lauantai 21. syyskuuta 2013

乾杯!Uusille tuttavuuksille.

Otsikko viittaa torstain tervetulojuhlaan, jossa alkuun kippisteltiin. Japanissa sanotaan siis kippiksen sijaan kanpai.

Torstaina laitoin kielitaidon koetukselle, ku päätin omin nokkineni mennä pankkiin avaamaan tilin ja myöhemmin myös lääkäriin näyttämään korvaani. Pankkitilin avaus oli helppo nakki, ku se sijaitsi ihan tässä dormin vieressä nii ne oli siellä jo tottunu vaihtareihin. Korttia saan odottaa viikon päästä saapuvaksi postista, mutta onneksi tilikirja riitti mm. puhelinliittymän avaamiseen. Iltapäivästä käväisin sitten yliopiston 'terveyskeskuksessa' kysymässä, että mitä tehdä ku korvaan koskee. No, he ohjasivat minut sitten eri paikkaan korva-ja nenälääkärille. Antoivat mukaan ihan kartankin, että osaisin perille. Tosin kartta oli aika epäselvä, ja siinä vaiheessa ku tajusin kysyä yhdestä kaupasta neuvoa, nii selviskin, että kyseinen lääkäri sijaitsee lähes meidän asuntolan vieressä. Ja mie olin parin kilsan päässä asuntolalta. No, pienen kävelyn jälkeen pääsin kuitenkin lääkärin vastaanotolle, jossa yritin selvittää asiaa japaniksi. Lääkäri sit tsekkas korvan ja löytyihän sieltä jotain: nimittäin ne korvatipat, mitä miulle suomessa oli määrätty, oli kuivuneet epämääräiseksi kokkareeksi, jonka se lääkäri sit poisti. Toivon mukaan juuri se oli oikeassa korvassa vikana eikä enää mitään muuta. Vasempaankin korvaan lääkäri katto, mutta ei kait sit nähny mitään poikkeavaa. Sekin on kyllä ny pari päivää menny vähän väliä silleen tukkoon, etten meinaa kuulla kunnolla, mutta ehkä se tästä... jos ei muuta niin tiedänpähän minne mennä, jos tulee taas tarvis päästä korvalääkärille. Ja siis japaniksi sain kyllä oikean korvan ongelman selitettyä, muttta vasemman korvan paineen tunne oli hieman kinkkisempi tapaus, nii jäi ehkä hieman vajaaks tää käynti.

Illalla oli sit ICC:n, International Community Centerin,, järjestämä tervetulotapahtuma, jossa oli ruokaa ja juomaa (alkoholittomia, koska japanissa ikäraja 20v. ja monet opiskelijoista alle). Pari tanssiesitystäkin nähtiin. Jostain syystä just tuolla juhlassa tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että eiköhän tästä vuodesta tuu ihan hieno. Tähän mennessä miun ekoja päiviä on kuvastanut aika pitkälti innottomuus. Mutta torstai oli tähän mennessä paras päivä. Ei niinkään sen juhlan takia, koska vaikka siellä ihan kivaa olikin (syödä) nii se oli aika lyhyt tapahtuma. Meidät häädettiin tiloista jo kasilta ja jäi vähän semmoinen fiilis, että vois viel lähtee johonkin. Ninni ja estonialainen Hedi olivat kanssa samaa mieltä, mutta oltais mielellään haluttu mukaan muitakin. No oltiin jo melkein asuntolan luona, ku mie sit huomasin, että takana kävelee kaks vaihtarityttöä. Kysyin heiltä sit pokkana, että haluaisivatko lähteä jonnekin juomaan jotain. Siis oikeasti tilanne oli huvittava, koska mie en ees esitellyt itteäni tai mitään ensiks. Eipähän tulis Suomessa vastaavaa tehtyä. Mutta spontaanius kannatti, koska me mentiin kanadalaisen 'Mikan' ja azerbaidzanilaisen Aysellin kanssa läheiseen Bar Outsideriin, jossa sit reilu tunti juteltiin, tosin englanniksi. Se oli jotenki tosi hassu, mutta hauska ilta. Ja ehkä just tällainen spontaanius sekä ittensä haastaminen pankki/lääkäritilanteissa teki torstaipäivästä onnistuneen.

Perjantaina sain sit vihdoinkin kännykän. Nimittäin Shiho, jonka kanssa ystävystyin jo Helsingissä, tuli minun mukana kännykkäkauppaan varmistamaan, etten ny ihan mihin sattuu sopimukseen nimeäni pistä. Toisin kuin viimeksi kirjoitin, otin sellaisen puhelimen, joka ei maksanu juuri mitään. Samsung Galaxyn sai siis tavallaan ilmaiseksi, mutta kuukausimaksu on edelleen n. 6000 jeniä kuussa (+puhelut erikseen)  ja eroraha on n. 10 000 jeniä. Mutta silti kyseinen sopimus oli parempi kuin jos olisin Iphonen ostanu, sillä siihen tosiaan ois tullut puhelimen hinta lisää. Säästin siis muutama sata euroa, sillä että otin Samsungin Iphonen sijaan. Ei paha. Vielä en ole maksanut mitään muuta kuin laturin (ei kuulu pakettihintaan), joten jännityksellä odotan sitä, mitä luokkaa eka lasku tulee olemaan. Joka tapauksessa yli 50 euron puhelinlaskut on aimo loikkaus miun 10-15 euron suomen kännykkälaskusta.

Puhelimen oston jälkeen käytiin Shihon kanssa Asakusassa ja Ueno puistossa, josta miulla on alla pari kuvaa. Oli tosi lämmin päivä, ja naama tais taas kerran vähän kärähtää, ku monta tuntia käveltiin. Mutta toisaalta hyvä, että täällä tulee tosi paljon käveltyä, ku en oikein viel osaa minnekään lenkille lähteä. Iltapäivästä viiden aikaan lähdinkin sit jo meidän asuntolan tyyppien kaa kv-klubin järjestämään iltamaan. Taas pientä naposteltavaa, mehua, teetä yms. Sekä leikkejä, jotka toivat mieleen enemmänkin lasten synttärit kuin yliopiston 'bileet'. Olihan se mukava taas tutustua uusiin vaihtareihin ja japanilaisiin (joiden nimä en kuitenkaan enää muista), mutta jotenki nää happeningit on aika öh, köyhiä. Mentiin siitä sit viel syömään neljässä eri porukassa, jolloin pysty vähän enemmän juttelemaan. Meitä oli mie, Katja, hollantilainen (joka ei puhunut japania) sekä neljä japanilaista. Tosi hyvä tilaisuus harjoitella japania. Mutta ku hollantilainen ei japania puhunu, piti sit kuitenki enimmäkseen englantia käyttää. Hieman harmittaa se, että niin moni ei puhu japania, koska sit heidän takiaan pitää englantia käyttää. Enhän miekään japanissa hyvä ole, mutta ainakin yritän.

Tänään sit päätin pitää 'vapaata'. Ylenpalttinen sosialisointi on miusta tosi uuvuttavaa ja toisekseen minnuu ei innosta ollenkaan kierrellä uusilla kulmilla ku täällä on kaikkialla ihan liikaa ihmisiä, meluisaa ja joka tavalla stressaavaa. Joten aamupäivän opettelin käyttämään puhelinta ja ny illan olen koneella viettänyt. Siinä välissä kävin tosin Hedin kanssa yliopistolla, koska siellä esittäytyivät myös vaihtareita tervetulleiksi toivottavat klubit (japanilaiset opiskelijat yleensä kuuluvat aina johonkin klubiin, joissa vietetään viimeisetkin vapaat hetket). Miulle sopivia klubeja (tiukemmat säännöt) ja saakuru (circle, hieman rennompaa meininkiä) ei juurikaan ollut, ainoa mikä vaikutti vähänkään mielenkiintoiselta oli Wasetora eli wasedan matka/turisteilu-saakuru. Ja laitoinkin heille sitten heti tänään viestiä, että olisin kiinnostunut osallistumaan, jos ei haittaa, että en osaa viel kunnolla japania. Viime vuonna ulkomaalaisia jäseniä oli vain 5 (Taiwanista), joten mietin, että erotun kyll sit niin joukosta. Mutta japanin kielitaidon kannalta ois kyll tosi hyvä. Katotaan ny mitä siitäkin tulee.

Oho, tulipahan taas megapitkä postaus. Laitetaan ny loppuun viel pari kuvaa.

Yliopistolta: Okuma Garden
Asakusa: ihan liikaa turisteja.
Sky Tree
Asakusa. Ja turistit.


Vanha kohtaa uuden.
Ueno Park

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti