Totuttelua..

Tänään on se päivä, kun lukukausi lähtee kunnolla käyntiin. Tunnin päästä minullakin on edessä ensimmäinen japanin tunti (siis paikan päällä). Olen oikeastaan iloinen, että tunnit vihdoin alkaa, koska olen jo kaivannut päivärytmiä (ja kyllästynyt kaiken maailman orientaatioihin). Toisaalta taas, tunnit tarkoittavat kotiläksyjä ja vähemmän vapaa-aikaa. Mutta olen niin huonosti osannut muutenkin käyttää nämä viime vapaapäivät, että menetys ei ole kovin suuri.

Viime sunnuntaina menin WIC:n (kansainvälinen kerho) järjestämälle Tokyo Tourille. Vaihtoehtoja oli neljä, joista minä valitsin Tokyo Towerin, joka lopun kuvissa sit näkyy. Kiivettiin tornin puoleen väliin ja näkymät oli ihan kivat. Siinä huomas taas miten (ahdistavan) iso kaupunki tää on. Ennen torniin käytiin syömässä Tsukishima-nimisessä paikassa, ja vähänkö (ei ollu) kiva ku kv-klubin vetäjät valitsivat meidän pöytään ruoat pahemmin sanomatta, mitä ruuissa on. Siinä vaiheessa ku lautaselta löyty katkarapua, nii piti kyll sanoa, että kiitos, mutta ei kiitos. Ei ehkä järkevintä tulla maahan, missä syödään kaikkia mahdollisia mereneläviä ku itellä menee alas ihan vaan tavallinen kala. Tosin katkaravut on kyll pienin murheistani ruokapuolen suhteen.

Tokyo Towerin jälkeen käytiin sit ryhmän kanssa myös temppelillä ja puistossa. Ja molemmat käynnit muistutti japanilaisten turistityyliä. Temppelille, ryhmävalokuva, pois, puistoon, valokuvia, pois. Puistoonki piti maksaa pääsymaksu, nii ois kiva ollu pitempäänkin kierrellä ja olla vaan, mutta eihän ny sellaiseen oo aikaa. Vaikka kierros oli silleen ihan kiva, nii turhauduin taas kerran siihen, miten paljon turhaa odottelemista koko hommaan meni. Aina ku ei tienny ees mitä odoteltiin. Toissapäivänä (tiistaina) oli sit samaisen kv-kerhon järjestä tervetulojuhla (yksi monista) ja sitä ennen orientaatio, joihin molempiin kuului taas odottelua. Onneksi sentään vihdoin kun päästiin juhlapaikalle nii tarjolla oli myös alkoholijuomia (joidenka takia sit jouduttiin maksamaankin 1500 jeniä). Ruoka hävis lähes hetkessä, ku kaikki oli nälkäisiä ja ruokaa liian vähän, mutta onneks heillä ei ees juomapuoli pelas. Muuten oisin kyll enemmänkin valittanut tuosta reilun kymmenen euron sisäänpääsymaksusta. Tosin ilta loppui tuttuun tyylin kasin jälkeen, että kaikki varmasti kerkee kotiin ennen kotiintuloaikaa..

Maanantaina tosin näin suomalaisiakin. Ninnin ja Turon kanssa oltiin sovittu näkevämme Shinjukun asemalla. Ei ehkä järkevintä sopia tapaamista maailman vilkkaimmalle asemalle. Siinä sit varmaan tunnin pyörimisen (lähdin ihan extra ajoissa liikenteeseen) ja viestittelyn jälkeen löysimme toisemme. Käytiin syömässä sushia ja kahvilassa. Oli ihan mukava olla suomalaisessa seurassa. Etenki ku Shinjukun aseman väkipaljous alkoi ahdistaa aika lailla. Siis mie en oikeesti ymmärrä, miten ihmisten hermot kestää täällä asumista! Tästä lähin taidan yrittää vältellä noita vilkkaimpia asemia... tai ehkä ku sitä oppii liikkumaan nii ei niin huku tuonne massaan... mutta joo, suhtaudun edelleenkin ihan liian negatiivisesti kaikkeen. Viime aikoina olen oikeasti toivonut, että oisin sittenkin päässy Hokkaidolle, mikä miun ykkösvaihtoehtona olikin. Mutta voihan se olla, että alku ois ihan yhtä hankalaa kaikkialla, ja parin kuukauden päästä olen ihan toista mieltä (tai sitten en). Onneks sentään sain MEXT:n stipendin, nii ei tarttee itteänsä vararikkoon tämän vuoden takia viedä.

Jooh, tosiaan siinä ois sit se viime päivien tapahtumapuoli. Eilinen oli niin tapahtumaköyhä päivä kuin olla. Yliopistolta kävin opiskelijakortin hakemassa (joka miun piti jo tiistaina saada, mutta miun nimeä ei löytyny listasta!) ja muuten olin koko päivän koneella tekemättä mitään järkevää. Käytiin tosin Maggien kanssa 100 jenin kaupassa ku tajuttiin ettei kummallakaan ollut paperia muistiinpanoja varten. Mutta siinäpä se päivä olikin. Voishan sitä hauskemminkin päivänsä maailman toisella puolen viettää. Ehkä se tästä, kohan taas tuttuja ja turvallisia rutiineja luotua itselleni. Vaikka vaihtelu onkin mukavaa, nii mie tartteen rutiineja, että osaisin nauttia ajoittaisesta vaihtelusta. Nyt ku olen kaksi viikkoa Japanissa viettänyt nii onneksi alkaakin jo löytymään aamurutiinit yms. Olen myös jo tottunut huonekaverin kanssa asumiseen. Toivotaan, että myös opiskelut lähtee hyvin käyntiin. Mutta ny tosiaan minun pitäisi ehkä valmistautua lkävelemään yliopistolle...

Tokyo Tower