Stressiä ja aikaansaamista

Tammikuu alkaa olla jo loppumaisillaan. Joululomalla oli tarkoitus tehdä paljon kaikkea, mutta loppujen lopuksi silloin tuli otettua vain rennosti. Tosin viimeiseksi lomaviikoksi tulin Joensuusta takas Helsinkiin, mikä huomattavasti paransi aikaansaamisastettani. 8. päivä tammikuuta nimittäin vihdoin - oikeasti- sain aloitettua sen miun kandin. Ei enää jahkailua ja näkökulman muutoksia yms. Eka viikko meni vielä materiaalia kerätessä, mutta viime viikonloppuna sain jo kuusi sivua kirjoitettua. Tekstihän ei ole ehkä kaikista tieteellisimmästä päästä, mutta nyt olisi tarkoitus saada homma ees kasaan. Helmikuun loppuun mennessä pitäisi tarvittava sivu määrä olla kasassa ja siin ois vielä aikaa muokatakin, ennen ku deadline tulee vastaan. Ja tällä kertaa aion myös pitää siitä kiinni!

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi haluan tuon kandin mahdollisimman nopeasti pois alta, on tietenkin se, että sitten voisin rauhassa ruveta suunnittelemaan vaihtovuottani Japanissa! Vielä tosin on vaihtohakuprosessi kesken, eli ensi viikolla vien vasta lopulliset hakupaperit meidän kv-koordinaattorille. Hakupakettiinhan pitää varsinaisten hakemusten lisäksi siis liittää  mm. opintotukitodistus kelasta, opintorekisteriote, läsnäolotodistus, CV, opettajan täyttämä arvostelulomake, passikuvia 5 kpl, kopio passista sekä saldotodistus pankista ja motivaatiokirje japaniksi (kaksi viimeistä siis miulta vielä puuttuu). Motivaatiokirje on siis puhtaaksi kirjoittamista vaille valmis, ja saldotodistuksen pankista lupasivat miulle lähettää, joten pitää huomenna mennä Danske Bankiin kyselemään, että missä se miun todistus luuraa. Nii ja kaikenhan pitää sit olla englanniksi (jos ei japaniksi). Mutta loppujen lopuksi ei tuo mitenkään älyttömän vaativa homma oo ollut noita kerätä. Toisiin yliopistoihin vaaditaan mm. lääkärintodistuksia ja suosituskirjeitä professoreilta, joten olen ihan iloinen, että säästyin noilta. Huomenna käydään kv-koordinaattorin luona vielä yhdessä hakemusten ongelmakohdat läpi yms, joten kirjotan vielä varmaan jotain lisää kohan oon saanut tuon hakemuksen oikeasti palautettua.

Nyt kun olen vihdoin kandin ja vaihtohakemusten kanssa edistynyt, alkaa kesätyöhakustressi nostaa päätään.   Kesäksi ois pakko saaha töitä. Ei pelkästään rahan takia, vaan tartteen oikeesti työkokemusta ja toisaalta jotain tekemistä kesänajaksi. Toukokuun alusta elokuun loppuun asti on pitkä aika, jos siihen ei saa mitään järkevää tekemistä. Ensimmäiset työhakemukset oon siis jo täytellyt, toivotaan, että ees jostain tärppäis.

Mitä japanin kieleen tulee, niin sen kannalta näyttää ihan hyvältä. Japani 3-kurssin on työntäyteinen, etenkin kanjien puolesta, mutta en ole kuitenkaan aivan älyttömästi joutunut hikoilemaan tuon kurssin kanssa. Tai sit stressaan kaikkea muuta niin paljon, että japani 3 tuntuu kaiken muun rinnalla lastenleikiltä. Toisaalta sain vihdoin käytännönharjoitusta japanissa, kun tapasin tänään toisen kerran japanilaisen Shihon, johon joulukuun alussa tutustuin kiinalaisen kämppikseni kautta. Kahvittelimme parisen tuntia, ja  käyttämämme kieli oli pääasiallisesti tosiaan japani. Oli hienoa huomata, että oikeasti pystyy käymään keskustelua japaniksi. Tietenkin tuli hetkiä, jolloin sanat oli hukassa ja täytin lauseita englannilla tai suomella, mutta silti jäi tosi positiivinen fiilis. Seuraavalla kerralla tosin meidän pitää myös suomea yrittää enemmän puhua, kun tarkoituksena on kuitenkin, että molemmat oppisivat toisiltaan.  Toisaalta, suomenkielisten sanojen käyttötapojen selittäminen japaniksi on myös älyttömän hyvää harjoitusta! Joten, jos pystyn jo nyt joten kuten ilmaisemaan itseäni japaniksi, niin eiköhän se japani lähde sujumaan siellä maassakin sit ku oikeasti sitä kuulee joka paikasta.

Niin ja huvittavaa kyllä, luokkatilanteissa jännitän japanin puhumista aivan sikana, kun taas kahdestaan Shihon kanssa en pelkää virheitä läheskään niin paljoa. Saman homman huomasin Saksassa. Vaikka olin puoli vuotta puhunut käytännössä pelkkää saksaa, heti ku saksan kielioppikurssilla piti avata suunsa sitä jotenkin oli paljon itsetietoisempi. Joten oon vahvasti sitä mieltä, että suullisen kielitaidon hankkiminen luokkahuoneissa on yhtä turhan kanssa.

Näkymä ikkunastani aamulla. Huomattavasti miellyttävämpi kuin Leipzigissa, jossa sai vain stalkata vastapäisen talon asukkaita.