Marraskuun kuvasatoa

Masentava marraskuu lähestyy vihdoin loppuaan ja tarkoituksena olisi reipastua ja olla aktiivisempi täällä Japanissa. Aloitan tietty sillä, että päivitän ny vikan puolentoista viikon mieleenpainuneet jutut. Ensinnäkin viikko sitten maanantaina Wasedan yliopistolla oli vieraita Suomesta. Mm. suomen opetusministeriöstä opetusneuvos. Meitä (suomalaisia vaihtareita) pyydettiin sit pitämään näille suomi-vierailijoille kampuskierros. Jätin ihan yhden tunnin väliin (oi, mikä menetys) tämän takia. Ja loppujen lopuksi vieraiden aikataulu oli pettänyt niin, että kampuskierros jäi väliin ja vain esiteltiin ittemme ja istuttiin vartti heidän kokouksessaan. Olihan sekin tietty mielenkiintoista nähdä ku pukutyypit kokoustaa ja lopuksi jakaa lahjoja toisilleen.

Muuten koulunkäynti on ollu yhtä puuduttavaa kuin aiemminkin. Nyt tosin vielä on ollut välikokeita ja väliesitelmiä sun muita. Kulttuurikurssilla päästiin myös maalailemaan vanhoja merkkejä. Jotka kyll miusta näytti enemmän joltain psykologian mustetahratesteiltä ku miltään kirjoitusmerkeiltä. 

Syksyn värit ovat edelleen olleet hienoja, mitä nyt viime päivinä on alkaneet lehdet tippua puista. Ylemmän kuvan otin viime viikolla yliopistolta. Seuraavat kuvat ovat sitten viime perjantailta ku tuntien päätteeks lähdin kävelemään ja löysin lähistöltä parikin hienoa puistoa. Kiertoteitä pitkin löysin tieni sitten Ikebukuroon asti (kävelyä tuli 6 km), josta palasin sitten junalla kotia. Periaatteessa en mitään ihmeellisiä nähtävyyksiä nähny, mutta onhan tää japanilainen katukuvakin jo erilaista Suomeen verrattuna.

Viime lauantaina kävin sitten Yurikan kanssa pienessä suominäyttelyssä, jossa oli myynnissä mm. suklaata. Nappasin sit fazerin suklaakonvehteja 200 g verran mukaani. Ihme ja kumma sain ne kestämään jopa seuraavaan päivään..

Sunnuntaina kävin sitten saakurun (ryhmä) kanssa Takao-vuorella ( n. 600 metriä korkeutta... japanissa kaikki kukkulatkin on näköjään vuoria). Populaa riitti järkyttävästi, mutta maisemat oli kyll aivan loistavat, ettei kyll silleen mitään valittamista oo. Tällä kertaa tuli myös japanilaisten tyttöjen kanssa juteltua aika paljon.  Huomenna on kanssa saakurun järjestämä tapahtuma, johon oon menossa.

Älkää ruokkiko apinoita. 

Fujisan! Eli Japanin korkein/kuuluisin vuori. 

Saakurun väkeä. 

Tällä viikolla sitten olen tuttuun tyyliin tunneilla käyny ja suomea opettanut. Tosin kaiken muun ajan olen sitten tuhlannut tietokoneella istumiseen, joten päätin että ny ku kuus vaihtuu on pakko ryhdistäytyä! Aloitin tänään sitten päivän kuntosalilla, jonka jälkeen Ninnin kaa käytiin Starbucksissa suunnittelee kevätlomaa. Keilaamassa ja sushit syömässä käytiin kanssa. Kevätlomahan meillä siis on helmi-maaliskuussa, ja suunnitellaan ny että Ninnin kaa ainakin ekat pari viikkoa yhdessä reissattais. Ensimmäinen lentolippukin on ostettu: Tokio-Ishigaki (Japanin eteläisimpiä saaria). Lipun sain alle 50 eurolla. Yksi syy miks helmikuun reissuja jo ny kannattaa miettiä on just se, että liput on halvimpia 60 päivää ennen matkaa. Katsotaan millainen reissu sit siitä kehittynee. Pitäis viel joululomankin suunnitelmat huonekaverin kanssa hioa. Kun läksyjen sijaan keskittyy lomasuunnitelmiin sitä heti piristyy. Harmi vaan ku täällä niillä tunneillakin on käytävä..

Syysmelankoliaa

Viime viikon sunnuntaista asti olen ollut pienessä köhässä. Flunssa ei ole iskenyt täydellä voimalla, mutta silti alkuviikosta oli voimat ihan poissa. Maanantao-torstain yhdestätoista tunnista jätin väliin 4. Enkä kotona ollessakaan jaksanut tehdä ollenkaan mitään koulutehtäviä. Jätin myös liikunnat väliin, ettei oikeasti tulis kova flunssa. Varmaan sit ku ei mitään oikein jaksanut tehdä niin mielialakin lähti laskuun. Aikani sain kulumaan katsomalla animea ja sain vihdoin katsottua loppuun animen (Bleach), jota aloitin katsomaan ollessani lukion ykkösellä. Viimeistä jaksoa kattoessa tuli hirmu nostalginen fiilis, ku mietti sitä aikaa kun vasta aloitti lukion eikä jostain japanista ollut vielä tietoakaan. Nostalgiafiilistä on tuonut myös se, kun olen skypettänyt saksanvaihtovuoden aikaisten kämppisteni Priscilan ja Rossellan kanssa. Pitkään aikaan ei olla nähty, mutta yhteyttä pidetään edelleen. Toivon, että myös Japanissa onnistun löytämään vastaavia ystäviä. Jotenki tähän mennessä vaan tuntuu, että kaikki on jotenkin eri planeetalta (ei siis pelkästään japanilaiset) ja oikeasti ihmisten kanssa ystävystyminen vie aikaa. Harvojen tyyppien kanssa ollaan päästy pintapuolista jutustelua pitemmälle.

Viikonloppu meni aika hiljaisissa merkeissä. Koska en viikolla tehnyt mitään, jäi 2 sivun aineen kirjoittaminen ny viikonlopulle. Ihme kyllä sain sen tänään valmiiksi! Pisin aine minkä oon koskaan japaniksi kirjoittanut. Kirjoituksen laatu voi tietty olla mitä sattuu. Lauantaina pidin opiskeluista sen verran taukoa, että kävin Yoyogipuistossa katsomassa Meiji-pyhäkköä. Olen varmaan jo nähnyt ihan liikaa pyhäkköjä ja temppeleitä kun en osannut ihailla kyseistäkään nähtävyyttä sen enempää. Populaa oli ihan sikana, enkä muista milloin viimeks oisin yhtä paljon länkkäreitä (länsimaalaisia) nähny. Puistossa miusta pyhäkköäkin hienompaa oli metsä. Tosin ku tajusin, miten isoja hämähäkinseittejä siellä puitten välissä oli, päätin, että vaeltaminen japanilaisessa metsikössä ei tosiaankaan oo miun juttu... Puistovierailun jälkeen yritin sit shoppailla itelleni lämpimiä vaatteita talven varalle. Tosin päivän lämpötilat ku sattui nousemaan yli 15 asteen oli edellisviikon kylmyyttä vaikea kuvitella. Talvitakin sijaan mukaan tarttui siis vaan n. kymmenen euron fleecepaita ja muutamat sukat. Ostan sen takin sit jos sille oikeasti tarvetta tulee. Kuitenkaan kuulemaan mukaan lämpötilat Tokiossa ei hirveesti laske nollan alapuolelle. Joten hivenen huvittaa ne japanilaiset, jotka jo edellisviikon +10 asteessa kaivoivat talvitakit esiin.. (myönnettäköön, että viima oli sen verran kova, että itekin jo harkitsin hansikkaita ja paksumpaa kaulahuivia).

Jos oisin kirjoittanut blogiin aamupäivästä ois tekstin sävy ollut varmaan paljon negatiiivisempi. Koko viikkoon ku ei ollut tehnyt mitään, sitä oikeasti tuntui että heittää hukkaan aikaansa täällä japanissa, ku ei käytä jokaista päivää hyödykseen. Iltapäivästä kuitenkin kävin sitten Katjan ja kahden japanilaisen kanssa keilaamassa ja syömässä okonomiyakia, joten siinä vähän piristyi kun pääs vihdoin tekemään jotain muidenkin kanssa. Oli myös tosi kivaa pitkästä aikaa keilata, pitää mennä uudestaankin! Satuin myös voittamaan kaikki kolme peliä, mutta ei sillä hirveesti hurrata, ku huomas heti, että etenkään japsit ei olleet juurikaan keilanneet aiemmin. Joka tapauksessa käytiin keilailun jälkeen syömässä okonomiyaki, josta on myös kuva alhaalla. Se on siis ruoka, joka pitää itse paistaa pöydässä.

Mutta joo tää viikko oli aika mitäänsanomaton, mutta yritän pitää yllä kerran viikossa-päivitys rytmiä, vaikka sanottavaa ei niin oiskaan.

Kuvia Yoyogipuistosta.

Jonkin sortin hääkulkuekin sattui sopivasti ohi kulkemaan.

Miun rivi on yläoikealla. 

Monja ja okonomiya.

Syksyn värit

Syksy on saapunut myös Tokioon. Lokakuussa oli jo viileämpiä säitä, mutta vielä viimekin viikolla olen kouluun kulkenut capreissa. Ja  ihan t-paitakin on riittänyt, mutta yleensä jo hupparia käytän, koska kaikilla muilla takit ja kaulahuivit. Paikalliset tosin sanovat, että syksy on oikeasti myöhässä, eikä yleensä ole koskaan näin lämmintä enää tähän aikaan ollut. No, lauantaina vihdoin pääsin viileämpien ilmojen makuun, ku käytiin Shouwakinen puistossa, ja pari tuntia puistoa kierreltyä huomasin, ettei pelkkä huppari ehkä enää riitäkään, alkoi nimittäin tulla kylmä. Pääseepähän vihdoinkin käyttämään takkia (ja luultavasti myös kaulahuivia ku näköjään myös kurkku meni kipeäks, ettei vain viel sairastumaan pääsis)! Lopussa kuvia kyseisestä puistosta. Perjantaina ostin uuden kameran, joten testailin sitä sit puistossa. Nii ja tosiaan aiemmin kirjoitin, että miun vanhassa kamerassa ois jotain vikaa. No ei siin ollukaan ku tarkemmin kameraan perehdyttiin. Mutta koska joka tapauksessa halusin hieman paremman kameran (vanha oli hyvä, mutta neljässä (?) vuodessa on kamerat hieman kehittyneet) niin ostin sit uuden kameran. En oo mikään himokuvaaja enkä ees ymmärrä paljoa mitään kameroista, mutta tykkään just reissuissa ottaa (maisema)kuvia, joten ihan peruskamera riitti miulle, mutta löytyy tuosta näköjään kaikkia kivoja efektejä, joita ei vanhassa ollut.

Ensimmäinen kolmannes syyslukukaudesta ohi ja ollaan jo parin vaihtarin kaa huomattu, että ny kun pahimmista kielisolmuista on selvitty niin japanin tunnit alkaa enimmäkseen olla vaan tylsiä. Poikkeuksiakin tietty on, mutta viime viikolla meinasin nukahtaa melkein joka tunnilla. Vaihtelua japaninkielen opiskeluun on tuonut suomen kielen opetus. Olen neljää eri kautta onnistunut tutustumaan japanilaisiin, jotka haluavat opiskella suomen kieltä. Ensinnäkin, yliopiston sähköpostiin tuli viesti, että viime vuonna Suomessa vaihdossa ollut tyttö haluais harjoitella suomea. Ollaan nyt hänen ja hänen kaverinsa kanssa nähneet tiistaisin lounastauolla ja ruokailun ohessa harjoitelleet yhdessä suomea. Heidän lisäksi japanilainen Yurika sai yhteisen japanilaisen tutun kautta miun yhteystiedot ja kysyi haluaisinko opettaa suomea hänelle. Hän haluaisi tulla Aaltoyliopistoon opiskelemaan, ei siis pelkästään vaihtoon. Torstain hypäreillä käyn siis Yurikan kanssa syömässä ja käymme läpi yhdessä suomen oppikirjaa. Eikä siinä vielä kaikki. Yhden tunnin päätteeks ruotsalainen vaihtari kysyi kiinnostaisko suomen opettaminen ja anto miun yhteystiedot eteenpäin Katsuralle, joka järjestää venäjän, ruotsin ja suomen kielen tunteja. Olen nyt kerran käynyt pitämässä yhden 80 minuuttisen oppitunnin, ja huomenna ois seuraava kerta. Viimeks paikalle tuli kolme japanilaista, joiden kanssa vapaamuotoisesti harjoiteltiin suomea. Joka toinen viikko ois tarkoitus käydä siis opettamassa vaihtelevaa kokoonpanoa Suomesta kiinnostuneita japanilaisia. Kaiken tämän lisäksi yksi toinen vaihtari antoi miun yhteystiedot eteenpäin japanilaiselle Hidelle, joka on opiskellut vähän kaikkia kieliä ja olis ny kiinnostunut suomen kielestä. Ja no häntä näen sitten aina keskiviikkoaamuisin 9-11 läheisessä kahvilassa. Eli olen yllättävän paljon saanut japanilaisia tuttavia suomen kielen kautta.Vaikka kaikki haluavatkin oppia suomea, ei kukaan ole vielä sillä tasolla, että sais kokonaista keskustelua aikaiseksi, joten oikeasti pääsen japania käyttämään.  Ja siis Katsuran kautta pitämillä tunneilla sekä Hiden opettamisesta saan myös vähän vaivanpalkkaakin. Ei paha ollenkaan. 

Tällä viikolla olen petrannut myös liikunnan kanssa. Kuntosalilla kävin sekä tiistaina ennen tunteja juoksemassa että perjantaina bulgarialaisen Miran kaa  hypärillä. Viime viikon sunnuntaina kävin lentopalloa kokeilemassa japanilaisen porukan kanssa (joiden aiemmin kanssa olin Uenossa). Lentopallo  ei ollut ollenkaan miun juttu. Mutta tänään oli vuorossa sitten jalkapallo ja se oli ihan kivaa. Hieman liian paljon harjoittelua ja liian vähän varsinaista pelaamista, mutta kun suurin osa oli japanilaisia niin pääs taas paikallisten kanssa tekemisiin. Tällä kertaa myös Ninni tuli mukaan ja voitti japanilaiset puolelleen pelitaidoillaan. Tää porukka joiden kanssa kävin siis lentopalloa ja jalista pelaamassa on siis isompi ryhmiä vanhoja ja nykyisia wasedan opiskelijoita, jotka järjestää yhdessä kaikkea. Tosin tekemistä alkaa olla niin paljon, että en tiedä, miten ehdin kaikkeen mukaan.... 

Eikä siinä vielä kaikki. Joululomasuunnitelmat alkaa olla selvillä. Huonekaverin kaa varattiin lennot Sapporoon ja joulu ois tarkoitus viettää "Japanin Rovaniemellä". Japanin pohjoisimmalla saarella  pitäis myös lunta löytyä joulun tietämillä. Tällä viikolla illat onkin sitten mennyt hotelleja varaillessa ja paluureittiä suunnitellessa. Meinattiin nimittäin takaisin tulla junalla, yöpyen matkan varrella eri kaupungeissa. Kahdeksan yötä ollaan reissuun varattu (22.-30.12.) ja tullaan takaisin just uudeksi vuodeksi. Matkassa ei olla ihan perus opiskelijabudjetilla, kun huonekaveri on enemmän tyyliä "pappa betalar", joten majapaikkojen joukossa on yks ainoa hostelli, kun taas hotelleja löytyy neljä. Mie ajattelin olla kerrankin stressaamasta liikaa rahasta, ku tuo stipendi näyttäis riittävän yllättävän hyvin (ainakin vielä, katsotaan uudestaan tuon reissun jälkeen) ja jenin nykyinen kurssi oikeasti helpottaa myös paljon. Kerranhan sitä täällä vaan ollaan, joten pitää yrittää ottaa ilo irti. Etenkin ku jo ny alkaa tulla fiilis, että näkemistä kyllä riittäis, mutta aika loppuu kesken (vaikka viel yhdeksän kuukautta jäljellä). 

Oon siis ryhdistäytynyt vapaa-ajalla, mutta opiskelu on sit jääny vähemmälle. Läksyt teen just silleen, että pärjään tunneilla, mutta en oo kyll yhtään ylimääräistä jaksanut panostaa mihinkään. Kielitaidon puolesta miun pitäis kyllä opiskella enemmän (oikeasti hirvittää miten pahasti miulla on kielisolmussa välillä), mutta ku valitettavasti luokassa opiskeleminen ei oikeasti oo mitään parasta kielen harjoittelua. Olen edelleen ihan jäässä aina kun pitää keskustella jostain annetusta aiheesta. Sen takia haluaisin panostaa enemmän luokkahuoneen ulkopuolisiin keskusteluihin. Ja toisaalta täällä suoritettujen kurssien arvosanoilla ei ole mitään merkitystä, kohan kaikki menee läpi niin saan ne suomessa hyväksiluettua. Saatan siis turvautua myös strategiseen lintsaukseen tässä lähiaikoina. Oltais nimittäin viel Disneylandiin menossa ennen joulua. (DisneySea ja Disneyland ovat siis kaksi eri puistoa vierekkäin)  Aluperin saksalaisen Alisan kanssa piti tulla miun ja Jonnan kaa DisneySeahan, mutta hän ei sit juuri sinä päivänä päässyt, joten lupasin, että voin lähteä hänen kanssaan toiste. Ja mikäs parempi aika kuin ennen joulua? 

Loppuun Shouwakinen puistokuvia, hieman tuli kameralla leikittyä:

Hakone

Lokakuun vika ja marraskuun eka päivä olivat Wasedan yliopistolla vapaapäiviä, joten ylimääräisten vapaiden kunniaksi päätin vihdoinkin lähteä vähän kauemmaksi Tokiosta. Mukaan sain Katjan ja Ninnin, eli ei ihan yksin tarvinnut lähteä. Määränpääksi valikoitui Hakone, Tokiosta reilun 80 kilsan päässä sijaitseva onseneistaan (kuumalähdekylpylöistä?) tunnettu pikkuinen paikkakunta.  Reissu lähti torstaiaamuna käyntiin siten, että ostettiin Shinjukun asemalta Hakone Free Passit, eli liput, joilla pääs ensinnäkin junalla Hakoneen ja sitten paikan päällä sai kulkea rajoittamattomasti kaksi päivää paikallisilla kulkuvälineillä.  

Ensimmäinen pysäkki oli Odawara-niminen kaupunki, jossa käytiin Odawaran linnaa ihmettelemässä. Huomas kyllä heti, että ei enää ollut Tokiossa. Ihmisiä oli liikenteellä paljon vähemmän ja etenkin Odawarassa vastaan tuli enimmäkseen vaan vanhempaa väkeä kaduilla. 

Odawaran linna

Odawarasta jatkettiin sit matkaa Goraan, pieni kylä (?), joka sijaitsi n. 500 metrin korkeudella merenpinnasta.  Meidän majoitus oli Goran asemalta n. 20 min kävelymatkan päässä, joten talsittiin sit mäkeä ylöspäin kämpille. Majoituimme siis perinteiseen japanilaiseen majataloon, eli ryokaniin, jossa hintaan kuului illallinen ja aamupala. Majatalon yhteydessä oli myös onsen (eli kuuma lähde).  Ryokan oli ehkä reissun paras juttu, koska siellä oikeasti pääsi japanilaiseen tunnelmaan yukatat päällä ja tatamilattioilla syödessä ja futoneilla nukkuessa.  Tosin ryokanin ruuista sanon sen verran, että iteltä jäi sekä päivällisellä että aamupalalla ainakin kolmannes syömättä, ku en vaan pysty syömään epämääräisiä mereneläviä..

Majapaikkamme

Aamupala.

Owakudani

Hiljaista.

                            Päivällinen.

Perjantaina oli sit enemmän turisteilupäivä. Aamulla ensimmäiseksi mentiin ropewaylla (vaunu, joka meni ilmassa? suomen kieli pettää ja pahasti, mutta kuvat ehkä valaisee) Owakudani nimiseen paikkaan. Owakudani on siis rikkihöyryistään tunnettu laakso, jossa myös mustia munia ois ollu myytävänä. En ostanu, mutta ainakin huonekaverin mukaan kyseinen kananmuna ois ollu erittäin hyvänmakuinen. Tiedä sit häntä. Pilvisestä päivästä huolimatta nähtiin hieman Fuji-vuoren huippua (Japanin korkein vuori), mutta ei siitä kunnon kuvaa saanu niin en ees yritä tänne laittaa. Kamerakin muuten päätti alkaa temppuilla sit Owakudanin kohilla, joten saattapi eessä olla uuden kameran osto. 

Ilmailureissun jälkeen vuorossa oli laivailu. Puolen tunnin turistikruisailu Ashinoko-järvellä muistutti kovasti maisemiltaan Suomesta.  Jos tietty vuoria ei oteta huomioon. Järven toisellta puolen löydettin sit Hakone pyhäkkö, jossa turisteja taas riitti. Löydettiin tiemme pyhäkön keskusaukiolta hieman syrjäisempään paikkaan, jossa ei sit huvittavaa kyllä ollut ristin sielua.  Vähänkö ihanaa välillä löytää täysin rauhallisia paikkoja!  Pyhäkön jälkeen päätettiin sitten jo ettiä bussipysäkki ja suunnata kotia kohti.  

Reissu oli varsin onnistunut, eikä myöskään hinnalla pilattu. Hakone Free Pass oli 5000 jeniä (n. 39 e),  ryokan-majoitus 11 075 jeniä (n. 85 e). Paikan päällä miulla meni vajaa 3000 jeniä. Yhteensä reissu teki siis n. 145 e ja oli kyll ihan hintansaväärti! Tokioon jo tottuneena tuntui Hakone järin pieneltä paikalta, eikä siellä pakollisten nähtävyyksien lisäksi tuntunut oikein muuta mielenkiintoista olevan, joten jäi myös fiilis, että Hakone on ny nähty. Eniten tykkäsin Hakonen luonnosta, mutta eiköhän niitä vuoria, metsiä ja järviä löydy muualtakin. 

 Pakko vielä mainita: näin tällä reissulla elämäni isoimmat hämähäkin seitit! Seittejä oli joka puolella ja ne oli järkyttävän isoja! Kuten myös hämähäkit.. . Harmi ku en saanu kuvia todisteeksi.

Nyt kun on yhdestä reissusta selvitty onkin jo aika suunnitella seuraavaa. Hieman ollaan jo joululomalle reissua huonekaverin kanssa suunniteltu.