Jet lag, kulttuurishokki, koti-ikävä? Jotain siltä väliltä.

No ne ensimmäisen yön 12 tunnin yöunet sit kostautui. Viime yönä en meinannu millään saada unta, joten parin tunnin yöunilla oli sit yliopiston orientaatioon mentävä. Orientaatio oli tosi puuduttava, saihan sieltä kaikkea hyödyllistä tietoa ja paljon materiaalia luettavaksi, mutta se, että niitä samoja papereita siellä sit luettiin ääneen monta tuntia ja eri kielillä (yleensä englanniks ja japaniks, pariin otteeseen myös kiinaks ja koreaks) oli kyll niin turhaa ja aikaa vievää. Johtunee taas siitä, että oon kuitenkin ottanut asioista aika paljon jo selvää, joten tavallaan tuntu, että siellä tosi pitkään itsestään selvyyksiä tavailtiin. Ja sit ku ois mitään yhtään kiinnostavampaa tullut, nii mie olin jo puolhorteessa, joten sit loputkin puheesta meni ohi. Ensin meillä siis oli siis powerpointein höystettyä yliopiston esittelyä ja sääntöjä yms. Sit tuli kaikkea käytännön juttuja: kurssivalinnoista, dormeista. Välissä käväistiin myös kiertelemässä kampuksella, mutta ainakin meidän pienen ryhmän tuutorit eivät tienneet yhtään mitä heidän ois kannattanu meille näyttää. Näin eilen kampuksella kierrellessäni paljon paremmin paikat. Huvittavaa kyllä kyseiset tuutorit myös unohtivat kokonaan näyttää meille sen varsinaisen rakennuksen, missä japanin tunnit olevat. Eihän se minua tietty haitannu, mutta ainakaan saksalainen Katja, jonka kanssa juttelin päivän ajan, ei edes tiennyt kyseisen rakennuksen tarkkaa sijaintia. Muutenkin tuon orientaatiopäivän järjestelyt tuntui olevan vähän sieltä päin. Mutta kaikki käytiin läpi ja päivän lopuks meillä oli yliopiston tunnukset ja laput täytetty kaupungin virastoa ja sairasvakuutusjuttua varten. Mutta oli kyll ihan liian pitkä päivä, yhdeksästä puol viiteen.

Olen tämän koko päivän ollut tosi väsynyt, minkä selittää viime yön vähäiset unet. Toisaalta olen myös taas stressaillut miun korvan takia. Kuten aiemmin tännekin kirjoitin, just ennen lentopäivää sain korvatipat tulehduksen hoitoon. Ja no eilen illalla ku yritin nukkua niin oikeaan korvaan koski jonkin verran. Toivoin, että se ois vain jotain korvatippojen sivuvaikutuksia (tai tulehduksen oire), mutta kipuilu on ny vaan jatkunu. Mietin tässä, että pitäisköhän käydä lääkärissä. Veikkaan kuitenkin että jet lagin aiheuttama väsymys vain pahentaa miun stressailua pienimmistäkin oireista nii aattelin oottaa ens viikkoon. Keskiviikkona käydään asuntolatyyppien kanssa ne japanin sairasvakuutuspaperit, joten jos siihen mennessä ei korva ala pahemmin oireilee, nii meen sitten vasta yliopiston lääkärille, jos tarvis. Voihan se olla, että väsymyksen hieman hellittäessä ei enää mitään ongelmaa edes oo.

Tänään oli siis jotenkin kummallinen päivä. Mietin ihan liian paljon reistailevaa korvaani päivän orientaation aikana sen sijaan että olisin intoillut kaikkea uutta ja ihmeellistä. Sitä paperikasaa selatessa ja niitä tyyppejä kuunnellessa tuli vaan sellainen "onks pakko jos ei haluu"- olo. Oikeasti niitä hoidettavia paperiasioita ja muistettavia päivämääriä ja kokoontumisia on siis ihan liikaa ahdettu pariin seuraavaan viikkoon. Joten mie tietty vastareaktiona tuun päivän loputtua kotia ja meen suoraan koneelle istumaan. En jaksa ajatella ny noita papereita, en jaksa  jutella kenenkään kaa japaniks tahi englanniks. Oikeastaan mietin jo tässä, että mitä hittoo mie teen täällä. Tähän mennessä tunnen oikeastaan vaan suurta huvittuneisuutta nähdessäni, miten japanilaiset puhuu ja käyttäytyy. Jotenkin vaan tuntuu, että ollaan ihan eri planeetoilta.

Luultavasti miun skeptisyyden taustalla on taas väsymys ja pienoinen kulttuurishokki. Käydessäni pari vuotta sitten Pekingissä, oli helpompi ottaa kaikki uus ja ihmeellinen vastaan kun tiesi kuitenkin, että parin viikon päästä on taas kotisuomessa. Nyt miun aivot ei meinaa millään sulattaa, että parempi ois tottua kaikkeen, sillä täällä pysytään heinäkuun loppuun asti. Ois varmaan helpompaa, jos ois joskus aiemmin käyny Japanissa. Ite ku olen ihan pihalla kaikesta, en oo ees ensimmäistä metromatkaakaan tehny vielä, nii on sit kiva kuunnnella muita vaihtareita, jotka on Japanissa useasti käyneet ja tietää nää jutut. Ja sitten Japanin ruoista ja populaarikulttuurista tiedän yhtä vähän, jos joku kysyy. Sushia olen eläissäni kaks kertaa syöny. Ja täällä en viel kertaakaan. Japanin populaarikulttuuri on tullut tutuksi muutaman animen ja drama-sarjan kautta, mutta muuten en ole siihen sen enempää perehtynyt. Pääasiallinen syy, miks olen kiinnostunut Japanista, on se, että tykkään japanin kielestä. Miusta se kuulostaa kivalta ja kanjit tarjoaa mukavasti haasteita. Mutta toisaalta en halua kääntäjäks, tulkiks tai opettajaks. Haluan oppia japania ihan samasta syystä kuin englantia, saksaa, venäjää ja muita kieliä: En tykkää siitä, kun ihmiset puhuu kieltä, jota en ymmärrä.

Jooh, näistä minun väsyneistä pohdinnoista voitaisiin viel siirtyä vähän positiivisempiin asioihin. Eilen tosiaan kävimme Maggien kaa ostoksilla. Mukaan tarttui mm. vedenkeitin, vaaka ja luuttu, jotka ostimme yhdessä. Yksi hyvä puoli siinä, että jakaa huoneen toisen kanssa. Äsken sit huomasin, että yksi niistä japanilaisista tytöistä, joita eilen näin yliopistolla oli laittanu sähköpostia. He puhuivat jotain Fuji-vuorelle suuntautuvasta retkestä, joka olisi viikon päästä maanantaina. Saan varmaankin sitä ennen lisätietoa asiasta, mutta oishan se hauskaa, että näinkin sattumalta pääsisin mukaan johonkin tollaiseen.

Toinen päivä Japanissa ohi, innostuneisuus aste 0. Voitte huomata, miten hienoa vuoristorataa nää miun blogin postauksetkin alkaa kulkea ku mieliala vaihtuu päivittäin.