Keskiviikkona oli sit kesälukukauden japanin koe. Voisko sanoa, että loppua kohden tahti tunneilla kiihtyi ja itse kullekin tuli vaikeuksia pysyä tahdissa mukana. Uuden kirjan myötä tunneilla pääasiassa keskityttiin tekstien lukemiseen ja kääntämiseen. Eihän siinä mitään, kyll mie ne kanjit passiivisesti ihan hyvin oon opetellut ja tekstit ymmärrän, mutta... Kirjan ensimmäisten kappaleiden aiheena on olleet mm. Ainut, -95 vuoden maanjäristys ja metrohyökkäys, väestön ikääntyminen ja niin edelleen. Paljon uusia sanoja ja tosi pitkiä lauseita. Eihän siinä muuta, mutta ku ne pitäis vielä saksantaakin osata. Voisko sanoa, että tää kertoo ehkä miun saksan ja japanin taidosta eniten että olen tässä kääntämisessä jopa onnistunutkin (tosin vaihtelevalla menestyksellä). Ottaen huomioon että molemmissa kielissä on ihan erilaiset lauserakenteet (jotka vielä suomen kielestä eroavat) pidän tätä jo ihan hyvänä saavutuksena.
Keskiviikon koekin oli lyhyen kuuntelu, kanji ja kielioppiosuuden jälkeen pääasiallisesti kääntämistä. Ilman minkäänlaisia sanakirjoja (en siis ees suomi-saksa sanakirjaa käyttänyt). Japanista saksaan kääntäminen oli huomattavasti helpompaa. Saksasta japaniin kääntämistä haittasi paljon se, että kokeessa esiintyi paljon sanoja, joita meidän ei olevinaan tarvinnut aktiivisesti osata. Mm. ensimmäinen käännöslause kuului saksaksi jotakuin näin: "Myös afrikkalaisten kehitysmaiden paikallisten pienten ja keskisuurtenyritysten tekninen Knowhow (sic) ja kilpailukyky kasvaa." Haha, tän ku näin kokeessa meinasin ruveta nauramaan. Ensinnäkin lause oli saksaks, joten mitä helevattia tuo knowhow siellä tekee.. ja mikähän sen japanilainen vastine on? Huomaa kyllä että Sakai-sensei nuo saksannokset tuonne vääntäny (Sakai-sensei on kait ihan hyvä opettaja, mutta pitää sanoa, että saksan kanssa sillä on edelleen vaikeuksia, meinaa tunneilla on muillakin välillä vaikeuksia ymmärtää mitä hän milloinkin tarkoittaa..). Joo, en siis tienny mitä kehitysmaat japaniksi on ja muitakin kohtia kokeessa hämäräksi jäi. Kokeen jälkeen käytiin jäätelöllä parin muun ryhmäläisen kaa, ja kyllä ne miun saksalaiset kurssikaveritkin ihan yhtä vaikeana koetta pitivät. Tavallaan ny ihan mielenkiinnolla kokeen tulosta odotan. Toisaalta varmaankin ainakin Frau Kluge tarkastaa miun koeosuuden höllemmin (koska no joo ehkä miulla tulee keskimääräistä enemmän kielioppivirheitä saksannoksiin). Mutta toisaalta, sain vastattua lähes joka kohtaan ja ainakin sinnepäin, joten ihan positiivisella mielellä oon tuosta kokeesta ja koko kurssista. Hei, harvempi voi sentään sanoa, opiskelleensa vuoden japania saksaks! Ja suht erfolgreich noch kaupanpäälle.
Muutakin Japaniin liittyvää on ny viime viikkoina ehtinyt tekemään. Pari viikkoa sitten Priscilan, Nicoletan ja Marian kanssa käytiin sushia syömässä. Elämäni ensimmäiset sushit! (Tiedän aika myöhään, ottaen huomioon että jo kolme vuotta kieltä opiskellu). Jostain syystä olin tähän mennessä suht epäilevästi sushiin suhtautunut (tutut väittävät nirsoksi....), mutta olihan se ihan syötävää! Ehkä mie japanistakin tulen selviämään, vaikka merenelävistä en niin innostukaan. Toinen japanilaiseen kulttuuriin liittyvä juttu: Rakugo! Viime viikolla vierailevana tähtenä yliopistolla oli 三遊亭竜楽 (Sanyûtei Ryûraku), joka hieman selitti rakugosta ja sit esitti kolme lyhyttä pätkää. Kaks noista saksaks (hän oli ne saksaks ulkoa opetellut, koska siis toista kertaa koskaan Saksassa käymässä) ja yhen japaniks, ja olin ihan iloinen, että japaninkielisenkin osuuden ymmärsin hyvin (ehkä jopa paremmin kuin saksan vahvalla aksentilla...). Hän siis yksinään esitti pieniä hauskoja tarinoita, vähän niinku stand-up komiikan ja teatterin sekoitus. Oli ihan hauskaa, ja mielellään haluan myös Japanissa rakugoa katsomassa käydä (koska ny tuo saksa hieman häiritsi). Ai nii, varmaan kaikki Leipzigin japanilaiset olivat sit koolla kyseistä esitystä katsomassa, nimittäin katsojista ainakin puolet oli japanilaisia. Yleensä täällä ei heihin pahemmin onnistu törmäämään.
Nyt alkaa saksan kieli olla jo hallussa nii eiköhän tästä oo jo aika tarttua seuravaan haasteeseen. Nimittäin seuraavana toivelistalla ois vaihtovuosi Japanissa. Oon nyt vaihtoblogeja Japanista lueskellu ja haluan yhä enemmän vaihtoon lähteä kandin jälkeen (vaikka en ees täältä ole vielä kotia ehtiny..). Syksyllä on siis eessä vaihtohaku ja oon jo aika varma, että ykkösvaihtoehdoksi laitan Wasedan yliopiston Tokiosta ja toiseks vaihtoehdoksi Hokkaidon yliopiston Sapporosta. Olen blogeja juuri Tokiosta lukenut, joten sinne enemmän tekisi mieli. Mutta jos ei Tokio tärppää nii ei Sapporokaan mikään huono vaihtoehto ole, etenkään kukkaron kannalta. Tokiossa ku hinnat on pilvissä. Pääasia ois että jompaan kumpaan pääsisin. Mikä ei mitenkään varmaa ole, ottaen huomioon kuinka paljon juuri ny japanin opiskelijoita Helsingin yliopistolla on. Enkä tiedä missä määrin tää miun vaihto Saksassa huonontaa mahdollisuuksia. No syksyllähän sen näkee.
 |
| Japanin opiskelu on paljon hauskempaa elektronisen sanakirjan kanssa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti