yhdessä hakemusten ongelmakohdat läpi yms, joten kirjotan vielä varmaan jotain lisää kohan oon saanut tuon hakemuksen oikeasti palautettua.

Nyt kun olen vihdoin kandin ja vaihtohakemusten kanssa edistynyt, alkaa kesätyöhakustressi nostaa päätään.   Kesäksi ois pakko saaha töitä. Ei pelkästään rahan takia, vaan tartteen oikeesti työkokemusta ja toisaalta jotain tekemistä kesänajaksi. Toukokuun alusta elokuun loppuun asti on pitkä aika, jos siihen ei saa mitään järkevää tekemistä. Ensimmäiset työhakemukset oon siis jo täytellyt, toivotaan, että ees jostain tärppäis.

Mitä japanin kieleen tulee, niin sen kannalta näyttää ihan hyvältä. Japani 3-kurssin on työntäyteinen, etenkin kanjien puolesta, mutta en ole kuitenkaan aivan älyttömästi joutunut hikoilemaan tuon kurssin kanssa. Tai sit stressaan kaikkea muuta niin paljon, että japani 3 tuntuu kaiken muun rinnalla lastenleikiltä. Toisaalta sain vihdoin käytännönharjoitusta japanissa, kun tapasin tänään toisen kerran japanilaisen Shihon, johon joulukuun alussa tutustuin kiinalaisen kämppikseni kautta. Kahvittelimme parisen tuntia, ja  käyttämämme kieli oli pääasiallisesti tosiaan japani. Oli hienoa huomata, että oikeasti pystyy käymään keskustelua japaniksi. Tietenkin tuli hetkiä, jolloin sanat oli hukassa ja täytin lauseita englannilla tai suomella, mutta silti jäi tosi positiivinen fiilis. Seuraavalla kerralla tosin meidän pitää myös suomea yrittää enemmän puhua, kun tarkoituksena on kuitenkin, että molemmat oppisivat toisiltaan.  Toisaalta, suomenkielisten sanojen käyttötapojen selittäminen japaniksi on myös älyttömän hyvää harjoitusta! Joten, jos pystyn jo nyt joten kuten ilmaisemaan itseäni japaniksi, niin eiköhän se japani lähde sujumaan siellä maassakin sit ku oikeasti sitä kuulee joka paikasta.

Niin ja huvittavaa kyllä, luokkatilanteissa jännitän japanin puhumista aivan sikana, kun taas kahdestaan Shihon kanssa en pelkää virheitä läheskään niin paljoa. Saman homman huomasin Saksassa. Vaikka olin puoli vuotta puhunut käytännössä pelkkää saksaa, heti ku saksan kielioppikurssilla piti avata suunsa sitä jotenkin oli paljon itsetietoisempi. Joten oon vahvasti sitä mieltä, että suullisen kielitaidon hankkiminen luokkahuoneissa on yhtä turhan kanssa.

Näkymä ikkunastani aamulla. Huomattavasti miellyttävämpi kuin Leipzigissa, jossa sai vain stalkata vastapäisen talon asukkaita.