Vikat päivät Japanissa

Jäi sit se vika päivitys Japanissa kirjoittamatta. Mutta ei se mitään, kertaillaan. 

Heinäkuu meni aika pitkälti kouluhommien ja kokeiden parissa, mutta kerkesin mie muutakin. Kävin esim. Katjan, Mihon ja Chisaton kanssa kultakala-näyttelyssä, josta alla oleva kuva on otettu. Oikeasti siis näyttely, jossa taidetta tehdään kultakala-akvaarioista. 

Samalla viikolla kävin sitten Shihon ja kiinalaisen ex-kämppikseni Wenin kanssa tosiaan Ghibli museossa, joka oli yllättävän pieni, mutta sai sieltä ainakin siskonlapsille hyvin tuliaisia ostettua.

Samaisena viikonloppuna kävin myös yksikseni tsekkaamassa yhen ilotuliksen. Sinä iltana satoi kauheasti, joten en jaksanut ees loppuun asti katsoa. Japanissa ne ilotulitukset siis tosiaan kestää jonkun tunnin. Ja ku tarkoitus oli vaan käydä vähän kattomassa minkälainen tunnelma on, ku ensi viikolle oltiin sovittu jo porukalla ilotulitukseen meno. Tässä kuitenkin pari hienoa otosta sateenvarjomerestä.

Tosiaan siis vikat viikot oli enemmän tai vähemmän kouluhommia täynnä. Toisaalta ei miulla missään välissä niiden kanssa hirveätä paniikkia ollut. Tälläinen kasa papereita oli sit nyt kevään aikana kertynyt... + pari kurssikirjaa.

Karaokessa tuli tietysti myös käytyä ahkeraan, koska pitihän sitä varastoon laulaa. Kuva karaoken ikkunasta Takadanobaballe. Ja taas satoi.

Varsinainen lukukausi Wasedassa loppui perjantaina 25.7., jonka iltana oli sitten lähtöjuhla kotiinpalaaville vaihtareille. Ilmainen ruoka oli plussaa ja ohjelma oli ihan ok, mutta tuttuja vaihtareita ja opettajia oli aika vähänlaisesti, joten ei ny mitenkään erikoisena tapahtumana jääny mieleen, vaikka siellä vihdoin tajuskin, että tässä tää vuos nyt oli.

Lauantaina mentiin sit isommalla porukalla seuraamaan Tokion isointa ilotulitusta. Tosin isossa porukassa oli se ongelma, että jouduttiin sit koko ajan odottamaan jotakuta, ja odottaminen yli + 30 asteen helteillä ei oo mitenkään kivaa. Voisko sanoa, että miulla alkoi mennä nopeasti hermot. Etenki ku vihdoin päästiin ilotulituspaikan lähelle (Asakusassa), nii porukkaa alkoi olla joka paikassa ihan sikana...  istumapaikan etsimisessä meni sit oma aikansa, mutta lopulta löydettiin suht. hyvä paikka, mistä näki ainakin suurimman osan ilotulituksista. Illan onnistunein otokseni alla.

Sunnuntaina sitten vietimme porukalla miun synttäreitä/läksiäisiä. Ohjelmassa oli jäätelökahvittelua, ravintola 30. kerroksessa Sky Tree+ Tokion yönäkymällä sekä biljardin pelaamista. Karaokea tietenkään unohtamatta! Tadashi osti miulle vielä syntymäpäiväkakun, joka sit syötiin Miran, Katjan ja Ninnin kaa karaokessa ja alkomaholiset juomatkin meillä oli omasta takaa, joten saatiin ihan kiva karaokeyö aikaiseksi (vaikka oikeestihan karaokessa ei sais omia ruokia tai juomia olla). Muut alkoivat nuokkua siinä kolmen aikaan, mutta me Ninnin kanssa vedettiin täysillä viiteen asti. Viimeinen yhteinen karaokekerta oli kyllä oikeesti haikeaa. Siinä samalla sit tajus oikeesti, että seuraavaan kertaan Japanissa/karaokessa/tiettyjen ihmisten näkemiseen voi oikeasti mennä aikaa... Haikeudestaan huolimatta synttäripäivä oli ehkä onnistunein ikinä. Puol kuuden aikaan aamulla myös Nishi-Wasedan kadut olivat ihanan rauhallisia... 

Viimeisenä maanantaina olikin sit pakollisten loppujen byrokratioiden hoito: opiskelijakortin palautus, takuuvuokran haku, pankkitilin sulkeminen. Illalla näin vielä illallisen merkeissä Naokon ja Natsumin kanssa, joiden kanssa syksyllä lounastin viikoittain yliopistolla, mutta ny keväällä en ole nähny ollenkaan ku Natsumi jo töissä ja Naoko hakee töitä. 

Tiistaina saatoin Katjan laukkuinensa Asakusaan. Kierreltiin vielä Sensoji-temppelillä asti. Illalla jouduin myös Miralle hyvästit heittämään asuntolalla, kun hän aamulla sitten aikaisin lähti lentokentälle.

Keskiviikko olikin sit miun vika kokonainen päivä Japanissa. Loppusiivous. Kävin vikan kerran moikkaamassa Shihoa ja sit vain kiertelin Uenossa. Iltapäivällä olikin sit aika lähteä asuntolalta ja raahautua kamojen kanssa Naritan lentokentällä odottavaan hotelliin.

Vikoilla viikoilla onnistuin hankkimaan niin paljon tuliaisia, että mie loppujen lopuksi ostin pienen matkalaukun lisää, jotta sain kaiken Suomeen. Tein tosin ennen kotiinpalua niin kovaa karsintaa tavaroissa, ettei miulla ollu periaatteessa ku muutama kilo enemmän tavaraa, kuin Japaniin tullessa. Olin tietty jo kavereiden mukana muutaman kilon saanut Suomeen, muta miulla ei onneks ollu samaa ongelmaa kuin monella muulla vaihtarilla, jotka joutui tavaraa laittamaan tavaraa laatikoittain laivapostilla tulemaan. Oli siinä siltikin kiva junasta junaan vaihtaminen ku oli iso-ja pienimatkalaukku sekä rinkka matkalaukku. 

Viimeisen yön vietin tosiaan Naritassa hotellissa, mikä oli sinänsä ärsyttävää, koska ei enää oikein ollut sitä fiilistä, että on viel Japanissa, ku ympärillä vaan ulkomaalaisia pyöri.

Torstaiaamuna sitten lähtöselvityksestä selvittyäni se sitten oikeasti iski tajuntaan. Rehellisesti sanottuna lentolipun saatuani rupes itkettämään: Ai, nytkö sitä pitäis lähteä?

Se, etten saanu suoraa lentoa Helsinkiin ärsytti, mutta se oli siistiä, että sain luokan +luokassa, eli jalkatilaa oli kiitettävästi!

Ja tässä sitä liidetään sit Helsingin ohi.

Vuosi Japanissa oli mielenkiintoinen kokemus. Tavallaan tuntuu, että oon vaan valittanut Japanista, mutta on siellä ne omat hyvät puolensakin. Ja mitä pitempään oon poissa sieltä, sitä enemmän tekee mieli takas. Koska ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen.