Tavallaan tuntuu, etten ole tehnyt paljoa mitään tässä viikon aikana, mutta onhan tässä ees jotain kirjoittamisen arvoista tapahtunut. Ensinnäkin viime viikon lauantaina kävin Wasetora-saakurun ensimmäisessä tapaamisessa. Wasetora-saakuru on siis parinkymmenen hengen pieni ryhmä, jonka tarkoituksena on noin kerran kuussa kiertää Tokion nähtävyyksiä. Noita saakureita/klubeja on siis vaikka kuinka paljon erilaisia, ja yleensä ne liittyy johonkin harrastukseen, jota sitten siinä ryhmässä tehdään (esim. jousiammunta, elokuvat). Jotkut ryhmät harjoittelee sen verran usein ja vakaumuksella, että vaihtareita ei edes haluta mukaan toimintaan. Kuitenkin Wasetoraan toivotettiin myös ulkomaalaiset tervetulleiksi, joten päätin käydä katsomassa millaista meno on. Miun lisäksi paikalle tuli singaporilainen, taiwanilainen ja kaksi kiinalaista. Erotuin siis aika selkeästi joukosta ainoana ei-aasialaisena. Päivän aikana kävimme mm. Tokion metropolin hallintorakennuksen näköalatasanteella, josta olisi ollut hyvät näköalat kaupunkiin, ellei olisi ollut pilvinen ja sateinen päivä. Sen lisäksi kävimme myös Harajukussa käveleksimässä, Shibuyassa syömässä currya ja Ginzassa kattomassa rikkaiden putiikkeja. Jonkun verran juttelin ryhmän japanilaisten jäsenten kanssa, mutta yleensä vain, jos ite aloitin keskustelun. Ja sitten he yllättyivät, etten käyttänytkään englantia, mitä he olivat pelänneet. Kuitenkin päivän aikana koko porukka jäi aika etäiseksi. Päivän kohokohta oli ehkä kun käytiin NHK (vastaa Suomen Yleä) Studio Parkissa, ihan vain siksi, että tuonne ei varmastikaan yksin tulis lähdettyä. Tosin lauantai parani iltaa kohti, ku lähdettiin sitten porukalla baariin ja pääsin kokemaan ensimmäisen nomikain (kirjaimellisesti ois kait 'juomatapaaminen'). 2000 jenillä sai kaksi tuntia tilata juomia niin monta kuin ehti. Tosin tarjoilijat kävi sen verran harvoin pöydässä, että ei siinä syytä huoleen ollut. Kuitenkin rahoilleen sai vastinetta, ku osa cocktaileistakin kuului hintaan. Huomasin sitten, että japanilaiset uskalsivat alkoholia hieman nautittuaan puhua rohkeammin myös tällaisen pelottavan vaalean länsimaalaisen kanssa. Ja toisaalta, itelläkin alkoi japanin puhuminen sujua paremmin (tai no ainakaan ei enää niistä virheistä välittänyt). Lähdin vielä osan porukasta kanssa jatkoille (kaikki muut ulkkarit tippu tässä välissä kyydissä) ja istuttiin englantilaisessa pubissa viel yksillä ja juttelin taas parin uuden japsin kaa. Vaille yksitoista lähdin sit vihdoin kotia kohti, ku tajusin, että en tiedä yhtään milloin vikat junat kulkee ja ois aika ikävä jäädä toiselle puolelle kaupunkia koko yöks. Mutta kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut, kun pääsin vihdoin käyttämään japania japanilaisten kanssa. Haluan lähteä toistekin mukaan Wasetoran tapahtumiin, ehkä nyt ku jää on murrettu, nii juttu lähtis paremmin luistamaan ensi kerralla.
Sunnuntaina vietin sit ihan vaan kotipäivää. Yritin kovasti saada itselleni lounasseuraa asuntolalta, mutta ne pari tyyppiä, joiden kanssa olen enemmän aikaa viettänyt olivat juuri kiireisiä tai liian väsyneitä. Joten vietin päivän aika laiskasti: hieman kanjeja opiskellen, One Pieceä kattoen ja pandan karkkipussia syöden (tarkoitus oli antaa karkkipussi tuliaiseks saksalaiselle Alisalle, mutta unohin, joten mie sit makeannälkään itse söin sen, hups..). Maanantaina alkoikin sit taas opiskelut. Ensimmäisen täyspitkän päivän (10.40-18.00 ) jälkeen olin kyllä ihan poikki, enkä jaksanut illalla tehä yhtikäs mitään. Onneks tiistaina sit oli vasta yhdeltä luennot. Aamupäivästä ehdin nimittäin käymään kuntosalilla! Oikeasti kävin vaan juoksumatolla puol tuntia juoksemassa ja pyöräilemässä jonkun aikaa, mutta sekin on jo hyvä alku. Tarkoitus ois tästä lähin käydä ainakin kerran viikossa salilla tekemässä ees jotain, ettei ihan liikunta unohtuis ja menis pelkäks syömiseks (kuten Saksassa pääs käymään).
Maanantaihin verrattuna tiistai ja keskiviikko oli tosi helppoja päiviä. Hieman liikaa keskustelua miun makuun, mutta siitäkin selvittiin. Tänään sitten oli taas toinen miun vaativammista päivistä. Kanjikurssista tykkään, vaikka siellä joka kerta pieni koe tuleekin olemaan. Japanilaiset kansantarinat kurssi oli tälläkin viikolla aika erikoinen. Katsottiin ekat 40 minuuttia Apinoiden planeettaa. Englanniks puhuttuna, japanilaisella tekstityksellä. Opettaja halus näyttää, miten kyseisessä leffassa on yhdenmukaisuuksia japanilaisen Urashima Tarou nimisen tarinan kanssa. Opettaja muutenkin tykkää itse selittää luokan eessä eikä kysele meiltä oikein mitään, joten kurssi on just miun makuun. Päivän vikalla luennolla olin siltikin aivan järkyttävän väsynyt, enkä ois jaksanut millään hereillä pysyä. Sinänsä harmi, koska vikalla tunnilla opiskeltiin juuri japaniksi luonnollisilta kuulostavia lauseita.
Opiskelun lisäksi voisin myös päivittää sosiaalista tilannetta. Osalla tunneista on tuttuja tyyppejä, joiden kanssa istua, mutta suurimmalla osalla jään omiin oloihini. Aasialaisten kanssa on vaikea ryhtyä juttusille, ku heitä on yleensä aina isompi porukka, ja länsimaalaisetkin tuntuu liikkuvan pareittain noilla kursseilla. Ja sit on muutamia yksinäisiä susia kuten minä, mutta en sit saa aikaiseks aloittaa keskustelua tuntien alussa, joten en hirveästi juttele muiden kurssilaisten kanssa, ellei kyse ole tunnilla käytävistä keskusteluista. Asuntolalla on vähän sama homma, en juurikaan juttele muiden ku niiden muutamien kanssa, joihin ihan alussa tutustuin. Vaikutan varmaan kaikista tosi kylmältä tyypiltä, ku en juttele enempää kenenkään kaa ja keittiössäkin käyn aina vain hakemassa/viemässä jotain. Tavallaan harmittaa se, että asuntolalla ei oo enempää ihmisiä, joiden kanssa tulis aikaa vietettyä. Toisaalta taas jääpähän enemmän aikaa tehdä tuttavuutta japanilaisten kanssa, ku en pelkkien vaihtareiden kaa hengaa. Tänäänkin näin japanilaisen Yurikan kanssa lounaalla. Yurika sai minun yhteystiedot toiselta japanilaiselta tutulta, jonka yliopistolla olin tavannut. Yurika haluaisi ensi syksynä aloittaa opiskelut Helsingissä, joten hän oli innoissaan saadessaan kuulla suomalaisesta vaihtarista. Ja tänään kun näimme ensimmäisen kerran tulimme tosi hyvin juttuun, ja toivon mukaan jatkossakin nähään viikoittain, niin mie voin auttaa häntä suomen kielen opiskelussa ja samalla harjoitella omaa japaniani. Ja jos joku muistaa, niin ensimmäistä kertaa Wasedan yliopistokampusta kiertäessäni tuli neljä japanilaista tyttöä juttelemaan miun kaa. Vaihdettiin silloin sähköpostiosoitteet ja sain tällä viikolla kutsun tulla heidän kanssaan yhdessä Uenopuistoon lauantaina. En ihan tarkalleen tiedä mitä me Uenossa tehdään tai ketä tarkalleen ottaen sinne on tulossa, mutta olen ny kuitenkin menossa. Huvittavaa kyllä en edes muista minkä näköisiä ne tytöt oli, ku sen jälkeen on tullut vaikka kuinka monta japanilaista tavattua, mutta no, eivätköhän he bongaa minut sitten. Joten vaikka olenkin hieman pudonnut vaihtaripiireistä, niin hyvällä tuurilla pääsen viettämään enemmän aikaa japanilaisessa seurassa.
Ylihuomenna tulee muuten tasan kuukausi Japanissa oleskelua täyteen. Tuntuu, että tavallaan vasta tuli ja ei vielä ole ehtinyt mitään tekemään. Kuitenkin kun tarkemmin ajattelee, olen kuukauden aikana saanut kaikki alkuhässäkät saanu pois alta ja kielitaidonkin kanssa on tapahtunut jonkun verran edistymistä. Japanin puhuminen takkuaa edelleen ja etenkin kursseilla olen tosi epävarma kielitaidon kanssa ja tuntuu, etten osaa mitään. Toisaalta taasYurikan kanssa keskustelimme kokonaan japaniksi. Riippuu hirveästi tilanteesta, miten hyvin/huonosti japania puhun. Positiivista kuitenkin on, että japani on automaattisesti se kieli, jolla pyrin puhumaan. Hämmennyn aina välillä ku toiset vaihtarit sanoo miulle jotain englanniksi kursseilla. Koska se englanninkielinen vastaus ei tuukaan nii automaattisesti ku olen kääntänyt aivot japani vaihteelle. Toisaalta taas asuntolalla taas menee enkkuvaihde päälle, ku Maggien kaa juttelen. Eli ei ainakaan pääse käymään samoin kuin Saksassa, että englanti ruostuis ihan täysin.
Näihin tunnelmiin siis lopetan. Huomenna ois vielä pari oppituntia ja tarkoitus tehdä kaikki läksyt pois alta, että vois rauhassa lauantaina mennä puistoilee ja sunnuntaina kävelee Tokyo Hikeen (20km!). Yritän myös viikonloppuna ottaa kuvia, ettei olis pelkkää kuivaa tekstiä nää päivitykset.
Sunnuntaina vietin sit ihan vaan kotipäivää. Yritin kovasti saada itselleni lounasseuraa asuntolalta, mutta ne pari tyyppiä, joiden kanssa olen enemmän aikaa viettänyt olivat juuri kiireisiä tai liian väsyneitä. Joten vietin päivän aika laiskasti: hieman kanjeja opiskellen, One Pieceä kattoen ja pandan karkkipussia syöden (tarkoitus oli antaa karkkipussi tuliaiseks saksalaiselle Alisalle, mutta unohin, joten mie sit makeannälkään itse söin sen, hups..). Maanantaina alkoikin sit taas opiskelut. Ensimmäisen täyspitkän päivän (10.40-18.00 ) jälkeen olin kyllä ihan poikki, enkä jaksanut illalla tehä yhtikäs mitään. Onneks tiistaina sit oli vasta yhdeltä luennot. Aamupäivästä ehdin nimittäin käymään kuntosalilla! Oikeasti kävin vaan juoksumatolla puol tuntia juoksemassa ja pyöräilemässä jonkun aikaa, mutta sekin on jo hyvä alku. Tarkoitus ois tästä lähin käydä ainakin kerran viikossa salilla tekemässä ees jotain, ettei ihan liikunta unohtuis ja menis pelkäks syömiseks (kuten Saksassa pääs käymään).
Maanantaihin verrattuna tiistai ja keskiviikko oli tosi helppoja päiviä. Hieman liikaa keskustelua miun makuun, mutta siitäkin selvittiin. Tänään sitten oli taas toinen miun vaativammista päivistä. Kanjikurssista tykkään, vaikka siellä joka kerta pieni koe tuleekin olemaan. Japanilaiset kansantarinat kurssi oli tälläkin viikolla aika erikoinen. Katsottiin ekat 40 minuuttia Apinoiden planeettaa. Englanniks puhuttuna, japanilaisella tekstityksellä. Opettaja halus näyttää, miten kyseisessä leffassa on yhdenmukaisuuksia japanilaisen Urashima Tarou nimisen tarinan kanssa. Opettaja muutenkin tykkää itse selittää luokan eessä eikä kysele meiltä oikein mitään, joten kurssi on just miun makuun. Päivän vikalla luennolla olin siltikin aivan järkyttävän väsynyt, enkä ois jaksanut millään hereillä pysyä. Sinänsä harmi, koska vikalla tunnilla opiskeltiin juuri japaniksi luonnollisilta kuulostavia lauseita.
Opiskelun lisäksi voisin myös päivittää sosiaalista tilannetta. Osalla tunneista on tuttuja tyyppejä, joiden kanssa istua, mutta suurimmalla osalla jään omiin oloihini. Aasialaisten kanssa on vaikea ryhtyä juttusille, ku heitä on yleensä aina isompi porukka, ja länsimaalaisetkin tuntuu liikkuvan pareittain noilla kursseilla. Ja sit on muutamia yksinäisiä susia kuten minä, mutta en sit saa aikaiseks aloittaa keskustelua tuntien alussa, joten en hirveästi juttele muiden kurssilaisten kanssa, ellei kyse ole tunnilla käytävistä keskusteluista. Asuntolalla on vähän sama homma, en juurikaan juttele muiden ku niiden muutamien kanssa, joihin ihan alussa tutustuin. Vaikutan varmaan kaikista tosi kylmältä tyypiltä, ku en juttele enempää kenenkään kaa ja keittiössäkin käyn aina vain hakemassa/viemässä jotain. Tavallaan harmittaa se, että asuntolalla ei oo enempää ihmisiä, joiden kanssa tulis aikaa vietettyä. Toisaalta taas jääpähän enemmän aikaa tehdä tuttavuutta japanilaisten kanssa, ku en pelkkien vaihtareiden kaa hengaa. Tänäänkin näin japanilaisen Yurikan kanssa lounaalla. Yurika sai minun yhteystiedot toiselta japanilaiselta tutulta, jonka yliopistolla olin tavannut. Yurika haluaisi ensi syksynä aloittaa opiskelut Helsingissä, joten hän oli innoissaan saadessaan kuulla suomalaisesta vaihtarista. Ja tänään kun näimme ensimmäisen kerran tulimme tosi hyvin juttuun, ja toivon mukaan jatkossakin nähään viikoittain, niin mie voin auttaa häntä suomen kielen opiskelussa ja samalla harjoitella omaa japaniani. Ja jos joku muistaa, niin ensimmäistä kertaa Wasedan yliopistokampusta kiertäessäni tuli neljä japanilaista tyttöä juttelemaan miun kaa. Vaihdettiin silloin sähköpostiosoitteet ja sain tällä viikolla kutsun tulla heidän kanssaan yhdessä Uenopuistoon lauantaina. En ihan tarkalleen tiedä mitä me Uenossa tehdään tai ketä tarkalleen ottaen sinne on tulossa, mutta olen ny kuitenkin menossa. Huvittavaa kyllä en edes muista minkä näköisiä ne tytöt oli, ku sen jälkeen on tullut vaikka kuinka monta japanilaista tavattua, mutta no, eivätköhän he bongaa minut sitten. Joten vaikka olenkin hieman pudonnut vaihtaripiireistä, niin hyvällä tuurilla pääsen viettämään enemmän aikaa japanilaisessa seurassa.
Ylihuomenna tulee muuten tasan kuukausi Japanissa oleskelua täyteen. Tuntuu, että tavallaan vasta tuli ja ei vielä ole ehtinyt mitään tekemään. Kuitenkin kun tarkemmin ajattelee, olen kuukauden aikana saanut kaikki alkuhässäkät saanu pois alta ja kielitaidonkin kanssa on tapahtunut jonkun verran edistymistä. Japanin puhuminen takkuaa edelleen ja etenkin kursseilla olen tosi epävarma kielitaidon kanssa ja tuntuu, etten osaa mitään. Toisaalta taasYurikan kanssa keskustelimme kokonaan japaniksi. Riippuu hirveästi tilanteesta, miten hyvin/huonosti japania puhun. Positiivista kuitenkin on, että japani on automaattisesti se kieli, jolla pyrin puhumaan. Hämmennyn aina välillä ku toiset vaihtarit sanoo miulle jotain englanniksi kursseilla. Koska se englanninkielinen vastaus ei tuukaan nii automaattisesti ku olen kääntänyt aivot japani vaihteelle. Toisaalta taas asuntolalla taas menee enkkuvaihde päälle, ku Maggien kaa juttelen. Eli ei ainakaan pääse käymään samoin kuin Saksassa, että englanti ruostuis ihan täysin.
Näihin tunnelmiin siis lopetan. Huomenna ois vielä pari oppituntia ja tarkoitus tehdä kaikki läksyt pois alta, että vois rauhassa lauantaina mennä puistoilee ja sunnuntaina kävelee Tokyo Hikeen (20km!). Yritän myös viikonloppuna ottaa kuvia, ettei olis pelkkää kuivaa tekstiä nää päivitykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti