Ensimmäiset tunnelmat Tokiosta

Tänään on ensimmäinen kokonainen päiväni Tokiossa. Täällä on jotain plus kolkyt astetta ja hiostavaa, mutta outoa kyllä ei siltikään sellainen väsyttävän kuuma ku Suomessa + 30 ois. Lento sujui eilen ihan ok, sain jopa pari tuntia nukuttua, joten en ihan naatti ollut, ku kone laskeutui kolmelta yöllä Suomen aikaa ja yhdeksältä aamulla Japanin aikaa. Kentällä oli vastassa Wasedan yliopiston porukkaa. Bussi asuntoloille lähti vasta yhdeltä, joten siihen asti saatiin hengata lentokentällä. Juttelin siin sit toisen Helsingin yliopistolta tulleen vaihtarin kanssa, ennen kuin muitakin saapui kentälle. Hyvä kyllä ku sit heti ensimmäinen muu vaihtari, jolle puhuin, sattui olemaan Saksasta. Ja hän asuu samassa asuntolassa, kerrosta alempana. Siistiä ku meillä on sit kolme yhteistä kieltä: englanti, saksa, japani. Tosiaan siis bussimatka asuntolalle kesti n. puoltoista tuntia, ja torkuin lähes koko matkan. Kolmen aikaan sit vihdoin saavuttiin asuntolalle. Heti ensimmäiseksi saatiin huoneiden avaimet ja sit asuntola-assistentit näytti meille ihan erikseen, miten huoneisiin saa valot päälle ja hanasta vettä. Koska sitähän ei ois voinukaan ite päätellä. Mutta joo, onhan se kiva, että huolehtiivat.

Kuiteskin, vihdoin kaikkien selitysten jälkeen pääsin viidenteen kerrokseen omaan huoneeseeni. Yllätys, yllätys, huonekaverini on kiinalainen (illan asuntolainfossa tuli ilmi, että 20 % asuntolan vaihtareista kiinalaisia). Maggie (hänen 'englantilainen' nimensä, koska oikeaa en tällä hetkellä muista enkä lausua osaiskaan) vaikuttaa mukavalta, tosin hän osallistuu englanninkieliseen ohjelmaan eikä juurikaan puhu japania. Mutta eipähän ny vuoden aikana sit englantikaan pääse unohtumaan, ku pitää joka päivä sitäkin käyttää. Maggie vaikutti muutenkin ihan mukavalta, eiköhän me toimeen tulla. Huone itsessään oli isompi ku oletin (oisko n. 18 neliötä). Parvisängyt, joiden alla työpöydät ja kaappi. Säilytystilaa on tosi vähän, enkä vielä oo saanu kaikkia vaatteita purettua matkalaukusta. Pitää ostaa jotain säilytyslaatikoita lisää. Huoneessa on jääkaappi ja pieni pakastin. Kylppäri on pieni, mutta kylpyammekin sinne on saatu mahtumaan. Ilmastointi toimii loistavasti, mikä on tosi hyvä, koska muuten täällä ois ihan liian kuuma! Huoneeseen oon siis ainakin näin heti alkuun tyytyväinen. Parveke on sisäpihalle päin, eli vastapäätä näkyy asuntolan toisen puolen huoneiden parvekkeille ja ikkunoihin. Eli ei mitään hienoa katunäkymää. Mutta toisaalta huoneeseen ei kuulu myöskään katumelu. Mikä on tosi hyvä, koska minun pitää opetella nukkumaan ilman korvatulppia (olen siis käyttänyt korvatulppia ihan liikaa, minkä takia korvakäytävän iho tulehtunut) ja ainakin eilen sain nukuttua ihan hyvin ilman tulppia tai mitään. Hieman alkuun ilmastointilaitteen ääni häiritsi, mutta aikaeroväsymys vei sit voiton. Nukuinkin sit ihan kellon ympäri. Tänään heräsin puol kaksitoista. Olin laittanut herätyksen ysiks, mutta kännykän akku loppu yöllä.. No, ehkä ekan päivän voi ottaa vähän rennommin.

Eilen illalla tosiaan ehdin myös vähän käymään jo kaupoilla. Maggielta sain ohjeet läheiseen kauppaan, mistä saa halvalla kaikkea tarpeellista kotiin. Jännää oli sit lähteä yksinään käppäilemään kaduille, mutta ihan hyvin kaupan löysin, vaikka kartta oli mitä oli. Tosin tänään pitää viel uudestaan mennä, ku en ihan kaikkea muistanu ostaa. Eilen illalla oli sit myös kahdeksalta asuntolaorientaatio. Siellä selvis mm. että takuuvuokra, syys-, loka- ja marraskuun vuokrat tulee maksettavaksi lokakuun 28. päivä. Eli tuohon mennessä pitäis saada japanilaiselle tilille n. 180 000 jeniä eli n. 1500 e. Ja eka pitäis saada se japanilainen tili. No, ei mitään ongelmaa, jos ne ekan kahden kuun stipendirahat tulee tuohon mennessä tilille. Muuten orientaatiossa kerrottiin asuntolan sääntöjä: pitäkää paikat siistinä, ei melua etc. Infon jälkeen saatiin sit napostella ja seurustella muiden vaihtarien kanssa. Tapasin mm. saksalaisen, joka tulee Leipzigin yliopistosta. Hän oli miun Saksan vaihtovuonna ollu vuotta alemmalla japanin kurssilla, ku mitä mie kävin, nii en häntä tuntenu, mutta meillä joitain yhteisiä tuttuja kuitenkin on. Vähänkö huvittavaa. Siitä huolimatta, että tapasin useita muita vaihtareita, en heidän nimiä juurikaan enää muista. Toisten kanssa puhuin japania ja toisten kanssa englantia, riippui siitä, osasivatko he japania tarpeeks. Japani muiden vaihtarien kanssa sujuu, mutta kaupassa käydessä en millään meinaa ymmärtää myyjiä, kun he puhuvat niin nopeasti. Mutta ehkä se tästä, kuitenkin olen vasta ekoja päiviä täällä. Joka tapauksessa miusta tuntuu, että tämän syksyn kurssit valitsen niin, että voin keskittyä suullisen japanin parantamiseen...

Tänään tosiaan aamu hieman myöhästyi ja muutenkin tosi laiska olo. En jaksa olla aktiivinen. Kävin siis hitaan aamun jälkeen yliopistolla käppäilemässä. 10 minuutissa pystyy täältä kävee yliopistolle ja siihen rakennukseen, missä miullakin tunnit on. Vähänkö huippuu, että se on niin lähellä! Yliopistokampuksella seikkailin kartan kanssa, koska siellä niitä rakennuksia riitti (tosin miulla luultavasti tunnit on yhdessä ja samassa rakennuksessa). Sit yhdessä välissä istahin karttoja kattomaan, nii neljä japanilaista tyttöö tuli miulle juttelemaan. He aloittivat englanniksi, mutta vaihtoivat japaniin ku huomasivat, että mie sitä jonkun verran osaan. Puhuin heidän kanssaa japaniksi, mutta tosi kökköä kieltähän se oli. Ja kieltä enemmän ongelmana on se, että miulta on unohtunut kaikki, mitä meille on opetettu japanilaisesta etiketistä ja tavoista. Rikon siis varmaan kaikkia mahdollisia etikettisääntöjä nähdessäni japanilaisia. Pitää kattoo tarjoisko yliopisto jotain kurssia, missä harjoitellaan ihan perus kanssakäymistä japanilaisten kanssa. Mutta joo siis tytöt jutteli sit miun kaa jonkun aikaa, näyttivät yhden yliopiston kaupan miulle mistä sain sellaisen sämpylän ja kahvin ostettua. Tytöt lähtikin siitä sit, ja itelle jäi hieman outo olo. Olihan se ihan mukavaa, että japanilaiset tuli ihan noin suoraan juttelee, mutta just se joka aloitti keskustelun opiskelee englantia, joten luultavastikin toivoi vain tilaisuutta päästä käyttämään englantia. Mutta toisaalta, niinhän miekin haluan vain saada uusia tilaisuuksiä päästä käyttämään japania.

Yliopistokampus vaikutti miusta näin heti alkuun hieman sekavalta ja osa rakennuksista tosi korkeilta (kuten muutenkin täällä). Ulkomaalaisia tuli kans runsaasti vastaan, joten kampusalueella ei tarttee pelätä erottuvansa niin paljoa joukosta. Huomenna meen sit siihen varsinaiseen orientaatioon yliopistolle. Halusin tänään vain vähän kierrellä siellä, että huomenna löydän heti perille. Kotimatkalla sit kävin ruokakaupassa, ja vähänkö siinäkin meni aikaa ku yritin tavata kaikkia elintarvikkeiden tekstejä. Mukaan tarttui ainakin banaaneja, mysliä aamupalalle ja kahvia. Ruokapuolta miun pitää viel miettiä. En osaa oikein Suomessakaan tehdä mitään ruokaa, joten japanilaisista ruoka-aineista viel vähemmän. Ehkäpä rupean vain syömään ulkona.

Nyt minun oli tarkoitus tehdä koneella japanin kielitasotesti, mutta näköjään miniläppärini on liian pieni kyseiselle testille. Pitää siis toivoa, että maanantaina pääsisin yliopiston koneelle testiä tekemään. Olen kuitenkin suunnilleen jo kattonut mille kursseille haluan, joten testin tuloksella ei niin väliä, ku se ei myöskään määrää, mille kursseille pääsee. Joten päätinkin sit kirjoittaa blogiin. Ja ihan hyvä vain ku nykin tästä tulee näköjään tosi pitkä postaus. Tänään on siis tällainen välipäivä. Illalla ois tarkoitus Maggien kanssa käydä ostamassa luuttua ja muuta tarpeellista huoneeseen. Toisaalta tuntuu tyhmältä tulla Japaniin ja sit heti eka päivä olla omissa oloissaan tekemättä mitään ihmeellisempää, mutta toisaalta: miulla on viel ykstoista kuukautta aikaa sosialisoida ja seikkailla, miks pitäis väsyttää ittensä heti alkuun. Luulisin, että juuri se, että olen jo kerran ollut vaihdossa vaikuttaa siihen, että osaan jotenkin suhtautua tähän alkuhässäkkään suht neutraalisti. Kielen kanssa on runsaasti ongelmia joo, mutta niin oli Saksassakin. Tavoitteenani on, että jouluun mennessä alkais kaikki arkitilanteet sujua jouhevasti japaniksi, mutta siihen asti saan viel sönköttää niin paljon kuin tarttee. Ja sekoilla kaupan kassalla, ku en ensinnäkään tajua mitä myyjä puhuu ja toisekseen en ymmärrä viel noita jenin kolikoita sit yhtään. Alku aina hankalaa, niinhän sitä sanotaan.

Kuvia en ole vielä jaksanut ottaa, mutta enköhän niitäkin kerkee tässä joskus ottamaan ja lataamaan. Ny taidan tästä syödä jotain ennen ku Maggien kaa lähdetään ostamaan kaikkea yleishyödyllistä meidän huoneeseen.