Syysmelankoliaa

Viime viikon sunnuntaista asti olen ollut pienessä köhässä. Flunssa ei ole iskenyt täydellä voimalla, mutta silti alkuviikosta oli voimat ihan poissa. Maanantao-torstain yhdestätoista tunnista jätin väliin 4. Enkä kotona ollessakaan jaksanut tehdä ollenkaan mitään koulutehtäviä. Jätin myös liikunnat väliin, ettei oikeasti tulis kova flunssa. Varmaan sit ku ei mitään oikein jaksanut tehdä niin mielialakin lähti laskuun. Aikani sain kulumaan katsomalla animea ja sain vihdoin katsottua loppuun animen (Bleach), jota aloitin katsomaan ollessani lukion ykkösellä. Viimeistä jaksoa kattoessa tuli hirmu nostalginen fiilis, ku mietti sitä aikaa kun vasta aloitti lukion eikä jostain japanista ollut vielä tietoakaan. Nostalgiafiilistä on tuonut myös se, kun olen skypettänyt saksanvaihtovuoden aikaisten kämppisteni Priscilan ja Rossellan kanssa. Pitkään aikaan ei olla nähty, mutta yhteyttä pidetään edelleen. Toivon, että myös Japanissa onnistun löytämään vastaavia ystäviä. Jotenki tähän mennessä vaan tuntuu, että kaikki on jotenkin eri planeetalta (ei siis pelkästään japanilaiset) ja oikeasti ihmisten kanssa ystävystyminen vie aikaa. Harvojen tyyppien kanssa ollaan päästy pintapuolista jutustelua pitemmälle.

Viikonloppu meni aika hiljaisissa merkeissä. Koska en viikolla tehnyt mitään, jäi 2 sivun aineen kirjoittaminen ny viikonlopulle. Ihme kyllä sain sen tänään valmiiksi! Pisin aine minkä oon koskaan japaniksi kirjoittanut. Kirjoituksen laatu voi tietty olla mitä sattuu. Lauantaina pidin opiskeluista sen verran taukoa, että kävin Yoyogipuistossa katsomassa Meiji-pyhäkköä. Olen varmaan jo nähnyt ihan liikaa pyhäkköjä ja temppeleitä kun en osannut ihailla kyseistäkään nähtävyyttä sen enempää. Populaa oli ihan sikana, enkä muista milloin viimeks oisin yhtä paljon länkkäreitä (länsimaalaisia) nähny. Puistossa miusta pyhäkköäkin hienompaa oli metsä. Tosin ku tajusin, miten isoja hämähäkinseittejä siellä puitten välissä oli, päätin, että vaeltaminen japanilaisessa metsikössä ei tosiaankaan oo miun juttu... Puistovierailun jälkeen yritin sit shoppailla itelleni lämpimiä vaatteita talven varalle. Tosin päivän lämpötilat ku sattui nousemaan yli 15 asteen oli edellisviikon kylmyyttä vaikea kuvitella. Talvitakin sijaan mukaan tarttui siis vaan n. kymmenen euron fleecepaita ja muutamat sukat. Ostan sen takin sit jos sille oikeasti tarvetta tulee. Kuitenkaan kuulemaan mukaan lämpötilat Tokiossa ei hirveesti laske nollan alapuolelle. Joten hivenen huvittaa ne japanilaiset, jotka jo edellisviikon +10 asteessa kaivoivat talvitakit esiin.. (myönnettäköön, että viima oli sen verran kova, että itekin jo harkitsin hansikkaita ja paksumpaa kaulahuivia).

Jos oisin kirjoittanut blogiin aamupäivästä ois tekstin sävy ollut varmaan paljon negatiiivisempi. Koko viikkoon ku ei ollut tehnyt mitään, sitä oikeasti tuntui että heittää hukkaan aikaansa täällä japanissa, ku ei käytä jokaista päivää hyödykseen. Iltapäivästä kuitenkin kävin sitten Katjan ja kahden japanilaisen kanssa keilaamassa ja syömässä okonomiyakia, joten siinä vähän piristyi kun pääs vihdoin tekemään jotain muidenkin kanssa. Oli myös tosi kivaa pitkästä aikaa keilata, pitää mennä uudestaankin! Satuin myös voittamaan kaikki kolme peliä, mutta ei sillä hirveesti hurrata, ku huomas heti, että etenkään japsit ei olleet juurikaan keilanneet aiemmin. Joka tapauksessa käytiin keilailun jälkeen syömässä okonomiyaki, josta on myös kuva alhaalla. Se on siis ruoka, joka pitää itse paistaa pöydässä.

Mutta joo tää viikko oli aika mitäänsanomaton, mutta yritän pitää yllä kerran viikossa-päivitys rytmiä, vaikka sanottavaa ei niin oiskaan.

Kuvia Yoyogipuistosta.

Jonkin sortin hääkulkuekin sattui sopivasti ohi kulkemaan.

Miun rivi on yläoikealla. 

Monja ja okonomiya.