Peking, Kiina

Kiinan matkasta ei ole kuin muutama kuukausi, joten se on vielä tuoreessa muistissa ja pystyn vähän paremmin reissusta kertoilemaan. Ensinnäkin, tuttavapiiriä tuntui huvittavan kovasti että lähden lomailemaan Kiinaan kun kuitenkin pääasiallisesti japania opiskelen. Oikeastaan päätös ostaa liput tuli tälläkin kertaa melkeinpä hetken mielijohteesta, koska kiinaa opiskeleva kaverini yhtenä marraskuisena päivänä vain sattui puhumaan siitä, miten haluaisi käydä maassa ennen kuin lähtee sinne vaihtoon. No, minnuu ei tarttee pitkään suostutella lähtemään mihinkään ja eipä aikaakaan kun supersaversin kautta tilattiin liput ja varattiin hotelli.

Budjetti

Per hengeltä lennot oli n. 460 e ja hotelli 206 e. Joo, hotelli oli siis 13 yöltä reilu kaks sataa, eli ei siis paha ollenkaan (tosin tässä tulee taas verrattua länsimaisiin hintoihin...). Hotellin hinnastakin oltas 70 e säästetty, jos oltas otettu halvemmat huoneet (ilman aamupalaa, tietokonetta/nettiä). Ja halvin vaihtoehto olis tietty ollut hostelli, mutta hotelli tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta näin ensikertalaisesta. Viisumi oli helppo hommata ja maksoi 60 e. Paikan päällä syömisiin, liikkumisiin matkamuistoihin, nähtävyyksiin yms. kului vajaa kolme sataa. Oikeasti harmittaa, että jos heti alusta alkaen ois ollut oikealla mentaliteetilla liikkeellä ja ois varonu kaikkia turistihintaisia paikkoja/myyjiä ja ois osannu tinkiä paremmin nii kahen viikon aikana ois varmaan pärjänny 100 eurolla ihan loistavasti... Mutta no, sit ens kerralla.

Kielimuurista

Tosiaan, Pekingissä aika harvassa paikassa (ainakaan missä myö käytiin) puhuttiin tai ymmärrettiin englantia. Tietty kaikissa turistirysissä (kuten Kielletty Kaupunki) tuli englanninkieltä taitavia kiinalaisia vastaan, mutta muualla kielitaito saattoi rajoittua pariin sanaan. Hotellissa oli onneksemme englannintaitoista henkilökuntaa, mikä oli helpotus ainakin minulle. Suureksi eduksi matkan aikana osoittautui se, että kaverini osasi käyttää kiinan kieltä, mikä ensinnäkin nopeutti tilausten tekoa, lippujen ostamista, paikasta toiseen löytämistä jne ja ylipäänsä kiinalaiset yleensä edes vastasivat jotain silloin kun kysymys esitettiin kiinaks. Silloin kun minä yritin englanniksi mennä jotain kysymään suurin osa tuntui lähtevän karkuun... Kaverille reissu oli tietty hieno tilaisuus päästä kokeilemaan taitojaan kiinan kielessä, mutta minulle reissu oli ensimmäinen laatuaan, etten oikeasti osannut ollenkaan kommunikoida maassa yleisesti käytetyllä kielellä. Tavallaan opettavainen kokemus sekin. Siinä missä kaverini ymmärsi ainakin jotain ympärillämme käydyistä keskusteluista, tv-ohjelmista yms. olin minä aika pitkälti sen varassa mitä hän suomensi minulle tai sit mitä tilanteesta pystyi päättelemään.

Sanoisinkin, että olisin saanut maasta paljon enemmän irti, jos olisin osannut paikallista kieltä. Toisaalta matkan aikana innostuin ostamaan Chinese 1-oppikirjan ja ehkä joku päivä löydänkin itseni kiinankielenkurssilta.

                           Käytännön juttuja                                                             

Jostain syystä en osaa enää kuvitella, millainen mielikuva minulla aiemmin Pekingistä oli, mutta jotenkin se ei kuitenkaan vastannut kuvitelmiani. Yksi parhaimmista asioista siellä oli yleisten (eli ilmaisten) vessojen yleisyys! Oltiin yleensä koko päivä aina liikenteessä, joten se että joka kadunkulmalta löytyi vessa oli tietty plussaa, jottei tarvinnu puolta tuntia tuhlata yhen vessan etsimiseen. Yleensä ne olivat myös suhteellisen siistejä. Aluks oli hieman vaikeuksia tottua naisten ns. reikävessoihin, mutta oikeastaan ei niissäkään mitään vikaa ole. Paluumatkalla Pekingin lentokentällä oli jotenkin jo ihan omituista käydä (meille) normaalissa vessassa.

                   

Liikenne oli aivan niin kaaottista kuin olin kuvitellutkin ja oikeasti välillä jos halus päästä tien yli piti tehä sellaisia kamikaze-syöksyjä.. Miun mottona ainakin alkuvaiheessa oli "seuraa kiinalaista" eli siis mentiin ryhmän mukana. Se oli hieman vaikeaa silloin, kun tietä ei ollutkaan ylittämässä kukaan muu kuin me tai sit itse kiinalaisetkin arpoivat siinä puoli tuntia milloin uskaltautuvat lähteä liikkeelle. Silloin oli sit vähän pakko vaan mennä ja toivoa, ettei kukaan tuu päälle. Läheltä piti-tilanteita oli kyllä useampia, mutta onneks autot kuitenkin (yleensä) hidastivat ja antoivat tietä, tosin tööttäysten saattelemana. Liikennevälineistä suosimme metroa, joka oli tosi kätevä ja halpa, 2 yuania/matka (1e = n. 9yuania, riippuen kurssista). Myös kävelemällä pääsi pitkälle, etenkin kun meidän hotelli oli aika keskustassa siten että moni nähtävyys oli vain muutaman kilsan päässä. Hotellin sijainti oli siis meistä hyvä, ja meistä oli hauskaa että hotelli sijaitsi hutong-kadulla, joten heti ovesta ulos astuessa pääsi näkemään miten osa kiinalaisista oikeasti elää.

Kuva on samalta kadulta kuin meidän hotellimme:

Ja toinen kuva on Houhai-järven rannalta, jonka ympärillä oli paljon ravintoloita/baareja sekä sankoin joukon ihmisiä. Paikka oli kilsan päässä meidän hotellilta ja kiertelimme useaan otteeseen järven ympäri.

Ruoka

Syöminen oli ihanan halpaa, oispa Suomessa samanhintaista! Ruokapaikkoja oli kyllä ihan joka nurkalla, ja pyrimme käymään mahdollisimman monessa erilaisessa paikassa. Ruokien tilaaminen oli välillä vähän arvailua, mutta japanin kielen tuntemus auttoi jonkun verran tulkitsemaan merkkejä myös kiinalaisista ruokalistoista enkä kertaakaan onnistunut tilaamaan sellaista ruokaa, jota en olisi pystynyt ollenkaan syömään. Yleensä etsin ruokalistasta aina jotain kanan/kananmunan merkkejä, jotka oli suht. turvallisia vaihtoehtoja. Tykkäsin melkein kaikesta ruoasta, mutta välillä miulla oli tapana tilata liian tulisia ruokia (siinä vaiheessa ku yks viidennes annoksesta oli chiliä, syöminen oli jotenkin vaikeaa). Tarvitsinkin monesti nenäliinaa, ku nenä rupes aina vuotamaan tulisen ruoan takia (joo, tosi kiinnostavaa, tiedän...)  En valitettavasti maistellut tällä kertaa mitään sen ihmeellisempiä erikoisuuksia. Kerran kävimme McDonaldsilla pehmikset syömässä, Pizza Hutissa pizzalla sekä intialaisessa ravintolassa. Mäkkäri ja Pizza Hut olivat huvittavaa kyllä siellä semmoisia 'tavallista hienompia' paikkoja tai ainakin sellainen kuva miulle jäi. Muuten kyllä pitäydyimme ihan kiinalaisessa ruoassa. Syömäpuikoista pitää vielä semmoinen mainita, että minähän en koskaan aiemmin ollut sitten syömäpuikkoja opetellut käyttämään! Ekoina päivinä syöminen oli miulle aika haastavaa ja taisin saada naapuripöydistä muutamatkin naurut, mutta no loppuvaiheessa sekin alkoi sit sujua (vähän pakko) ja ny en ymmärrä miksi mie en aiemmin opetellut..

Nähtävyyksistä 

Kahden viikon aikana kerkesimme kiertämään yhdessä kuin toisessakin nähtävyydessä, mutta en niitä kaikkia rupea tähän ny luettelemaan. Haluan kuitenkin mainita yhden tärkeän paikan/paikat, mitä ihmiset eivät välttämättä laita heidän must-to-see-listalle, mutta mitkä olivat sekä minun että matkakaverini mielestä todella kiehtovia paikkoja ja saatiin helposti ainakin tunti kulutettua yhdellä kertaa. Kyseessä on nimittäin kaupat. Siis ihan sellaiset tavalliset elintarvikekaupat, mistä porukka ostaa ruokaansa ja muuta tarpeellista. Siis miusta ulkomaanmatkailussa yksi mielenkiintoisimmista asioista on käydä siellä ihan tavan kaupassa, ja nähä millainen se on verrattuna Suomeen. Mitä samaa löytyy ja mikä on ihan uutta ja ihmeellistä. Erityisesti mie innostuin kun eksyttiin ihan vahingossa sellaiseen hypermarkettiin! Vähän siellä oli kiva seikkailla ja ostaa vähän sitä sun tätä (kuten keksejä, nuudeleita, karkkeja, mehuja, teetä yms.). Ja sit yks muovikassillinen kaikkea maksoi jotain alle 10 e. Ei kyll Suomessa onnistuis.

Mutta kyllähän me tietty käytiin myös Kesäpalatsilla, josta yhytimme mm. tämän miekkosen koisimasta:

 Sekä ihmisjoukon kansoittaman kallion, josta olikin hyvät näkymät, mutta hieman huvitti tuo kyltti siinä vieressä.

Harrastimme myös kulttuuria ja kävimme Red Theatressa katsomassa 'Legend of Kungfu'- esityksen, jossa esiintyjät tosiaan tiesivät mitä tekevät. Eka oudoksutti se, että selostukset olivat englanniksi, kun olimme odottaneet että se olisi kiinaksi.. mutta minun kannalta parempi niin pysyinpähän juonessa mukana.

Kielletyyn kaupunkiin en niinkään ihastunut (pidän enemmän puistoista, ja Kielletty Kaupunki oli enimmäkseen täynnä samanlaisia rakennuksia toisensa perään ilman mitään vihreää..) Hienotkin rakennukset alkaa menettää makunsa ku niitä näkee päivästä toiseen.. Ai nii, ja sielläkin riitti sit turisteja! Erityisesti joka paikassa huvittivat nuo kiinalaiset turistiryhmät, joilla oli milloin punainen hattu, milloin punainen lakki tuntomerkkinä...

Vikoina päivinä kävimme vielä huvipuistossa. Huvipuisto oli netin tietojen mukaan suljettu juuri toukokuun alusta lähtien, koska sillä oli tekijänoikeuskiistaa Walt Disneyn hahmoista. No, yllätys, yllätys, paikka olikin toiminnassa, mutta  kiistanalaiset Disney-karikatyyrit eivät puistoa enää koristaneet. Huvipuistossa oli tosi vähän porukkaa, ja ulkomaalaisia ei nähty kuin muutama, ja suurin osa kiinalaisistakin oli lapsiperheitä. Mihinkään ei ois juurikaan ollut jonoja, mutta, jos huomaatte mikä kuvassa on vikana ymmärrätte ehkä miksi emme pahemmin laittessa uskaltaneet käydä.

You know, tuo laite ois laskeutumaisillaan, mutta takarivistö ei taida olla ihan oikeinpäin tuolla..

Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, tulee minun ehdottomasti yksi lempipaikoista koko reissulla: Kiinan muuri. Bussilta meni kolme tuntia päästä muurin Mutianyu- osuudelle kun se pysähteli vähän väliä. Taksillakin olisi tietysti päässyt, mutta mentiin bussilla niin matkan hinta tais olla vain pari euroa. Itse muurille pääsyhän maksoi 40 yuania (n.4,5 e). Kiipeileminen oli hauskaa ja näköalat olivat todellakin sen arvoiset!! Tosin paluumatkalla tulimme alas sellaisella kaapelihissillä, koska voimat alkoi olla jo aika lopussa ku vajaa kolme tuntia oli kävelty ja se kyllä kävi ihan kuntoilusta.

Pekingin matka kokonaisuudessaan oli täynnä vaikka minkälaisia sattumuksia; eksymisiä,väärinkäsityksiä, raivostuttavan jääräpäisten kiinalaisten turistimyyjien kestämistä ja välillä pientä kahnausta oli ihan oman matkaseurankin kanssa (sellaista sattuu, jos viettää kaks viikkoa 24/7 yhdessä), mihin auttoi se, että yhtenä päivänä kävimmekin sit ihan eri paikoissa. Paikallisten jatkuvaan tuijottamiseen kesti myös hetki aikaa tottua (oikeasti seuraavalla kerralla värjään hiukset mustaks, nii ei erotu niin selkeästi joukosta..) ja muutenkin länkkärikohtelu (oot valkoihoinen=rikas) tuntui välillä epäreilulta, koska ei se ainakaan miun kohalla pidä paikkaansa, mutta no jaa.. Lähdin osittain matkalle siksi, että miulla oli ennestään tiettyjä ennakkoluuloja kiinalaisia vastaan ja sen sijaan että oisin antanut niiden ennakkoluulojen estää miun lähtemistä, niin mie halusin käydä maassa ja nähdä pitääkö niistä mikään edes paikkaansa. No oon edelleenkin sitä mieltä että kiinalaiset on äänekkäitä. Epäkohteliasuus oli tosin miulle uus juttu. Mutta Pekingissä törmäsi myös moneen minusta positiiviseen juttuun kuten se, että ihmiset oikeasti menevät viettämään aikaa puistoihin (tanssivat, laulavat, soittavat, pelaavat yms.) ja iltaisin kokoontuvat porukalla ulos (tarkoittaen että kantavat pöydän ulos talonsa eteen) syömään ja pelaamaan korttia.

Voisin käydä Pekingissä uudelleen ja mielellään myös nähdä muitakin paikkoja Kiinassa, mutta en koskaan kyllä haluaisi muuttaa sinne..  Olen iloinen siitä, että päätin lähteä, koska reissu oli todella opettavainen kokemus, ja ainakin näin jälkeenpäin fiilikset matkaa kohtaan on tosi positiiviset (vaikkakin välillä kyllä teki mieli jo kotia).

不到长城非好汉 = He who has never been to the Great Wall is not a true man.