Tasan kolmen viikon päästä olen vihdoin Leipzigissa, viettämässä ensimmäistä päivää uudessa kaupungissa! Hieman on jo elokuun aikana saksa-ajatukset vienyt yöunia ja aina välillä rupeaa hirveästi jännittämään, mutta sitten menee päiviä ettei asiaa ajattele (lähes) ollenkaan. Uskoisin kuitenkin, että verrattuna kolmen vuoden takaiseen Berliini-kuukauteen olen nyt paremmin valmistautunut kaikkeen.
Ensinnäkin, olen jo kaksi vuotta asunut 400 kilometrin päässä lähes kaikista sukulaisista ja vanhoista kavereista siten että vuoden aikana on ehtinyt vain lomilla näkemään, joten tällä kertaa ero perheestä ja kavereista ei välttämättä tunnu niin pahalta. Tietysti pääkaupunkiseudulle jää ihmisiä, joita on tottunut näkemään enemmän ja joita tulee ikävä, mutta onneks on olemassa facebook/mese/skype. Toiseksi, Leipzigissa tulen asumaan Studentenwohnheimissa eli opiskelija-asuntoloissa, mikä miun tapauksessa tarkoittaa neljän hengen solua, mutta en usko että tämäkään tuottaa hirveästi ongelmia, koska Helsingissäkin olen tottunut asumaan kolmen hengen solussa.. Kolmanneksi, minulla on jo viiden viikon verran kokemusta kyseisestä maasta ja kielestä, joten vaikka alussa tuleekin olemaan hankaluuksia kielen kanssa, uskoisin että jo parin kuukauden päästä pärjään vallan mainiosti. Neljänneksi, lukioaikana olin aika epäsosiaalinen/ujo, mutta yliopistoelämä on ainakin jossain määrin korjannut kyseistä ongelmaa ja uskon, että Saksassa on tällä kertaa helpompaa löytää kavereita.
Joten oikeastaan en niinkään jännitä sitä, miten tulen pärjäämään siellä, vaan ylipäänsä millaista elämä Leipzigissä tulee olemaan? Mie haluan tietää ja nähdä, eli haluaisin jo lähteä! Odottaminen on raivostuttavaa.. Tosin tässä riittäis tietty vielä tekemistä ennen lähtöä, keskiviikkona ois mm. tentti, mutta on hieman keskittymisvaikeuksia ku mieluummin lukis just muiden vaihtoblogeja tai muuten vaan surffailis saksalaisilla nettisivuilla. Ja välillä sit tuleekin sellainen olo, että en mie haluakaan lähteä.. vuoteen ei nää ystäviä, perhettä eikä yliopistoporukkaa. Sit ku tuun takas niin onko sitä jo tippunut kaikista jutuista pois?? Silloin moni tuttu on puolestaan lähdössä vaihtoon, joten kenen kanssa mie sit hengaan kahvihuoneella ja käyn UniCafessa syömässä...
Tavallaan tiedän että kyseiset pelot on ihan turhia koska eihän ny koko Karavaani (meidän ainejärjestö) vaihtoon oo lähössä, mutta silti monen kanssa tulee useamman vuoden tauko, ettemme juuri näe. Ja jos joku ihmettelee miksi, niin luen pääaineenani Itä-Aasian tutkimusta, joten parin vuoden päästä olisi vielä toinen vaihtovuosi edessä. Ja aiemmassa postauksessani sanoinkin, että saksanvaihtoni on hieman typerää ja syy siihen on se, että jos en nyt olisi lähdössä Saksaan, olisin ensi syksynä luultavastikin ollut lähdössä Japaniin. Ja nyt joku voi ihmetellä, miks mie lähen Saksaan jos vaihtoehtona on Japani, niin vastauksena on, että molempi parempi! Mie toivon, että saksanvaihto antaa lisää itsevarmuutta ja miulla on sit nykyistä paremmat eväät lähteä Japaniin vaihtoon. Mutta tietty tässä on se ongelma, että japanin opiskelu on oikeasti niin raskasta, että voi olla että saksassa mie menetän viimeisetkin motivaation rippeeni ja päädyn johonkin radikaaliin päätökseen kuten pääaineen vaihtamiseen... tai sit maan, hehe... Mutta se on sit sen ajan murheita, eikä toivottavasti kovin todennäköistä, koska mie haluan kyllä päästä Japaniinkin!
Jotkut vaihtobloggaajat ovat tehneet listoja siitä, mitä he haluavat vaihdon aikana saada aikaiseksi. Yritin itsekin miettiä vastaavaa, mutta tällä hetkellä mieleen ei tule kuin kolme:
Goal 1: Vuoden päästä puhun saksaa niin sujuvasti, että saksalaiset eivät heti tajua, ettei saksa ole äidinkieleni. (olen ehkä liian kunnianhimoinen tämän suhteen, mutta no pitää ainaskin yrittää)
Goal 2: Käytyjen maiden listalle tiensä löytävät ainakin Tsekki, Itävalta, Sveitsi, Italia ja Puola.
Goal 3: Miulla on (paljon) uusia saksalaisia ystäviä ja tuttuja eri puolilta maailmaa.
Hmm.. miun piti tästä postauksesta tehä enemmän sellainen Erasmus-info-pakettityylinen, missä kertoisin käytännönjutuista, mutta jostain syystä se tuntuu hieman puuduttavalta/turhalta. Vaihtohaku oli suht yksinkertainen homma, jos vaan jaksoi tarpeeks pyöritellä niitä hakupapereita edestakaisin. Käytännön jutut hoituu kyll ihan huomaamatta kun on vaan motivaatiota ottaa selvää asioista eikä jätä viime tippaan mitään. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja ongelmitta, toivotaan että niin tulee menemään jatkossakin.
*************
EDIT. 10.12.2012.
Tästä päivityksestä on kulunut nyt reilu vuosi. Ja ajattelin vain päivittää tähän, miten miun tavoitteiden lopulta kävi.
1. Saksan puhuminen sujuu, mutta äidinkielen puhujaksi minua epäillään vain ensimmäisen parin lauseen aikana, jos silloinkaan.
2. Puola valitettavasti jäi valitettavasti väliin, mutta maalistalta löytyykin sen sijaan sit omaksi yllätykseksikin Tanska, Slovenia, Kroatia, Slovakia ja Unkari.
3. Hyviä ystäviä sain kyllä, mutta en niinkään saksalaisista. Vaihdon aikana läheisimmät ystävyyssuhteet solmin italialaisen, brasilialaisen, romanialaisen, tsekkiläisen ja englantilaisen kanssa. Useita tuttuja matkan varrella tietysti tuli, mutta useimpiin heistä en ole vaihdon jälkeen enää kontaktissa pysynyt.
Tavoitteet eivät täysin toteutuneet, mutta vaihto ylitti joka tapauksessa odotukseni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti