Matsuyaman kautta Honshulle

Matka Bepusta jatkui kolmen tunnin lauttamatkalle Shikokun saarelle Matsuyamaan. Olen tosiaan unohtanut mainita, että viikko ennen kevätlomaa onnistuin rappusia alas tullessa nyrjäyttäymään nilkkani. Pari ekaa reissuviikkoa piti sit nilkan takia ottaa hieman rauhallisemmin. Pitkästä aikaa pääsin kokeilemaan juoksemista Bepun vikana aamuna, kun tajusin kattoa kartasta, että matka satamaan olikin odottamaamme pitempi. Jouduimme siis juoksemaan kaikkien kamojen kanssa, jotta ehdittiin suunnittelemallemme lautalle. Hieman meinas usko loppua matkalla, mutta ehdittiin, ja lautan lähtöönkään ei ollut kuin viis minuuttia! Joka tapauksessa, huomasin sit tuolloin, että tälläinen jatkuva reissaaminen ei ollut kaikista parasta jalalle, koska kolmessa viikossa nilkka ei ollut vielä tullut ihan juoksukuntoon. Noh, ei siihen sit menny lopulta ku kaksi kuukautta, että nilkka on täysin kunnossa. Note to self: ennen lomaa kannattaa tulla rauhallisemmin portaita alas.

Kuitenkin asiaan. Matsuyama oli kiva pieni (puol miljoonaa asukasta) kaupunki, josta löytyi linna (yllätys, yllätys) sekä yksi japanin vanhimpia onseneita (kuumalähdekylpylä). Linnan ja Dogo-onsenin lisäksi kävimme seikkailemassa lähimaastossa ja kuljimme mm. pienen luolan läpi, joka oli täynnä pieniä patsaita. Hieman kauhuelokuvamaista. Samalta seudulta löysimme myös jättimaisen kultaisen pallon, joka toi miulle ufon mieleen. Ei mitään hajua, mikä sen oikea tarkoitus on. 

Matsuyaman guesthousella sattui kans yks huvittava juttu. Nimittäin törmäsimme jo kyuushuulta tuttuun saksalaiseen reppureissaajaan. Olimme kyseiseen reppureissaajaan törmänneet jo Nagasakissa sekä Kumamotossa, ja selvisi, että olimme Fukuokassakin yöpyneet samassa hostellissa. Hieman alkoi tuntua, että kyseinen heppu seuraa meitä, ku neljäs kaupunki ja hostelli, missä tulee perässä. Tyyppi tajus itekin varmaan miten oudolta se vaikutti ku Matsuyamassa ei puhunut enää meidän kanssa. No, onneks Matsuyamasta lähdettiin vihdoin eri suuntiin. 

Imabarin linna

Seuraava kohteemme oli Hiroshima, joka siis sijaitsee Honshun saarelle. Lautan sijaan päädyimme matkaamaan bussilla, koska näin pystyimme menemään yli lukemattomien siltojen, jotka liittävät Shikokun ja Honshun väliset saaret toisiinsa. Matkan varrella pysähdyttiin Imabarissa, jotta näimme taas yhden japanilaisen linna (tässä vaiheessa alkoi jo vähän linnat puuduttamaan).

Ensimmäisenä päivänä Hiroshimassa käveleksimme rauhanpuistossa, löysimme atomipommin jäljiltä muistomerkiksi jätetyn rakennuksen rakenteet sekä käytiin karaokessa. Karaokeen päädyttiin sen takia, että sekä linna että puisto, jossa olisimme halunneet käydä, menivät kiinni jo viideltä, joten meille ei tullut mieleen muuta ku karaoke.

Seuraavana päivänä teimme päiväretken Miyajiman saarelle, joka osoittautuikin yhdeksi reissun kauneimmista paikoista. Lähes kesyjä peuroja, lähes t-paita keli, mäelle kapuamista ja huiput näkymät 500 metrin korkeudesta. Auringonlasku oli myös ehkä yksi hienoimpia täällä Japanissa! Hiroshima itessään ei vakuuttanut meitä, mutta Miyajimassa onneksi riitti nähtävää. 

Ainiin, tosiaan oltiin jo ihan poikki siinä vaiheessa ku päästiin mäen päälle ja mie olin niin valmis maksamaan siitä, että päästäis ropewaylla alas. No, siinä vaiheessa ku yritettiin kyseiselle hissiviritykselle, nii huomattiin, että parin viikon ajan kyseinen laite on huollossa. Eiku vaan sit tunnin kapuaminen alas. 

Hiroshiman linna

Bongattiin kuvausryhmä Miyajimalla!

 Hiroshimasta matka jatkui junalla Okayamaan, jossa myöskään ei löydetty muuta nähtävää kuin linna ja yksi puisto. Voi tosin olla, että hienoinen matkaväsymys alkoi painaa. Kolmen viikon reissaillun jälkeen sitä alkoi olla jo aika kaputt. Joten päädyimme taas kerran karaokeen. No, ei kuitenkaan karaokessa mennyt koko päivä vaan onnistuimme vielä pikaisesti vierailemaan Kurashikissa, pienemmässä kaupungissa, jossa oli kuuluisa kanaalialue. Bongattiin jälleen kerran hieno auringonlasku.

Okayaman linna

Reissun viimeinen etappi oli Kobe, mutta vaihdettiin junaa Himejissa nähdäksemme paikallisen linnan (ku ny kerta noita linnoja tuli keräiltyä). Valitettavasti pysähdys oli aika turha ku käveltyämme linnalle huomattiin, että paikka oli remontissa.

Kobessa vietettiin sitten reissun viimeinen yö (ainakin minun osalta). Kobella, kuten muillakaan Honshun isoilla kaupungeilla ei ollut juurikaan mitään uutta ja hienoa tarjottavaa meille. Joten yksi  ilta kaupungilla kiertelyä riitti ja reissun viimeisen päivänä päädyimme pitämään karaokemaratonin. Vaikka karaoke kuulostaa hieman reissun hukkaan heittämiseltä, pitää kyllä sanoa, että karaokesta huolimattakin onnistuimme näkemään tosi paljon 24 päivässä. Totta puhuen olen yllättynyt, miten hyvin reissu sujui. Ninnin kanssa reissussa oli oikeastaan tosi mukavaa, koska meillä oli aika samanlaiset mielenkiinnon kohteet siinä, millaisissa paikoissa halusimme käydä. Rahallisesti reissu pysyi aika pitkälti kaavailemassani budjetissa, vaikka lähes joka päivä ulkona söimmekin. Sääkin suosi meitä siinä, että onnistuimme lyhyessä ajassa näkemään sekä kesäistä, keväistä, talvista että syksyistä säätä.  Joissain paikoissa olisi voinut viipyä pitempäänkin (Okinawa!) ja toiset paikat jättäisin ehkä väliin (Fukuoka, Okayama), mutta kaiken kaikkiaan olen iloinen helmikuun reissusta, koska onnistuin vihdoin näkemään Japania monelta eri kantilta!

Himejin linna.

Kobe