Kirjoitan vihdoin jo aikoja sitten kaavailemaani vertailua japanin opiskelusta Helsingissä ja Leipzigissa. Helsingissä olen siis kaksi vuotta opiskellut japania ja ny Leipzigissä vaihtoaikana olen puolivuotta opiskellut ja vielä ois kolme kuukautta kesälukukautta jäljellä japanin opiskeluja. Leipzigissa olen käynyt 2. vuoden japanin kursseilla. Mikä siis tarkoittaa sitä, että tavallaan suoritan japanin 2. vuoden toiseen kertaan (elikä en saa Saksassa suoritettuja japanin kursseja Suomessa hyväksiluettua). Syynä tähän oli mm. jo se että opiskelu saksankielellä ei ole niin yksinkertaista ja toisaalta Leipzigissä on käytössä eri kirjat (Minna no nihongo+tulossa uus kirja).
Toisaalta voin nyt hyvin verrata toisiinsa japanin 2. vuoden opetusta Helsingissä ja Leipzigissa. Helsingissä opetusta on kolme kertaa viikossa, Leipzigissä neljä. Helsingissä meillä on kaks kertaa opetusta suomalaisen ja kerran japanilaisen opettajan kanssa. Leipzigissa kaks kertaa viikossa meillä on Yasuko Sakain (japanilainen, mutta opettaa saksaks) ja kaks kertaa Claudia Klugen kanssa opetusta. Se, miten Leipzigissa opetetaan japania eroaa hyvin suuresti siitä, mihin Suomessa olen tottunut. Leipzigissä japanin opetus on rentoa verrattuna meininkiin Helsingissä. Helsingissähän meillä on joka periodille tarkat ohjelmat mitä mikäkin tunti tehdään ja joka viikko maanantaina oli kielioppia, tiistaina kuuntelu/luetunymmärtämistä ja torstaisin keskustelutunti. Leipzigissä tällaista jakoa ei ole. Opetusta on ma-to joka päivä vuorotellen Klugen ja Sakain opettamina. Seuraavana päivänä jatketaan siitä mihin edelllisenä jäätiin ilman sen kummempia aikatauluja. Siinä missä Helsingissä joka viikko sai läksyjä tehdä hikihatussa, täällä tuntuu ihan okei olevan se että tehtävät tehdään etukäteen, jos sattuu huvittamaan. Tunnillahan on kuitenkin aikaa niitä kattoa ennen kuin oma vuoro tulee... oikeasti miulla on sellainen tunne, että saksalaiset eivät niin paljoa panosta japanin opiskeluun täällä. Tietty löytyy täältäkin ahkeria opiskelijoita, mutta yleisesti ottaen ei suhtauduta niin vakavasti opiskeluun. Oon myös kyselly ympäriinsä ja vaikuttaa siltä, että n. puolet ei ees halua japaniin vaihtoon lähteä tai ylipäänsä opiskeluja maisterivaiheeseen jatkaa.
Jos nyt sit ihan konkreettisia eroja listailisin. Ensinnäkin Leipzigissa kanjeja ei käydä läpi ollenkaan opetuksen aikana. Ne on siis kokonaan oman opiskelun varassa. Toisaalta täällä sit tehdään kanjikokeita joka toinen viikko. 24 kanjia per kanjitesti. En osaa niiden vaikeudesta mitään sanoa, koska suurin osa on miulle jo entuudestaan tuttuja kanjeja ollut. Toinen huomiota herättänyt juttu on, että Leipzigissä ei tehdä intonaatioharjoituksia ollenkaan ja ensimmäinen oikea keskusteluharjoituskin oli viime viikolla! Helsingissä harjoiteltiin joka viikko intonaatiota että keskustelua. Leipzigin "keskusteluharjoitukset" on enemmän sitä luokkaa että vaihdetaan valmiiseen pohjaan annetut sanat oikeassa muodossa.... Valitettavasti pitää siis sanoa, että miun suullinen japani on päässyt ruostumaan harjoituksen puutteessa. Ainekirjoitustakaan täällä ei pahemmin harjoiteta. Talvilukukauden aikana piti kirjoittaa yks aine ja ny kesällekin varmaan tulee yks. Aika suuri ero siihen, että jo ekan vuoden aikan Helsingissä piti kirjoittaa 12 ja tokana vuonna oisko joku 9 ainetta.. Jotenkin tuntuu että Leipzigissä ei panosteta siihen, että ihmiset oppis kieltä käyttämään vapaasti. Sen huomaa myös siitä, että kukaan ei käytä japania opetuksen ulkopuolella. Helsingissä oli ihan normaalia että japanin opiskelijoiden kesken saatettiin ainakin välillä japania käyttää (siinä määrin mitä osas), mutta Leipzigissa nää ei oo niin innokkaita omatoimiseen kielenkäyttöön. Valitettavasti.
Leipzigissa japanin opettajat tykkäävät paljon käännöslauseista. Ja niitä tehdäänkin sit vähän väliä. Sekä japanista saksaan että saksasta japaniin. Itellehän nuo tuottaa vaikeuksia ihan sen takia että kumpikaan ei oo äidinkieli. Yleensä ärsyttää eniten se, että ymmärrän kyllä japanilaisen lauseen, mutta en osaa sitä saksaks sanoa. Saksasta japaniin kääntäessä taasen kielioppirakenteiden erilaisuus aiheuttaa ongelmia. Nii ja välillä nää käännöslauseet tehdään silleen, että sie et nää kyseistä lausetta ennen kuin siun vuoro tulee, eli pitäis siinä sit nopeasti onnistua kieltä kääntämään. Hyvä puoli näissä harjoituksissa on tosin se, että miun japani ja saksa toimii tavallaan eri lokeroissa eli ne ei mee niin helposti sekaisin (verrattuna englantiin ja saksaan).
Talvilukukauden aikana sain enemmän panostaa siihen, että paransin saksankielentaitojani. Lähes kaikki mitä japanissa käytiin oli kertausta, ja yleensä opiskelin saksaa japanin kautta enkä japania saksan kautta. Uusia kanjeja tuli jonkun verran ja kielioppiakin jossain määrin, mutta ei mitenkään huomattavasti. Ny ollaan melkein Minno no nihongo 2-kirja loppuun käyty ja siirrytään seuraavaan kirjaan, mitä odotan ihan innolla, koska vihdoin tulee oikeasti uutta asiaa miulle. Seuraava kirja on Sakai-sensein kirjoittama, Nihon no ima- niminen kirja. Kirjan ekat viis kappaletta oon jo läpi lukaissu (yhteensä 10 kappaletta koko kirjassa...). Paljon uusia kanjeja, ja kappaleissa ei oo ollenkaan furiganoja, joten passiivinen sanavarasto tulee ainakin lisääntymään. Kielioppi on saksaks selitetty (kuten oli minna no nihongossakin), joten itse opiskelukin onnistuu ja muutenkin hyvältä vaikuttaa.
Kaiken kaikkiaan sanoisin että Leipzigissa japanin opiskelu ei ole niin tehokasta kuin Helsingissä. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että tänne vuodeks olen tullut. Oon saanu rauhassa takoa päähän kielioppeja, jotka viime vuonna jäi hieman huteralle pohjalle (esim. kausatiivi-passiivit sun muut...) ja osaamieni kanjien määrä on lisääntynyt siitä mitä se oli. Jostain syystä mie oon ny kesää kohden saanu paljon enemmän motivaatiota japanin opiskeluun, ja mie toivon että motivaatio pysyis vielä Suomeen palatessakin. Jos ei mitään muuta niin uskoisin ainakin, että syksyllä japanin 3. kurssin aloitus Helsingissä ei tule olemaan niin vaikea kuin se ilman 'välivuotta' ois ollut. Ainaskin Helsingissä sentään opetus on suomeks!
