Todennäköisesti toiseksi viimeinen päivitys Japanista. Paluulentojen tiedot tulivat vihdoin yliopistolle ja tosiaan 31.7 ois lento takas Suomeen. Valitettavasti en tällä kertaa saanut suoraa lentoa (kuten tänne tullessa), tiedä sit yrittääkö Japanin opetusministeriö säästää tai jotain. Joka tapauksessa lento tulee olemaan Kööpenhaminan kautta, eli eka lennä ykstoista puol tuntia köpikseen, jossa saan vartoa neljä tuntia lentoa suomeen. Ja oon sit vaille yhdentoista aikaan illalla Suomessa, luultavastikin aika tööttina (Japanin aikaan kello on silloin aamu viis...). Mutta ei pitäis valittaa kun kuitenkin pelkkien lentokenttäverojen hinnalla saan liput (vajaa 40 euroa).
Viime viikon sunnuntaina oli sit JLPT (Japanese Language Proficiency Test), josta kävin kokeilemassa ykkös- eli korkeinta tasoa. Koetta varten en pahemmin opiskellut (mitä nyt yleensä tunneille), mutta toisaalta siitä mahdollisesti saatavaa todistustakaan en luultavasti tule tarvitsemaan, joten osasin ottaa aika rennosti, ku aattelin, että meni syveen tai saveen, niin näkeepähän, että millä tasolla oma japanin kielen taito on. Aika monet tutut tuntui kokeen jälkeen olevan sitä mieltä, että ei varmasti mennyt läpi. Yleensä oon aina kokeen jälkeen samaa mieltä, mutta tällä kertaa tuntui, että ihan ok se meni. Siis arvaamiseks meni kyllä iso osa, mutta esim. tekstit sain luettua ihan rauhassa ja aikaakin viel jäi. Jos vaan osasin arvata tarpeeks oikein niistä, mitä en tiennyt, nii läpipääsy ei nyt niin mahdoton ole, mutta toisaalta, ei se haittaa vaikka oisin feilannutkin. Harmittais, mutta en uusimaankaan aio mennä, koska tän vuoden aikana on vahvistunut tunne siitä, että en tulevaisuudessa Japanissa tule työskentelemään, enkä usko että kyseisellä todistuksella niiin paljoa on arvoa Japanin ulkopuolella.
JPLt:n lisäks ei viime aikoihin ole kuulunut muuta kuin läksyjä, joten aika opiskelupainoitteisella linjalla on oltu. Ja tietty karaokessa käyty silloin tällöin. Hieman ärsyttää se, että tää viimeinenkin kuukausi menee Japanissa pelkkien opiskelujen parissa, ku ois kiva vielä reissata ja ottaa ilo irti näistä päivistä, mutta ei, viikkoa ennen lähtöä on vikat kokeet ja ennen lähtöä on tuhat ja yks hoidettavaa asiaa, joten pahemmin ei siinä enää juhlita. Mutta ehkä sinne Fujille vielä ehtis (jos vaan säät suosis, ei tällä sadekelillä oikein viiti) ja sit 26. päivä ois joku iso ilotulitustapahtuma, mitä ois kiva käydä kattoo. Niin ja tosiaan 18. päivä oon Ghibli-museoon menossa japanilaisen kaverin ja miun edellisen Helsingin solun aikaisen kiinalaisen kämppiksen (joka opiskelee ny Kiotossa) kanssa. Että tiedossa on kyll muutakin kuin pelkkää koulua. Tosin sitä en tiedä, että missä välissä mie tuliaisia oikein ostan. Jos ostan.
Edellisessä päivityksessä valittelin tosiaan asuntojuttuja, mutta onneks sekä Japanissa että Suomessa asiat järjestyi. Helsingistä sain asunnon heti elokuulta, ja checkout Japanin asuntolasta tapahtuu päivää ennen lähtöä (viimeisen yön vietän Naritan lentokentän lähellä hotellissa). Hieman on haikeaa ajatella, että enää kolme viikkoa jäljellä Japanissa. Tavallaan tosi ristiriitaiset fiilikset. Välillä en malta odottaa sitä, että pääsee takas Suomeen (ruisleipää/ luontoa/ rauhaa/ äidinkieli/ kaverit/ perhe), toisaalta Japanissa on karaoke/ konbinit/ vaihtarikaverit/ erilaista / siistiä reissata/ halpaa syödä ulkona. Olen kyllä ihan mielelläni takaisin Suomeen lähdössä, mutta kyllähän se tuntuu oudolta, että Japanin vuosi loppuu. Kuitenkin onhan tää ollut taas omalla tavallaan ihan erilainen kokemus verrattuna Saksan vaihtovuoteen. Voisko sanoa, että sitä taas Suomessa vasta huomaa, miten oma maailmankuva on ehkä muuttunut. Tai sit ei..
