Epäilyksiä

Warning: vaihdon suhteen epärelevanttia tajunnanvirtaa puol kahden aikaan yöllä. Voi aivan hyvin skipata.
Funktio: itseterapia.

Miulla on tällä viikolla ollut ihan liikaa aikaa. Miettiä kaikkea. En saa unta. En halua lähteä. Oon ny viikon lueskellu facebookista, miten ihmiset kriiseilee prosemmasta, japani kolmosesta, tutkintorakenteenuudistuksesta ja muusta ensi vuoteen liittyvästä. Miekin haluan. Haluan tehdä kandin tänä vuonna, tehdä kaiken silloin kuin muutkin. Haluan tuttuja ja turvallisia ongelmia, joihin vastaukset löytää almasta ja weboodista. Haluan tuskailla  japanin tunneilla tutussa porukassa ja harjoitella hikihatussa kanjeja kahvihuoneella...  Vai haluanko? Jos jäisinkin nyt Suomeen olisinko yhtään sen onnellisempi? Hihkuisinko ilosta kandia vääntäessä? Lukisinko innoissani tentteihin? Enkä malttaisi olla menemättä luennoille? ... En usko. Luultavasti jo ekan periodin jälkeen alkaisin turhautua kaikkeen "ja kiroo paskaa elämä" (...).
            
"Miksi lähet saksaan vaihtoon, vaikka luet japania?" kysymys, joka on ruvennut ärsyttämään minua yhtä paljon kuin "miks sie luet japania?" tai "mikä sinusta tulee isona?". Kolme kysymystä, joita kuulen toistuvasti, mutta joita en voi sietää. Miksi? EN TIEDÄ. Koska se on vastaukseni. Joka ikiseen. Ja se ei kelpaa kellekään. Aina pitäis osata jotenkin selittää valintojaan.. Anteeksi vaan, mutta mie en osaa. Standardivastaukseni: Luen japania, koska tykkään kielistä ja mitä vaikeampi sen parempi. Itä-Aasia kiehtoo, 'harvinaisten' kielten taitajia tarvitaan.... etc. Oikeasti: en keksiny mitään muutakaan, mitä ois kiinnostanut opiskella. Mitä tulee siihen mitä teen yliopiston jälkeen? Ei mitään hajua. Your guess is as good as mine. Miks miun ees pitäis tietää? Miulla on aika varmasti ainakin 4 vuotta opiskeluja vielä jäljellä, joten vastaukseni tänään voi olla ihan eri kuin se on ensi vuonna. Joten miksi pitää ees kysyä? Ja miksi vastauksesi ei voi kelvata, etten tiedä. Onko se sit parempi että keksii jotain, jota ei kuitenkaan tarkoita, hä? Ja tuohon kolmanteen miksi-kysymykseen, saksanvaihdosta: en tiedä, ja mietin juuri itsekin samaa. Miksi ihmeessä mie lähen vaihtoon, just ny? Elämä ois niin paljon helpompaa, jos oisin pysynyt alkuperäisessä suunnitelmassa. Ei sillä, että se vaikeaa olis juuri nytkään, ennemminkin tylsää. Mutta tylsä on turvallista, sitä tietää mitä odottaa ja voi myös suunnitella eteenpäin asioita. Ja mie luulisin että kohan mie pääsen saksaan nii siell ei kyll tuu olemaan tylsää. Äh, nyt taidan jo sekoittaa itsenikin tässä..
          
Kuten sanoin, miulla on liikaa aikaa miettiä turhia asioita. Kyll tää tästä, kohan alkaa tapahtumaan ja lähdön hetki oikeasti koittaa. Luultavasti kunhan löydän itseni saksasta unohdan kokonaan sen, mitä tuun missaamaan tämän vuoden aikana. Mie saatan menettää yhen 'järkevän' opiskeluvuoden suomessa, mutta ehkäpä saan sen sijalle tapahtumarikkaan ja ikimuistoisen vuoden saksassa, jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Tuleeko ensi vuosi osoittautumaan yhden 'hukkavuoden' arvoiseksi?

En tiedä. Mutta ei se haittaa, ei aina tarvitsekaan.


//Edit. 4.9.2011 klo 12.54
Kun luin tämän myöhemmin, alkoi se huvittaa. Meinasin poistaa koko postauksen, koska tavallaan tää ei pidä paikkaansa ja on suht. kärjistettyä. Mutta toisaalta se taas pitää. Ehkä jätänkin tän tänne, jotta voin sitten myöhemmin naureskella omille ajatuksilleni.