Terveisiä Straße des 18.Oktoberilta

Kohta viikko täällä vierähtänyt. Maanantaiaamuna kävin yliopistolle ilmoittautumisessa, raahasin hostellilta kaikki kamat tietty mukaan. Yliopistolta suoraan sit Studentenwerkin (ylioppilaskunta?) luo vuokrasopimusta ja avaimia hakemaan. Mutta ei. Eihän sitä ny niin yksinkertaisesti voi tehä. Ensinnäkin oottelin Studentenwerkillä toista tuntia ja kuuntelin ku espanjalaiset puhua pälpättivät vieressä (espanjaa, totta kai..) Välillä kävin kerroksen alempana maksamassa 1.kuun ja takuuvuokran, mutta sit piti viel tulla odottelemaan. Noh, ei niitä avaimia sit saanukaan ees suoraan studentenwerkiltä, vaan miun piti sit yhteystietolapun saatuani lampsia tulevalle asuintalolleni ja siellä sit käydä hausmeisterin luota avain. No tässäkään vaiheessa ei vielä oltu vuokrasopimusta tehty.

     

Noh kuitenkin pääsin maanantaina sentään asettumaan jo asunnolle. Eihän tää mikään luksusasunto oo, mutta eiköhän se ihan 190 euron väärti oo, mitä kuukaudessa maksan. Paljon ainakin on säilytystilaa huoneessa (kalustettu siis) ja ihan riittävän iso miulle. Tää on neljän hengen soluasunto, mutta kaks huonetta on tyhjillään ja kolmannessa asuu Etelä-Afrikkalainen Tanja. Eteiskäytävä on suht kolkko, mutta suihkutilat (kaks erillistä suihku+vessaa) näyttää ainakin siisteiltä. Keittiö on itessään hieman ihmeellinen. Kaks jääkaappia, mutta ei ollenkaan uunia!? Liedet kyll onneks löytyy, ei sillä että aikoisin hirveästi ruokaa tehäkään. Entiset asukkaat on onneks tänne jättäneet kyll ihan riittämiin kattiloita, paistinpannuja ja jonkin verran myös astioita. Mikro ja vedenkeitin löytyy kans. Kahvinkeitintä ei ole, joten ostin sit sellaista murukahvia, koska en mie ilman kahvia pärjää sit millään. Kyllä täällä sen 11 kuukautta asuu, mutta ois kyll parantamisen varaakin. Valitettavasti tuossa vieressä on tie, jolla kulkee aika paljon autoja (onneks ei sentään ratikka), joten ikkuna auki on aika meluisaa. Suihkut on ihan ihmeelliset ku vettä tulee vaan sieltä suihkusuuttimen reunoilta. Meinaan siis että ku suihku on täysillä niin siihen keskellä jää sellainen tyhjä kohta. Ja sit se suutin on kiinnitetty ylös kattoon, joten sitä ei pysty mitenkään liikuttelemaan... Tyhmää, sanon minä. Kuten myös se, että pyykinpesu maksaa 2 e koneellinen ja sen kuivaus 1,7 e ja kuivaushuonettahan ei tunneta.  Ai nii, sit vielä joitain tän rapun/studentenwohnheimin erikoisuuksia. Tuossa ulko-oven lähellä kadulla on kaks puhelinkoppia. Ja pyykkituvalle mennessä huomasin että alimmassa kerroksessa on myös kondomiautomaatti. Että silleen.

Joo, maanantaina siis kävin viel Bürgeramtissa ilmoittautumassa kaupunginasukkaaks. Siellä oli hieman jonoa. Jonotusnumeroiden mukaan minua ennen oli jotain reilu 80 tyyppiä. Kerkesin siinä ootellessani sit shoppailemaan itselleni tyynyn ja muuta tarpeellista tavaraa.

     

Tiistaina alkoi sitten vihdoin kieli-ja orientaatiokurssi, jota varten tänne tulinkin kuukautta ennen varsinaisten luentojen alkua. Kurssinavajaisissa sit selvis, että eniten vaihtareita on tullut Espanjasta,Italiasta ja Ranskasta. Suomikin on aika hyvin edustettuna (11 henkeä, jotain 180 yhteensä kurssilla). Vertaa Ruotsi, josta vain yksi henkilö, jos ny oikein muistan. Tiistaina oli sit kans kielitasotesti. Keskiviikkona sit selvis että oon ryhmässä 11. Ryhmiä on siis 1-14, jossa 14:sta löytyy ne parhaat saksantaitajat. Ryhmään 13 tais päästä neljä suomalaista. Mie oon yksinään suomalaisia edustamassa omassa ryhmässäni. Puolet ryhmästäni on ranskalaisia, sit pari tsekkiläistä ja italialaista ja edustajat löytyy myös USA:sta ja Puolasta. Ja aika hyvä sattuma muuten että yksi italialaisista pyrkii kans pääsemään täällä japanin kursseille ja on opiskellut suunnilleen saman verran japania kuin miekin. Toivottavasti päästään. Proffa ei miulle oo mitään viel vastannu ku tiistaina viestiä taas laitoin. Ai nii, tiistaista vielä. Hoidin silloin viel noita bürokratie juttuja eli vuorossa oli pankkitilinavaus. Deutsche Bankissa on hieman eri meininki kuin Suomessa. Ensinnäkin ku mie menin miun varatulla ajalla sinne, tiskiltä ohjasivat miut istumaan suht. hienoon odotustilaan ja sit pankkivirkailija, joka hoiti miun asian, tuli henkilökohtaisesti hakemaan miut sieltä odotustilasta. Ja sit se hoiti kaikki tilinavausjutut, ainoa mitä miun piti tehä oli allekirjoittaa. Ja niitä allekirjoituksia tulikin siinä viiden minuutin sisään kirjoitettua varmaan jotain kymmenen. Mutta ny miulla on tili saksasta ja sain lukukausimaksun maksettua! Ja heti pankista menin sit kotirapun alakerrassa sijaitsevaan asumistoimihenkilöjotain rouva Funken luo, jonka kanssa vihdoin pääsin kirjoittamaan vuokrasopimuksen. En siis voinut hoitaa sitä ennen kuin olin hankkinut tilin tänne. Joskus en vain ymmärrä saksalaista ajattelua. Hidasta, turhauttavaa, ja ihan turhaa ravaamista toimistosta toiseen. Mutta ny pitäis suunnilleen kaikki muuttoon liittyvät asiat olla kunnossa.

     

Keskiviikkona meillä sit alkoi kielikurssi ryhmissä tutustumisleikein ja kampuskierroksella. Päivän aikana ehti vihdoin myös vähän enemmän tutustumaan joihinkin muihin vaihtareihin. Oon ny myös ehkä suunnilleen tavannu kaikki tänne tulleet suomalaiset. Illalla sit oli Moritzbasteilla (uudelleenrakennettu vanha linnoitus keski-ajalta, joka toimii nykyään yökerhona) kurssinavajaisjuhlat. Saimme sinne sit 2,5 euron arvoiset ilmaisdrinkki-liput ja koska en tykkää viinistä niin join sit siellä ensimmäisen olueni ikinä. Enkä mikään oluen fani ole vieläkään. Mutta ku ilmaista kerran nii...  Onneks tosiaan asun sen verran lähellä keskustaa että illalla oli helppo ihan vaan kävellä kotia (n. 2km). Oikeastaan olen melkein kaikki matkat täällä kulkenu kävellen, tänäänkin yliopistolle ja takaisin. Ratikkalippu maksaa 2,10 e enkä kehtais viikkolippuakaan ostaa. Hyvää hyötyliikuntaa ainakin, ku sit on viel kaupungilla tullu ees takaisin käveltyä. 25 min kävellen yliopiston 'päärakennukselle', missä meillä ny on ollut nuo kurssin kielitunnit. Ei paha ollenkaan. Ny kun viel saisin sen pyörän jostain hommattua niin miehän pääsen vartissa kaikkialle. Pyörän lisäksi pitäis myös verhot hommata. Jostain syystä täältä ei mistään kaupasta meinaa löytyä verhoja! En ymmärrä. No onhan se tietty hyvä että aamulla aina herää siinä seitsemän aikaan jo siks että on valoisaa.

     

Joo, eiköhän se ollut tässä tällä kertaa. Huomenna viel ois kolme tuntia saksan kielioppia tai jotain edessä, viikonlopusta en tiedä viel, parin ryhmäläisen kaa varmaan ooppera-taloa käydään katsomassa ja sit egyptiläisessä museossa. Mutta aika näyttää.

Aufwiedersehen!

Straße des 18. Oktoberin  yhteenkasvanut talorykelmä, viidessä rapussa yhteensä yli 1000 opiskelija-asuinpaikkaa.

Soluasunnon hieman kolkohko käytävä.

Miun työpöytä!

Kaappitilaa riittää

          

Näkymä ikkunasta ei tosin ole kaikista viehättävin, mutta tuohan se jonkinlaista  DDR- tunnelmaa...