Unohtakaa se, mitä toissapäivänä kirjoitin melkein valmiista vaihtohakupaketista. Nimittäin eilen aamulla kansainvälisten asioiden koordinaattorin luona sain herätä siihen todellisuuteen, että miulla on asiat vielä vaiheessa. Tässäpä lista asioita, joita oon nyt yrittänyt parhaani mukaan hoidella, että saisin ensi viikolla paperit palautettua.
1. Jouduin tulostelemaan hakupapereita taas uusiksi, koska olin laittanut arvioidun valmistumisaikani väärin (ajattelin sen maisterin mukaan, mutta tuossa tarkoitetaan kandia).
2. En tiennyt, että se CV englanniksi pitää kirjoittaa vielä erikseen (ku papereiden joukossa oli jo personal history, jossa tulee kaikki CV:ssä mainitut asiat esille, joten se tuntuu turhalta kirjoittaa vielä erilliselle paperille).
3. Kävin pankissa kyselemässä sitä miun saldotodistusta, ja pankintäti ystävällisesti ilmoitti, että miulle oli tilattu ihan väärä lappu, mutta oottakaa hetki, niin saatte oikean paperin käsiinne. Mitä nyt ekalla kerralla sukunimi oli kirjoitettu väärin (F:n sijaan oli T! Haha, ei ny tuollaista virhettä oo ennen tullut vastaan, vaikka usein nimi väärin kirjoitetaankin). Kuitenkin sain oikean lapun leimoineen suhteellisen nopeasti. Ja pitää kyll sanoa, että tuo pankkikäynti on miun tehtävälistassa ainoa, joka ei ole herättänyt hirveätä sadattelua... Se pankintäti oli nimittäin ihan mukava ja pystyin kyselemään muutenkin rahansiirroista ulkomaille yms. Tosin saldotodistukselle tuli hintaa 17 euroa.
4. Näin Miian (joka hakee myös Wasedaan japanin kielen linjalle) motivaatiokirjeen ja itselle iski pienoinen stressi, ku huomasin, että Miialla sitä tekstiä oli ainakin neljä kertaa enemmän kuin miulla. Siinä sit rupesin miettimään, että kait sitä pitää itekin hieman pituutta ja sisältöä yrittää saaha lisää, joten oon ny eilisen illan ja tän päivää motivaatiokirjettä japaniksi raapustellu. Okei, tässä oli kyll ihan omasta laiskuudesta kyse, ku yritin mennä siitä, mistä aita on matalin ja mietin vain, miten isolla käsialalla pitää kirjoittaa, että sivu täyttyy. Oikeastaan ny ku oon ahertanut tuon kirjeen parissa ja saanut pituutta yli tuplasti lisää (500 merkistä 1000 merkkiin), nii oon oikeastaan myös paljon tyytyväisempikin tuohon. Tosin, toisin kuin muut, en uskalla korjauttaa tuota senseillä, joten tuplapituus luultavasti myös meinaa tuplasti enemmän virheitä, mutta no jaa, on tuo kuitenkin paremmalla mallilla kuin miun ensimmäinen versio, joka oikeasti oli aika mitäänsanomaton. Tosin tuo lopullinenkin versio pitää vielä käsinkirjoittaa...
5. JASSO-lomakkeet eivät ole vieläkään ilmestyneet. JASSO on siis Japanin hallituksen myöntämä stipendi, jota lähes kaikki vaihtoonlähtijät pystyy hakemaan. Tän vuoden lomakkeiden pitäis ilmestyä helmikuun alussa, mutta menee aika tiukille, ku kv-koordinaattori haluis postittaa nuo meidän hakupaketit mieluiten viikon 6 loppuun mennessä. Miullehan tosin se on yks ja hailee, ku ei miulla ole mitään mahdollisuuksia saada tuota stipendia ja syy selviää kohdasta 6.
6. Erasmusvaihtoa Saksaan en ole katunut enkä tule katumaan, mutta täytellessä noita hakupapereita Japaniin, on mielessä käynyt, että kaikki ois helpompaa, jos en olisi jo käynyt vaihdossa. Ensinnäkin, noihin hakemus ja viisumipapereihin on tosi hankala tunkea jonnekin väliin Leipzigin yliopistoa, koska en varsinaisesti sieltä valmistunut mihinkään. Toisekseen, kohdassa 5 mainitsemaani JASSO:n stipendiä haettaessa, painoarvo on edellisen vuoden arvosanoilla, jotka minulla on tietenkin Saksasta. Tosin, opintoni Saksasa hyväksiluettiin Helsinkiin ilman arvosanoja, enkä en edes hyväksilukenut Leipzigissa käymiäni japanin kursseja, joten virallisesti paperilla olen lukenut vuoden vähemmän japania kuin todellisuudessa olenkaan. Joten miun JASSO mahikset on pyöreät 0%. No jaa, en oiskaan halunnut ilmaista rahaa. Tosin, toivon, että Miia ja Ninni (molemmat Wasedaan tulossa) saisivat JASSO-stipendin, jotta miulle jäisi sitten määrältään hieman pienempi Wasedan yliopiston tarjoama stipendi. Tuo stipendi tarjotaan yhdelle Helsingin yliopiston opiskelijalle, joten jos toisilla ois jo joku muu stipendi, lankeais tuo kai loogisesti miulle? Mutta joo, valmistaudun kylläkin henkisesti siihen, että rahallista apua ei tipu ja että opintolainalla mennään.
Tässäpä nää miun tänhetkiset stressinaiheet pähkinänkuoressa. Ehkä eniten ärsyttää juuri se, että jos ite oisin alusta asti kysellyt ihmisiltä, miten tehdä asioita, tai oisin alusta asti tehnyt kunnolla, ei miun uusiks mitään tartteis tehdä. Toisaalta, en itse juuri voi vaikuttaa siihen, että tuo Erasmusvaihto tekee miun elämän tällä hetkellä hankalaksi. No jaa, oon kait joskus tännekin kirjoittanut, että miks turhaan tehdä elämästä helppoa, jos siitä kerta vaikeatakin saa.
Asiat on siis kyllä hoidossa, ja ensi viikolla pitäis kaiken taas olla kunnossa. Harmittaa vaan, että en nyt viikonloppuna ole edennyt kandin kanssa, ku oon noiden vaihtojuttujen parissa puuhaillut. Mutta ei voi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti