Sataa, sataa ropisee..

Ois jouluaatto, mutta ei hirveän jouluista. Ulkona sataa vettä. Olen edelleen Leipzigissä. Kämppikset kaukomailla. Lopputulos: eka vuos kun en vietä joulua. Pitäähän sitä aina välillä rikkoa perinteitä. Tosin tässä pari viikkoa on ärsyttäny ihan sikana ku porukka kysyy mitäs teen jouluna. Ei, en mene kotia käymään? Ai, miksi, no säästänpähän nekin rahat. Ja loppujen lopuks, jos oisin lähteny Suomeen käymään, nii ei siinä enää lomasta ois voinu puhua. Meinaan että sit pitäis juosta joka paikassa, tavata kaikki kaverit ja sukulaiset ja siin päällä ois vielä perusjoulustressi. Tänä jouluna en oo ees miettiny joululahjoja. Kortteja lähetin Suomeen päin, mutta that's it. (Tiedän, olen laiska.) Oon ny ensimmäistä kertaa ollu yksinään täällä soluasunnossa kellon ympäri. Ihan mukavaa vaihteeksi olla omassa rauhassa. Tänään olen jouluaaton kunniaksi lähettänyt jo yhen tekstin proffalle, kertaillut japania, katsonut korealaista draamasarjaa "Mary stayed out all night". Skypessä olin äitin kanssa. Eli en oikeastaan mitään jouluista ole vielä ehtinyt tekemään. Illalla lämmitän luultavastikin glögiä. Ihan suomalaista Marlin glögiä. Äiti kävi nimittäin Saksassa ja vietettiin viime viikonloppu Berliinissä.

                     

Päätin jo syksyllä vaihtoon lähtiessä etten jouluks lähe kotia. Äiti ei ois millään halunnut suostua, mutta sitten kompromissina äiti osti lentoliput joulukuulle. No viime viikonloppuna sit äitin kaa seikkailtiin Berliinissä. Kävimme mm. Charlottenburgissa, Neues Museumissa (museo, missä on egyptiläisiä ja roomalaisia esineitä) sekä kuusilla eri joulumarkkinoilla. Niitä ny ku sattu vaan olemaan joka kulmalla. Säästä huolimatta (sateista) oli tosi mukavaa. Samalla sain myös äitiltä Suomen tuliaisia: salmiakkia, purkkaa, glögiä, päänsärkylääkettä, hoitoainetta. Salmiakit oon jo melkein kaikki syöny pois poikkeen. Maistellutin myös japaninryhmäläisille, mutta ei se oikein heille kelvannu... hö, no jäipähän miulle enemmän. Glögiä juotiin yksi litra kämppisten kaa, ja glögi ainakin teki kauppansa. Viel miulla yksi litra on jäljellä.

                       

Huvittavinta ehkä koko Berliinin reissussa oli se, että Berliinissä tunsin olevani kotona, mitä ei voi aina sanoa Leipzigista. Olen joo tottunut jo Leipzigiin, mutta en edellenkään osaa kuvitella, että Leipzigissä tämän vaihtovuoden jälkeen pitempiä aikoja viettäisin. Leipzigista eniten jään kaipaamaan kavereita ja ihmisiä (ja heistäkin suurin osa vaihtareita), en niinkään kaupunkia. Voi olla että kesän tullessa kaupunki näyttää itestään puolen, joka saa minunkin mielen muuttumaan, mutta näin 3,5 kk:n kokemuksella sanoisin, että Leipzig ei ole minun kaupunkini. Tavallaan toivon että kesä osoittaa miun mielipiteen vääräks. Berliini sen sijaan on kuin miulle tehty: paljon ihmisiä, paljon nähtävää, loistava julkinen liikenne (metro!) ja ylipäänsä koko ilmapiiri on aivan erilainen. Maanantaina meenkin takas Berliiniin! Kolme ystävää Joensuusta tulee käymään. Jee, kiva nähä lisää tuttuja. Suomesta tulikin mieleen: eilen ostin paluulipun Suomeen! Oli pakko ostaa, ku 38 euroa vain maksoi. Eli jos ei ihmeempiä tapahdu niin paluu Suomeen maantaina 30.7.2012!!! Voinkin sit samalla viettää läksiäisiä että synttäreitä.  Ei pie viel kyll innostua, ku siihen viel yli seitsemän kuukautta, mutta tavallaan parempi ku tietää sentään päivän sanoa.

Frohe Weihnachten!

Prahassa WILMAn seurassa

Joulukuun alussa osallistuin siis WILMA-järjestön Prahan matkalle. Matkustusajankohta ei välttämättä ollut kaikista parhain (kylmää ja harmaata) eikä ryhmämatkustaminen ole kaikista antoisin tapa nauttia nähtävyyksistä (yhteensä meitä oli 50 henkeä ja sen kyllä huomasi: odottelua, odottelua.. ja vielä kerran odottelua..).  Leipzigista lähdimme matkaan perjantaiaamuna bussilla. Prahaan saavuimme yhden jälkeen. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului mm.hostelliin sisäänkirjoittautuminen (joka kesti luvattoman kauan.. )ja illalla  tsekkiläinen ravintola, jossa päästiin paikallista ruokaa kokeilemaan.

Koko reissun ajan kävelimme paljon paikasta toiseen. WILMA:n järjestämää ohjelmaa ei olisi ollut pakko noudattaa, mutta yksinäänkään ei huvittanut kaupungille kiertelemään lähteä, joten sitä sit seuras porukan perässä, vaikka hermot meinas mennä. Kolmeen päivään oli ahdettu liikaa kierroksia: kaupunkikierros, Prahan linna, juutalaiskortteli... Yksinkertaisesti siinä ehti mennä maku kaikesta. Iltasin ei sit ite jaksanu enää minnekään lähteä (vaikka suurin osa porukasta kävikin yöelämään tutustumassa) ja tuli oltua vaan hostellilla.

Guinnesin ennätysten kirjan mukaan Prahan linna on suurin muinaislinna maailmassa!

 Matkan aikana ehdittiin oikeastaan nähä vain  keskustaa. Prahan joulumarkkinat oli hyvin vilkaat ja ne piristivät muuten kalseaa tunnelmaa. Toisen päivän iltana osa porukasta kävi tutustumassa mustaan teatteriin (yhdistää nykytanssin, musiikin, improvisaation, fantasian sekä pantomiimin, luo pimennetyllä näyttämöllä illuusioita  mm.valojen ja mustien verhojen avulla) ja miutkin onnistuttiin ylipuhumaan mukaan lähtemään. Faust käytiin katsomassa. Olihan se ihan mielenkiintoinen kokemus ja musiikista tykkäsin, mutta itse Faust ei tällaisessa muodossa minua vakuuttanut. Noh, aina ei voi voittaa.

Praha ei onnistunut ekalla kerralla minua vielä vakuuttamaan, mutta uskoisin että tämä johtui enemmänkin matkaseurasta kuin kaupungista itsestään (siis kyllä meillä oli myös Corinan (kämppis) ja muiden kanssa  hauskaakin, mutta hauskempaakin ois voinu olla..). WILMA:n reissut ovat kuitenkin hinnaltaan sen verran halpoja ( 85 e sis. bussimatkat, hostellin aamupalalla, kahen päivän matkakortit, linnakierroksen), että seuraavalla kerralla voi kyllä matkalle mukaan lähteä, mutta mieluummin omatoimisella ohjelmalla!

Opiskelua ja arkielämää

Viimeisen kuukauden aikana ei oo oikein mitään ihmeempiä tapahtunu, joten kirjoitteleminen on jääny. Arkielämä on alkanut rutinoitua. Maanantaisin mie käyn vain japanin tunnilla. Alunperinhän mie ilmoittauduin myös saksan kursseille, mutta siellä oli niin tylsää, että parin kerran jälkeen lopetin molemmat kurssit. En saanu oikein mitään irti kyseisiltä tunneilta. Maanantain japanin tunnin jälkeen meenkin sit saksan keskustelukurssin sijaan syömään Mensaan japaninkurssia käyvien saksalaisten kaa. Uskoisin että autenttisessa tilanteessa keskustelu saksalaisten kanssa hyödyttää minua enemmän kuin keskustelukurssi luokkahuoneessa muiden vaihtareiden kanssa.. Tiistaina on sama homma, eli käyn syömässä saksalaisten kaa. Istutaan ainakin tunti istutaan ruokalassa ja jutellaan. Tosin miun osallistumisaste riippuu aiheesta ja siitä miten nopeasti ihmiset puhuu (pysynkö siis ylipäänsä mukana). Välillä nimittäin tulee niitä hetkiä ku miulla ei oo mitään hajua mistä kyse. No sit ei auta kuin kysyä. Onneks he ovat olleet ymmärtäväisiä ja selittävät miulle jos jokin menee yli hilseen. Onneks tavallisesti kuitenkin pysyn kärryillä ja osallistun keskusteluunkin. Se on hienoa, ku onnistuu selittämään pitempiäkin pätkiä saksaks! Puhunhan mie tietenkin kämppistenkin kaa aina saksaa, mutta se on vähän eri asia ku myö kaikki puhutaan vaihtarisaksaa (kielioppi ei oo niin justiinsa, ja sanojen haeskelu arkipäivää).

                  

Tiistaisin ja keskiviikkoiltapäivisin miulla on japanin jälkeen joka toinen viikko afrikka-luentoja. Torstaisin on sit joka viikko kaks afrikka-luentoa. Yhteensä siis neljällä eri luentokurssilla käyn ja yhdellä 'harjoituskurssilla' (tosin kyseiseltä kurssilta oon enemmän ollu poissa kuin paikalla..).

1. vuoden opiskelijoille tarkoitetut luennot:

      Kultur in Afrika: joka toinen viikko kolmen tunnin luento. Paljon asiaa, tosin asioiden tärkeys joskus mietityttää. Luennoitsijan perässä on välillä vaikea pysyä. Suuria keskittymisvaikeuksia..

     Sprache in Afrika: käsitellään Afrikan kieliä, lingvistiikkaa, kielien sukujuuria yms. Luennoitsija on tosi hyvä, jaksaa hyvin keskittyä ja kuunnella, vaikka itse asia meneekin välillä yli ymmärryksen.

2. vuoden opiskelijoille (eli 3.semester):

      Politik in Afrika: aihe kiinnostais minua eniten, mutta valitettavasti luennoitsijan puheesta ymmärrän myös vähiten. Luennoitsija selaa powerpointit niin nopeasti läpi että saksalaisillakin opiskelijoilla vaikeuksia pysyä mukana.

     Unternehmertum in Afrika: Yrittäjyys Afrikassa-luentokurssi alkoi poikkeuksellisesti vasta tällä viikolla. Keskiviikkona sopivasti oli kaksi luentoa peräkkäin, ja menivät japanin ja harjoituskurssin päälle.. sama homma ens viikolla. Tammikuussa on vielä neljänä päivänä kaks luentoa peräkkäin. Aihe vaikuttaa ainakin mielenkiintoiselta, ottaen huomioon, että oon tehny kehitysmaatutkimuksen sivuaineopinnot.

         

Hieman epäilyttää, miten kokeet tulee helmikuun alussa menemään. Jokaiselle luentokurssille ois Moodlessa vielä pari artikkelia per kerta luettavaksi, enkä oo niihin pahemmin jaksanu panostaa. Ja vaikka luennoilla ymmärrän ainakin jotenkuten, niin asian kirjoittaminen saksaks on eri asia. Aikaakin per moduulin koe on 90 min.. (eli 1,5h kahen luentokurssin kokeelle!). Miun tavoite on saada noista vain oparit, arvosanalla ei niin väliä. Pitäis tässä varmaan alkaa harjoitella kokeita varten, mie en nimittäin oo ollenkaan joutunu ny saksaks kirjoittelemaan, nii voi äkkiseltään olla aika vaikeaa. Valitettavasti opiskelumotivaatio on ollu aika alhaalla, mikä ei tietenkään yhtään auta asiaa.

                  

Opiskelusta muihin asioihin. Miun kouluviikko loppuu torstai-iltapäivään. Vaikka alunperin ilmoittauduin telinevoimisteluun, en sinne kahden ekan kerran lisäks oo saanu lähdettyä. Muutenkin liikunta jääny vähemmälle. Perjantaisin miulla on tapana käydä syömässä Mensassa Adrianan (tsekkiläinen kaveri orientaatiokurssilta) kanssa. Viikonloppuisin oon joko käyny WIlMA:n reissuilla (yhden päivän reissu Annaberg-Buchholziin, ja siellä käytiin kaivoksessa, oli hienoa! ja  viimeviikonloppuna oli Prahan reissu) tai sit ollu vaan kotona (saamatta mitään aikaiseks). Kämppisten kaa ollaan välillä käyty yhdessä ulkona ja Adriana ja muita tuttuja on myös liittynyt mukaan. Oisin varmaan jo ihan totaalisesti mökkihöperöitynyt täällä, jos ei kämppisten kaa tulis aina jotain tehtyä. Vaikka myö istuttais vain iltaa keittiössä, on se kuitenkin parempi kuin omassa huoneessa nököttää. Tänään tosin ollaan sovittu orientaatiokurssin ryhmän kanssa näkevämme pitkästä aikaa. Mennään vaan pizzalle, mutta on kiva nähä porukkaa, joihin tutustui ensimmäisinä täällä, ku ei kaikkia oo tullut enää kurssin loputtua nähtyä.

                    

Eilen onnistuin taas keräilemään itselleni mustelmia. Enpähän muista milloin oisin viimeks yhtä pahasti lentänyt pyörän selästä. Tästä lähin muistan ainakin olla pyöräilemättä jos oon vessapaperia ostanut. Se nimittäin meni etupyörän väliin ja mie sit tietty lensin etiäpäin. Leuka eellä asvalttiin. Siis paikanpäällä tajusin ainoastaan sen että leukaan koski (ja niskaan vähän), mutta kotona sit huomasin, että olin kuitenkin onneks ottanut myös kyynärpäällä vastaan, koska oikea kyynärpää on ny ihan ihan mustelmilla. Illalla huomasin kans, ettei reisikään ollut säilynyt mustelmitta. No, siinä ois voinu käydä huonomminkin joten oon ihan iloinen että mustelmilla ja säikähdyksellä selvisin.