Viime viikolla Priscilan kanssa innostuttiin sit miun jouluna ostama 1000 palapeli kokoamaan. Raamit saatiin kasaan jo ennen Elinan vierailua, ja sit muutamassa illassa tuo oikeastaan valmiiksi saatiin. Huvitti kyllä ku toiset opiskelijat viihteelle lähti, nii myö jäätiin kotia palapeliä kasaamaan. Belgialaiset kämppikset oudoksuivat vähän kanssa. Hei, miusta palapelit on ihan mukava ajanviettotapa! (etenkin jos vaihtoehtona on läksyt..). No joka tapauksessa meidän palapeli valmistui eikä enää tekosyitä ole. Pakko tehä kouluhommia. Mie sit otin viime viikolla itteäni niskasta kiinni ja aloitin Hausarbeitin (tutkielma) kirjoittamisen. Pri oli viikonlopun Prahassa, nii sit tuli kotona oltua ja jopa töitä tehtyä. 2500 sanaa tarvitsen, 1800 sanaa jo koossa, jei, ny ku tän viikonlopun jaksais ahertaa nii sais tuon pois alta. (Okei laatu ei ehkä kaikkein parasta oo, mutta no...).
 |
| Gewandhaus |
Viikonloppu ei pelkästään kouluhommissa menny, vaan iltaisin löysin tieni keskustaan, jossa pidettiin Bach-juhlia. Bachin kunniaksi keskustassa oli tarjolla ilmaisia konsertteja, torstaina ja lauantaina klassisempaa, perjantaina sit vähän erilaista. Perjantaina eka oli acapella-ryhmä Amarcord. Lauloivat lauluja vähän joka mantereelta (mm. ruotsiks, koreaks, espanjaks..). Miusta olivat jopa pääesiintyjää parempia. Heidän jälkeensä esiintymään tulivat die Prinzen, Leipzigista kotoisin oleva bändi, joka 1990 perustettu. Pitää sanoa, että heillä on tosi mielenkiintoisia sanoituksia, ja musiikki on ihan ok, mutta ei siitä oikein samalla tavalla pystynyt innostumaan ku ei osannu laulujen sanoa.
 |
| Amarcord ja die Prinzen |
Mutta toisaalta tää esitys teki olon jotenkin haikeaksi. Nimittäin tasan neljä vuotta ja yhtä päivää aikaisemmin olin edellisen kerran kuuntelemassa die Prinzejä Berliinissä. Esitys toi siten muistoja Berliinin ajalta. Sinä päivänä kun 'prinssit' esiintyi, miulla oli just pahin koti-ikävä ekan Saksa-viikon jälkeen. Jäi jotenkin sit se esitys hyvin mieleen. Tällä kertaa en aivan niin herkällä päällä ollut, mutta kuitenkin esitys sai miettimään sitä, että aika rientää aivan kauheaa vauhtia, ja pian tääkin vuos Saksassa on kohta ohi....
Toinen yhtäläisyys Berliinin kuukauteen löytyy myös: jalkapallon EM-kisat juuri meneillään ja sen kyll huomaa. Maalitilanteen tietää suunnilleen siitä että pitää ikkunan auki, ovat nimittäin sen verran äännekästä porukkaa nuo saksalaiset. Ja joka ikiselle terassille on ny screenit ilmaantunut, josta porukka kattoo pelejä...
 |
| Bachfest |
Viime viikolla kävin parin japaninkurssilaisen ja vaihtarin kaa Grassimuseon Völkerkund- osiossa (eri kansoista historiaa yms.). Olevinaan siellä piti olla yks maailman kattavimmista ainu-kokoelmista (siis ainut on kansa japanin pohjoisosista), tosin tää kokoelma oli sit pienoinen pettymys, mutta tulipahan ny käytyä.. Eilen kävin muiden vaihtarien kaa irkkupubissa, otettiin osaa perinteiseen Pub Quiziin eli pubivisaan. Oli ihan hauskaa, osallistujaryhmiä oli aika monta. Tultiin neljänneksi, mikä ei ollu mitenkään huono tulos, ottaen huomioon että kaikille oli eka kerta..
Viikonlopun vuoroin tein kouluhommia, vuoroin tuskailin miun paketin olinpaikan kanssa. DHL:n sivuilta pystyin nimittäin seuraamaan, että miun sanakirja käväisi Leipzigissa, sit palas takas Frankfurtiin tulliin. Pelkäsin jo että sieltä tulee kovatkin tullimaksut. Ja että paketin saanti vielä kestää. Mutta tänään (just äsken..) sain vihdoinkin miun sanakirjan!!! Jee!! Ja piti maksaa 29 euroa tullimaksuja, ei paha (ainakaan siihen verrattuna mitä pelkäsin...). Pitääkin heti aloittaa opettelemaan, miten tuota käytetään..
Sitten vähän negatiivisempaa asiaa. Viime viikolla yksi japaninopiskelijoista tunnin alussa ilmoitti kaverinsa (joka kanssa samaa kurssia käyny) puolesta, että kyseinen tyttö ei tule enää tänä lukukautena yliopistolle, koska hänellä on todettu rintasyöpä, ja hän joutuu ny sädehoitoihin. Hän on siis vuoden minua nuorempi.. 20-vuotias ja rintasyöpä. Hän ois nyt syksyllä Japaniin vaihtoon lähtenyt. Hirveätä ajatella, että kaikki suunnitelmat voi yhtäkkiä olla yhtä turhan kanssa, koska koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee. Sitä sit tajuaa, että pitää oikeasti yrittää ottaa elämästä kaikki irti tässä ja nyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti