Byrokratiaa, puhelinasiaa ja pari kuvaa

Eilen aamusta oli orientaatio kaikille Japanin valtion stipendin saajille. Meidän pitää joka kuukausi käydä allekirjoittamassa joku lappunen kansainvälisten asioiden toimistolla saadaksemme stipendin. Ja pitää tietty sinne ilmoittaa myös, jos poistuu lyhytaikaisestikin maasta. No, mahdollista Etelä-Korean reissua lukuunottamatta haluaisin oikeastaan kierrellä vain Japania tämän vuoden aikana, joten ei pitäisi tulla mitään ongelmaa allekirjoitusten ja maasta poistumislappujen kanssa. Orientaation jälkeen sitten lähdin saksalaisen Katjan, kiinalaisten Tinin ja Gaon, Bruneista kotoisin olevan Wanin ja japanilaisen Makon kanssa seikkailemaan Ikeburoon, joka on Tokion toisiks suurin asema heti Shinjukun jälkeen. Ikebukurossa käytiin sit syömässä kaitenzushia (ravintola, jossa erilaiset sushiannokset liikkuu liuhihnalla ja siitä saa sit ottaa mielensä mukaan annoksia. Annokset maksetaan lopuksi kertyneiden lautasten mukaan). Oli hyvää ja halpaa! Harmi vaan ku ei tullut siellä kuvia otettua. Sushin jälkeen kierreltiin vähän Ikebukuron ostospaikkoja, ja löysin itselleni vihdoin hieman pehmeämmän tyynyn (asuntolan tyyny on hirveän kova!), tosin en tän uudenkaan tyynyn avulla saanu yhtään paremmin illalla sit nukuttua. Ikebukurosta palattuamme kahviteltiin Katjan kanssa asuntolan neloskerroksen keittiössä (asun siis vitosessa) ja mukaan liittyi myös Gao ja Tin. Oli hauska vain istua ja jutella toisten kanssa. Käytettiin pääasiassa japania, ja oli kiva huomata, että ainakin näin vaihtareiden kesken kommunikaatio onnistuu.

Tänään oli sit yksi niitä byrokratiatäytteisiä päiviä, sillä menimme Shinjukun "kaupungintalolle" rekisteröitymään asukkaiksi ja liittymään kansalliseen sairasvakuutusohjelmaan. Hommahan toimi siis niin, että meillä oli 33 vaihto-opiskelijan ja n. kymmenen japanilaisen 'tuutorin' yhteislähtö dormilta. Voi siis arvata, että sellaisella lössillä liikkuessa kaikkeen meni aikaa. Sit yhdessä vuoronperään käytiin luovuttamassa tarvittavia papereita, ooteltiin ja käytiin syömässä, saatiin paperit takas ja luovutettiin toiset paperit, taas reilu tunnin odottelu ja sit saatiin paperit takas. Oltiin vasta joskus kolmen jälkeen valmiita... Vähänkö väsytti sen ruljanssin jälkeen, vaikka varsinaisesti mitään vaativaa ei tarvinnutkaan tehdä. Kuitenkin luppoaika oli siinä mielessä hyvä, että pystyi tutustumaan muihin vaihtareihin sekä myös meidän japanilaisiin tuutoreihin. Toisella tauolla, 'päätuutori' vei meidät pelihallin luokse. Enpähän tiedä yhtään hirveämpää paikkaa: kauhea melu ja kirkkaita värejä. Mie en pystynyt kyseisessä paikassa viittä minuuttia pitempään olemaan, ja sainkin sit mukaani Katjan, virolaisen Hedin ja Japania edustamaan Yumin ja Yuin, joiden kanssa mentiin läheiseen kahvilaan. Kahvilassa oli ihanan hiljaista ja rauhallista (jotenki alkaa tää melusaaste olla vähän liikaa miulle) ja iso plussa oli tietty, että meillä oli japanilaista seuraa niin kielitaitoa sai rauhassa testailla ihan paikallisten kanssa. Oli kiva huomata, ettei ihan sanattomaksi jääny, vaikka puheen nopeutuessa tipahinkin useimmiten sit kärryiltä. Mutta no jaa, oon ollu tasan viikon täällä, joten se, että ymmärrän suurimman osan normaalitempoisesta arkipäiväisestä puheesta riittää miulle (omat odotukset kielitaidon suhteen on viimeaikoina rajusti laskeneet..).

Joka tapauksessa, pitkän päivän jälkeen vihdoin oli kaksi tärkeää paperihommaa hoidettu. Meidät saateltiin sit kädestä pitäen Takadanobaban asemalle, josta sit jatkoin matkaani yliopistolle, jonka lähistöltä kävin hakemassa maanantaina tilaamanin inkanin (nimellä varustetun leimasimen). Kotimatkalla sit piipahdin vielä läheisessä puhelinkaupassa hintoja kyselemässä. Ei hitsi, mitä täällä saa maksaa puhelimesta. Haluaisin tosiaan älypuhelimen (miulla ei tähän mennessä oo koskaan ollut), ja no niitä saa vain kahden vuoden kytkyllä. Kuukausimaksu on n. 6800 jeniä (nykykurssilla n. 55 e) ja sit kun vuoden päästä irtisanoo sopimuksen, pitää maksaa sakkomaksu sekä loput puhelimestä, eli arviolta vajaa kolme sataa euroa. Ja kyseinen puhelin ei sit toimi ees missään muualla kuin Japanissa. Nii ja tosiaan kuukausimaksuun kuuluu vain perusmaksut ja netti, puheluiden hinta tulee viel sit tuohon päälle. Älytöntä? Ainakin miusta. Voi olla, että löytyis halvempiakin vaihtoehtoja, mutta toisaalta haluaisin jo saada puhelimen. Ja laskeskelin, että yhteensä nuo kuukausimaksut vuodelta+ erorahat maksavat n. yhden kuukauden stipendin verran, joten toisaalta, miksi ei hommata sellaista puhelinta, jolla oikeasti pääsee sit nettiin tarvittaessa kuin että kärvistellä halvemman prepaidin kanssa ja olla pulassa jossain hornan tuutissa. Rahanmenon ajatteleminenkin tekee jo pahaa, mutta toisaalta säästin kuitenkin ottamalla kahden hengen huoneen. (Yritän siis psyykata itteäni, että raaskisin käydä huomenna ostamassa sen älypuhelimen). Huomenna kuitenkin ajattelin koittaa käydä pankkitilia avaamassa, vaikka ensi tiistaina ois infotilaisuus asiasta. Tämä päivä on kuitenkin osoittanut, että porukalla asioiden hoitaminen tuppaa kestämään, joten parempi käydä omin nokkineen, jos ei halua koko päivää tuhlata.

Ai niin, meinasin unohtaa mainita. Tein jo ekat kurssivalinnat syyslukukaudelle. En kuitenkaan kirjoittele tänne mitään kurssikuvauksia ennen kuin lopulliset valinnat varmistuu. Loppuun viel muutamia kuvia, joita vihdoin olen saanut aikaiseki ottaa.

Bussista otettu eka kuva Tokiosta.

Jee, yliopistolla on ees vähän vihreätä maisemaakin.

Vastavalmistuneita liikenteessä?

Ja sit vähän kuvia kaduilta (Ikebukuro)..

Ja sit kuvia jostain Shinjukun "kaupungintalon" lähistöltä.

Aivan liian meluisa pelihalli.

Olen jo kämpiltänikin ehtinyt jonkun verran kuvia ottamaan, mutta teen niistä sit ihan oman postauksen, kohan kirjoittelen enemmän tästä asuntolasta.