Viikon verran turisteilua

Edeltävä viikko on mennyt aika pitkälti turistia leikkiessä. Sen takia tällä kertaa tuleekin kuvapainoitteinen päivitys.  Viikkoon on mahtunut niin paljon kaikkea, etten jaksa ees kirjoitella sen tarkemmin kaikesta. Seikkailuissa mukana oli suomalainen Jonna, jonka ansiosta viime viikko on tähän asti vietetyistä Japaniviikoista se parhain.

Ensinnäkin, viime viikon sunnuntaina käytiin japanilaisessa kylpylässä, joka oli ihan huippu paikka! Kuumavesialtaiden lisäksi sieltä löytyi myös sauna! Kylpyläpuolen lisäksi paikasta löytyi ruoka/peli/krääsäkojuja. Hauskaa oli ja haluan mennä uudestaan! Japanilainen kylpylä eroaa siis ihan täysin suomalaisesta.

Tiistaina sitten liityin vasta illalla koulun jälkeen Jonnan seuraan. Liikuimme illan kahden egyptiläisen kanssa, joihin tutustuimme sunnuntaina kylpylässä. Iltaan mahtui myös kaikkea mahdollista satunnaisesta puisto breakdancesta Shinjukun asemalla esiintyvään taikuriin ja keskiyön susheihin. Nii ja pachinkossakin (nimitys aiemminkin jo mainitsemille pelihalleille) tuli käytyä ensimmäistä kertaa pelaamassa. Kotia saavuin kolmelta yöllä, kävellen ku julkiset lakkaa puolilta öin kulkemasta.

Pitkäksi venyneestä illasta huolimatta saatiin Jonnan kanssa vihdoin aikaiseksi lähteä DisneySeahan. (Tokiossa on siis vierekkäin Disneyland ja DisneySea, joista Sea keskittyy enemmän elokuviin kuin perinteisiin animaatioihin.) Meidän tarkoituksenahan oli jo lauantaina käydä siellä, mutta valitettavasti liput oli loppuunmyyty, joten veikattiin, että puisto saattais olla sillo tupaten täynnä porukkaa, eikä varmaan enää sais lippua portiltakaan. Viikkoa on myös varjostaneet taifuunit sateineen, joten ku keskiviikko näytti vihdoin hieman valoisammalta päivältä päädyin skippaamaan japanin tunnit ja viettämään päivän Disneyn maagisessa maailmassa. Puisto ylitti omat odotukset ja hieman huonosta kelistä huolimatta tykkäsin paikasta aivan valtavasti. Laitteet ei ollut ollenkaan hurjia, mutta niihin oli panostettu ihan sikana! Oikeasti kaikki erikoistehosteet oli upeita! Ja siellä puistossa oli koko ajan jotain nähtävää, vaikka ei ees laitteissa ois ollenkaan käyny. Varmasti käyn vielä uudestaankin.

Eilen eli perjantaina oli sitten Jonnan vika päivä Tokiossa, ja saatiin siihenkin mahtumaan vaikka mitä kivaa, vaikka vasta miun japanin tuntien jälkeen lähdettiin yhdessä liikenteeseen. Ensinnäkin käytiin muumikahvilassa! Tunnelmallinen paikka, ja ostin sieltä sellaista lähes ruisleipää kotia. Ostoskeskus, jossa muumikahvila sijaitsi oli vuoristoradan ympäröimä. Joten päätettiin sit käydä vielä yhdet vuoristorata-ajelut. Yksi hauskimmista vuoristoradoista ikinä! Illalla sit käytiin Koreatownissa syömässä ja drinksuilla. Olin jo kotona siinä vaiheessa, ku tuli pieni maanjäristys. Ensimmäinen maanjäristys, jonka tuinsin! Oikeasti pieni, mutta silti jotenki jännä fiilis ku maa heiluu jalkojen alla.

Viikko on ollut siis erittäin onnistunut ja huomasin vihdoin, että täällä Tokiossa on oikeasti paljon nähtävää ja kaikkea jännää ja erilaista, mitä ei uskois edes olemassa olevankaan. Pitää yrittää enemmänkin irrottautua opiskeluista ja oikeasti lähteä ulos näkemään maailmaa (vaikka huonona puolena onkin sit viikon verran tekemättömiä läksyjä...).

Loppuun vielä kuvia viikon varrelta.

Shibuya

Harajuku, ja populaa riitti.

Venus Fort kauppakeskus Odaibassa.

Miraikan, tiedemuseo.

Roppongissa tuli tällainen vastaan.

Hämiksen viereinen rakennus.

 Ja sit pari kuvaa DisneySeasta.

Viimein Disneyn kuva.

Alla oleva vuoristorata ei sijainnut Disneyssa vaan Tokio Domen vieressä.

Kauppa nimeltä Kiitos.

Korealaista.

Kahvila/baari , jossa saatiin katonrajapaikat.

Hellepäivien loppu

Jälleen taas yksi viikko ohi. Japanin oppitunnit saa kyllä miut sen verran väsyneeksi, etten viikolla jaksa oikeasti tehä mitään tuntien jälkeen. Paitsi satunnaisesti kouluhommia, jotta sitten viikonloput jäis vapaaksi. Esimerkiksi viime lauantaina tosiaan tapasin japanilaisporukan kanssa Uenopuistossa. Kyseinen porukka koostui siis japanilaisista naisista, joista osa oli jo valmistunut yliopistosta, osa vielä opiskeli, ja yksi oli vielä lukion kolmannella. Kyseinen porukka kokoontuu siis säännöllisesti yhteen tekemään yhdessä aina jotain. Tällä kertaa meitä oli kolme vaihtari kutsuttu mukaan. Lauantain tapahtumana oli "Walking Rally", eli jakauduttiin kolmeen ryhmään ja sit piti kartan avulla puistosta ehtiä kohteita, joiden luona oli sitten tehtäviä. Oli tosi hauskaa, että pääs kommunikoimaan hieman erilaisessa tilanteessa japanilaisten kanssa. Ainoa mikä teki päivästä hieman tuskaisen oli helle: +30 astetta! Onneks sitten sunnuntaina lämpötilat laski alle +25. Vuorossa oli nimittäin Tokyo Hike. Eli kuten jo mainittu, 20 kilometrin kävelylenkki, jonka varrella oli kolme muuta yliopistoa. Tapahtumalla oli monta sataa osallistujaa, ja ajattelin, että se olisi hyvä tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ja ilmoittauduin Wasedan kansainvälisen keskuksen tiimiin. Ja sit tajusin, että "kansainvälinen" tosiaan tarkoitti, että kommunikointikielenä oli enimmäkseen englanti. Kyllästyin englantiin ja hidastakin hitampaan kävelyyn aika nopeasti, joten Ninnin kanssa erkaannuttiin kyseisestä tiimistä, jotta voitiin kävellä vapaammin omaa tahtiin. Huvittavaa kyllä tapahtuman alussa kuulutettiin, että kaikkien pitää sit kävellä tavallista nopeammin, jotta varmasti aika riittää. Huomattiin sitten, että tavallista nopeampi japanilaisille meinaa siis tavallista hitaampaa kävelyvauhtia suomalaisille. Eihän siinä mennyt kuin 6 tuntia, että oltiin takaisin lähtöpaikalla perillä. Tosiaan 6 tuntiin sisältyi ruokatauko ja pari muuta "istutaanpä tässä yliopiston pihalla 20 minuuttia"-taukoa. Joka tapauksessa, oli kiva nähdä jalan taas vähän uusia paikkoja täällä Tokiossa. Ja tulipahan samalla liikuttuakin taas jonkin verran.

Viikolta ei sitten olekaan oikein mitään kirjoittamisen arvoista asiaa. Viikonloppuna ois taas tarkoitus viettää aikaa muualla kuin kouluhommien parissa. Ainakin ny lauantaina ois suunnitelmissa lähteä Disneylandiin Jonnan (joka siis kommentoi miun blogiin tässä taannoin, ja ollaan oltu sen jälkeen yhteyksissa) ja saksalaisen Alisan kanssa. Odotan jo Disneytä innolla, koska pienenä miun haave oli aina päästä Ranskan Disneylandiin, jossa en kuitenkaan ole koskaan päässyt käymään.

Säästä voisin vielä mainita, että täällähän on tähän asti ollut tosi lämmintä. Mie en oo pitkiä housuja ottanut esiin koko aikana, mitä täällä olen ollut. Mutta vaikuttaisi, että vihdoin alkaa syksyisemmät säät. Tänäänkin oli "vaan" + 20 astetta. Eli kaikilla syystakit/villapaidat päällä. No ei nyt ihan, mutta kuiteski tuntuu, että pistän vähän silmään t-paidassa ja sandaaleissa. Ei sillä etteikö vaaleat hiukset pelkästäänkin herättäisi edelleenkin ihan liian paljon huomiota täällä. En tosiaankaan ole paikan ainoa blondi, mutta silti ainaiset katseet/välttely oikeasti ahdistaa välillä. Varmaan kaikilla länsimaalaisilla ulkkareilla täällä sama fiilis. Mutta jo tarpeeksi tästä aiheesta (ainakin tällä kertaa). Tarkoitus oli oikeastaan vaan ilmoittaa, että tälläkin puolella maailmaa aletaan pikkuhiljaa päästä alle +20 asteen. Sitä onkin jo odotettu.

Sit vielä pari kuvaa loppuun. Eka Ueno-puisto.

Ja loput kuvat on viime sunnuntain Tokyo Hikesta.

Arki alkoi

Tavallaan tuntuu, etten ole tehnyt paljoa mitään tässä viikon aikana, mutta onhan tässä ees jotain kirjoittamisen arvoista tapahtunut. Ensinnäkin viime viikon lauantaina kävin Wasetora-saakurun ensimmäisessä tapaamisessa. Wasetora-saakuru on siis parinkymmenen hengen pieni ryhmä, jonka tarkoituksena on noin kerran kuussa kiertää Tokion nähtävyyksiä. Noita saakureita/klubeja on siis vaikka kuinka paljon erilaisia, ja yleensä ne liittyy johonkin harrastukseen, jota sitten siinä ryhmässä tehdään (esim. jousiammunta, elokuvat). Jotkut ryhmät harjoittelee sen verran usein ja vakaumuksella, että vaihtareita ei edes haluta mukaan toimintaan. Kuitenkin Wasetoraan toivotettiin myös ulkomaalaiset tervetulleiksi, joten päätin käydä katsomassa millaista meno on. Miun lisäksi paikalle tuli singaporilainen, taiwanilainen ja kaksi kiinalaista. Erotuin siis aika selkeästi joukosta ainoana ei-aasialaisena. Päivän aikana kävimme mm. Tokion metropolin hallintorakennuksen näköalatasanteella, josta olisi ollut hyvät näköalat kaupunkiin, ellei olisi ollut pilvinen ja sateinen päivä. Sen lisäksi kävimme myös Harajukussa käveleksimässä, Shibuyassa syömässä currya ja Ginzassa kattomassa rikkaiden putiikkeja. Jonkun verran juttelin ryhmän japanilaisten jäsenten kanssa, mutta yleensä vain, jos ite aloitin keskustelun. Ja sitten he yllättyivät, etten käyttänytkään englantia, mitä he olivat pelänneet. Kuitenkin päivän aikana koko porukka jäi aika etäiseksi. Päivän kohokohta oli ehkä kun käytiin NHK  (vastaa Suomen Yleä) Studio Parkissa, ihan vain siksi, että tuonne ei varmastikaan yksin tulis lähdettyä. Tosin lauantai parani iltaa kohti, ku lähdettiin sitten porukalla baariin ja pääsin kokemaan ensimmäisen nomikain (kirjaimellisesti ois kait 'juomatapaaminen'). 2000 jenillä sai kaksi tuntia tilata juomia niin monta kuin ehti. Tosin tarjoilijat kävi sen verran harvoin pöydässä, että ei siinä syytä huoleen ollut. Kuitenkin rahoilleen sai vastinetta, ku osa cocktaileistakin kuului hintaan. Huomasin sitten, että japanilaiset uskalsivat alkoholia hieman nautittuaan puhua rohkeammin myös tällaisen pelottavan vaalean länsimaalaisen kanssa. Ja toisaalta, itelläkin alkoi japanin puhuminen sujua paremmin (tai no ainakaan ei enää niistä virheistä välittänyt). Lähdin vielä osan porukasta kanssa jatkoille (kaikki muut ulkkarit tippu tässä välissä kyydissä) ja istuttiin englantilaisessa pubissa viel yksillä ja juttelin taas parin uuden japsin kaa. Vaille yksitoista lähdin sit vihdoin kotia kohti, ku tajusin, että en tiedä yhtään milloin vikat junat kulkee ja ois aika ikävä jäädä toiselle puolelle kaupunkia koko yöks. Mutta kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut, kun pääsin vihdoin käyttämään japania japanilaisten kanssa. Haluan lähteä toistekin mukaan Wasetoran tapahtumiin, ehkä nyt ku jää on murrettu, nii juttu lähtis paremmin luistamaan ensi kerralla.

Sunnuntaina vietin sit ihan vaan kotipäivää. Yritin kovasti saada itselleni lounasseuraa asuntolalta, mutta ne pari tyyppiä, joiden kanssa olen enemmän aikaa viettänyt olivat juuri kiireisiä tai liian väsyneitä. Joten vietin päivän aika laiskasti: hieman kanjeja opiskellen, One Pieceä kattoen ja pandan karkkipussia syöden (tarkoitus oli antaa karkkipussi tuliaiseks saksalaiselle Alisalle, mutta unohin, joten mie sit makeannälkään itse söin sen, hups..). Maanantaina alkoikin sit taas opiskelut. Ensimmäisen täyspitkän päivän (10.40-18.00 ) jälkeen olin kyllä ihan poikki, enkä jaksanut illalla tehä yhtikäs mitään. Onneks tiistaina sit oli vasta yhdeltä luennot. Aamupäivästä ehdin nimittäin käymään kuntosalilla! Oikeasti kävin vaan juoksumatolla puol tuntia juoksemassa ja pyöräilemässä jonkun aikaa, mutta sekin on jo hyvä alku. Tarkoitus ois tästä lähin käydä ainakin kerran viikossa salilla tekemässä ees jotain, ettei ihan liikunta unohtuis ja menis pelkäks syömiseks (kuten Saksassa pääs käymään).

Maanantaihin verrattuna tiistai ja keskiviikko oli tosi helppoja päiviä. Hieman liikaa keskustelua miun makuun, mutta siitäkin selvittiin. Tänään sitten oli taas toinen miun vaativammista päivistä. Kanjikurssista tykkään, vaikka siellä joka kerta pieni koe tuleekin olemaan. Japanilaiset kansantarinat kurssi oli tälläkin viikolla aika erikoinen. Katsottiin ekat 40 minuuttia Apinoiden planeettaa. Englanniks puhuttuna, japanilaisella tekstityksellä. Opettaja halus näyttää, miten kyseisessä leffassa on yhdenmukaisuuksia japanilaisen Urashima Tarou nimisen tarinan kanssa. Opettaja muutenkin tykkää itse selittää luokan eessä eikä kysele meiltä oikein mitään, joten kurssi on just miun makuun. Päivän vikalla luennolla olin siltikin aivan järkyttävän väsynyt, enkä ois jaksanut millään hereillä pysyä. Sinänsä harmi, koska vikalla tunnilla opiskeltiin juuri japaniksi luonnollisilta kuulostavia lauseita.

Opiskelun lisäksi voisin myös päivittää sosiaalista tilannetta. Osalla tunneista on tuttuja tyyppejä, joiden kanssa istua, mutta suurimmalla osalla jään omiin oloihini. Aasialaisten kanssa on vaikea ryhtyä juttusille, ku heitä on yleensä aina isompi porukka, ja länsimaalaisetkin tuntuu liikkuvan pareittain noilla kursseilla. Ja sit on muutamia yksinäisiä susia kuten minä, mutta en sit saa aikaiseks aloittaa keskustelua tuntien alussa, joten en hirveästi juttele muiden kurssilaisten kanssa, ellei kyse ole tunnilla käytävistä keskusteluista. Asuntolalla on vähän sama homma, en juurikaan juttele muiden ku niiden muutamien kanssa, joihin ihan alussa tutustuin. Vaikutan varmaan kaikista tosi kylmältä tyypiltä, ku en juttele enempää kenenkään kaa ja keittiössäkin käyn aina vain hakemassa/viemässä jotain. Tavallaan harmittaa se, että asuntolalla ei oo enempää ihmisiä, joiden kanssa tulis aikaa vietettyä. Toisaalta taas jääpähän enemmän aikaa tehdä tuttavuutta japanilaisten kanssa, ku en pelkkien vaihtareiden kaa hengaa. Tänäänkin näin japanilaisen Yurikan kanssa lounaalla. Yurika sai minun yhteystiedot toiselta japanilaiselta tutulta, jonka yliopistolla olin tavannut. Yurika haluaisi ensi syksynä aloittaa opiskelut Helsingissä, joten hän oli innoissaan saadessaan kuulla suomalaisesta vaihtarista. Ja tänään kun näimme ensimmäisen kerran tulimme tosi hyvin juttuun, ja toivon mukaan jatkossakin nähään viikoittain, niin mie voin auttaa häntä suomen kielen opiskelussa ja samalla harjoitella omaa japaniani. Ja jos joku muistaa, niin ensimmäistä kertaa Wasedan yliopistokampusta kiertäessäni tuli neljä japanilaista tyttöä juttelemaan miun kaa. Vaihdettiin silloin sähköpostiosoitteet ja sain tällä viikolla kutsun tulla heidän kanssaan yhdessä Uenopuistoon lauantaina. En ihan tarkalleen tiedä mitä me Uenossa tehdään tai ketä tarkalleen ottaen sinne on tulossa, mutta olen ny kuitenkin menossa. Huvittavaa kyllä en edes muista minkä näköisiä ne tytöt oli, ku sen jälkeen on tullut vaikka kuinka monta japanilaista tavattua, mutta no, eivätköhän he bongaa minut sitten. Joten vaikka olenkin hieman pudonnut vaihtaripiireistä, niin hyvällä tuurilla pääsen viettämään enemmän aikaa japanilaisessa seurassa.

Ylihuomenna tulee muuten tasan kuukausi Japanissa oleskelua täyteen. Tuntuu, että tavallaan vasta tuli ja ei vielä ole ehtinyt mitään tekemään. Kuitenkin kun tarkemmin ajattelee, olen kuukauden aikana saanut kaikki alkuhässäkät saanu pois alta ja kielitaidonkin kanssa on tapahtunut jonkun verran edistymistä. Japanin puhuminen takkuaa edelleen ja etenkin kursseilla olen tosi epävarma kielitaidon kanssa ja tuntuu, etten osaa mitään. Toisaalta taasYurikan kanssa keskustelimme kokonaan japaniksi. Riippuu hirveästi tilanteesta, miten hyvin/huonosti japania puhun. Positiivista kuitenkin on, että japani on automaattisesti se kieli, jolla pyrin puhumaan. Hämmennyn aina välillä ku toiset vaihtarit sanoo miulle jotain englanniksi kursseilla. Koska se englanninkielinen vastaus ei tuukaan nii automaattisesti ku olen kääntänyt aivot japani vaihteelle. Toisaalta taas asuntolalla taas menee enkkuvaihde päälle, ku Maggien kaa juttelen. Eli ei ainakaan pääse käymään samoin kuin Saksassa, että englanti ruostuis ihan täysin.

Näihin tunnelmiin siis lopetan. Huomenna ois vielä pari oppituntia ja tarkoitus tehdä kaikki läksyt pois alta, että vois rauhassa lauantaina mennä puistoilee ja sunnuntaina kävelee Tokyo Hikeen (20km!). Yritän myös viikonloppuna ottaa kuvia, ettei olis pelkkää kuivaa tekstiä nää päivitykset. 

Syksyn kurssit

Japanin kielen ohjelmassa, jossa opiskelen, pitää suorittaa vähintään 13 japanin kielen kurssia per lukukausi. Maksimi kurssimäärä minkä voi ottaa on 14. Ajattelin eka, että totta kai otan 14 kurssia. Mutta sitten saimme ensimmäisen viikon käydä katsomassa tunteja ennen lopullista valintaa ja tajusin, että ihan sama mikä kurssi kyseessä, töitä saa tehdä. On ihan perusläksyjä, esitelmää, raportteja, pieniä testejä.. Joten päätin, että kolmetoista kurssia riittää. Ja olen silti sitä mieltä, että vähempikin riittäis. Tietysti japanin kielen taidon kannalta nuo kaikki kurssit on varmasti hyviä, mutta en oikein jaksais enää istua luokassa ja opiskella. Hieman opiskelutaidot ruosteessa niin sanoakseni. Mutta eiköhän se tästä kohan vauhtiin pääsen.

Kirjoittelen tänne ny jonkun verran kursseistani, jos ne jotain sattuu vaikka kiinnostamaan. Jos ei muuta, niin lukukauden lopussa voin sit katsoa, miten hyvin alkutunnelmat kursseista piti paikkaansa. Kurssitasoja tosiaan on se 8. Toivoin kovasti olevani 5-6 tasoinen, mutta tasotesti ja orientaatioviikko on osoittanut, että enemmänki miun kielitaito on 4-5 tasolla. Joten kursseja olen valinnut 4-6 tasoilta.

Maanantai:

10.40.-12.10. 現代社会を読む5-6

Maanantai on miun ainoa täys päivä. Ekalla kurssilla luetaan ajankohtaisia artikkeleita yhteiskuntaan liittyen ja tarkoituksena ois kirjoittaa kaksi raporttia.

13.00.-14.30. 相手と気持ちを共有して会話する4-5

Ensimmäinen kolmesta keskustelukurssista. Rehellisesti sanoen en haluais ottaa yhtään keskustelukurssia, mutta se on just se osa-alue, jota haluan pikimmiten parantaa, joten pitää ny vain yrittää kestää roolileikit ja minidoramat.

14.45.-16.15. ボランディアと作文を書こう4-5

Aineiden kirjoitusta. Helpotuksekseni kirjoitamme vain kolme ainetta ny syksyn aikana. Aineet kirjoitetaan kotona ja tunnit käytetään siihen, että aineita korjataan vapaaehtoisjapanilaisten kanssa. Aineetkaan ei oikein nappaa, ku oon niissä surkea, mutta tää tarjoaa hyvän tilaisuuden päästä käyttämään japania japanilaisten kanssa.

16.30.-18.00. 多読のすすめ5-6

Lukukurssi. Tää kurssi lähti siten käyntiin, että opettaja antoi meille monisteet ja sano, että lukekaapa ääneen siitä. Jos tuntuu vaikealta, jättäkää kurssi väliin, jos helpolta niin tulkaa vaan. Teksti itessään oli miusta ihan sopivan tasoista, mutta ääneen lukemista häiritsi kovasti se, että kirjoitus tosiaan oli ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle. Kuitenkin päätin ottaa kurssin, koska en muuten saisi aikaiseksi lukea japaniksi kirjoja. Ja hyvää lukuharjoitusta tietenkin. Ensimmäisen puolikas syksystä käytetään 五体不満促:n lukemiseen, joka on elämäkerta miehestä, joka syntyi ilman käsiä ja jalkoja. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta, joten ostin sen itelleni, jotta voin jo etukäteen valmistautua tunneille.

Tiistai:

13.00.-14.30. コミュニケーションのための敬語表現5

Ja sit toinen keskustelukurssi, joka keskittyy keigoon, eli kohteliaaseen puhetyyliin. Kurssista en oikein tykkää, mutta päivä on lyhyt 13.00-16.15, joten eiköhän sitä jotenki jaksa.

14.45.-16.15.伝統文化を学ぼう4

Tutustumista perinteiseen japanilaiseen kulttuuriin. Ohjelmassa on mm. ruoanlaittoa, laulua, maalausta, aikidoa. Ja kurssin lopussa käydään kattomassa sumo-ottelu! Kaikista tunneista pitää kirjoittaa raportti, ja vaikuttaa silleen vähän työläältä, mutta aattelin ny käydä tän kurssin, ku en muuten varmaan hirveesti perinteiseen kulttuurin tutustuis.

Keskiviikko:

13.00.-14.30 ニュースで学ぶカタカナ・発音

Lainasanojen ja ääntämisen opettelua uutisten kautta. Vaikuttaa suhteellisen helpolta kurssilta. Kurssin lopussa pidettävä esitelmä tarkoittaa sitä, että meidän pitää löytää joku äänitetty uutinen ja lausua se oikeaoppisesti luokan edessä.

14.45.-16.15. 待遇コミュニケーション5-6

Kolmas keskustelukurssi. En edes tiedä, mistä noista kolmesta kurssista tykkään kaikista vähiten. Tää on tasoltaan ainakin haastavin, ja kurssin lopussa pitää ryhmän kanssa tehdä mininäytelmä, joka videoidaan! Ja sit se video katotaan seuraavalla tunnilla, jolloin opettja myös korjaa porukan virheitä. Hahaha, mie jo valmiiks kammoan tuota...

Torstai:

10.40.-12.10. メディアを使った漢字学習5-6

Kanjien eli japanilaisten merkkien opiskelua. Veikkaan, että tää on yksi tulevista lempikursseistani. Lukukauden aikana opetellaan piirtämään 240 merkkiä (osa kyllä jo miulle tuttuja) ja lukemaan tietty paljon enemmän. Joka viikko tulee 20 uutta kanjia, joista seuraavalla kerralla sitten testi. Vaikuttaa haastavalta, mutta erittäin hyödylliseltä.

13.00.-14.30 日本の昔話を読む5-6

Japanin vanhojen tarinoiden lukemista. Eilinen tunti oli hieman hämmentävä. Samasta tarinasta luettiin kaksi eri versiota, katsottiin animaatio ja kuunneltiin laulu. Tää kaikki oli miun mielestä ihan oleellista kurssin kannalta. Mutta sit opettaja jakaa yhdessä välissä monisteen täynnä kalojen kuvia ja niiden japaninkielisiä nimiä, siis hä? Tää kurssi vaikuttaa siinä mielessä helpolta, että ei tarttee ite olla äänessä, ku opettaja selittää omiaan.

16.30.-18.00. 日本の癖5-6

Ainoa kurssi, jonka opettaja on mies. Aiheena japanille ominaiset ilmaukset. Kurssi vaikuttaa muuten hyödylliseltä, mutta pitää kattoo, mitä loppuvuodesta pidettävästä 10 minuutin esitelmästä tulee.

Perjantai:

9.00.-10.30. 項目日本語文法4-5

Kielioppia. Periaatteessa oon jo opiskellut kurssin jutut, mutta koska olen tosi huono omaksumaan kielioppia on tää kurssi just hyvä. Tässä vaiheessa ois ihan hyvä saaha peruskielioppi haltuun..

13.00.-14.30 宮崎駿アニメで学ぶ日本語5

Viikon viimeisellä kurssilla katsotaan ja analysoidaan Hayao Miyazakin animaatioita. Valitettavasti kurssi keskittyy vähemmän katsomiseen ja enemmän analysoimiseen (keskustellen ryhmän kanssa). Tänään tosin kyseinen tunti oli peruttu.

Ensimmäisen viikon fiilikset kursseista: ihan liikaa keskustelua, raporttien kirjoittamista ja esitelmiä tiedossa. Mie haluaisin enemmän sellaisia tunteja, joissa sais vaan istua hiljaa nurkassa ja kuunnella opettajaa ja tehdä muistiinpanoja. Mutta ei, oli kurssi mikä hyvänsä, on siellä keskustelua muiden kanssa. Vaikka olen huomannut, että jo kolmesssa viikossa japanin puhuminen on helpottunut, en siltikään osaa keskustella luontevasti tunneilla käytävistä asioista.... Sitä paitsi oikeasti kaikkien kurssien enemmistö on aasialaisia, ja usein (mutta ei tosiaankaan aina) he ovat tekemässä koko tutkintoaan täällä ja puhuvat jo japania ihan sujuvasti. Tosin onneksi vastapainoksi on myös niitä kiinalaisia, jotka osaa tosi hyvin merkit, mutta lausuminen takkuaa sitäkin enemmän.. Hieman ehkä tullut alemmuuskomleksia ku oon huomannut, miten paljon petrattavaa miulla on japanin kanssa. Mutta toisaalta päätin tarttua heti tuumasta toimeen ja olen tämänkin perjantai-illan viettänyt opiskellen. Parempi aloittaa ajoissa, ettei opiskelu jäis viime tippaan. Ens viikolla on joka tapauksessa jo ekat testit tiedossa...

Kursseihin liittymättömänä asiana: tällä viikolla Wasedan yliopistolla järjestettiin opiskelijoitten terveystarkastukset. Tarkastukseen kuului keuhkoröntgen, virtsanäyte, pituus, paino, verenpaine, näkö ja haastattelu. Hieman huvitti tää tarkastus, ku ei tulis mieleenkään, että Suomessa vastaavaa ois enää yliopistotasolla. Joka tapauksessa sain terveen paperit ja luvan käydä kuntosalilla. Tänään sitten kävinkin ettimässä yliopiston kuntosalin ja maksamassa jäsenyyden (3000 jeniä vuosi). Toivottavasti jo ens viikolla uskaltaisin myös mennä sinne harjoittelemaan, ettei ihan liikunta jäis. Keskiviikkona yritin taas kyll käydä lenkillä, mutta en ehtiny paria kilsaa pitemmälle ku kaaduin! Aikaisemmin oli satanu ja oli aika liukasta. Joten mie sit päätin vetää mallikkaasti lipat. Enpähän muista milloin oisin yhtä pahasti kaatunut (selvinpäin). Vasen jalka polvesta alaspäin sinertää kivasti. Ja polvissa ja kyynärpäissä on hienot muistojäljet soratiestä. Mutta no, pitäähän sitä aina jotain sattua.

Nishi Waseda International Student House

Pari sanaa asuntolasta. Taustatietona vielä sanon, että viimeisen neljän vuoden aikana olen asunut kolmessa eri opiskelijasolussa ja minulla on ehtinyt olemaan kymmenen kämppistä seitsemästä eri maasta. Kokemusta erilaisten ihmisten kanssa asumisesta siis on. Suomessa asuessani minulla oli molemmissa soluissa kiinalainen kämppis (eli yhteensä kolmen vuoden ajan). Joten osasinkin jo arvata, että ei kahta ilman kolmatta. Nimittäin, kuten aiemmin olen jo kirjoittanutkin, jaan huoneeni kiinalaisen tytön - Maggien - kanssa. Elämä huonekaverin kanssa eroaa aika lailla solukämpän jakamisesta. Eikä se ny välttämättä huonoa tarkoita. Suomessa kämppisten kanssa jäi aika usein "hei ja moi"- asteelle. Maggien kanssa tulee juteltua enemmänki, kun kuitenkin samassa huoneessa asutaan. Etenki viime aikoina ku oon vähän liikaakin jumittanut tietokoneella, niin on kiva, että ees jonkun kanssa on jutellu, ettei ihan yksin ole jäänyt. Toisaalta, huonekaverin kanssa elämisessä on myös omat huonot puolensa. Ensinnäkin, aamuisin herään usein Maggien herätyskelloon, vaikka itellä ois herätys myöhemmin. Ja iltaisin mie oon se, joka yleensä menee aikaisemmin nukkumaan, joten miulla on sit vaikeuksia nukahtaa, jos toinen käy viel suihkussa/keittää vettä yms. Tuoreimmat nukahtamisvaikeudet tosin eivät johdu huonekaverista, vaan asuntolan muusta porukasta. Meidän ikkuna/parveke on tosiaan sisäpihalle päin, joten jos jollain parvekkeella tai keittiössä melutaan nii se kuuluu aika selvästi sisälle. Aikaisemmin porukka on ollut rauhallisesti, mutta ny parina päivänä ei oikeen oo saanu nukuttua.

Asuntolaan itessään olen ollut ihan tyytyväinen. Mitä nyt hieman sairaalamainen kuten allaolevista kuvistakin voi huomata. Huoneessa on oma kylppäri ja iso jääkaappi, mikä tekee tietty elämästä helpompaa. Keittiöstä löytyy ruoanlaittovälineitä yms, ja asuntolavastaavat käy sen säännöllisesti siivoamassa. Keittiössä en kuitenkaan syö juuri koskaan, koska siellä joko ei oo ketään tai sit on lauma kiinalaisia/korealaisia kokkaamassa. Huvittavaa kyllä ne meidän kerroksen kiinalaiset on eri porukkaa (eri yliopistosta) kuin Maggie, joten hänkään ei hengaa muun meidän kerroksen porukan kanssa. Ai nii pitää viel Maggiesta viel mainita: hän soittaa viulua. Ja no ehkä hieman välillä häiritsee, ku hän harjoittelee, mutta onneks hän sentään osaa soittaa, ettei tarttee ihan mitä sattuu kuunnella. Ja toisekseen, saan hyvän syyn lähteä lenkkeilemään aina ku viulu otetaan esiin.

Olen jo tottunut huoneen jakamiseen, vaikka aluksi se tuntuikin hyvin vieraalta ajatukselta, ku viimeksi ala-asteiässä olen huoneen siskon kanssa jakanut. Välillä ahdistaa ku ei ole omaa tilaa ja rauhaa, mutta eihän me molemmat koko aikaa huoneessa olla, joten kyll sitä yksinkin välillä saa olla. Olen siis ainakin vielä tyytyväinen nykyiseen asuntolajärjestykseen. Katsotaan parin kuukauden päästä ku alkaa joka paikasta löytyvät mustat hiukset ja lattialle lojumaan jätetyt tavarat ärsyttämään.

Tosiaan viel vuokrasta pari sanaa. Kuukausivuokra (joka kattaa sähkön, veden ja netin) on 46 000 jeniä eli nykykurssilla n. 350-360 euroa. Onneks asuntolan sijainti on hyvä, kävellen 10 min yliopistolle ja 5 min lähimmälle metroasemalle. Säästyy sentään rahaa (ja aikaa, monet japanilaisista matkaa yli tunnin pelkästään yhteen suuntaan) siinä ku ei tarttee metrolla kulkea yliopistolle. Myös ruokakauppoja ja ravintoloita löytyy tusinoittain lähistöltä. Hieman ahdistaa tää kaiken keskellä asuminen kun en Suomessakaan oo koskaan missään keskustassa asunut. Mutta onhan tää jo kokemuksena ihan oma juttunsa. Asuntola. Kahden hengen huone. Tokio. Monella tapaa niin erilaista Suomeen verrattuna.

Tässä viel muutama kuva asuntolasta ja sen ulkopuolelta. 

Aula, sivuilla näkyy kenkäboxit.

Ulkosivulta

Ulkoapäin

Kaaos, jota työpöydäksikin kutsutaan.

Vasemmalla Maggien, oikealla miun puoli.

Käytävältä.. sairaalatunnelmaa?

Keittiö

Käytävän ikkunasta ulos. Tällaista täällä on.