Viimeiset päivät Leipzigissa

Plagwitz

Saksa, Berliini-Tegelin lentokenttä, 13:03. Viiden tunnin päästä takas Suomessa. Suunnilleen 324 päivää sitä tulikin jo oltua muilla mailla.                                    

              

Viimeinen viikko oli pitkä ja lyhyt, hauska ja surullinen, stressaava ja stressitön. Leipzigin viimeiset päivät alkoivat oikeastaan puolitoista viikkoa sitten. Viimeiset luennot ohi. Tiistaina yllätettiin ukrainalainen Olga hänen 20 vuotissyntymäpäivänään. Siitä tiistaista lähtien joka päivä on tullut tehtyä paljon yhdessä muiden kanssa. Perjantaina Nicoleta ja Maria pitivät läksiäiset ja illan lopuksi mentiin 'rantaklubi' La Playaan. Oli hauskaa, vaikkakin hiekkaista. Lauantaina käytiin Bayrischer Bahnhofilla yksillä. Sunnuntaina Nicoletan ja Prin kaa käytiin Plagwitziin (kaupunginosa) tutustumassa ja illalla oli sit Olgan itse järjestämät synttärit. Maanantaina miulla oli vielä venäjän koe, meni mielestäni hyvin, harmi että tuloksia pitää pari viikkoa odotella. Keskiviikkona meidän belgialaiset kämppikset muuttivat pois.

Olgan synttäri        

             

Tiistaina vietin illan saksalaisen Alisan kanssa, käytiin Stasi-museossa, tehtiin vohveleita ja katsottiin japanilainen elokuva Ikigami. Keskiviikkona mentiin sit porukalla Kulkwitzer-järvelle. Oli tosi lämmin päivä, joten ihana päästä uimaan. Saimme rannalla päästyämme sitten todeta, että kyseinen ranta oli FKK- ranta (Frei Körper Kultur), eli toisin sanoen rannalla oli paljon ihmisiä ilman rihman kiertämää. Saksalaisilta sain sit kuulla, että nudistirannat oli itä-Saksassa tyypillisiä. Jaah, no onpahan tääkin ny nähty... Nii, ja keskiviikkona käytiin illlalla myös viimeistä kertaa yhdessä Moritzbasteilla, klubilla. Vaihtareita kokoontuikin sit ihan reilusti, joten ei ees haitannu, että siellä yleensä niin huonoa musiikkia soitetaan.

Nicoleta!

             

Torstaina oli Nicoletan viimeinen ilta Leipzigissä. Käytiin piknikillä Friedensparkissa, meidän lähipuistossa. Valitettavasti Nicoleta ei sit päässy perjantaina miun synttäri/läksiäispiknikille Friedensparkiin. Piknikki oli onnistunut, paljon ihmisiä (koska se oli samalla myös Prin läksiäiset). Pelattiin frisbeetä, grillattiin, juteltiin ja otettiin hassuja kuvia. Osalle porukasta sanoin jo heipat viimeistä kertaa. Lahjojakin sain. Pri oli tehnyt tosi hienon kuva-albumin miun vuodesta Leipzigissa. Ai nii, torstai-iltana Juliana ja Pri kielsivät minua menemästä keittöön ja perjantaiaamuna sit paljastui, että he olivat tehneet mustikkakakun miulle, nam! Nii, Alisalta ja Ulrikelta (japaninkurssilaiset) mie sain lahjaksi saksi-saksa sanakirjan, das Leben der Anderen elokuvan ja yhen japaninkielisen mangan.

Yllätys

Synttäripiknikki!

 Lauantaina olikin sit jo mieli aika maassa. Pakkailua ja siivousta. Illalla vielä norjalaisen Fritzin läksiäisiin. Taas grillattiin, tällä kertaa tosin sisäpihalla. Istumatilaa riitti kaikille ja parhaimmillaan oltiin lähemmäs kolkyt henkeä. Sunnuntai olikin sit jo tosi haikea päivä. Käytiin aamupäivästä vielä yliopiston kirjastossa tulostelemassa Prin juna- ja lentolippuja. Sitten puol kahen aikaan kokoonnuttiin Kartoffelhaus nimiseen ravintolaan viimeiselle yhteiselle lounaalle. Ravintolassa viihdyttiin sit toista tuntia. Kotimatkakin kesti, ku vähän joka nurkalla pysähdyttiin yhteiskuvia ottamaan. Kotia päästyä brasilialaiset Theo ja Luisa kävivät tyhjentämässä meidän keittiön ylimääräisistä astioista ja tavaroista. Päivän mittaan kaikille tuli sanottua hyvästit sitä mukaan kun porukka eri suuntiin lähti. Kaikista vaikeinta miulle oli saattaa Pri asemalle. Kuitenkin 5 kuukautta yhessä ollaan asuttu ja hauskaa pidetty. Jotenkin vaikea kuvitella, että ny ei yhtään tiedä milloin seuraavan kerran nähään. Pakko säästää rahaa, että pääsisin Brasiliassa käymään..  

Porukka vakavana viimeisenä päivänä

Tschüssi Leipzig!

Sunnuntai-iltana ku kotia palasin huvitti vähän huomata, että miun pyörä on varastettu. Kuitenkin oisin juuri ollu miun avainta lukkoon jättämässä, jotta joku voi pyörän ottaa jos kelpaa. No näköjään kelpas, haha. Tänään aamulla oli sit itse aika lähteä. Hausmeister kävi meidän typötyhjän asunnon tsekkaamassa ja mie raahauduin matkalaukkuineni asemalle. Amy ehti vielä asemalle tulla ja sanottiin heipat. Ny on myös syy vihdoin joskus Englantiin matkustaa. Junamatka Berliiniin oli aika haikea. Aattelin sitä, miten Leipzigissa 11 kuukautta tullut vietettyä. Siihen mahtuu vaikka mitä. Luultavasti olen muuttunut jonkun verran ihmisenä, katson elämää hieman eri tavalla kuin ennen. Juuri nyt on outoa ajatella että kohta olen Suomessa. Olen iloinen Suomeen paluusta, mutta päällimmäisenä tällä hetkellä on mielessä, että en haluaisi erota kaikista kavereista, joita täällä olen saanut. Jään kaipaamaan myös saksan kieltä. Nyt lentokentälläkin ympäriltä olen kuullut jo jonkun verran suomea puhuttavan. Outoa. Varmaan yritän vielä seuraavat pari viikkoa saksaks kaikille puhua.

Suomi, Espoo, 22:02.

No ny sitä ollaan takaisin Suomessa, Espoossa siskon luona. Oikeastaan ei tässä vielä mitään pahempaa kotiinpaluushokkia ole tullut. Ehkä se huomenna sit iskee tajuntaan kun herää taas täällä. Ny on vain sellainen fiilis, että oho takas Suomessa. Ensimmäiseks tietenkin ruisleipää oli pakko saada!  Mutta joo, tässä se miun vaihto sit oli. Vaihdon jälkeisistä tunnelmista tänne vielä luultavastikin tulen kirjoittelemaan.

Hyvässä seurassa aika kuluu nopeasti ! Vuoteni Saksassa oli aivan huippu,  ja merkittävässää osassa olivat muut vaihtarit! Eniten tulee kyllä Pritä ikävä.. 

Lähdön hetki lähestyy

Oon tässä ny viikon sisään hoidellut byrokratioita pois alta, mistä aiemmin jo puhuinkin. Deutsche Bankissa kävin tilin viikko sitten sulkemassa. Leipzigilainenkaan en enää ole. Eilen sain suoritustodistukset melkein kaikista kesälukukauden kursseista, joten erasmuskoordinaattorin luona kävin tänään aamusella, ja kirjoitimme Transcript of Recordsin lähes valmiiksi. Tosin puuttumaan tietty jäi venäjän suoritus, koska koekin siitä vasta maanantaina. Toivon mukaan mie saan postissa sit tuon transcript of recordsin joskus elokuun puolivälissä...  Haha, pakko tännekin kyll kirjoittaa, mitä mie siis vuoden aikana suorittanut, nimittäin miulla näyttäis olevan suuria vaikeuksia keskittyä opinnoissani vain yhteen maanosaan.

           Afrikanistiikka 25 opintopistettä

           Japani  20 opintopistettä

           Venäjä  10 opintopistettä

           Saksa  6 opintopistettä

Vuoden aikanahan pitäisi siis 60 opintopistettä suorittaa, ja miulle tulee yht. 61 opintopistettä. Tosin Japanin pisteitä en Suomessa hyväksiluettua saa, joten saldoksi jää 41 opintopistettä, joka just riittää Kelalle, ettei opintotukea takaisin tarvitse maksaa. Oon ihan tyytyväinen tähän, ja toivon että Suomessa ei tuu hyväksilukemisissa mitään ongelmia.

Augustusplatz

 Viime viikolla tärkeimmät kokeet oli ohi (elikä japani), joten viikonloppu oli täysin vapaa. Tietenkin ne lämpimät kelit, jotka piinas meitä silloin ku piti opiskella, ovat ny kaikonneet ja täällä viikon vettä satanu. Hienoa, ku vihdoinkin ois aikaa nauttia säästä, mennä rannalle etc.. No Julianan (brasiliasta)  luona käytiin lauantaina couscousia syömässä. Sitä ennen Priscilan kanssa optikolla käytiin. Perjantaina onnistuin nimittäin silmälasini hajottamaan. Oikeasti yritin vain lasit puhdistaa puhdistusliinalla, ja toinen sanka irtos. Hö. No eiku optikolle. Näkötestin tuloksena oli, etten välttämättä uusia linssejä tarttee, koska vain vasemman silmän näkö hieman huonontunu. Joten uudet sangat, joista sainkin maksaa sit 90 euroa. Mutta hyvä puoli siinä, etten kokonaan uusia laseja tarvitse on se, että sain lasit jo maanantaina takas.  Sunnuntaina käytiin Priscilan kanssa kävelemässä. Mentiin ratikalla Südfriedhofille, eli hautausmaalle, jossa eka kierreltiin. Joo, oon ehkä outo, mutta miusta tuolla hautausmaalla on ihan mukava käyskennellä. Sieltä sit käveltiin Lössnig-puistoon jossa tykkään lenkkeilemässä käydä. Pri otti paljon kuvia, ku sillä on uus kamera. Tykkään kyseisestä puistosta paljon, koska se on siellä on peltoja ja metsää, jota ei noista kaupungin puistoista löydy.

Lenkkeilymaastoa

Japanin tunnilta porukka joiden kanssa eniten tekemisissä olin

Eilen oli viimeinen japanin tuntini Leipzigissa. Saatiin kokeet takaisin ja olin yllättynyt, miten hyvin se miunki osalta oli mennyt. 86 % sain (60 % pitää saada, että läpi menee). Toinen asia, mistä tunnilla yllätyin, oli se, että sain läksiäislahjan kaikilta. Yliopiston t-paidan ja Leipzig magneetin! Vähän hienoa, ny ei ite tarttee noita ostaa. Joo, viimeinen japanintunti oli jotenkin haikea. Kuitenkin vuos ollaan yhessä opiskeltu ja kerran viikossa kuvan porukan kaa yliopistonruokalassa syömässä käyty. En mie kenenkään kaa sydänystäviä oo, mutta tiedän että jos pitempään viipyisin, niin varmasti hyviä ystäviä muutamista saisin. Saksalaiset on vaan niin hitaita lämpenemään. Alisan kanssa aion kyllä jatkossakin kirjoitella. Pari muutakin kurssikaveria miulla facebookissa on, mutta heidän kanssaan ei varmaan niin aktiivisesti kirjoiteltua tuu. Etenkin ku kaks vielä Japaniin vaihtoon lähössä. Mutta ehkä Japani just tarjoaa hyviä puheenaiheita. Ny tunnen ainakin enemmän ihmisiä, joilta kysellä japaniin liittyviä juttuja.

!3 päivää jäljellä Suomeen paluuseen. Mitä lähemmäks lähdön hetki tulee sitä enemmän mie sitä ootan. Ostin jo junaliput joensuuhun. Kaks viikkoa ois tarkoitus heti elokuun alusta siellä lomailla. Mutta joo, eka ois vielä vajaa kaks viikkoa Leipzigissa. Ny perjantaina on Nicoletan ja Marian (Espanjasta) läksiäiset. Muuta ohjelmaa ei vielä viikonlopuks ookaan. Kait pitäis vihdoin tavaraa paketilla Suomeen lähettää. Ai nii, ja siihen venäjään kokeeseen lukea.

Japania Leipzigissa, osa 2

Keskiviikkona oli sit kesälukukauden japanin koe. Voisko sanoa, että loppua kohden tahti tunneilla kiihtyi ja itse kullekin tuli vaikeuksia pysyä tahdissa mukana. Uuden kirjan myötä tunneilla pääasiassa keskityttiin tekstien lukemiseen ja kääntämiseen. Eihän siinä mitään, kyll mie ne kanjit passiivisesti ihan hyvin oon opetellut ja tekstit ymmärrän, mutta... Kirjan ensimmäisten kappaleiden aiheena on olleet mm. Ainut, -95 vuoden maanjäristys ja metrohyökkäys, väestön ikääntyminen ja niin edelleen. Paljon uusia sanoja ja tosi pitkiä lauseita. Eihän siinä muuta, mutta ku ne pitäis vielä saksantaakin osata. Voisko sanoa, että tää kertoo ehkä miun saksan ja japanin taidosta eniten että olen tässä kääntämisessä jopa onnistunutkin (tosin vaihtelevalla menestyksellä). Ottaen huomioon että molemmissa kielissä on ihan erilaiset lauserakenteet (jotka vielä suomen kielestä eroavat) pidän tätä jo ihan hyvänä saavutuksena.

                 

Keskiviikon koekin oli lyhyen kuuntelu, kanji ja kielioppiosuuden jälkeen pääasiallisesti kääntämistä. Ilman minkäänlaisia sanakirjoja (en siis ees suomi-saksa sanakirjaa käyttänyt). Japanista saksaan kääntäminen oli huomattavasti helpompaa. Saksasta japaniin kääntämistä haittasi paljon se, että kokeessa esiintyi paljon sanoja, joita meidän ei olevinaan tarvinnut aktiivisesti osata. Mm. ensimmäinen käännöslause kuului saksaksi jotakuin näin: "Myös afrikkalaisten kehitysmaiden paikallisten pienten ja keskisuurtenyritysten tekninen Knowhow (sic) ja kilpailukyky kasvaa." Haha, tän ku näin kokeessa meinasin ruveta nauramaan. Ensinnäkin lause oli saksaks, joten mitä helevattia tuo knowhow siellä tekee.. ja mikähän sen japanilainen vastine on? Huomaa kyllä että Sakai-sensei nuo saksannokset tuonne vääntäny (Sakai-sensei on kait ihan hyvä opettaja, mutta pitää sanoa, että saksan kanssa sillä on edelleen vaikeuksia, meinaa tunneilla on muillakin välillä vaikeuksia ymmärtää mitä hän milloinkin tarkoittaa..). Joo, en siis tienny mitä kehitysmaat japaniksi on ja muitakin kohtia kokeessa hämäräksi jäi. Kokeen jälkeen käytiin jäätelöllä parin muun ryhmäläisen kaa, ja kyllä ne miun saksalaiset kurssikaveritkin ihan yhtä vaikeana koetta pitivät. Tavallaan ny ihan mielenkiinnolla kokeen tulosta odotan. Toisaalta varmaankin ainakin Frau Kluge tarkastaa miun koeosuuden höllemmin (koska no joo ehkä miulla tulee keskimääräistä enemmän kielioppivirheitä saksannoksiin). Mutta toisaalta, sain vastattua lähes joka kohtaan ja ainakin sinnepäin, joten ihan positiivisella mielellä oon tuosta kokeesta ja koko kurssista. Hei, harvempi voi sentään sanoa, opiskelleensa vuoden japania saksaks! Ja suht erfolgreich noch kaupanpäälle.

                   

Muutakin Japaniin liittyvää on ny viime viikkoina ehtinyt tekemään. Pari viikkoa sitten Priscilan, Nicoletan ja Marian kanssa käytiin sushia syömässä. Elämäni ensimmäiset sushit! (Tiedän aika myöhään, ottaen huomioon että jo kolme vuotta kieltä opiskellu). Jostain syystä olin tähän mennessä suht epäilevästi sushiin suhtautunut (tutut väittävät nirsoksi....), mutta olihan se ihan syötävää! Ehkä mie japanistakin tulen selviämään, vaikka merenelävistä en niin innostukaan. Toinen japanilaiseen kulttuuriin liittyvä juttu: Rakugo! Viime viikolla vierailevana tähtenä yliopistolla oli  三遊亭竜楽 (Sanyûtei Ryûraku), joka hieman selitti rakugosta ja sit esitti kolme lyhyttä pätkää. Kaks noista saksaks (hän oli ne saksaks ulkoa opetellut, koska siis toista kertaa koskaan Saksassa käymässä) ja yhen japaniks, ja olin ihan iloinen, että japaninkielisenkin osuuden ymmärsin hyvin (ehkä jopa paremmin kuin saksan vahvalla aksentilla...). Hän siis yksinään esitti pieniä hauskoja tarinoita, vähän niinku stand-up komiikan ja teatterin sekoitus. Oli ihan hauskaa, ja mielellään haluan myös Japanissa rakugoa katsomassa käydä (koska ny tuo saksa hieman häiritsi). Ai nii, varmaan kaikki Leipzigin japanilaiset olivat sit koolla kyseistä esitystä katsomassa, nimittäin katsojista ainakin puolet oli japanilaisia. Yleensä täällä ei heihin pahemmin onnistu törmäämään.

                   

Nyt alkaa saksan kieli olla jo hallussa nii eiköhän tästä oo jo aika tarttua seuravaan haasteeseen.  Nimittäin seuraavana toivelistalla ois vaihtovuosi Japanissa. Oon nyt vaihtoblogeja Japanista lueskellu ja haluan yhä enemmän vaihtoon lähteä kandin jälkeen (vaikka en ees täältä ole vielä kotia ehtiny..). Syksyllä on siis eessä vaihtohaku ja oon jo aika varma, että ykkösvaihtoehdoksi laitan Wasedan yliopiston Tokiosta ja toiseks vaihtoehdoksi Hokkaidon yliopiston Sapporosta. Olen blogeja juuri Tokiosta lukenut, joten sinne enemmän tekisi mieli. Mutta jos ei Tokio tärppää nii ei Sapporokaan mikään huono vaihtoehto ole, etenkään kukkaron kannalta. Tokiossa ku hinnat on pilvissä. Pääasia ois että jompaan kumpaan pääsisin. Mikä ei mitenkään varmaa ole, ottaen huomioon kuinka paljon juuri ny japanin opiskelijoita Helsingin yliopistolla on. Enkä tiedä missä määrin tää miun vaihto Saksassa huonontaa mahdollisuuksia. No syksyllähän sen näkee. 

           

Japanin opiskelu on paljon hauskempaa elektronisen sanakirjan kanssa!

Sitä sun tätä

Lähdön hetki lähestyy, ja ny ois aika alkaa hoidella lähtöbyrokratioita. Sitä ennen kertaan kuitenkin viime aikojen tapahtumia. Kesäkuussa pari viikonloppua kului pääasiallisesti afrikanistiikan Hausarbeitin parissa, mutta ny se on jo valmis ja jo proffalla (Prof. Jones!)  tarkistettavana, jee, toivottavasti läpi menee. En aivan täysillä tutkielmaan kuitenkaan panostanut, mutta emmie sitä kyll ihan hutasemallakaan tehny. No aika näyttää. Oli muuten hauska viime luennolla professorilta kuulla, että meillä on sit ens viikolla koe! Ja no siis en tienny ollenkaan asiasta, ku en kokeeseen tieteenkään ole millään tavalla valmistautunut. No on miulla ny viikonloppu aikaa. Tosin ens viikolla on myös japanin koe, johon pitäisi kanssa lukea, koska ny uuden kirjan myötä teemat ovat huomattavasti vaikeutuneet, enkä tiedä miten koe tulee menemään kun välillä en ymmärrä saksankielisiäkään termejä mitä japaniks sit pitäis kääntää..

              

Ny pitää taas säästä valittaa. Lämpöä riittää, tälläkin hetkellä jotain +30 astetta ja hirveän nihkeää. Ukkosta ilmassa siis. Ja näitä hellepäiviä on riittänyt. Ei kaikista miellyttävintä, kun luennoilla joutuu istumaan.. Ja no sit ku ois vapaata nii totta kai vettä sataa. Haha. On sit lenkkeilly pariks viikkoa jääny, ku ei säiden puolesta oo huvittanut lähteä. Tosin on miun alkukesän lenkkeilystä (ja nutellan ja karkkien vähentämisestä) jotain hyötyäkin ollut. Kävin nimittäin kämppiksen (Deborah) vaa'alla toissapäivänä. Maaliskuussa vaa'alla käydessä ilokseni sain huomata että olin vaihtokuukausien verran myös kiloja lisää saanut (+7kg). Onneks ny kesälukukaudella onnistuin trendin kääntämään, ja kuukautta kohti on kilo lähtenyt ( yht. - 4 kg). Ei paha jos vaihdon saldoks jää + 3 kg. Priscila kävi kanssa vaa'alla miun jälkeen, ja hänellä 5 kuukauden aikana painoa oli lisää tullut 9 kg. Oho, niin voi käydä ku Saksaan tulee. Herkuttelu on ihan liian halpaa..

               

Suomeen liittyen on taas yks huolenaihe vähemmän, nimittäin sain HOAS:lta asunnon. Elokuusta lähtien pääsen sit näkemään miltä Helsinki näyttää Kontulasta päin katsottuna. No tuleepahan vihdoin metrokin tutuks, ku tähän mennessä ei oo pahemmin ollut tarvetta. Ja hyvällä tuurilla (jos siis vaihtohaku Japaniin onnistuu tänä syksynä) ei miun Kontulassa vuotta pidempään majailla tarvitse. Ai nii, oon kans jo ens vuodelle kursseja katellu, näillä näkymin ens vuoden ohjelmassa ois Japani 3, Korea 2 ja kandi. Sivuaineethan miulla on yhtä maailmanpolitiikan tenttiä lukuunottamatta kasassa. Ootan siis ihan mielenkiinnolla syksyä ja yliopistoilun alkua Suomessa, ja sitä ennen tietty elokuun loma-aikaa, jolloin Joensuussa ois tarkoitus kanssa aikaa viettää.

               

Toisaalta tulee miulle välillä tosi haikea olo, kun ajattelen että enää kolme viikkoa täällä jäljellä. Koska melkein kaikki kaverini ovat vaihtareita, ei Leipzigiin itsessään hirveästi jää tuttuja. Oikeastaan vain  japanin kurssilaiset, erityisesti Alisa, jonka vieressä oon ny kaks lukukautta aina tunnilla istunut, ja sit Julia, jonka kanssa tandemkielivaihtoa ollaan tehty. Viime viikonloppuna kävin juuri Julian synttäreillä. Oli ihan hauskaa, ku ensimmäistä kertaa ei ollut kyseessä mitkään vaihtaribileet. Tosin pari Julian kavereista (baijerista kotoisin..) puhuivat niin epäselvästi saksaa, että miulla oli kielen kanssa vaikeuksia..

               

Ny tulee oikeasti hypittyä asiasta toiseen, mutta jotenkin ei ajatukset meinaa millään koossa pysyä. Siis lähtöbyrokratioihin liittyen vielä. Vuokrasopimuksen aion huomenna purkamassa käydä. Myöhemmin jossain välissä pitäis kirjastolta, kaupungilta ja yliopistolta ilmoittautua pois. Opintosuoritustodistuksien perään oon jo kysellyt valmiiks, tosin venäjän opettaja sanoi, ettei ehi ajoissa sitä miulle toimittamaan (koe on 23.7. eli viikko ennen miun lähtöä), joten erasmuskoordinaattorini pitää Transcript of Records (jota tartteen että suomessa saan suoritukset hyväksiluettua) miulle Suomeen lähettää..  Kokeet pitäis alta pois saada, jotta ehtis vielä viime hetkistä nauttimaan.. Ai nii, sanon ny jo tässä, että mitään suklaata ihmeellisempää on turha tuliaisiks olettaa, joudun nimittäin kaks pakettia Suomen lähettää, että saan ees osan täältä kertyneistä tavaroista kotia. Jooh, mie kirjoittelen enemmän, kohan onnistun kerrallaan yhteen aiheeseen keskittymään..