Alkukesän erasmuselämää

Neljässä viikossa vaikka mitä ehtiny tapahtua. Viikkorutiini on jo syntyny. Maanantaista keskiviikkoon pitää kiirettä. Maanantaisin 9-15 opiskelua, tiistai ja keskiviikkoillat luentojen jälkeen kuluu taasen liikuntakurssien merkeissä. Torstaisin on yks ainoa oppitunti ja oon vuorotellen joka toinen viikko venäjän tahi japanin tunnilla käyny. Ja sit torstaisin yheltä alkaa miun viikonloppu, jee! Ai nii, "adoptoin" myös Julian - Otilian (italialainen viime lukukaudelta) tandempartnerin ja oon ny kerran keskiviikkoisin hyppytunnilla saksalaisen Julian kaa nähny kieltenopiskelun merkissä. Julia on auttanu minuu saksan kaa, ja mie oon sitä auttanu japanin kanssa. Joo kuulostaa koomiselta, mutta siis Julia ns. kielikeskuksella lukee japania ja opettelee vielä hiraganoja lukemaan (ekat kolme kuukautta hän on opiskellu roomajien varassa.. ääk!!), joten pystyn sillä tasolla vielä ihan hyvin auttamaan. Alkuviikko on siis miulla suht täynnä. Maanantai-iltaisin ois vielä WILMA (järjestö)n Montagskneipe eli "maanantaipubi", elikä vaihtareita kokoontuu valittuun paikalliseen iltaa viettämään. Parina maanantaina tuollakin tullu käytyä. Ihan hauskaa ollut ku paljon tuttuja ihmisiä (Priscilan kautta oon siis tutustunu paljon kesälukukauden tyyppeihin).

                                                                             

Sächsische Schweiz

WILMAn kanssa oon muutenkin ollu ny menossa. Pari viikkoa sitten sunnuntaina WILMA järjesti päiväreissun Sächsische Schweiziin kansallispuistoon. Kolme tuntia lähijunalla sinne ja takaisin. Paikan päällä seitsemän tuntia. Kävelyä ja portaiden kapuamista. Siistit näkymät ja hyvä ilma, joten ei mitään valittamista. Samaa ei voi sanoa viime lauantain Erfurtin reissusta. Erfurt on siis Thüringenin osavaltion pääkaupunki. Ja pitäis ihan kaunis olla. Ja olihan se kans. Mutta ois siitä ehkä enemmän nauttinu, jos ei koko ajan vettä ois satanu kaatamalla. Siinä ei pahemmin jaksanu mitään nähtävyyksiä kierrellä.

Das Brot - Leipä.

No miulla oli muiden vaihtarien kanssa joka tapauksessa hauskaa, vaikka ei mitään aikaan saatukaan, mutta Erfurtista itestään ei ny paljoa jääny mieleen. Ainoastaan kuvassa näkyvä "Leipä".

Ennen viime viikonlopun sateita oli täällä suht helteistä. Kolmen kympin lukemissakin käytiin huhtikuun vika viikonloppu. Mie tietty olin just sen viikonlopun sit flunssassa..   Innostuin kuitenkin sen jälkeen kesävaatteita ostelemaan, ja ny uimapukukin löytyy. Tietty hyvät säät lähti pois heti, ku ois niihin valmistautunu ja terveenä... Ei vaisinkaan, eilenkin oli +25 astetta. Heti kohan seuraava tilaisuus tulee, mie lähen kyll uimaan. Tässä muutaman kilsan päässä on parikin järveä, joten ei ainakaan siitä ongelmaa synny että mihin uimaan pääsis.

Huhtikuun vika päivä sit paistettiin munkkeja suomalaisten kesken. Ensimmäistä kertaa sit itsenäisyyspäiväjuhlien näin kunnolla muiden suomaisten kanssa. Munkkien paisto oli hauskaa hommaa ja vielä hauskempaa oli niitä sitten seuraavana päivänä syödä vappupiknikin merkeissä. Suomalaisten vappupiknikiltä löytyi munkkien lisäksi myös simaa. Kiitos Anne simasta!! Suomalaisten lisäksi paikalla oli myös muita vaihtareita ja saksalaisia. Kuitenki ku porukassa 10 suomalaista oli houkutus suuri suomea puhua. Oonki huomannu että parin viikon aikana ny suht paljon suomea tullu täällä käytettyä.. Vapun sää oli myös mitä mainioin, tosin onnistuin sit toisen olkapään polttamaan ihan kivasti. Noh, ostin sit heti seuraavana päivänä sen aurinkorasvan...

Vappupiknikki

Kämppiksistä vielä piti mainita. Välillä menee hermot noihin miun belgialaisiin kämppiksiin. Deborah on tosi mukava, silloin kun hän on yksin. Mutta aina jos hän on Sarahin kanssa samaan aikaan keittiössä, he puhuvat keskenään ranskaa. Okei, ei se olis mikään ongelma, mutta ku he puhuvat aina ranskaks, vaikka muitakin ois paikalla. Ja siis Sarahin äiti on kotoisin Saksasta ja Sarah puhuu paremmin saksaa kuin mie, joten kielitaidottomuudestakaan ei ny ole kyse. Siis niin ärsyttävää! Oikeasti ei huvita keittiössä istua ja syödä jos molemmat paikalla, koska jos toiset puhuu kieltä jota kaikki ei ymmärrä, niin siinä  kyll tuntuu siltä ettei he meidän (miun ja Priscilan) kaa tekemisissä halua olla. Joten jos mahdollista, vaihtaisin kämppiksistäni Sarahin johonkuhun ei ranskankieliseen henkilöön. Onneks sentään Prin kanssa meillä sujuu loistavasti. Prillä on tosi hyvät välit orientaatiokurssinsa ryhmäläisten kesken, ja Prin kautta miekin oon sitten hänen ryhmäläisiin paremmin tutustunu. Vähänkö huvittavaa ku miun luona ei oo ennen käyny suomalaisia vaihtareita, nii ny yks Priscilan ryhmäläisistä on suomalainen, joten hän sit meillä usein käy, Priscilan vieraana.

            

Eikä ees haittaa että mie oon nii laiska ulos lähtemään, koska bileet tulee miun luo (no siis Prin luo, mutta koska kämppiksiä ollaan...). Ny on jo kolmesti käyny nii, että Pri on alkuillasta sanonu "hei, mie oon pari tyyppiä meille kutsunu kortteja pelaamaan ysm. ja sit ollaan yhteensä yli kymmenen henkeä Prin huoneessa (onneks hänellä on iso huone!). Sunnuntaina oli hyvä ku just pelattiinkin kortteja (monopolistakin on korttiversio!), mutta sitte meillä ei ollu mitään juomista eikä kaupat tietenkään auki. Noh ihmiset päätti sit eilen korjata tilanteen. Mie silleen tuun 10 kilsan lenkiltä, käyn suihkussa, ja sit Pri sanoo että porukka tulee meille kortteja pelaamaan. Ah, okei, ei miulla kyll oo mitään ostettuna.  

Kolmen ensimmäisen henkilön tuomat juomat...

No, ei huolta, kaikki nimittäin olivat ottaneet omat juomat mukaan ja Pri jo epäili, että tästähän riittää koko kuukaudeksi. Haha, mie sanoin että ehkä sunnuntaihin asti. Ja miun veikkaus oli lähempänä totuutta. Pelattiin sit brasilialaisten opettamaa hauskaa juomapelia korteilla. Parhaimmillaan oltiin yhteensä 13 henkeä ku belgialaiset kämppikset liittyi seuraan, mutta sitten pikku hiljaa porukka lähti kotia ja oltiinki sit enää viis henkeä pelissä mukana. Kaikista parasta siinä että kokoonnutaan kämpillä on se, että sänky on lähellä.

Yllämainittujen lisäksi olen myös vihdoin saanut opintopistelaput viime lukukauden kursseista (eihän siinä kestänykään ku kolme kuukautta...), lisännyt hyötyliikunnan määrää (talvella pyöräilin n. 16 km viikossa, ny matkoista tulee vähintäänkin 32 km), opiskellut ahkerammin japania ja jumittanu vähemmän koneella. Ensimmäinen kesälukukauden kuukausi on sujunut siis vallan mainiosti.

Koti Friedensparkista katottuna