Sataa, sataa ropisee..

Ois jouluaatto, mutta ei hirveän jouluista. Ulkona sataa vettä. Olen edelleen Leipzigissä. Kämppikset kaukomailla. Lopputulos: eka vuos kun en vietä joulua. Pitäähän sitä aina välillä rikkoa perinteitä. Tosin tässä pari viikkoa on ärsyttäny ihan sikana ku porukka kysyy mitäs teen jouluna. Ei, en mene kotia käymään? Ai, miksi, no säästänpähän nekin rahat. Ja loppujen lopuks, jos oisin lähteny Suomeen käymään, nii ei siinä enää lomasta ois voinu puhua. Meinaan että sit pitäis juosta joka paikassa, tavata kaikki kaverit ja sukulaiset ja siin päällä ois vielä perusjoulustressi. Tänä jouluna en oo ees miettiny joululahjoja. Kortteja lähetin Suomeen päin, mutta that's it. (Tiedän, olen laiska.) Oon ny ensimmäistä kertaa ollu yksinään täällä soluasunnossa kellon ympäri. Ihan mukavaa vaihteeksi olla omassa rauhassa. Tänään olen jouluaaton kunniaksi lähettänyt jo yhen tekstin proffalle, kertaillut japania, katsonut korealaista draamasarjaa "Mary stayed out all night". Skypessä olin äitin kanssa. Eli en oikeastaan mitään jouluista ole vielä ehtinyt tekemään. Illalla lämmitän luultavastikin glögiä. Ihan suomalaista Marlin glögiä. Äiti kävi nimittäin Saksassa ja vietettiin viime viikonloppu Berliinissä.

                     

Päätin jo syksyllä vaihtoon lähtiessä etten jouluks lähe kotia. Äiti ei ois millään halunnut suostua, mutta sitten kompromissina äiti osti lentoliput joulukuulle. No viime viikonloppuna sit äitin kaa seikkailtiin Berliinissä. Kävimme mm. Charlottenburgissa, Neues Museumissa (museo, missä on egyptiläisiä ja roomalaisia esineitä) sekä kuusilla eri joulumarkkinoilla. Niitä ny ku sattu vaan olemaan joka kulmalla. Säästä huolimatta (sateista) oli tosi mukavaa. Samalla sain myös äitiltä Suomen tuliaisia: salmiakkia, purkkaa, glögiä, päänsärkylääkettä, hoitoainetta. Salmiakit oon jo melkein kaikki syöny pois poikkeen. Maistellutin myös japaninryhmäläisille, mutta ei se oikein heille kelvannu... hö, no jäipähän miulle enemmän. Glögiä juotiin yksi litra kämppisten kaa, ja glögi ainakin teki kauppansa. Viel miulla yksi litra on jäljellä.

                       

Huvittavinta ehkä koko Berliinin reissussa oli se, että Berliinissä tunsin olevani kotona, mitä ei voi aina sanoa Leipzigista. Olen joo tottunut jo Leipzigiin, mutta en edellenkään osaa kuvitella, että Leipzigissä tämän vaihtovuoden jälkeen pitempiä aikoja viettäisin. Leipzigista eniten jään kaipaamaan kavereita ja ihmisiä (ja heistäkin suurin osa vaihtareita), en niinkään kaupunkia. Voi olla että kesän tullessa kaupunki näyttää itestään puolen, joka saa minunkin mielen muuttumaan, mutta näin 3,5 kk:n kokemuksella sanoisin, että Leipzig ei ole minun kaupunkini. Tavallaan toivon että kesä osoittaa miun mielipiteen vääräks. Berliini sen sijaan on kuin miulle tehty: paljon ihmisiä, paljon nähtävää, loistava julkinen liikenne (metro!) ja ylipäänsä koko ilmapiiri on aivan erilainen. Maanantaina meenkin takas Berliiniin! Kolme ystävää Joensuusta tulee käymään. Jee, kiva nähä lisää tuttuja. Suomesta tulikin mieleen: eilen ostin paluulipun Suomeen! Oli pakko ostaa, ku 38 euroa vain maksoi. Eli jos ei ihmeempiä tapahdu niin paluu Suomeen maantaina 30.7.2012!!! Voinkin sit samalla viettää läksiäisiä että synttäreitä.  Ei pie viel kyll innostua, ku siihen viel yli seitsemän kuukautta, mutta tavallaan parempi ku tietää sentään päivän sanoa.

Frohe Weihnachten!