Välipäivä ennen uuden elämän alkua

Ensimmäinen kokonainen päivä Saksassa! Ja mitä teenkään. Kävelen pari aamupäivän tuntia kaupungilla, nukun päikkärit, käyn syömässä kiinalaisessa ja dataan yksinään kymmenen hengen hostellihuoneessa. Eilen meninkin sit jo puol yhdeksältä nukkumaan, joten hyvien yöunien jälkeen heräsin sit seitsemältä. Muuten hyvä, mutta huoneessa oli muitakin asukkeja, jotka eivät hirveesti olisi arvostaneet aikaista herätystä, joten sen sijaan että oisin huoneeseen rymistelemään jääny, lähdin alakertaan aamupalalle. Aamupala maksoi 3,5e per aamu, ja kyll sillä ihan mahansa täytti. Sit lähdinkin etsimään tietäni yliopistolle, jotta huomenna olisin suunnilleen tietoinen siitä minne pitää mennä. Sunnuntaiaamuna yhdeksältä kaduilla ei ollut pahemmin porukkaa, joten ihan rauhassa sai kuljeskella. Yliopiston jälkeen suuntana oli Straße des Oktober 18. 29, jolla pitäisi sijata miun tuleva asunto. Yritin siinä samalla sit kattoo noita välimatkoja, yliopistolle reilu pari kilsaa, lähikauppaan muutama sata metriä. Pyöräilijät on kaupungissa otettu tosi hyvin huomioon, ja toivonkin että saisin jostain nopeasti ostettua käytetyn pyörän. Puol kahdeltatoista olinkin sit jo hostellilla. Kaikki muut vieraat tästä huoneesta ovat häippässeet pois joten mie oon sit loppupäivän saanu ihan yksin täällä olla. Kelpaa miulle! Aika antisosiaalista ajattelua, mutta ens viikosta lähtien pääsen kuitenkin tutustumaan uusiin ihmisiin ihan kyllästymiseen asti ja eiköhän kaupunkikin tule tutuksi, joten

haluan ny ottaa ny ekan päivän ihan rauhallisesti ja silleen tottua vaan ajatukseen, että tässä kaupungissa sit pitäis asua 10,5 kuukautta.

          

Hei, mutta pitää vielä mainita joitain pieniä kulttuurieroja. Ensinnäkin, ulkona syöminen. Jotenkin on vaikea tottua siihen, että melkein kaikissa ravintoloissa/kahviloissa mennään ensin istumaan ja saadaan ruokalista eteen ennen kuin tilataan. Mie oon suomalaiseen tyyliin tottunut menemään suoraan tiskille kertomaan mitä haluan (esim. coffee house) JA maksamaan ensin. Tosi häiritsevää ku ei voi maksaa heti tilatessa (vai voiko? en tiedä, yritän seurailla muita ihmisiä ja sitä miten he toimivat) ja sit pitää oottaa sitä tarjoilijaa, jotta voi maksaa. Ja vaihtorahan he laittavat pöydälle, vaikka kuinka yrittäisin ojentaa kättäni. (Tosin nää jutut taitaa päteä kaikkiin muihin maihin paitsi Suomeen.). Sit liikenne. En tiedä, onko tää vain joku leipzigilainen juttu, mutta välillä teillä (edes isoilla) ei ole ollenkaan autoja, ja sit yhtäkkiä on hirveä suma, tai sit autoja, jotka ajaa kaupunkiajoks hirveällä vauhdilla. Toisaalta taas täällä jalankulkijat saa periaatteessa ylittää tien mistä vaan ja autoilijan pitää väistää....   Sit raha-asioihin. Oikeasti on hyvä, että Suomessa ei käytetä 1 ja 2 senttisiä, koska oon ny yhen päivän ollu täällä ja alan jo saada tarpeekseni noista pikkukolikoista... Eihän siin ois ongelmaa, jos vois kortilla maksaa, mutta ku käteistä suositaan melkeinpä kaikkialla. Mutta kuitenkin niitä raha-automaatteja on tosi harvassa (no keskustassa tietty vähän enemmän), joten mistä ne ihmiset saavat sen kaiken käteisen. Nostaako ne heti palkkapäivänä kaiken ulos?? Tämänkin tiesin tosin jo etukäteen, mutta siltikin se vaatii vähän totuttelemista.

          

Huomenaamulla ois sit yliopistolle ilmoittautumisen vuoro ja vuokrasopimuksen teko. Tiistaina alkaa kielikurssi ja ensimmäiseksi tietysti pääsemme tekemään kielitasokokeet. Mielenkiintoista nähdä, minkä tasoista porukkaa siell on. Ja onko miten suomalaisia - facebookryhmästä löytyy ainakin yks toinen suomalainen Jyväskylän yliopistosta. Ei mitään tietoa, miten nopeasti pääsen asunnolla sitten nettiin, toivottavasti ei tuu vieroitusoireita...

          

Just tulikin sit hostellihuoneeseen uus tyyppi. Pyhiinvaeltaja. Kävellyt 30 kilometriä päivässä seitsemän päivän ajan ja viel on saman verran jäljellä. Hyvä kunto pitää olla.

Ps. saksa tökkii edelleen.

Sleepy Lion Hostel

Luonnontieteellinen museo