Sunnuntaikuulumiset

Torstaina tosiaan lähti yliopistolla orientaatioviikko käyntiin, eli saadaan viikon ajan käydä kattoo, millaisia tunnit on, ja sit halutessamme vaihtaa kursseja, jos kursseilla on tilaa. Itsellä alkaa olla lukujärjestys jo aika selvillä, vaikka vielä en kaikkia tunteja olekaan nähny. Siitä huolimatta, että tällä viikolla kurssivalinnat eivät vielä lopullisia olleet, saimme jo sekä kanji- että kielioppikurssilta läksyä. Jee, tästä se japanin opiskelu taas lähtee. Kirjoitan enemmän kursseista, kohan ens viikko on ohi. Silloin ainakin tiedän suunnilleen, miten rankkoja päivistä tulee.

Kurssien alettua on mielialakin alkanut kohoamaan. Perjantaina ensinnäkin kahvittelin ja kävin kaupassa Katjan kanssa. Yritimme mahdollisimman pitkälle päästä japanilla, mutta jos meni liian vaikeaks nii vaihdettiin saksaks. Lauantaikin meni saksapainoitteisella linjalla, sillä matkasin tunnin verran junalla Minato Mirai nimiseen paikkaan, jossa näin Alisan kanssa. Alisahan oli minun kanssa samoilla japaninkursseilla vaihto-opiskellessani Leipzigissa. Hän tuli ny puoleksi vuotta Tokioon työharjoitteluun ja asuu isäntäperheessä Yokohamassa. Vähänkö oli siistiä nähdä Alisan kanssa, ku viimeksi ollaan nähty yli vuosi sitten Leipzigissa! Keskustelukielenä oli pelkkä saksa, ku sillä ollaan totuttu kommunikoimaan. Huvittavinta oli kyllä se, ku Alisa meinas välillä unohtaa, että mie en tosiaan oo saksalainen. Piti aina sit välillä tehä tarkentavia kysymyksiä, ku vaikka mie hyvin saksaa osaankin, en miekään ihan kaikkea ymmärrä. Oli myös jännä huomata, että moneen otteeseen sanat tuli päähän automaattisesti japaniksi. Eli jotain edistystä on jo parissa viikossa tapahtunut. Joka tapauksessa, olen tosi iloinen, että Alisakin on täällä, niin yliopiston ulkopuoleltakin on sit joku tuttu, jonka kanssa voi yhdessä tehdä kaikkea. Ja saksan kielen taidon ylläpitäminen on aina plussaa. Ai nii, Alisan kanssa satuttiin myös eksymään huvipuistoon, jossa sit kierreltiin huvin vuoksi. Hiemanko tuli mieleen kesä lintsillä. Ja vähänkö tuntuu oudolta ajatella, että siitä on vasta reilu kuukaus ku työt loppu....

Olen muuten oppinut käyttämään viikko sitten hankkimaani älypuhelinta. Tosin huomasin, että netissä surffailu julkisissa kulkuvälineissä ei välttämättä ole kaikista paras vaihtoehto. Suunnatessani Minato miraista takaisin Nishiwasedaan (jossa siis tarkalleen ottaen asun) onnistuin nimittäin menemään kaksi asemaa ohi oman aseman. Ikebukurossa piti sit vaihtaa takaisin päin menevään junaan. No, pääsin sit oikealle asemalle, mutta lähdin sit väärästä uloskäynnistä ulos (tai no siis itelle tuntemattomasta), joten ku pääsin maantasalle, päätin kokeilla kännykän navigaattoria. Ja ihastuin siihen täysin! Eilen miulle riitti se, että sain oikean suunnan selville, mutta tänään päätin hyödyntää enemmänki kyseistä navia.

Tänään olen siis viettänyt laiskaa ja rentoa sunnnuntaipäivää. Ostin eilen lenkkarit yhestä halpiskaupasta alle kymmenellä eurolla, joten päätin lähteä testaamaan onks niistä mihinkään. Ja tietty halusin vihdoin ettiä jotain lenkkipolun tapaista tästä lähistöltä. Ihan puolenkilsan päästä löytyykin pieni puistonpalanen, jossa peli- ja leikkikenttien yms. lisäks oli myös sellainen juoksureitti. Pituutta reitillä oli ehkä 1 km, mutta voinhan mie sitä useamman kerran mennä ympäri. Pääasia on, että siellä oli puita ja ees hitunen vihreää. Ja vähemmän ihmisiä kuin kaduilla. Toisella puolella isoa katua kyseinen puisto jatkui, mutta valitettavasti alkoi uudet lenkkarit hiertää ja jouduin palaamaan takasin kotia ennen kuin kunnolla pääsin puistoon laajemmin tutustumaan. Mutta luulen, että olen vihdoin löytänyt läheltä sellaisen paikan, jonne voin mennä päästämään höyryjä siinä vaiheessa ku huonekaveri/koulutehtävät/japanilaiset/elämä ylipäänsä alkaa ahdistamaan. Piristyin aivan valtavasti ku vihdoin löysin sellaisen stressittömän paikan. Valitettavasti tosin huomasin, että alle kympin kengät ei välttis ollu paras mahdollinen ostos, joten kävin sit hieman paremmasta kaupasta kunnon lenkkarit, jotta pääsis oikeasti juoksemaan. Noillekaan kengille ei tullu hintaa ku reilu 30 e, joten ei mitenkään paha. Ny pitää vaan heti totutella kyseisiin kengiin, koska kahden viikon päästä on Tokyo Hike eli 20 km kävelytapahtuma, jonka varrella on Tokion tärkeimpiä yliopistoja. Ilmoittauduin Wasedan yliopiston kansainvälisen keskuksen tiimiin, joten toivon mukaan matkan varrella onnistuisi myös tutustumaan kivoihin tyyppeihin!

Alan siis vihdoin hyväksyä sen, että joo täällä on paljon asioita ja tapoja, joita en vaan oikeasti ymmärrä tai halua ymmärtää (esim. miks joka paikassa kaiuttimista pitää raikaa jotain tosi kovalla äänellä?). Toisaalta täällä on myös mielestäni tosi hyviäkin juttuja (kaupat aina tosi myöhään auki! Ja Suomen kiroilevia syljeskeleviä teinejä en myöskään kaipaa). Toisia asioita ei voi muuta kuin ihmetellä. Kävelylenkillä ollessa huomasin puistossa monia kodittomia nukkumassa. Muuallakin niitä näkyy. Kodittomia on yllättävän paljon, tai en itse ollut sitä odottanut. Asiasta toiseen, yliopistolla porukka jonottaa (siis rehellisesti yli 20 ihmistä oli jonossa) hissiin! Vieressä ois kuitenkin portaat. Niin monet etenkin naisista on dieetillä ja laihduttaa yms, mutta sit niinku perus hyötyliikunta unohdetaan. Sitä paitsi niitä portaita pitkin pääsee nopeammin kuin hissillä.

Olen myös vihdoin myöntänyt itselleni, että mie en vaan oo sellainen perus japani-intoilija, joka jaksaa kaluta kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja ostoskeskukset läpi. Miusta oli sika siistiä tänäänki käydä (vaivaisella 4 km) kävelylenkillä lähiympäristössä. Ja kännykän navin avulla voin helposti seikkailla kauemmaksikin. Eli sen sijaan, että tieten tahtoen menisin paikkoihin missä en selvästikään viihdy (asemat, ostoskeskukset, pelihallit), on miun parempi lähestyä Tokiota katutasolla kävellen, puistoja ja temppeleitä ettien. Ja tietty yksi tämän hetken lempiharrastuksistani on myös marketeista herkkujen ostaminen. On ollut jännä huomata, että samatkin tuotteet on hyvin erihintaisia eri paikoissa, joten käyn säännöllisesti ainakin neljässä eri kaupassa. Yhdessä saa maidon halvalla, toisessa banaanit, kolmannessa myslin ja neljännestä löytyy tummaa leipää!! Tietty ns. terveellisten ruokien lisäks aina tarttuu mukaan joku hieman epäterveellisempi vaihtoehto. Ruokakaupassa käynti on vaan niin hauskaa ulkomailla..

Oho, tästä tuli ny vähän tällainen sekalainen kirjoittelu kaikesta mahdollisesta. Joka tapauksessa, tänään vuoristoradalla ollaan menossa ylöspäin. Mielenkiinnolla odotan tulevaa.

Minato Miraissa harhailua.

Joku kauppakeskus...

Hieman tuli lintsiä ikävä..

Tulevan lenkkipolkuni varrelta.

Täällähän vihertää!